Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on kerännyt kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta.
Tällä hetkellä kasassa on yli 55 000 allekirjoitusta.
Asia julkistettiin tänään eduskunnan Kansalaisinfossa ja sen otti vastaan kaikkien eduskuntaryhmien edustajat.
– Käsillä on historiallinen hetki suomalaisessa demokratiassa. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat allekirjoituksillaan vaatineet, että turkistarhaus Suomessa päättyy. Nyt kansanedustajien ja puolueiden on otettava tähän vaatimukseen kantaa. Olemme ylpeitä ja iloisia siitä, että ensimmäisenä eduskuntakäsittelyyn päätyvässä kansalaisaloitteessa kansanedustajat pääsevät ottamaan kantaa tähän moraaliseen kysymykseen, kertoo Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli.
– Allekirjoitusten kerääminen on ollut järjestöjen vapaaehtoisille iso, mutta palkitseva työ. Nettidemokratian aikoina kansalaisaloitteemme painoarvoa lisää se, että nimet on kerätty käsityönä papereilla, eli tapaamalla suomalaisia kaduilla ja toreilla sekä pyytämällä heidän tukeaan. Vapaaehtoisemme ovat käyneet viime kuukausina tuhansia keskusteluja turkistarhauksesta. Niiden viesti on ollut selvä: turkistarhaus on monen mielestä epäeettinen elinkeino, jota ei voi perustella rahalla, kertoo Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.
Ohessa vielä tilaisuudessa pitämäni puhe kokonaisuudessa:
***
Leo Stranius
Luonto-Liiton pääsihteeri
Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitekampanjan lehdistötilaisuus 25.10.2012 klo 12-13 Eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa.
Arvoisat kansanedustajat, tiedotusvälineiden edustajat ja muut vieraat
Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on kerännyt tänään kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta. Viimeisimmän tiedon mukaan allekirjoituksia on koossa jo yli 55 000.
Kyse on suomalaisen demokratian kannalta historiallisesta, ainutlaatuisesta hetkestä. Käsillä on nyt ensimmäinen kansalaisaloite, joka saavuttaa keväällä voimaan tulleen lakiuudistuksen vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi ja myöhemmin päätettäväksi.
Ensin hieman kansalaisaloitteen merkityksestä.
Olemme tehneet historiaa. Väitän, että kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on yksi merkittävimpiä ponnistuksia suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. On hienoa, että ensimmäisenä kansalaisaloitteena eduskunta pääsee käsittelemään juuri turkistarhausta, isoa eettistä kysymystä, jolle löytyy tukea yli puoluerajojen ja joka herättää voimakkaita tuntoja jokaisessa suomalaisessa puolesta ja vastaan.
Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että aloitetta ei pidä jättää pelkän valiokuntakäsittelyn varaan, vaan eduskunnan täytyy päästä äänestämään asiasta. Ensimmäisen aloitteen etenemistä kun tullaan varmasti seuraamaan suurennuslasin kanssa. Miten eduskunta suhtautuu perustuslain uuteen työkaluun? Miten se limittyy hallitusohjelmaan? Suhtautuvatko kansanedustajat siihen kunnioituksella – vai olankohautuksella?
Kansalaisaloitetta voi pitää vaalien jälkeen toiseksi tärkeimpänä demokratian työkaluna suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisaloitteeseen, varsinkin ensimmäiseen sellaiseen, tulee suhtautua asianmukaisella tavalla.
Viime toukokuusta lähtien sadat ihmiset ympäri Suomea ovat käyneet ihmisten kanssa tuhansia keskusteluja turkistarhauksesta. Mukana kampanjassa on ollut yksityisiä ihmisiä, julkisuuden henkilöitä, kansalaisjärjestöjä ja satoja yrityksiä.
Kansalaisaloitteessamme ei ole kyse paljon parjatusta kevytdemokratiasta, “kevyt- tai tykkäysaktivismista”.
Kansalaisaloitteemme allekirjoitukset on kerätty paperilla. Hallussamme on siis yli 55 000 kuulakärkikynällä täytettyä A4-lomaketta. Se on valtava määrä paperia. Ja se on valtava määrä halua ottaa omalla nimellä kantaa turkiseläinten puolesta.
