Synnytyksen jälkeisen perhevalmennuksen viimeisellä kerralla oli puhetta lasten päivähoidosta.
Samalla alkoi meidän perheessä pohdinta siitä, missä vaiheessa ja millainen päivähoitopaikka olisi kaikkein järkevin.
Ohessa neljä kriteeriä ekologiselle päiväkodille:
1. Suorat ympäristövaikutukset. Käytetäänkö päiväkodissa ekoenergiaa? Toimitaanko siellä muuten tehokkaasti energian säästämiseksi? Millaisia tavaroita päiväkodissa käytetään, kierrätetäänkö jätteet ja minimoidaanko oman toiminnan muut ympäristövaikutukset? Onko päiväkodilla Vihreä lippu?
2. Ruokatarjonta. Onko tarjolla ympäristöystävällistä ja terveellistä kasvis- ja vegaaniruokaa? Suositaanko luomuruokaa, reilua kauppaa ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita?
3. Sijainti. Pääseekö päiväkotiin kävellen tai polkupyörällä vai joutuuko lasta kuskaamaan sinne pitkien matkojen takaa pahimmassa tapauksessa autolla? Miten päiväkoti kannustaa vanhempia liikkumaan ja kuljettamaan lapsensa?
4. Päiväohjelma. Tarjoaako päiväkoti lapsille ympäristökasvatusta ja mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen? Opetetaanko arkipäiväisissä askareissa esimerkiksi veden ja energiansäästämistä, ruokajätteiden minimointia ja/tai muita vastaavia arjen ekotaitoja?
Mitä muita kriteerejä ympäristötietoisen vanhemman kannattaisi muistaa päiväkotia valittaessa?
Entä miten itse olet ratkaissut tai ratkaisisit päivähoitopaikkakysymyksen? Löytyykö Suomesta tai Helsingistä ympäristöystävälle päivähoitoa vai pitääkö keksiä muita ratkaisuja?
Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
– Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
– Osa 37: Perhelomalla Hangossa
– Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
Olemme pohtineet päivähoitoasioita myös, koska lapsemme tarvitsee puolen vuoden päästä hoitopaikan. Mitään kovin korkeita ekologisia kriteereitä ei voine asettaa, koska edelleen joissain hoitopaikoissa jopa kestovaipat aiheuttavat kummastusta.
Eikös luonnon kannalta olisi parempi, ettei päivähoitoa varten tarvitsisi erillistä rakennusta, siis lapset hoidettaisiin kodeissa, kuten esim. Helsingissäkin ns. kolmiperhepäivähoidossa on mahdollista? Kriteerinä on kuulemma vain, että tuplarattaille pitää olla säilytystila. Tuossa vaihtoehdossa perheet itse sopivat myös ruokailun järjestämisestä.
Toisena (utopistisena?) vaihtoehtona olen miettinyt, että eikö työpaikkoja voisi velvoittaa järjestämään lastenhoidon työpaikalla. Lapsen päivistä ilman vanhempaa ei tulisi niin pitkä, ja lounastauko voisi olla näin yhteinen hetki. Näin myös moneen eri paikkaa suhaamiselta vältyttäisiin. Toki ymmärrän, ettei kaiken sorttisissa töissä tämä olisi mahdollista.
Kiitos kommentista Eeva! Tosi hyviä huomioita.
Lapsen hoito työpaikan yhteydessä tuntui hyvältä ajatukselta, kun lapsella oli ikää vuosi tai kaksi. Nyt muutamien YT-kierrosten jälkeen, kun lapsi on eskarissa, olen oikein tyytyväinen siihen, että lapsen hoitopaikka ei ole millään lailla sidoksissa äidin tai isän työpaikkaan, vaan lapsella on omat kuvionsa, omat kaverinsa, joiden kanssa yhdessä aloitetaan koulu.
Yksi merkittävä ekologisen päiväkodin kriteeri olisi kyllä se, että päiväkodissa olisi lapsille kestovaipat valmiina. Nykyisellään päiväkodit tuottavat ihan järkyttävät määrät vaipparoskaa eikä perheitä voi oikein veloittaa hankkimaan lapsilleen kestovaippoja.
Kiitos kommentista Riitta! Tuohan olisi erinomainen ajatus. Päiväkodeissa voisi olla lapsille valmiit kestovaipat. Hyvä!
Hei, tähän olisi kommentoitavaa vaikka kuinka, mutta tässä muutama erilainen aiheeseen liittyvä näkökulma päiväkotimaailmasta:
VVV:n tottuneelle pienelle lapselle on aika karua, kun päivähoidossa hoitajilla ei ole aikaa/mahdollisuutta/osaamista pissittämiseen. (Toisaalta kuinka monta vvv:stä tietoista lastenhoitajaakaan on, jos sellaisen haluaisi vaikka palkata kotiin.) Tästä syystä esim. itse halusin odottaa, kunnes kuopus pystyi vähän alle 2-vuotiaana pidättelemään päiväkodin vessarytmin mukaan. Toki itse aina heti hoitoon tuotaessa ja sieltä lähdettäessä käytiin vessassa. Päiväkodeissa tilojen puolesta on myös eroja: Onko wc esim. sellaisen oven takana, ja ovi aina auki, että pieni lapsi, joka tunnistaa pissahätänsä, pääsee sinne itsekin?
Suorista ympäristövaikutuksista: Erilaisten säästötoimenpiteiden vaikutuksesta ainakin kunnalliset päiväkodit ovat pakotettuja vähäiseen kulutukseen, klassikkoesimerkkejä käsipyyhepaperien puolitus ja vanhempien työpaikoiltaan tuomien papereiden käyttäminen piirustuspaperina. Eli niukat resurssit pakottavat niukkuuteen, eri asia miten päiväkodin arvot ja asenteet, tiedot ja taidot, tukevat ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja. Toisissa päiväkodeissa esim. kestopyyhkeiden käyttö toimii uskomattoman mutkattomasti toisiin verrattuna.
Autottomassa perheessä päiväkodin sijainti on yksi keskeisimpiä sen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Aluksi kauhistelin nykyisen, erittäin hyvällä sijainnilla, mutta keskellä kivikorttelia sijaitsevan päiväkodin pihan tarjoamia mahdollisuuksia. Silti, paistaa sinnekin aurinko ja sataa, linnut lentävät, on siellä sentään puita ja pensaita, ja kummasti lapset viihtyvät aina, kunhan vain on tarpeeksi hiekkaa, vettä tai lunta ja mahdollisuus temmeltää. Vähintään yhtä tärkeänä kuin luonnonympäristön tekijät pidän sitä, miten päiväkodissa suhtaudutaan rakennettuun ja sosiaaliseen ympäristöön ja annetaan lapsille mahdollisuuksia toimia niissä. Esim. kannustetaanko lapsia osallistumaan päiväkodin tilojen koristeluun omilla tuotoksillaan, onko siellä viihtyisää ja turvallista ja vaikka viherkasveja. Päiväkodin tilojen ei toisaalta tarvitse olla suuret ja mahtavat, jos henkilökunta osaa taitavasti laajentaa toimintaympäristön koskemaan koko lähiympäristöä. Läheisen koulun salia voidaan lainata jumppahetkiin, lähikirjasto, puistot, tori, luistelukenttä ja erilaiset muut julkisilla liikennevälineillä tai kävellen saavutettavat kohteet rikastavat kovasti päiväkodin tarjoamaa ympäristökasvatusta.
Ruoka päivähoidossa…Tämä oli iloinen yllätys:
http://www.hel.fi/hki/Palmia/fi/uutiset/luomua+paivakoteihin+tammikuusta+lahtien
Mielestäni ekologiselta ja yleensä hyvinvoinnin kannalta on se, että päivähoidon ruoka on hyvälaatuista ja maukasta (terveet lapset ja työntekijät, vähemmän ruokajätettä), mutta jälleen yhtä tärkeänä pidän panostamista yleensä ruokaa ja ruokailua kunnoittavaan mukavaan ja rauhalliseen ilmapiiriin.
Vaikka itselle ekologiset arvot ja teot ovat tärkeitä, vierastan hieman ajatusta täydestä ekopäiväkodista… On ehkä hyvä, että lapset (ja aikuiset) näkevät ja kohtaavat erilaisia tapoja elää ja vaikka suhtautua ympäristöön. Siinähän saa tuoreesti perustella valintojaan! Pidän yhä edelleen koteja kuitenkin ratkaisevampina tekijöinä lapsen kasvulle ja kehitykselle, vaikka lapsi viettäisi paljon aikaa hoitopaikassa. Ja eivät vain päiväkodit välitä asenteita ja arvostuksia koteihin päin, myös perheet voivat halutessaan kertoa näkemyksistään ja tärkeinä pitämistä asioistaan kasvatuskeskustelujen ja arkisten kohtaamisten kautta.
Kiitos Arska jälleen kerran erinomaisista huomioista! Itseäni jännittää eniten ehkä VVV:n ja ruokailun onnistuminen.
Luomupäiväkoti Kirsikka oli meidän valinta, sijainti oli juuri fillari-/bussimatkan päässä ja muut ehdot täyttyivät myös.
Miten toimitte vvv:n kanssa kun lasta hoitaa joku muu kuin te itse? Meillä lapsella oli kestovaippa päiväkodissa (ei koskaan kysytty suhtautumista niihin vaan lykättiin vain hyllyyn) ja sitten kotona ilman vaippaa. Ja aika usein olivat vaipat kuivat päiväkodissakin. Ja kaupungin päiväkodeissa toiminta saataa muuttua helposti henkilöstövaihdosten takia jopa kesken vuotta. Lisäksi joku ryhmä voi toteuttaa jotakin, mutta toinen ei. Kannustaisin lyhyeen matkaan ja tuohon ruokavalioon.
Tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa tuskin ainakaan vvv onnistuu ollenkaan. Alle 2 tai 3 vuotiaalle parempi ratkaisu voi muutenkin olla lastenhoitaja kotiin tai ryhmäperhepäivähoito.
Meidän 2v7kk ikäinen lapsemme on tällä hetkellä vain kunnallisessa kerhotoiminnassa ja sielläkään eivät tykkää yhtään, että lasta pitää käyttää vessassa useammin kuin muita. Monet pitävät lasta kodin ulkopuolella vaipoissa kunnes lapsi pystyy pidättelemään vähintään pari tuntia.
Vegaaninen ruoka on osoittautunut suureksi ongelmaksi Helsingissä. Tässä yksi syy, miksi lapsemme ei ole vieläkään päiväkodissa.
Kannattaa tutustua Luonnossa kotonaan -pedagogiikkaan ja päiväkotitarjontaan: http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/lapset_nuoret/luonnossa_kotonaan/. Täyttävät suurilta osin esittämäsi toiveet.
Saksasta terveisiä! Täällä ei lasta edes saa päivähoitoon ennen kuin lapsi on 3v. Muutenkin kotona olemiseen kannustetaan paljon enemmän kuin Suomessa. Turhaan tätä ei sanota kotiäitien maaksi. Täältä katsottuna Suomen järjestelmä, jossa lapsia viedään hoitoon niin nopeasti kuin suinkin, vaikuttaa hullulta. Monessa muussakin asiassa ollaan edellä. Lääkärit neuvovat ostamaan lapsille alusta lähtien luomuruokaa, kantoliinailu on paljon yleisempää kuin Suomessa, synnytyksessä käytetään yleisesti kivunlievitykseen akupunktiota jne. Toisaalta täällä lääkärit tarjoavat kuulemma moneen vaivaan homeopaattisia ”lääkkeitä”, mikä ei varmaan Suomessa tulisi kuuloonkaan.
Onnea sopivan päiväkodin etsimiseen!
tahtoisin kommentoida tuohon edelliseen kommenttiin saksan edistyksellisyydestä ja suomen taantumuksellisesta järjestelmästä. itse asun belgiassa ja täältä katsottuna suomen järjestelmä on varsin edistyksellinen. täällä äitiysloma on kolme kuukautta ja vauvat saatetaan viedä päivä hoitoon jopa kuuden viikon ikäisenä. mielestäni tämä on liian aikaisin. toisaalta mietin, sitten tätä saksan ääripäätä, jossa lapsi menee vasta päiväkotiin kolmen vuoden iässä. itselläni on vuoden ikäinen lapsi, joka on kotihoidossa toistaiseksi kuitenkin huomaan hänen kaipaavan jo sosiaalista seuraa muista lapsista, joita olen parhaani mukaan yrittänyt täyttää. mielestäni päiväkoti on lapselle tärkeä paikka, jossa opitaan käyttäytymään ryhmässä ja saadaan oman ikäistä seuraa. käsittääkseni belgiassa lapset pidetään ikäryhmissä, joissa kahdella hoitajalla saattaa olla n. 6-7 kaitsettavaa, mikä on tietääkseni vähemmän kuin suomessa. itsekin yritän toteuttaa vvv-tekniikkaa , mutta en odota välttämättä odota, että päiväkodissa niitä noudatetaan. ihan maalaisjärjellä ajateltuna esim. suomessa jossa hoitajilla saattaa olla jopa 16 lasta niin en usko heillä olevan yksinkertaisesti resursseja päivystää yhden tai muutaman lapsen pissataukoja tai jopa 5-6 lapsen kanssa. näen , että kun lapsi viedään päiväkotiin niin siellä pelataan päiväkotien yhteisilla säännöillä ja vanhemmilta niin kuin lapseltakin vaaditaan totuttelua tähän. toki on hienoa mikäli päiväkodissa pystytään kestovaippailua tai vvv-tekniikkaa noudattamaan. tarkoitukseni ei ole ensinnäkään saarnata millään tavallaan miten tulee toimia jne…. hienoa lukea ihmisten erievistä mielipiteistä ja kokemuksista sekä suomessa,että ulkomailla 🙂
Helsinkiläiselle suosittelen hoitajan palkkaamista kotiin alle 3-vuotiaalle. Jos saatte toisen taaperon kimppaan, ei edes maksa teille kunnallista hoitopaikkaa enempää. Voitte palkata just sen hoitajan, jonka haluatte ja lapset saavat olla omassa tai kaverin kodissa. On ihanaa, kun lapsen voi aamulla jättää vaikka yöpuvussa omaan kotiin eikä tarvitse raahata minnekään. Kun voi itse valita hoitajan, voi valita juokosta sen, jonka kanssa ajatukset kasvatuksesta menee yksiin (tai joka on niin joustava, että mukautuu vanhempien ajatusmaailmaan).