Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite kerännyt yli 55 000 allekirjoitusta!

Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on kerännyt kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta.

Tällä hetkellä kasassa on yli 55 000 allekirjoitusta.

Asia julkistettiin tänään eduskunnan Kansalaisinfossa ja sen otti vastaan kaikkien eduskuntaryhmien edustajat.

– Käsillä on historiallinen hetki suomalaisessa demokratiassa. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat allekirjoituksillaan vaatineet, että turkistarhaus Suomessa päättyy. Nyt kansanedustajien ja puolueiden on otettava tähän vaatimukseen kantaa. Olemme ylpeitä ja iloisia siitä, että ensimmäisenä eduskuntakäsittelyyn päätyvässä kansalaisaloitteessa kansanedustajat pääsevät ottamaan kantaa tähän moraaliseen kysymykseen, kertoo Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli.

– Allekirjoitusten kerääminen on ollut järjestöjen vapaaehtoisille iso, mutta palkitseva työ. Nettidemokratian aikoina kansalaisaloitteemme painoarvoa lisää se, että nimet on kerätty käsityönä papereilla, eli tapaamalla suomalaisia kaduilla ja toreilla sekä pyytämällä heidän tukeaan. Vapaaehtoisemme ovat käyneet viime kuukausina tuhansia keskusteluja turkistarhauksesta. Niiden viesti on ollut selvä: turkistarhaus on monen mielestä epäeettinen elinkeino, jota ei voi perustella rahalla, kertoo Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Ohessa vielä tilaisuudessa pitämäni puhe kokonaisuudessa:

***

Leo Stranius
Luonto-Liiton pääsihteeri

Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitekampanjan lehdistötilaisuus 25.10.2012 klo 12-13 Eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa.

Arvoisat kansanedustajat, tiedotusvälineiden edustajat ja muut vieraat

Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on kerännyt tänään kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta. Viimeisimmän tiedon mukaan allekirjoituksia on koossa jo yli 55 000.

Kyse on suomalaisen demokratian kannalta historiallisesta, ainutlaatuisesta hetkestä. Käsillä on nyt ensimmäinen kansalaisaloite, joka saavuttaa keväällä voimaan tulleen lakiuudistuksen vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi ja myöhemmin päätettäväksi.

Ensin hieman kansalaisaloitteen merkityksestä.

Olemme tehneet historiaa. Väitän, että kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on yksi merkittävimpiä ponnistuksia suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. On hienoa, että ensimmäisenä kansalaisaloitteena eduskunta pääsee käsittelemään juuri turkistarhausta, isoa eettistä kysymystä, jolle löytyy tukea yli puoluerajojen ja joka herättää voimakkaita tuntoja jokaisessa suomalaisessa puolesta ja vastaan.

Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että aloitetta ei pidä jättää pelkän valiokuntakäsittelyn varaan, vaan eduskunnan täytyy päästä äänestämään asiasta. Ensimmäisen aloitteen etenemistä kun tullaan varmasti seuraamaan suurennuslasin kanssa. Miten eduskunta suhtautuu perustuslain uuteen työkaluun? Miten se limittyy hallitusohjelmaan? Suhtautuvatko kansanedustajat siihen kunnioituksella – vai olankohautuksella?

Kansalaisaloitetta voi pitää vaalien jälkeen toiseksi tärkeimpänä demokratian työkaluna suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisaloitteeseen, varsinkin ensimmäiseen sellaiseen, tulee suhtautua asianmukaisella tavalla.

Viime toukokuusta lähtien sadat ihmiset ympäri Suomea ovat käyneet ihmisten kanssa tuhansia keskusteluja turkistarhauksesta. Mukana kampanjassa on ollut yksityisiä ihmisiä, julkisuuden henkilöitä, kansalaisjärjestöjä ja satoja yrityksiä.

Kansalaisaloitteessamme ei ole kyse paljon parjatusta kevytdemokratiasta, “kevyt- tai tykkäysaktivismista”.

Kansalaisaloitteemme allekirjoitukset on kerätty paperilla. Hallussamme on siis yli 55 000 kuulakärkikynällä täytettyä A4-lomaketta. Se on valtava määrä paperia. Ja se on valtava määrä halua ottaa omalla nimellä kantaa turkiseläinten puolesta.

