Ensi viikolla vauva täyttää puoli vuotta. Yhtä pitkään Annukka on häntä myös imettänyt. Mitään muuta kuin äidinmaitoa (+D-vitamiinia) emme ole vauvalle ravinnoksi antaneet.
Alussa imetys oli haastavaa. Muutaman kuukauden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua hyvin. Viimeiset kuukaudet imetys on toiminut erinomaisesti. Uskoisin, että meillä perhepeti ja tutittomuus ovat vaikuttaneet myönteisesti siihen, että imetys on onnistunut.
Täysimetystä suositellaan Suomessa 6 kk ikään asti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan suomalaisvauvojen yksinomaisen rintaruokinnan kesto on kuitenkin keskimäärin vain 1,4 kuukautta.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vuonna 2005 tehdyn selvityksen mukaan kuukauden ikäisistä vauvoista rintamaitoa yksinomaisena ravintonaan sai vain 60%, kolmen kuukauden ikäisistä 51%, neljä kuukautta täyttäneistä 34%, viisi kuukautta täyttäneistä 15% ja puolivuotiaista enää 1%. Tämän tuoreempaa tietoa en aiheesta löytänyt.
”Kehittyneissä maissa yksinomaista rintaruokintaa suositellaan perustaksi terveysongelmien ja kroonisten sairauksien ehkäisylle. Imetyksen lyhyt kesto ja varhainen altistuminen lisäruoille voivat altistaa neurokognitiivisen kehityksen häiriöille, allergioille, lihavuudelle ja kroonisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille ja diabetekselle.” –THL.
Osittaista imetystä suositellaan Suomessa vähintään vuoden ikään asti, ja WHO suosittelee sitä kahteen vuoteen asti. Edellä mainitun STM:n selvityksen mukaan kuukauden ikäisistä lapsista rintamaitoa osittain ravinnokseen saavia oli 87%, kolme kuukautta täyttäneistä 76% ja puoli vuotta täyttäneistä 60%.
Miksi Suomessa sitten imetetään niin huonosti? Ainakin meidän tapauksessa imetykseen kannustettiin sekä synnytyssairaalassa että neuvolassa. Saimme myös erikseen järjestettyä imetysneuvontaa. Lisäksi oma halu ja ystävien vertaistuki sekä ympäristön myönteinen suhtautuminen imetykseen auttoivat.
STM:n selvityksen mukaan suurin syy imetyksen loppumiseen on maidon erittymiseen liittyvät ongelmat ja hankaluudet sekä rintamaidon väheneminen tai loppuminen. Lisäksi syynä on usein lapsen oma halu lopettaa, lapsen jaksaminen tai malttamattomuus ja sairastelu. Myös äidin imetysmotivaation puute tai aiemmat huonot kokemukset johtavat selvityksen mukaan imetyksen loppumiseen.
Imetys voi loppua myös siihen, jos homma ei lähde heti alussa sujumaan. Tuolloin on helppo tarjota pullokorviketta. Ja kun vauva tottuu pulloon (tai tuttiin), on imetys myöhemmin paljon vaikeampaa tai mahdotonta. Myöhemmässä iässä imetyksen loppumisen syynä taas voi olla yöheräilyyn ja yöimetyksiin kyllästyminen tai väsyminen. Kun vauva imee tuttia tai syö kiinteitä ruokia, alkaa tissi olla vauvalle vähemmän houkutteleva ja näin myös maidontulo vähenee.
Mielestäni on erikoista, että suurin osa imettää hankalien ensimmäisten kuukausien aikana, mutta lopettaa juuri silloin, kun meidän kokemuksen mukaan imetyksestä tulee helpompaa. En voi uskoa, että 99 prosenttia puolen vuoden ikäisten vauvojen äideistä olisi biologisesti tai muuten kykenemättömiä imettämään.
