Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin

Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Helsingin Sanomissa viime sunnuntaina 29.1.2012.

Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin

Tallinna kaavailee maksutonta joukkoliikennettä. Asiasta on tarkoitus järjestää kansanäänestys, mikäli kaupunginhallituksen esitys menee läpi valtuustossa. Voisiko Helsinki seurata perässä?

Myös Helsingissä on selvitetty maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksia.  Selvityksen mukaan joukkoliikenteen maksuttomuus lisäisi matkoja noin kolmanneksella. Yksityisautoilun vähenemisen seurauksena liikenteen tuottamat hiilidioksidipäästöt alenisivat noin kymmenen prosenttia.

Toisaalta selvityksen mukaan joukkoliikenteen käyttäjiksi siirtyisi erityisesti kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Autoilijalle joukkoliikenteen hinnan merkitys on kulkutapaa valittaessa pieni. Maksuttoman joukkoliikenteen vuosittaiset kustannukset olisivat noin 140 miljoonaa euroa.

Maksuton joukkoliikenne ei siis välttämättä ole paras mahdollinen tapa kehittää Helsingin liikennejärjestelmää.  Kannattaa kuitenkin muistaa, että lisääntyvä joukkoliikenne lisäisi myös turvallisuutta, vähentäisi onnettomuuksia ja melua sekä parantaisi muun liikenteen (esimerkiksi tavaraliikenteen) sujuvuutta.

Saavutettu kymmenen prosentin päästövähennys on myös niin merkittävä, että asiaa kannattaisi kokeilla vaikka aluksi kuukauden tai parin ajan. Kustannukset pystytään kattamaan esimerkiksi ottamalla käyttöön ruuhkamaksut.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin myös puolittaa lippujen hinnat tai tarjota vain kaikille uusille kaupunkilaisille kuukauden maksuton joukkoliikennekortti, joka totuttaisi uudet asukkaat käyttämään kaupungin joukkoliikennettä. Jälkimmäistä vaihtoehtoehtoa on myös alustavasti ideoitu Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman yhdeksi kokeiluhankkeeksi.

Maksuton joukkoliikenne olisi myös tyylikästä. Se olisi iso profiloiva tekijä kaupungille. Todennäköisesti merkittävämpi kuin se 140 miljoonaa euroa kaupungille maksava mahdollinen Guggenheim.

Tukholmassa on ruuhkamaksut, ja Tallinnaan suunnitellaan maksutonta joukkoliikennettä. Mikä on Helsingin valinta? Voisiko se olla sekä ruuhkamaksut että maksuton joukkoliikenne? Vai sittenkin jotain muuta? Se, mikä tänään tuntuu utopialta ja mahdottomalta, on huomispäivän realismia ja välttämätöntä.

Leo Stranius
Pääsihteeri
Luonto-Liitto

5 kommenttia artikkeliin ”Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin”

  1. Mitä järkeä? Kuten tuossa ylläkin todetaan, maksuton joukkoliikenne vähentäisi lähinnä jalankulkua ja pyöräilemistä. Jos pitäisi vähentää yksityisautoilua, pitäisi saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä työmatkoilla. Se taas on kiinni ihan muusta kuin hinnasta.

    • Kuten mainittu, niin kyllä yksityisautoilukiin tuosta vähenisi – päästöjen näkökulmasta noin kymmenen prosenttia. Paras yhdistelmä olisi tietysti ruuhkamaksut + maksuton joukkoliikenne.

  2. Johan ratikoissa ja metroissa on vapaaehtoinen maksu 🙂
    Ja ulkomaalaiset turistithan pääsevät tosiaan jo nyt ilmaiseksi, koska heitä ei ole käytännössä mahdollista sakottaa. Tätä voisi vaikka mainostaa!

    Tosiaan, maksuttomuudessa on hieman idean jyvää, mutta se ei todellakaan auta profiloimaan julkista liikennettä yksityisautoilun vaihtoehtona – pikemminkin päin vastoin. Omalla autollaan status- ja helppoussyistä kulkevat eivät tule valitsemaan köyhien ja likaisten ihmisten täyttämää, koko ajan pysähtelevää ja ruuhkaista julkista kulkuneuvoa niin kauan kun voi yhä oman itsensä herrana huristella mukavasti auton ratissa.

    Voisikohan lanseerata busseihin, metroihin ja ratikoihin business-luokan, jossa on wlan, työtilat, aamun kahvi ja vaikka torkkupeitot. Siinä hyvin toimeentulevien köyhäkammoon ratkaisu.

  3. Ilmainen joukkoliikenne voisi hyvinkin olla hyvä idea. En kuitenkaan malta olla huomauttamatta eräästä asiasta.

    Linkkaamasi arvion mukaan CO2-päästöt vähenisivät noin 56 000 tonnia vuodessa. (Tämä tarkoittaa maanlaajuisesti laskettuna liikenteen päästöjen vähenemistä noin 0,3 prosenttia ja kokonaispäästöjen vähenemistä alle 0,1 prosenttia; jutussa voisi olla hyvä mainita erikseen, että tuo päästöjen vähenemä tarkoittaa Helsingin liikenteen päästöjen vähenemistä.)

    Hyvä juttu tietenkin. Mutta olen haistavinani tietyn kaksoisstandardin käryn.

    Muistetaanhan nämä luvut ja argumentit päästövähennyksistä sitten, kun seuraavan kerran joku väittää noin 3 000 000 tonnin päästövähennyksistä, ”etteivät päästöt vähenisi … nimeksikään?”

    http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2008/keltainenmielenilmaus

    Muistetaanhan?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!