55 000 allekirjoituslomakkeen kerääminen on vaatinut merkittävästi enemmän työtä kuin esimerkiksi nettiadressit, niitä vähättelemättä. Kun suunnittelimme kampanjaa, ajattelin henkilökohtaisesti, että paperisten allekirjoitusten kerääminen nettiaikakaudella on jo “so last season”. Olin väärässä. Ihmiset ovat todella halunneet toimia konkreettisesti, jalkautua, keskustella turkistarhauksesta kaduilla ja toreilla. Tavata ihmisiä ympäri maan ja kerätä allekirjoituksia.
Ihmisten vastaanotto kampanjallemme on ollut myönteistä. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että turkistarhaus on monen mielestä moraalisesti väärin: villieläimiä ei ole oikein pitää pienissä häkeissä rahan vuoksi. Näin eivät ajattele yksin nuoret naiset suurissa kaupungeissa. Näin ajatellaan kaikkialla.
Allekirjoituksia on ympäri maata kaikista ikäluokista. Itse olin esimerkiksi kampanjan avauspäivänä keräämässä nimiä Vaasassa. Myös alueella, jolla turkistarhoja sijaitsee, monet allekirjoittivat aloitteen mielellään.
Seuraavaksi pari sanaa turkistarhauksen ympäristövaikutuksista.
Turkiseläinten häkkikasvatusta perustellaan toisinaan sillä, että aito turkis on uusiutuva luonnonvara, kun taas tekoturkikset tehdään uusiutumattomasta luonnonvarasta.
Tämä on harhaanjohtavaa, kun tarkastellaan kummankin tuotteen aiheuttamaa muuta ympäristökuormitusta. Turkistuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat ja energiankulutus nostavat turkistuotannon aiheuttamaa ympäristörasitusta selvästi. Suomessa jo vuonna 1993 kuluttaja-asiamies kielsi alaa mainostamasta aitoja turkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina kuin keinoturkiksia.
Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää.
Häkkien alle kertyvästä lannasta ja virtsasta vapautuu paitsi typpeä ja fosforia, myös ammoniakkia. Ammoniakki kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Turkistuotannon yhteenlasketut ammoniakkipäästöt ovat Suomessa noin 4 000 tonnia vuodessa.
Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista. Tutkituista tarhoista sadan metrin säteellä olleista havupuista noin kolme neljännestä on ollut pahoin vaurioituneita. Noin puolen kilometrin säteellä tarhasta on esiintynyt lievempiä puustovaurioita.
Kokonaisuudessaan turkisten ympäristövaikutukset ja esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt ovat moninkertaiset keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.
Lopuksi mahdollisen turkistarhauskiellon vaikutuksista.
Turkistarhauksen kieltäminen merkitsee yhden elinkeinon kieltämistä. Tämän vuoksi elinkeinoa koskevien päätösten on oltava sosiaalisesti kestäviä, eli siirtymäaikojen on oltava riittäviä ja tilanteen ennakoitavissa yrittäjille. 1980-luvulta tähän päivään tarhojen määrä on pudonnut yli 6000 tarhasta noin 1000 turkistarhaan. Tämä on tapahtunut kansainvälisten suhdanteiden seurauksena.
Suomen tarhoista nykyisin noin 97 prosenttia sijaitsee Pohjanmaalla. Suomessa turkisalaa leimaa turkistarhaajien eläköityminen ja tuotannosta luopuminen tuottajien ikärakenteen vuoksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n mukaan turkistarhaus työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä tarhaa kohden, ja on pelkkä sivuelinkeino noin 60 prosentille tarhaajista. Tarhojen työntekijöistä moni on ulkomailta palkattavaa kausittaista työvoimaa.
Turkiseläinten kasvatusta Suomessa on usein perusteltu sillä, että eläinten pito-olosuhteet ovat paremmat Suomessa kuin esimerkiksi Kiinassa ja alaa tulisi siksi jatkaa maassamme. Yhtä lailla räikeitä eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntejä ja pahasti vammautuneita hoitamattomia eläimiä on todettu kuitenkin myös Suomen turkistiloilla. On selvää, että kilometrien reviirin tarvitseva villieläin ei koskaan voi elää lajityypillistä, hyvää elämää muutaman neliömetrin kokoisessa häkissä.
Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, se on signaali markkinoille kaikkialla maailmassa. Turkistarhauksen määrä maailmassa ei ole vakio: jos Suomessa loppuu yksi turkistarha, se ei tarkoita, että sama tarha siirtyy Kiinaan.
Emme voi myöskään Suomessa toimia väärin siksi, että jossakin päin maailmaa vääryydet saattavat olla suurempia. Emme voi tehdä pahaa siksi, että jossain tehdään vielä suurempaa pahaa. Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä.
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa linjataan turkistarhauksesta myös seuraavaa: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”
Me toivomme, että yhteiskuntana valmistaudumme siihen, että turkistarhaus loppuu Suomesta ennemmin tai myöhemmin. Ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on toivottavaa, että muutos tapahtuu nopeasti. Että olemme mahdollisimman pian turkistarhaton Suomi.
Arvoisat vieraat,
Lopuksi totean vielä seuraavaa.
Gandhia mukaillen yhteiskunnan mitta on se, miten kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia. Kansalaisaloitteen myötä suomalaiset ovat ilmaisseet selvän halun kieltää turkistarhaus Suomesta. Kansanedustajien, median ja lopulta jokaisen suomalaisen tehtäväksi jää arvioida, miten se tähän tärkeään moraaliseen kysymykseen suhtautuu.
Luonto-Liitto on ollut mukana historiallisessa kansalaisaloitekampanjassa turkistarhauksen kieltämiseksi, koska turkistarhaus pilaa ympäristön ja aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä. Ihminen ei turkista tarvitse. Monen muun maan tapaan Suomessa on aika valmistautua turkistarhauksen kieltämiseen. Onneksi tarhaajille on löydettävissä parempia elinkeinoja siirtymäajalla.
Kiitos!
***
Niin kauan kuin turkiksia ostataan, ne pitäisi tuottaa sellaisissa maissa joissa tuotantoeläinten kohtelu on hyvää. Kannattaisi ensimmäiseksi pyrkiä sertifioimaan turkieläintuotanto niin, että jokaisesta myytävästä turkiksesta näkyisi tuotantomaa ja -paikka sekä tuotantotapa. Kun sitten kaupassa olevista tutkistuotteista näkyisi sertifikaatti, voisi turkistuotteen ostaa jos ei hyvällä niin ainakin paremmalla omallatunnolla.
Jos Suomessa tarhaus kielletään, siirtyy tuotantoa vain niihin maihin, joissa tarhaus on paljon kurjemmin hoidettu kuin täällä meillä. Tämä on vähän sama juttu kuin hiilidioksidipäästöjen kanssa: jos meillä vähennetään, saavat toiset luvan tuprutella vastaavan määrän.
Kiitos palautteesta Markku! Ohessa ote tiedotustilaisuuden puheesta, joka vastaa olennaisilta osin pohdintaasi.
”Turkiseläinten kasvatusta Suomessa on usein perusteltu sillä, että eläinten pito-olosuhteet ovat paremmat Suomessa kuin esimerkiksi Kiinassa ja alaa tulisi siksi jatkaa maassamme. Yhtä lailla räikeitä eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntejä ja pahasti vammautuneita hoitamattomia eläimiä on todettu kuitenkin myös Suomen turkistiloilla. On selvää, että kilometrien reviirin tarvitseva villieläin ei koskaan voi elää lajityypillistä, hyvää elämää muutaman neliömetrin kokoisessa häkissä.
Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, se on signaali markkinoille kaikkialla maailmassa. Turkistarhauksen määrä maailmassa ei ole vakio: jos Suomessa loppuu yksi turkistarha, se ei tarkoita, että sama tarha siirtyy Kiinaan.
Emme voi myöskään Suomessa toimia väärin siksi, että jossakin päin maailmaa vääryydet saattavat olla suurempia. Emme voi tehdä pahaa siksi, että jossain tehdään vielä suurempaa pahaa. Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä.”
Sinun elämäntapasi on hieno malli kaikille ympäristön puolesta toimiville. Minäkin pyrin ainakin joissakin elämäntapavalinnoissani toimimaan siten, että yhteiskuntamme olisi hyvä meille, lapsillemme ja luonnolle, tuotantoeläimet mukaan lukien. Niinpä en osta turkiksia ja syön varsin vähän lihaa. Silti Suomessa ostetaan ja myydään turkiksia ja lihaa.
Kirjoitit: ”Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä” Niin on, mutta maailmassa silti ostetaan ja tuotetaan niitä. Minun pointtini on, että emme voi vaikuttaa turkisten (tai sähkön) kysyntään maailmassa. Voimme olla mallina ja signaalina niinkuin olemme oleetkin eläintensuojelussa. Entä jos olisimme sitä myös turkistarhauksessa?