Tiina Kaitaniemi listaa kirjassaan Luonnollinen lapsuus 12 vinkkiä onnistuneeseen imetykseen:
– Päätä imettää
– Hae tietoa
– Hae vertaistukea
– Älä käytä synnytyksessä lääketieteellistä kivunlievitystä
– Pidä vauva jatkuvassa fyysisessä kosketuksessa ja imetä lapsentahtisesti
– Yksi rinta yhdellä aterialla
– Lypsäminen
– Isä hoitaa kotityöt
– Älä tupakoi, älä käytä alkoholia
– Syö suklaata
– Ei tuttia, ei pulloa
– Luota itseesi
Suosittelen täysimetystä lämpimästi kaikille! Apua imetykseen voi hakea myös Imetyksen tuki ry:n kautta.
Kuvio: Hasunen Kaija, Ryynänen Sanna. Imeväisikäisten ruokinta Suomessa vuonna 2005. Helsinki 2006. 70 sivua. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:19
Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
– Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
– Osa 37: Perhelomalla Hangossa
– Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
– Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti
– Osa 40: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
– Osa 41: Tavoitteena tasajako: Koti- ja lastenhoitotyöt + esimerkkipäivä
– Osa 42: Tavaroiden sijaan kannattaa hankkia tietoa: Tässä kirjavinkkejä!
– Osa 43: Suoramarkkinointia lapsiperheille
Oma kokemukseni Norjasta. Ei imettäminen aina tosiaan ole helppoa. Koin, että imetyksestä tehtiin imperatiivi, johon takerruttiin kuin uskonkappaleeseen.
Oslossa on Ullevaalin synnytyssairaalan yhteydessä hotelli, jonne äiti ja lapsi majoitetaan kunnes he ovat valmiita kotiutumaan. Voi sinne tulla isäkin, jolloin tuore perhe saa rauhassa tutustua toisiinsa, eikä kenenkään tarvitse olla kuluttavan kokemuksen jälkeen yksin.
Ullevaalin systeemi kuulostaa periaatteessa hyvältä. Hotellissa päivystää jatkuvasti kätilö (norjaksi jordmor), jonka voi hälyttää paikalle jos tuoreilta vanhemmilta menee ns. sormi suuhun. Kätilö antaa neuvoja tuoreille vanhemmille tarvittaessa; tarkoituksena on, että kun perhe kotiutuu, tuoreet vanhemmat selviytyisivät arjesta itsenäisesti.
Tämäkin kuulostaa hyvältä, ainakin periaatteessa. Sellaisille tuoreille vanhemmille, joita minäkin edustan – joille vauva oli yhtä vieras asia kuin marsilainen – kaikki apu onkin alussa tarpeen. Kuitenkin, ainoa apu, jota Ullevaalissa saimme, oli erilaisten imetysasentojen näyttäminen. Me – ja moni muukin kohtalotoveri – olisimme kaivanneet erilaisia pieniä käytännön vinkkejä siihen, miten vauva pestään, miten vaippa vaihdetaan ja miten vauvaa pidetään. Mutta ei, sillä vallitseva äitiystulkinta redusoi äidin ruokinta-automaatiksi, ja isän äidin tukitoiminnoksi, esimerkiksi perheensä autokuskiksi (on tietenkin itsestäänselvyys, että kaikilla miehillä on auto). Sama arvomaailma näkyy myös synnytykseen valmistautuville vanhemmille jaettavissa synnytysoppaissa: miehet siittävät ja elättävät, naiset hoitavat ja kuluttavat.
