Piritta Seppälä: Puhu minulle kuntavaaliehdokas!

Hei kuntavaaliehdokas! Puhu minulle sosiaalisessa mediassa!

Ilmoitus Facebookissa: ”Matti Meikäläinen on pyytänyt sinua tykkäämään uudesta sivustaan Matti Meikäläinen”.

Kuntavaaliehdokkaaksi lähteneiltä kavereiltani tippuu näitä viestejä minulle jatkuvasti, vaikka vaaleihin on aikaa enää pari viikkoa. Klikkaan sivut auki ja huomaan:

– Tykkääjiä Facebook-sivulla on vain muutama kymmenen
– Tietoja-ruudussa lukee ”Olen ehdokkaana kuntavaaleissa” tai se on tyhjä
– Sivulla on joitakin päivityksiä kuluneilta muutamalta viikolta – mutta ei yhtään sen kauempaa menneisyydestä, koska sivu on avattu vasta hiljattain

Sama toistuu blogeissa ja Twitterissä. Ehdokkaiden mielipiderikkaat bloggaukset täyttävät tällä hetkellä Uusisuomi.fi:n – hiljentyäkseen heti vaalien jälkeen. Twitterissä seuraajia politiikan saralta tupsahtelee näkyviin, joista houkuttelevasti itsensä esitelleet pääsevät seurattavieni joukkoon. Vain aniharvan viestit kuitenkaan saavuttavat minut – koska twiittejä lähetetään niin vähän.

Näissä vaaleissa toistuvat samat perusvirheet kuin aiemmissakin. Ehdokkaat avaavat tilejä sosiaalisen median palveluihin vain paria viikkoa ennen vaaleja ja sisältöä ei ehditä juurikaan tuottaa, koska aika kuluu vaalikentillä äänestäjiä jututtaessa.

Mitä, jos jututtamista tekisi myös verkossa? Enkä minä nyt puhu niistä Facebook-sivuista tai tekstien tyhjyyttä ammottavista blogeista. Minä puhun siitä, että sinä ehdokas kiinnostuisit minusta aidosti, vaikkapa siellä Facebookissa.

Edellisten eurovaalien aikaan tuskailin Facebookissa väsymystäni viestinnän ylemmän amk -lopputyöni kanssa. Sanoin suoraan, etten enää jaksa kirjoittaa. Kaverikseni jo aiemmin pyytänyt pitkän linjan poliitikkonainen kommentoi päivitykseeni: ”Kyllä sinä jaksat!”. Ja jaksoinhan minä – myös antaa ääneni hänelle. Yhtenä asiana vaakakupissa painoi tämä kannustava kommentti, jolla ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa.

Mitä ehdokkaan verkossa tässä vaiheessa siis kannattaa tehdä?

1. Osallistu keskusteluun – jos et aloita sitä itse, liity muiden käynnistämiin keskusteluihin. Puhu myös arjen asioista, älä pelkistä vaaleista.
2. Tiedä, mitä kanavia äänestäjäsi ja mahdolliset lahjoittajasi käyttävät ja seuraa keskusteluja näillä kanavilla. Osallistu ja kiinnostu aidosti äänestäjistäsi!
3. Huolehdi, että verkkosivusi ovat kunnossa. Arvosi, näkemyksesi, kuvasi ja yhteystietosi mahtuvat tarvittaessa vaikka vain yhdelle sivulle. Kerro myös selkeästi, miten kampanjaasi voi rahallisesti tukea ja mihin käytät lahjoitukset.
4. Tunne kilpailijasi. Seuraa, mitä ja missä he puhuvat ja tuo omat näkemyksesi asiallisesti esiin, kun niistä on puhe.
5. Linkitä keskusteluista verkkosivuillesi ja ohjaa lukemaan sieltä lisää itsestäsi ja ajatuksistasi.
6. Seuraa, osallistu, ole aktiivinen, rehellinen ja oma itsesi. Herätä mielenkiinto mielipiteilläsi, mutta älä haasta riitaa.
7. Muista, että ääni voi olla kiinni yhdestä ainoasta, aidosta tykkäyksestä – jonka sinä olet tehnyt.

Lopuksi vinkki kaikille Facebook-sivun, blogin tai Twitter-tilin tänä syksynä avanneille ehdokkaille:

Yhteisö ja luottamus rakennetaan ajan kanssa. Pidä itsesi esillä myös vaalien jälkeen, kerro ajatuksistasi ja kasvata yhteisöäsi tasaisesti. Näin tukijoukkosi ja potentiaaliset äänestäjäsi ja lahjoittajasi ovat jo valmiiksi koossa, kun seuraavat vaalit ovat ovella. Nimeä Facebook-sivusi omalla nimelläsi, niin voit käyttää sitä myös seuraavissa kampanjoissa – sivun nimeä kun ei tietyn tykkääjämäärän jälkeen voi enää muuttaa.

Kuten Radical Soulin Salla Saarisen kanssa järjestämässämme Facebook-tykkääjästä tukijaksi -seminaarissa kiteytimme:

Sosiaalinen media ja Facebook ovat vain yksi väline herättämässä kohderyhmän kiinnostus tunteiden kautta. Ja sinulla, ehdokas, on vielä aikaa herättää minun kiinnostukseni – sekä äänestäjänä että lahjoittajana.

Onnea vaalityöhön!

Piritta Seppälä on viestinnän, verkkoviestinnän ja sosiaalisen median asiantuntija ja kouluttaja. Seppälän yritys Viestintä-Piritta on toiminut vuodesta 2010, mistä lähtien hän on auttanut ja kouluttanut lukuisia järjestöjä viestinnän asioissa. Hänellä on kokemusta myös ehdokkaiden kouluttamisesta sosiaalisen median käyttöön eri vaaleissa. Seppälän kirja Kiinnostu ja kiinnosta – Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa julkaistiin kesällä 2011.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin