Kirjoitus on alunperin julkaistu Luonto-Liiton Lapset luontoon -sivuilla.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kansalaistoiminta ovat usein nuorten ja opiskelijoiden hommaa.
Elämän ruuhkavuodet valmistumisen, töiden ja perheellistymisen myötä vievät huomion toisaalle. Ei tietenkään kaikkien osalta, mutta aika usein näin käy.
Nyt olen itse samassa tilanteessa. Saimme puolison kanssa lapsen syyskuun alussa. Vanhemmuuden myötä arki pitää järjestää lapsen ehdoilla. Mielessäni kalvaa huoli. Jääkö elämässä ja ajatuksissa enää aikaa ja tilaa muulle kun oman perheen sisäisille asioille?
Vanhemmuuden myötä elämää alkaa ajatella pidempijänteisesti. Myös tulevien sukupolvien eli oman lapsen tulevaisuudella on merkitystä. Lapsen kautta maailmaa tulee havainnoitua uusista näkökulmista.
Ja tähän mennessä olenkin huomannut jo monta asiaa. Lähes jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on oma auto. Autoilu lisää päästöjä ja lapsen ympärillä pyörivä vanhempien tavarakilpailu kuormittaa ympäristöä.
Yhteiskunnallista muutosta tarvitaan esimerkiksi siihen, että liikkumistarvetta voidaan vähentää. Palvelut ja harrastusmahdollisuudet tulisi järjestää lastenvaunu- tai kävelyetäisyydelle. Yletöntä kulutusjuhlaa taas voisi hillitä erilaisilla progressiivisilla ympäristö- ja kulutusveroilla. Nämä epäkohdat suorastaan huutavat toimimaan yhteisten asioiden puolesta.
Toisaalta on pakko myöntää, että elämä jää lapsen myötä helposti pyörimään oman perhepiirin ympärille. Arjen askareet hallitsevat ajattelua ja vievät kaiken ajan. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen jää vähemmälle.
Toistaiseksi tämä on vielä arvailua. Kuukauden vanhemmuus-kokemuksella voi vain todeta, että monet asiat eivät ole enää niin kuin ennen ja yllätyksiä on jatkossakin varmasti luvassa.
Nähtäväksi jää, millaiseksi uusi arki lopulta muodostuu. Varmaa on kuitenkin se, että haluan mahdollistaa lapselle kestävän luontosuhteen. Hienojen tavaroiden sijaan aion kilpailla lapselle tarjottavilla luontokokemuksilla.
Ehkä lapsen myötä myös oma luontosuhde herää uuteen kukoistukseen ja opin tunnistamaan lähiympäristöstä muutakin kuin nurmikot, polkupyöräkaistat ja pulut.
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Kirjoitussarjasi on hyvä ja ajatuksia herättävä. Yleensähän näitä ekovauvajuttuja kirjoittavat naiset, joten mukava saada miehistäkin näkökulmaa asiaan. Extrabonus siitä, että uskalsit esittää teesisi jo ennen vauvan syntymää, koska varmasti aina joku korppikotkana kyttää, josko joutuisit jossakin asiassa joustamaan.
Kiitos paljon kivasta palautteesta Päivi!