Ensimmäisinä öinä vauva piti molempia vanhempia hereillä, koska se näytti saaneen trauman siitä, että sille heti syntymänsä jälkeen tuputettiin rintaa, vaikka se hädin tuskin pystyi vielä hengittämään, saatikka imemään. Koko perheemme edes minimaalisen mielenrauhan ja yöunen takaamiseksi, olisimme olleet valmiita miltei mihin hyvänsä, tuttipulloruokintaankin. Tällainen mahdollisuus ei kuitenkaan tullut kyseeseenkään, sillä Norja – kuten kuulemani mukaan Suomikin – pitävät itsepintaisesti kiinni Maailman terveysjärjestö WHO:n rintaruokintasuosituksista. Tietenkin äidinmaito on lapsen parasta ravintoa, mutta on väärin syyllistää äitejä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty imettämään. On kohtuutonta väittää, että pulloruokituista lapsista tulisi sairaita aikuisia, sillä näin tullaan samalla väittäneeksi, että heillä olisi kelvoton äiti.
Ymmärrän, että sairaalat toimivat alimiehitettyinä Norjassakin – vaikkakin suomalaisella henkilökunnalla vahvistettuina – ja että jokainen kätilö luulee, että juuri hänellä on hallussaan ammattikuntansa paras hiljainen tieto. Vuorotyössäkin tiedonkulkua voisi kuitenkin parantaa: hotellihuoneeseemme tunkeuduttiin varoittamatta keskellä yötä pakkoimetyttämään, ja me emme koskaan olleet ajan tasalla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Rauhallisesta perhe-elämän opettelusta ei ollut tietoakaan. Esimerkiksi eräänä aamuna kuulimme vahingossa eräältä kätilöltä, että tunnin päästä olisi verikoe.
No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Suosittelen kuitenkin kaikille tuleville vanhemmille, että he vaalivat omaa hyvinvointiaan, sillä vanhempien pahoinvoinnista kärsii vauvakin. Tuttipullo ja äidinmaidonvastike kannattaa ottaa mukaan synnytyssairaalaan, ihan kaiken varalta. Ja vaikka kätilöt tekevätkin tärkeää työtä, vanhemmat kuitenkin ovat oman lapsensa ensisijaisia hoitajia ja heidän asiansa on päättää, miten he lapsensa ruokkivat ja hoitavat. Heidän on selvittävä arjessakin lapsensa kanssa. Ja ehkä synnytysvalmennuksessa ja synnytyssairaaloissa välitettävät perhe-elämän roolimallit ja -odotukset olisi syytä päivittää
Kokemukseni mukaan Suomessa tavallisin syy siihen, ettei täysimetetä kovin pitkään, on ympäröivä vauvanhoitokulttuuri ja epärealistiset odotukset siitä, millaista normaali vauvaperhe-elämä on.
”Maito ei riittänyt” on erittäin tavallinen koettu tai kerrottu syy, mutta totuus tulisi ilmi vasta jos tuota lausetta jatkettaisiin: ”…koska aloin antaa korviketta”. Ja miksi sitä sitten aletaan antaa? Kahdesta syystä: koska uskotaan että maito ei riitä (melkein mikä tahansa vauvan käytös voidaan tulkita merkiksi siitä että hän on ehkä nälkäinen), tai koska ei vain jakseta vastata tiheästi imevän vauvan imemistarpeeseen. Minusta tämä pitäisi voida sanoa ääneen! Neuvolaterveydenhoitajana tai imetystukihenkilönä menee paljon työtä hukkaan ja ymmärtämys ei maailmassa lisäänny, jos ei puhuta siitä mikä OIKEASTI ahdistaa tai tuntuu raskaalta. ”Maito ei riitä” sanoo asiakas, johon minä, että: ”varmasti riittää, katso miten hän kasvaa!” ja asiakas palaa kotiin ja kokee tulleensa huonosti hoidetuksi, koska oikeasti hän haluaisi vauvan nukkuvan pidemmät yöunet.
