Ekoisi: Kaadetaan turhat aidat sisäpihoilta

Helsingissä on lukemattomia kortteleita, joiden sisäpihat on pirstottu taloyhtiökohtaisilla aidoilla.

Tämä on tehotonta tilankäyttöä kaupungissa. Mielestäni nämä taloyhtiöiden rajoja osoittavat aidat voitaisiin useimmissa tapauksissa kaataa.

Myös meidän pihan ja naapurissa sijaitsevan Kumpulan koulukasvitarhan välissä on aita, joka estää vapaan kulkemisen tontilta toiselle. Mielestäni tämä on täysin turhaa.

Ohessa kuusi hyvää syytä taloyhtiöiden aitojen poistamiseen:

– Aitojen poistaminen lisäisi sisäpihojen käyttöä ja viihtyisyyttä.
– Kiinteistöjen arvo nousisi.
– Kiinteistöjen jätehuolto yksinkertaistuisi, mikäli taloyhtiöt muodostaisivat yhden yhteisen jätekatoksen.
– Lapsilla olisi paremmat leikkimahdollisuudet ja -paikat.
– Taloyhtiöt voisivat palkata helpommin yhteisen huoltohenkilön hoitamaan pihaa ja kiinteistöjä.
– Yhteinen piha lisäisi asukkaiden yhteistoimintaa.

Tietysti vapaa liikkuminen tontilta toiselle voisi aiheuttaa myös ylimääräistä kulkua, melua ja muita häiriöitä lähitalojen asukkaille. Uskon, että tämä olisi kuitenkin pienempi haitta kuin aitojen kaatamisesta saavutettu hyöty.

Itse asiassa nuo aidat ovat useimmiten asemakaavan vastaisia. Tiedätkö itse paikan tai sisäpihan, jossa on turha aita?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Kaadetaan turhat aidat sisäpihoilta”

  1. Totta puhut, Leo,
    on kummaa että juuri Hesassa noita aitoja riittää,
    ehkäpä niitä on vähemmän täällä maalla , periferiassa,
    täällä kun immeiset enemmän seurustelevat ja kulkevat aitojen yli….
    ’Jaa noh, ei sentään aina! Mutta privatisointi ja eristäytyminen kaikilla tasoilla on hesalainen ilmiö. Toivottavasti ei siellä ns. vihreissä kaupunginosissa?
    PenaS

  2. Hei! Ihan mielenkiintoisia näkökulmia, jotka voisivat johtaa esim. aluekohtaisemmin keskitettyyn jätehuoltoon (vaikka paikalliset kompostointiratkaisut?), isompiin, paremmin hoidettuihin, lajistoltaan rikkaampiin ”sisäpihapuistoihin” jne. Epäilen kuitenkin kaikkien ideoidesi uutuusarvoa: Esim. monella taloyhtiöllä lienee jo nyt sama isännöitsijä /talkkari. Asukkaiden yhteistoimintaa en näkisi myös minään automaattisena itseisarvona, tärkeämpää olisi keskustella yhteisen toimintakulttuurin sisällöstä, ja siitä, ettei esim. muutamia aktiivisia estettäisi parantamasta yhteisen pihan kasvillisuutta tai viettämästä piknikkiä perheen kesken, silloin kun muut eivät jaksa/pysty tai halua osallistua vastaavaan.

    Lasten paremmista leikkimahdollisuuksista ja -paikoista kaupungissa pitäisi mielestäni kysyä heiltä itseltään! Veikkaan, että aika monen kaupunkilaislapsuudessa mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet omatoimiset kavereiden kesken tehdyt leikkiympäristön laajennukset – juuri naapuruston aitojen yli ja ali tetsaamalla! Jos aitaesirippuja ei olisi, tämä jäisi väliin…

    Naapurustosi Kumpulan koulukasvitarhan aita puolestaan on ehkä enemmän symboli sille, että alue on yksi harvoista – ja varsinkin tämän kokoisista – ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitetuista alueista. Jos aita kaadettaisiin, olisiko sitä enää? (Tuonkin aidan on kyllä varmaan suurin osa halukkaista alueen nuorisosta aikanaan ylittänyt…)

    Kannatan kaupunkiin erilaisia ja epäkaupallisia alueita myös julkisen kaupunkisuunnittelun puolesta!

  3. Hei! Itsekin kannatan turhien aitojen kaatoa. Kumpulan koulukasvitarhan tapauksessa aidoille on kuitenkin selkeä tarve. Alueella saattaa parhaimpina kesinä olla yli 200 lasta ja aidat lisäävät heidän turvallisuuttaan. Lapset saavat vapaasti temmeltää takametsässä eikä ole pelkoa, että katoavat teille tiettymättömille. Toisekseen alue on viljelykäytössä ja sato halutaan jakaa ensisijaisesti toiminnassa mukana oleville lapsille. Jos aitoja ei olisi, lasten saama sato jäisi varmasti nykyistä heikommaksi.
    Kokonaan toinen juttu on se, että alueen käyttöä kaikkien kaupunkilaisten iloksi ja hyödyksi kannattaa suunnitelmallisesti kehittää. Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen tavoitteena on, että Kumpulan koulukasvitarha olisi tulevaisuudessa lasten ja nuorten puutarhakulttuurikeskus, yhteinen ulko-olohuone.

    • Kiitos hyvästä kommentista Eeva-Maija! Ja kiitos Kumpulan koulukasvitarhasta! Se on todella upea ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Olet varmasti aitojen suhteen oikeassa. Olisikohan tuohon aitaan kuitenkin mahdollista tehdä vaikka useampi portti tms., jolloin ainakin valvottu liikkuminen tulisi mahdolliseksi ja Kumpulan koulukasvitarha ehkä paremmin saavutettavaksi?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!