55 000 allekirjoituslomakkeen kerääminen on vaatinut merkittävästi enemmän työtä kuin esimerkiksi nettiadressit, niitä vähättelemättä. Kun suunnittelimme kampanjaa, ajattelin henkilökohtaisesti, että paperisten allekirjoitusten kerääminen nettiaikakaudella on jo “so last season”. Olin väärässä. Ihmiset ovat todella halunneet toimia konkreettisesti, jalkautua, keskustella turkistarhauksesta kaduilla ja toreilla. Tavata ihmisiä ympäri maan ja kerätä allekirjoituksia.

Ihmisten vastaanotto kampanjallemme on ollut myönteistä. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että turkistarhaus on monen mielestä moraalisesti väärin: villieläimiä ei ole oikein pitää pienissä häkeissä rahan vuoksi. Näin eivät ajattele yksin nuoret naiset suurissa kaupungeissa. Näin ajatellaan kaikkialla.

Allekirjoituksia on ympäri maata kaikista ikäluokista. Itse olin esimerkiksi kampanjan avauspäivänä keräämässä nimiä Vaasassa. Myös alueella, jolla turkistarhoja sijaitsee, monet allekirjoittivat aloitteen mielellään.

Seuraavaksi pari sanaa turkistarhauksen ympäristövaikutuksista.

Turkiseläinten häkkikasvatusta perustellaan toisinaan sillä, että aito turkis on uusiutuva luonnonvara, kun taas tekoturkikset tehdään uusiutumattomasta luonnonvarasta.

Tämä on harhaanjohtavaa, kun tarkastellaan kummankin tuotteen aiheuttamaa muuta ympäristökuormitusta. Turkistuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat ja energiankulutus nostavat turkistuotannon aiheuttamaa ympäristörasitusta selvästi. Suomessa jo vuonna 1993 kuluttaja-asiamies kielsi alaa mainostamasta aitoja turkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina kuin keinoturkiksia.

Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää.

Häkkien alle kertyvästä lannasta ja virtsasta vapautuu paitsi typpeä ja fosforia, myös ammoniakkia. Ammoniakki kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Turkistuotannon yhteenlasketut ammoniakkipäästöt ovat Suomessa noin 4 000 tonnia vuodessa.

Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista. Tutkituista tarhoista sadan metrin säteellä olleista havupuista noin kolme neljännestä on ollut pahoin vaurioituneita. Noin puolen kilometrin säteellä tarhasta on esiintynyt lievempiä puustovaurioita.

Kokonaisuudessaan turkisten ympäristövaikutukset ja esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt ovat moninkertaiset keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.

Lopuksi mahdollisen turkistarhauskiellon vaikutuksista.

Turkistarhauksen kieltäminen merkitsee yhden elinkeinon kieltämistä. Tämän vuoksi elinkeinoa koskevien päätösten on oltava sosiaalisesti kestäviä, eli siirtymäaikojen on oltava riittäviä ja tilanteen ennakoitavissa yrittäjille. 1980-luvulta tähän päivään tarhojen määrä on pudonnut yli 6000 tarhasta noin 1000 turkistarhaan. Tämä on tapahtunut kansainvälisten suhdanteiden seurauksena.

Suomen tarhoista nykyisin noin 97 prosenttia sijaitsee Pohjanmaalla. Suomessa turkisalaa leimaa turkistarhaajien eläköityminen ja tuotannosta luopuminen tuottajien ikärakenteen vuoksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n mukaan turkistarhaus työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä tarhaa kohden, ja on pelkkä sivuelinkeino noin 60 prosentille tarhaajista. Tarhojen työntekijöistä moni on ulkomailta palkattavaa kausittaista työvoimaa.

Turkiseläinten kasvatusta Suomessa on usein perusteltu sillä, että eläinten pito-olosuhteet ovat paremmat Suomessa kuin esimerkiksi Kiinassa ja alaa tulisi siksi jatkaa maassamme. Yhtä lailla räikeitä eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntejä ja pahasti vammautuneita hoitamattomia eläimiä on todettu kuitenkin myös Suomen turkistiloilla. On selvää, että kilometrien reviirin tarvitseva villieläin ei koskaan voi elää lajityypillistä, hyvää elämää muutaman neliömetrin kokoisessa häkissä.

Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, se on signaali markkinoille kaikkialla maailmassa. Turkistarhauksen määrä maailmassa ei ole vakio: jos Suomessa loppuu yksi turkistarha, se ei tarkoita, että sama tarha siirtyy Kiinaan.

Emme voi myöskään Suomessa toimia väärin siksi, että jossakin päin maailmaa vääryydet saattavat olla suurempia. Emme voi tehdä pahaa siksi, että jossain tehdään vielä suurempaa pahaa. Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä.

Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa linjataan turkistarhauksesta myös seuraavaa: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”

Me toivomme, että yhteiskuntana valmistaudumme siihen, että turkistarhaus loppuu Suomesta ennemmin tai myöhemmin. Ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on toivottavaa, että muutos tapahtuu nopeasti. Että olemme mahdollisimman pian turkistarhaton Suomi.

Arvoisat vieraat,

Lopuksi totean vielä seuraavaa.

Gandhia mukaillen yhteiskunnan mitta on se, miten kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia. Kansalaisaloitteen myötä suomalaiset ovat ilmaisseet selvän halun kieltää turkistarhaus Suomesta. Kansanedustajien, median ja lopulta jokaisen suomalaisen tehtäväksi jää arvioida, miten se tähän tärkeään moraaliseen kysymykseen suhtautuu.

Luonto-Liitto on ollut mukana historiallisessa kansalaisaloitekampanjassa turkistarhauksen kieltämiseksi, koska turkistarhaus pilaa ympäristön ja aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä. Ihminen ei turkista tarvitse. Monen muun maan tapaan Suomessa on aika valmistautua turkistarhauksen kieltämiseen. Onneksi tarhaajille on löydettävissä parempia elinkeinoja siirtymäajalla.

Kiitos!

***

 

4 kommenttia artikkeliin ”Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite kerännyt yli 55 000 allekirjoitusta!”

  1. Niin kauan kuin turkiksia ostataan, ne pitäisi tuottaa sellaisissa maissa joissa tuotantoeläinten kohtelu on hyvää. Kannattaisi ensimmäiseksi pyrkiä sertifioimaan turkieläintuotanto niin, että jokaisesta myytävästä turkiksesta näkyisi tuotantomaa ja -paikka sekä tuotantotapa. Kun sitten kaupassa olevista tutkistuotteista näkyisi sertifikaatti, voisi turkistuotteen ostaa jos ei hyvällä niin ainakin paremmalla omallatunnolla.

    Jos Suomessa tarhaus kielletään, siirtyy tuotantoa vain niihin maihin, joissa tarhaus on paljon kurjemmin hoidettu kuin täällä meillä. Tämä on vähän sama juttu kuin hiilidioksidipäästöjen kanssa: jos meillä vähennetään, saavat toiset luvan tuprutella vastaavan määrän.

    • Kiitos palautteesta Markku! Ohessa ote tiedotustilaisuuden puheesta, joka vastaa olennaisilta osin pohdintaasi.

      ”Turkiseläinten kasvatusta Suomessa on usein perusteltu sillä, että eläinten pito-olosuhteet ovat paremmat Suomessa kuin esimerkiksi Kiinassa ja alaa tulisi siksi jatkaa maassamme. Yhtä lailla räikeitä eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntejä ja pahasti vammautuneita hoitamattomia eläimiä on todettu kuitenkin myös Suomen turkistiloilla. On selvää, että kilometrien reviirin tarvitseva villieläin ei koskaan voi elää lajityypillistä, hyvää elämää muutaman neliömetrin kokoisessa häkissä.

      Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, se on signaali markkinoille kaikkialla maailmassa. Turkistarhauksen määrä maailmassa ei ole vakio: jos Suomessa loppuu yksi turkistarha, se ei tarkoita, että sama tarha siirtyy Kiinaan.

      Emme voi myöskään Suomessa toimia väärin siksi, että jossakin päin maailmaa vääryydet saattavat olla suurempia. Emme voi tehdä pahaa siksi, että jossain tehdään vielä suurempaa pahaa. Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä.”

  2. Sinun elämäntapasi on hieno malli kaikille ympäristön puolesta toimiville. Minäkin pyrin ainakin joissakin elämäntapavalinnoissani toimimaan siten, että yhteiskuntamme olisi hyvä meille, lapsillemme ja luonnolle, tuotantoeläimet mukaan lukien. Niinpä en osta turkiksia ja syön varsin vähän lihaa. Silti Suomessa ostetaan ja myydään turkiksia ja lihaa.

    Kirjoitit: ”Turkistarhaus ja turkisten käyttö edustaa julmuutta, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä” Niin on, mutta maailmassa silti ostetaan ja tuotetaan niitä. Minun pointtini on, että emme voi vaikuttaa turkisten (tai sähkön) kysyntään maailmassa. Voimme olla mallina ja signaalina niinkuin olemme oleetkin eläintensuojelussa. Entä jos olisimme sitä myös turkistarhauksessa?

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!