Sitten on se toinen ryhmä, joilta täysimetys jää lyhyeksi, vaikka he oikeasti olisivat olleet aivan valmiita heittäytymään vauvan rytmiin ja järjestämään elämän niin, että koko perhe jonkin aikaa omistautuu uusimman ja tarvitsevimman jäsenensä tarpeille. Joskus mikään määrä lapsentahtisuutta, lypsämistä, imetysten tihentämistä, imetysasennon säätämistä, hormonihoitoja ei riitä…. Harvinainen syy tähän on, että naisen rinta ei alunalkaenkaan olisi voinut tuottaa aivant arpeeksi maitoa täysimetykseen (niinkuin muissakin ruuminosissamme, rinnoissa voi olla valuvikoja). Vähän yleisempi syy on se, että vauvan suoritus ei jostain syystä ole täydellinen (ennenaikainen väsynyt vauva, kielijänneongelmia, sairas vauva, poikkeuksellisen hankala temperamentti). Ja näitä paljon paljon yleisempi syy on se, että imetys saa huonon alun. Osalla naisista täysimetykseen riittävään maitomäärään pääseminen on oikeasti tosi hankalaa, jos ei rintoja aleta tyhjentää heti synnytyksen jälkeen. Tässä olisi sairaaloilla petrattavaa…. mutta toisaalta…. jos asiakkaat sitten kokevat sen liioitteluna niin mitä tehdä?
Täysimetystä 6 kk ikään voi ilman muuta suositella, aina se ei ole perheelle kokonaisuudessaan helpoin ja joskus ei edes viisain ratkaisu, mutta vauvan kannalta se kyllä olisi hieno juttu. Ja ekoligista, ja edullista. Silti niille joita nyt surettaa lohduksi sanon että tutkimusten mukaan ei näy eroa pulloruokitun ja rakastetun ja hyvin hoidetun / imetetyn ja rakastetun ja hyvin hoidetun vauvan perusturvallisuudessa ja vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa.
Vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvät asiat ovat aina herkkiä, eikä se ole ihme, sillä lapset ovat tärkeintä mitä on niille joita niitä on. En kiistä imetyksen etuja, mutta äidinmaidonvastike on pelastanut varmasti monta äitiä ja lasta. Imetyksen puolesta on puhuttu aivan tarpeeksi, ja pitäisi muistaa se, että imettäminen ei ole edellytys sille että voi olla hyvä äiti.
Olen ihmetellyt tuota samaa. Eihän ihmislaji olisi enää hengissä, jos lähes puolella äideistä maito ei riittäisi.
Kokemukseni mukaan runsas tuoreiden kasvisten syönti lisää maidoneritystä, etenkin villivihannekset. Olisi mielenkiintoista nähdä, onko tähän mitään tutkimusnäyttöä. Meillä Valokki syntyi juuri parhaan satokauden koittaessa, ja ongelmana oli maidon ylituotanto. Meinasi iskeä rintatulehdus, kun lapsi vain veteli unia sen sijaan, että olisi juonut rinnat tyhjiksi. Ja alkoholillakin saa maidon herumaan, kämppis käyttää imetysapuna ykkösolutta.
Kaitaniemella on hyviä ohjeita, mutta suklaata en suosittelisi: meillä molemmat lapset ovat saaneet siitä äidinmaidon välityksellä hurjat ilmavaivat. Mitä tummempi suklaa, sen pahempi massulle. Yksi rinta yhdellä aterialla -sääntö taas riippuu lapsen iästä. Meillä aloitettiin yhdellä, siirryttiin kahteen ja nyt kiinteiden myötä 7 kk iässä on palailtu taas yhteen.
Aargh – tähän aiheeseen olisi kommentoitavaa vaikka kuinka. Koetan kuitenkin pysyä lyhyehkönä ja ytimekkäänä. Kommentoin lähinnä Leon alkuperäistä kirjoitusta, erityisesti kohtaa, jossa pulloruokinta nähdään imetyksen tuhoajana ja esim. kiinteät ruoat uhkana imetyksen loppumiselle.
Imetys on tärkeä aihe, mutta asia ei ole näin mustavalkoinen. Osittainen korvikeruokinta, luovutettu tai oma lypsetty äidinmaito oikeanlaisesta pullosta voi päinvastoin auttaa imetyksen onnistumisessa ja sen jatkumisessa! Monesti osittaisimetetty eli osittain pulloruokittu (sama asia – kaksi eri termiä!) lapsi tarvii myös vähemmän tai jopa ei lainkaan pulloa siinä vaiheessa, kun kiinteät ruoat astuvat kuvioihin.
Ihmislapsi on tosi älykäs ja oppivainen, kuten vvv:n kauttakin voi hyvin todeta. Terve vauva oppii juomaan sekä rinnasta että pullosta. Esim. itse aiemmista kokemuksistani viisastuneena tarjosin imetyksen lisäksi pulloa kolmannelleni jo parin päivän ikäisenä. Sillä seurauksella hän imi rintojani reilusti toiselle vuodelleen! Lopetin imettämisen, kun oma vaa’anlukemani näytti 47 kiloa…
Syitä, miksi pulloruokintaan siirrytään osittain tai kokonaan, ja joista ei puhuta ollenkaan tarpeeksi, ovat esimerkiksi äidin imetyksestä johtuvat mahdolliset voimakkaat vaihdevuosioireet, imetyskipu ja jatkuvat tiehyttukokset – takuuvarmasti oikeasta imetysasennosta ja vauvan imuotteesta huolimatta! Noihin kaikkiin auttaa tehokkaasti imetyksen osittainenkin vähentäminen, mikä vauvan iästä riippuen voi tarkoittaa korvikkeen antamista pullosta.
Terveydenhuolto- ja imetystukijärjestelmässäkin on vielä paljon parannettavaa asian tiimoilta. Olin valitettavasti todistamassa tapausta, jossa vanhemmat osittaisenkin pulloruokinnan pelossa olivat päätyneet ruokkimaan lastaan, kylläkin kivulla lypsetyllä maidolla, ainostaan neulattomalla lääkeruiskulla (ilmeisesti puhelimitse imetystukihenkilöltä saatu ohje) lapsen maatessa selällään sängyllä ilman minkäänlaista ihokosketusta.
Myös esim. tilannetta ja taustoja tässä yhteydessä enempää avaamatta, oma toinen lapseni pelastui aikoinaan tajuntansa menetykseltä yöllä huoltamolta nopeasti pyörällä haetulla korvikkeella. (Häntäkin lopulta imetin kunnes voimakkaat supistukset jo kolmatta odottaessa pakottivat lopettamaan.)
Toivon, että Leo muuttaisit kirjoituksestasi kohdan: ”Miksi Suomessa imetetään niin huonosti” johonkin toiseen sanamuotoon! Erittäin mielenkiintoista olisi myös kuulla, millaiseen ratkaisuun vegaaneina olisitte päätyneet, jos äiti ei jostain odottamattomasta syystä (esim. imetyksen estävä krooninen lääkehoito) olisi voinut imettää?
Tutti on siis mielestäni turhake 🙂 Mutta pulloruokinnan avulla isäkin voi antaa lapselleen kaiken sen, minkä äiti. No, ei tietty äidinmaitoa, jos ei sitä ole pullossa edes muutamaa tippaa, mutta muuten!
Totuus lienee jossain siellä Maitolaiturin ja Korvikemutsien keskustelujen välimaastossa!
Jaksamista kaikille pienten lasten vanhemmille! Lapsen nimi on ”tänään”, kaikelle muulle voit sanoa: Huomenna…
Ps. Kun Leo ihmettelee, onko 99 % puolivuotiaiden äideistä tosiaan kykenemättömiä imettämään, niin suosittelen lukemaan viitattua selvitystä hieman tarkemmin! Sen mukaanhan yli puolet (60 %) puolivuotiaiden äideistä yhä imettää – vaikkakin osittain.
Ei ole olemassa äidinmaidon vastiketta, on vain äidinmaidon korviketta. Vastaavaa ainetta kuin äidinmaito ei saa kaupoista. Vegaaneilla ei ole ongelmia ruokkia lastaan korvikkeella, koska äidinmaidon korviketta saa myös soijapohjaisena. Soijapohjaista korviketta annetaan mm. useilla synnytysosastoilla vauvoille, muistaakseni allergiareaktion välttämiseksi. Lehmänmaitohan on tosiaan tarkoitettu vain lehmänvauvoille eli vasikoille, jonka koostumus on tyystin eri kuin äidinmaidossa eikä siten sovellu kaikkien pienten vauvojen masulle.
Täytyy kertoa omasta kokemuksesta eli meillä on ilmeisesti sitten harvinaisen älykäs vauva, koska hän on oppinut juomaan sekä hörpyttämällä, tuttipullosta, rinnasta ja nauttiipa hän vielä tuttiakin. Meidän vauva on täysimetyksellä, mutta joskus täytyy antaa äidinmaito pullosta, kun lapsi on kipeänä. He, joiden lapsi on ollut kipeänä, tietävät mistä puhun. Aina ei pieni jaksa imeä rinnasta tukkoisen nenän, vatsavaivan tms. vuoksi. Tuttiakin käytetään pienen imuhalun tyydyttämiseksi silloin kun massu kipeänä, mutta se on kuitenkin täynnä maitoa ruokailusta. Jos imuhalu tyydytettäisiin aina rinnalla, pieni oksentelisi 10 min välein juuri imemänsä ruoan ulos, joka johtaa uuteen kipukierteeseen.
Sitä mitä minä en ymmärrä pienten vauvojen vanhemmissa, on että miksi pieni vastasyntynyt pitää raahata ostoskeskuksiin, kahviloihin ja busseihin, ratikoihin ja muihin melupaikkoihin? Pieni ei osaa torjua ärsykkeitä ja kärsii. Melu on hirveä ja näköärsytykset ahdistavia. Sitten pieni siellä kopassaan huutaa ja äiti yrittää hyssyttää lattea nautiskellen. Aivan järkyttävää katseltavaa. Lapsivuodeaika on syystä, ja jos vanhemmat eivät oikeasti halua antaa lapsensa tottua tähän uuteen maailmaan rauhassa kodin ilmapiirissä, niin mikä sai heidät alun alkaenkaan hankkimaan lapsia? Eihän tarkoituksena on lasta laittaa tarkoituksellisesti kärsimään? Lapsentahtisuutta peräänkuuluttaisin. Mistä naiset ovat saaneet päähänsä, että heidän tulee juoksennella viikko synnytyksen jälkeen turuilla ja toreilla pienen nyytin kanssa, käydä kaupassa, kahviloissa ja jatkaa entistä elämää kuin vauvaa ei olisikaan?? Älä hanki vauvaa, osta koira!
Miksi niin harva imettää – pitkään? No, jossain vaiheessa on ihan mukava mennä töihinkin. Tai edes itsekseen jonnekin paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Lapsemme on kohta kaksi, hän oli täysimetyksellä siihen asti kunnes aloimme maistattaa soseita (4kk) ja sen jälkeen vielä muutaman kuukauden, imetyskertoja hitaasti vähentäen, kunnes palasin työelämään. Minulla ei ollut juuri mitään ”varsinaisia” ongelmia imettämisessä, maitoa riitti, imetyshetket oli mukavia ja rintaraivareita oli harvoin. Mutta ainakin oman mieheni on hirveän vaikea tajuta, että haluttomuuteni antaa vauva hoitoon 2-3 tuntia pidemmäksi ajaksi ei johtunut mistään vääristyneestä suojelunhalusta ja muusta huuhaasta, vaan siitä että voin fyysisesti todella pahoin, jos imetykseen tuli taukoa. Lypsämällä rinnat eivät tyhjentyneet tarpeeksi, ja olin helteisenä kesänä rintatulehduskierteessä aika kauan. On inhokkikokemukseni heti synnytyksen ja raskauden jälkeen, mutta ennen aikuisiällä sairastettua vesirokkoa. Että siitä voi miettiä kivun ja kurjuuden määrää. Imetyksen lopettaminen oli vähän haikeaa, mutta aivan tajuttoman mahtavaa.
Norjassa asuvalle kommentoijalle voin kertoa, että vähän samanlaista oli täälläkin. Ei tullut laitoksella tuttia, valvoin vauvan kanssa ensimmäiset kolme vuorokautta. Tutti saatiin käyttöön vasta, kun aloin soittaa hoitajan paikalle joka kerta kun piti nousta sängystä hoitamaan vauvaa. Olin niin väsynyt, että olisin voinut pyörtyä tai muuten vain pudottaa lapsen. Tutti tuli, lapsi nukkui, äiti nukkui. Eikä mitään ongelmia imemisessä tai maidonnousussa. Se vauvamyönteisyys (tai mikä se termi nyt olikaan) kääntyy itseään vastaan, kyllä hyvinvoivat vanhemmat on lapsen hoidossa paljon oleellisempi asia kuin juoko se tissistä vai pullosta. Eikä tutti tai pullo sulje pois onnistunutta imetystä.
Kiitos hyvistä huomioista! Vielä tutista. Me taas saatiin heti lähdössä Kätilöopiston Haikaranpesästä tutti. Sitä emme kuitenkaan tarvinneet esimerkiksi vauvan nukuttamiseen, koska olimme niin onnekkaita, että saimme ensimmäistä yötä lukuunottamatta olla perhehuoneessa. Näin äiti sai nukkua toisen yön rankan synnytyksen hiukan paremmin minun pitäessä huolta vauvasta.
Kyllä Leo olen ihmetellyt kanssasi samoja asioita. Mutta kuten kommenteistakin huomaat, aihe on herkkä ja äidit kyllä varsin vähästä tuntevat tulevansa ”syyllistetyiksi”. Välillä tuntuu, että omaa lastaan pitäisi mennä imettämään johonkin piiloon, ettei vain kukaan korvikeäiti satu näkemään ja syyllisty asiasta. Olen myös sitä mieltä, että tutti on turhake – kahden lapsen kokemuksella. Lapsi ei huuda ilkeyttään. Tutilla voi tulpata äänen hetkeksi, tai sitten voi yrittää ottaa selvää, MIKSI lapsi itkee. Mitä tulee imetysohjaukseen, jonka osa on kokenut tuputtamisena, niin itse olisin kaivannut sitä saavani enemmänkin! Olen synnyttänyt lapseni kahdessa eri Pohjois-Suomen sairaalassa. Ensimmäisessä sairaalassa lapselleni annettiin ilman minun lupaani, ilman mitään lääketieteellistä syytä, korvikemaitoa. Olin nimenomaan kieltänyt lisämaitoa antamasta, ellei siihen ole perustetta. Lastenhoitaja antoi siis korviketta pullosta täysiaikaiselle, hyväkuntoiselle, normaalipainoiselle vauvalle, jolla ei sokerien tai minkään muunkaan asian kanssa ollut minkäänlaista ongelmaa! Oli ajatellut, että saisin nukkua pitempään. Kyllä mä nukuinkin 10 tuntia – oishan se ollut kauhea, jos oisin oman toiveeni mukaisesti joutunut heräämään 5 tunnin kohdalla imettämään! Lopputuloksena lapsi ei jaksanutkaan syödä minulta rintamaitoa seuraavana aamuna juuri ollenkaan ja sain tiehyttukoksen. Esikoisen kohdalla imetysohjausta sai, jos hoitaja ehti antaa ja jos sitä itse osasi pyytää. Mä en oikein kehdannut joka syötölle pyytää. Samasta syystä multa jäi opettamatta esim. vauvan kylvettäminen. Sekin ois vissiin pitänyt itse osata kysyä. Toisen lapsen kanssa en saanut minkäänlaista imetysohjausta. Ja sanoisinko, että ei neuvolassakaan imetykseen hirveästi ole kannustettu. On kysytty, imetänkö. Kun vastaan myöntävästi, se kirjataan papereihin sanomatta sanaakaan. Olen miettinyt, millainen reaktio tulisi, jos vastaisi kielteisesti? Lisäksi mielestäni ympäristön imetysasenteet eivät ainakaan täällä osassa Suomea ole vielä ihan kohdallaan. Itselleni on jopa ventovieraat vanhemmat rouvat tulleet päivittelemään, että vieläkö sie tuota isoa kersaa imetät (tyttö oli siinä vaiheessa 10 kk ikäinen). Sukulaiset ja jopa omat vanhempani ovat jo monta kertaa ehtineet hoputtaa meitä kiinteiden aloittamiseen (kuopus tällä hetkellä 5 kk). En näe sille mitään perustetta, vaikka painostuksen alla aloitin kiinteät vanhemmalle lapselleni jo 4-kuukautisena. Vanhempi sukupolvi on opetettu neuvolassa, että lapsi tarvitsisi ”oikeaa ruokaa” jo muutaman viikon ikäisestä ja sen vuoksi eivät voi uskoa, että nykysuosituksilla voisi kasvattaa lapsia.
Ja mitäkö sillä on väliä? No kyllä imettäminen on oikeasti aika herkkä asia, ja kun se sitten ei jostain syystä onnistukaan, äiti kokee herkästi epäonnistuneensa. Mun mielestä me jotka oikeasti haluamme imettää, ansaitsisimme vähän enemmän tukea!
Kiitos mielenkiintoisten kokemusten jakamisesta SV! Tosi hyviä ja tärkeitä huomioita.
Hei Leo! Toivottavasti vielä näet tämän kommentin. Suomessa suositellaan imetystä kuuden kuukauden ikään asti, mikä minun logiikallani tarkoittaa että suositus päättyy kun lapsi täyttää kuusi kuukautta. Sen sijaan tuo STM:n luku 1 % koskee kuusi kuukautta täyttäneitä lapsia. Sen perusteella ei siis voi sanoa, että vain 1 % äideistä täysimettää suosituksen mukaisesti.
Omasta kokemuksesta sanoisin yhden ongelman olevan lisämaidoissa ja imetysohjauksen puutteesta. Ekan lapsen kohdalla en tiennyt mitään imettämisestä (vaikka raskaana luin asiasta) ja toistuvasti itkevä lapsi sai ajattelemaan ettei maito riitä. Synnäriltä tuli tapa kotiin, että annetaan lisämaidot pullosta, lisäksi imetysotteeseen ei annettu riittävästi ohjausta. Joka imetyshetki oli täyttä kipua kokemattomalle. En edes ajatellu että vauva ei vielä ”osaa” imeä ja se on molemmille opettelua.
Mielestäni lähempänä totuutta on että vauva vain tahtoo läheisyyttä/turvaa ja jotain mutusteltavaa suuhun. Aina ei ole kyse maidosta. Toisen lapsen kohdalla päätin ettei mitään lisämaitoja anneta. Monena iltana vauva oli koko illan tisseillä ja välillä teki mieli luovuttaa koko lystin suhteen. Nyt vauva 2 kk ja imetys sujuu kuin rullaten. 😉 pulloa ja tuttia tyttö ei edes huoli. Esikoista imetin 7 kk ja toista lasta ajattelin vähän pidempään imettää.
Äidinmaito on vauvan kallisarvoisinta ravintoa, minkä takia kannattaakin vähän tehdä töitä. Vaikka korvikkeet on ravintoarvoiltaan vastaavaa niin ei se ole silti sama asia.
Kiitos Miia kokemusesi jakamisesta ja hyvästä kommentista! Muutaman kuukauden jälkeen usein nuo alkuhankaluudet tuntuvat todella pieniltä kun homma sujuu kuin rasvattu.