Vauva täytti viikonloppuna vuoden. Tästä lähtien tuo ihmeellinen ja kehittyvä ihminen on taapero. Vauvalta tunnelmia kysyessäni hän vastasi iloisesti ”ää”.
Syntymäpäiväjuhlia emme järjestäneet. Toiset isovanhemmat kävivät juhlistamassa vauvaa edellisenä viikonloppuna ja toivat hänelle lahjaksi sähköhammasharjan ja kirpputorilta hankittuja vaatteita. Vinkkejä ekologiseen juhlien järjestämiseen voi katsoa kuitenkin nimijuhlistamme.
Vuosi vanhempana on ollut opettava kokemus. Ohessa on viisi ensimmäisenä mieleen tullutta havaintoa:
1. Töissä pitää olla tehokkaampi ja kotona nöyrempi. Ennen vauvaa sai tehdä töitä ja yhteiskunnallista vaikuttamista melkein vuorokauden ympäri. Nyt töistä tullaan kotiin klo 17.30 ja aikataulut pitää säätää yhä enemmän muiden ehdoilla. Samalla on yhä tärkeämpää, että töissä voi tehdä mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita, koska ylimääräisille harrastuksille on vähemmän tilaa. Aiemman kahden ihmisen sijaan kotona pitää ottaa huomioon kolmen ihmisen tarpeet.
2. Ekoelämä vauvan kanssa on mahdollista: Isompaa asuntoa, autoa tai uusia tavaroita ei ole tarvittu. Myös kestovaippailu ja vaipattomuus ovat toimineet. Tästä huolimatta on kohtuutonta vaatia, että jokainen kykenisi tekemään isoja elämäntapamuutoksia ilman yhteiskunnan tarjoamaa tukea. Vauvan saaminen/hankkiminen on yksi elämän murroskohta, jolloin ihminen on herkkä uusille vaikutteille. Olisi suotavaa, että tarjolla olisi esimerkiksi ekologista perhevalmennusta.
3. Halu toimia ekologisesti kestävän yhteiskunnan puolesta on lapsen myötä syventynyt. Nyt on entistä itsekkäämpi syy hillitä kiihtyvää ilmastonmuutosta ja lajien sukupuuttoaaltoa sekä vähentää luonnonvarojen kulutusta. Oma lapsi kun tulee vääjäämättä kohtaamaan tämän sukupolven törttöilut tulevina vuosikymmeninä. Mitä teimme silloin, kun jotain oli vielä tehtävissä? Olemmeko ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa ilmastokysymyksen tosissaan vai viimeinen, joka ei niin tee?
4. Ihmiset ottavat vanhemmuuteen liittyvät asiat henkilökohtaisesti. Aiemmin kuvittelin, että ympäristökysymyksistä ruoka on se, joka tulee niin lähelle ihmisten ihoa, että siitä kirpoaa kaikkein äkäisimmät kommentit. Olin väärässä. Vaikka yrittää kirjoittaa vanhemmuudesta kuinka kieli keskellä suuta, on usein joku syyllistymässä tai pahoittamassa mieltään. Kaikki lapset ovat erilaisia ja omasta yksittäisestä esimerkistä on huono lähteä yleistämään laajemmin. Henkilökohtaisuudesta huolimatta myös vanhemmuus on kuitenkin alue, jossa asioita ja valintoja täytyy tehdä ympäristön ja ekologisten rajojen ehdoilla.
5. Vanhemmuuden myötä olen oppinut. Kymmenien kirjojen, satojen keskusteluiden sekä lukemattomien palautteiden ja kommenttien myötä olen oppinut vauvoista, lapsista ja vanhemmuudesta huimasti. Aiemmin minulla ei ollut aavistustakaan kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, vessahätäviestinnästä ja vaipattomuudesta, sormiruokailusta, kantoliinoista ja -repuista, vaunujen kanssa juoksemiesta, perhepedistä, sukupuolisensitiivisyydestä tai tutittomuudesta. Ekoisi-blogi on ollut opettava kokemus ja on ollut hienoa, miten paljon asia on herättänyt kiinnostusta. Vanhemmuudesta kirjoittaminen on ollut antoisaa ja auttanut jäsentämään omia ajatuksia ja näkemyksiä repaleisen vauva-arjen keskellä.
Syntymäpäiväviikolla vauva alkoi kävellä ilman tukea. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri ihmiselle.
Tästä on hyvä ponnistaa taaperoarkeen.
Lue myös nämä:
– Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Kuuden kuukauden yhteenveto
– Yhdeksän kuukauden kokemuksella
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.