Ekoisi: Kaadetaan turhat aidat sisäpihoilta

Helsingissä on lukemattomia kortteleita, joiden sisäpihat on pirstottu taloyhtiökohtaisilla aidoilla.

Tämä on tehotonta tilankäyttöä kaupungissa. Mielestäni nämä taloyhtiöiden rajoja osoittavat aidat voitaisiin useimmissa tapauksissa kaataa.

Myös meidän pihan ja naapurissa sijaitsevan Kumpulan koulukasvitarhan välissä on aita, joka estää vapaan kulkemisen tontilta toiselle. Mielestäni tämä on täysin turhaa.

Ohessa kuusi hyvää syytä taloyhtiöiden aitojen poistamiseen:

– Aitojen poistaminen lisäisi sisäpihojen käyttöä ja viihtyisyyttä.
– Kiinteistöjen arvo nousisi.
– Kiinteistöjen jätehuolto yksinkertaistuisi, mikäli taloyhtiöt muodostaisivat yhden yhteisen jätekatoksen.
– Lapsilla olisi paremmat leikkimahdollisuudet ja -paikat.
– Taloyhtiöt voisivat palkata helpommin yhteisen huoltohenkilön hoitamaan pihaa ja kiinteistöjä.
– Yhteinen piha lisäisi asukkaiden yhteistoimintaa.

Tietysti vapaa liikkuminen tontilta toiselle voisi aiheuttaa myös ylimääräistä kulkua, melua ja muita häiriöitä lähitalojen asukkaille. Uskon, että tämä olisi kuitenkin pienempi haitta kuin aitojen kaatamisesta saavutettu hyöty.

Itse asiassa nuo aidat ovat useimmiten asemakaavan vastaisia. Tiedätkö itse paikan tai sisäpihan, jossa on turha aita?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Kaadetaan turhat aidat sisäpihoilta”

  1. Totta puhut, Leo,
    on kummaa että juuri Hesassa noita aitoja riittää,
    ehkäpä niitä on vähemmän täällä maalla , periferiassa,
    täällä kun immeiset enemmän seurustelevat ja kulkevat aitojen yli….
    ’Jaa noh, ei sentään aina! Mutta privatisointi ja eristäytyminen kaikilla tasoilla on hesalainen ilmiö. Toivottavasti ei siellä ns. vihreissä kaupunginosissa?
    PenaS

  2. Hei! Ihan mielenkiintoisia näkökulmia, jotka voisivat johtaa esim. aluekohtaisemmin keskitettyyn jätehuoltoon (vaikka paikalliset kompostointiratkaisut?), isompiin, paremmin hoidettuihin, lajistoltaan rikkaampiin ”sisäpihapuistoihin” jne. Epäilen kuitenkin kaikkien ideoidesi uutuusarvoa: Esim. monella taloyhtiöllä lienee jo nyt sama isännöitsijä /talkkari. Asukkaiden yhteistoimintaa en näkisi myös minään automaattisena itseisarvona, tärkeämpää olisi keskustella yhteisen toimintakulttuurin sisällöstä, ja siitä, ettei esim. muutamia aktiivisia estettäisi parantamasta yhteisen pihan kasvillisuutta tai viettämästä piknikkiä perheen kesken, silloin kun muut eivät jaksa/pysty tai halua osallistua vastaavaan.

    Lasten paremmista leikkimahdollisuuksista ja -paikoista kaupungissa pitäisi mielestäni kysyä heiltä itseltään! Veikkaan, että aika monen kaupunkilaislapsuudessa mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet omatoimiset kavereiden kesken tehdyt leikkiympäristön laajennukset – juuri naapuruston aitojen yli ja ali tetsaamalla! Jos aitaesirippuja ei olisi, tämä jäisi väliin…

    Naapurustosi Kumpulan koulukasvitarhan aita puolestaan on ehkä enemmän symboli sille, että alue on yksi harvoista – ja varsinkin tämän kokoisista – ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitetuista alueista. Jos aita kaadettaisiin, olisiko sitä enää? (Tuonkin aidan on kyllä varmaan suurin osa halukkaista alueen nuorisosta aikanaan ylittänyt…)

    Kannatan kaupunkiin erilaisia ja epäkaupallisia alueita myös julkisen kaupunkisuunnittelun puolesta!

  3. Hei! Itsekin kannatan turhien aitojen kaatoa. Kumpulan koulukasvitarhan tapauksessa aidoille on kuitenkin selkeä tarve. Alueella saattaa parhaimpina kesinä olla yli 200 lasta ja aidat lisäävät heidän turvallisuuttaan. Lapset saavat vapaasti temmeltää takametsässä eikä ole pelkoa, että katoavat teille tiettymättömille. Toisekseen alue on viljelykäytössä ja sato halutaan jakaa ensisijaisesti toiminnassa mukana oleville lapsille. Jos aitoja ei olisi, lasten saama sato jäisi varmasti nykyistä heikommaksi.
    Kokonaan toinen juttu on se, että alueen käyttöä kaikkien kaupunkilaisten iloksi ja hyödyksi kannattaa suunnitelmallisesti kehittää. Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen tavoitteena on, että Kumpulan koulukasvitarha olisi tulevaisuudessa lasten ja nuorten puutarhakulttuurikeskus, yhteinen ulko-olohuone.

    • Kiitos hyvästä kommentista Eeva-Maija! Ja kiitos Kumpulan koulukasvitarhasta! Se on todella upea ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Olet varmasti aitojen suhteen oikeassa. Olisikohan tuohon aitaan kuitenkin mahdollista tehdä vaikka useampi portti tms., jolloin ainakin valvottu liikkuminen tulisi mahdolliseksi ja Kumpulan koulukasvitarha ehkä paremmin saavutettavaksi?

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa