Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)

Maanantai: Pyöräilin aamulla Kontulaan Helsingin yhteislyseoon puhumaan ihmisenä kasvamisesta yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Oppilaat olivat valmistelleet meillä etukäteen muutamia kysymyksiä. Yksi kysyi miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä ja toinen tuleeko maailman loppu vuonna 2012.

Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, juhlimme samalla Emilian syntymäpäiviä, tein Jyrkin kanssa toimistokatselmuksen sekä kokoustin Heinin ja Irman kanssa Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteisestä opiskelijajäsenyydestä. Päivän päätteeksi keskustelin vielä Nellin kanssa kulutus.fi -asioista ja Katin kanssa Älä osta mitään -päivän järjestelyistä. Illan vietin kotona vauvan ja sähköpostien kanssa. Välillä kävin vauvan kanssa myös juoksemassa.

Tiistai: Jäin aamupäiväksi kotiin lähitöihin. Kävin läpi sähköposteja ja valmistelin mm. Luonto-Liiton ja Animalian yhteisen tiedotteen koskien Pohjoismaista ilmastopäivää. Tämän jälkeen pyöräilin Allianssitalolle Allianssin hallituksen kokoukseen, jonka perään pidettiin järjestön syyskokous. Tulin samalla valituksi Allianssin hallituksen varajäseneksi vuosille 2012-2013. Työ nuorten hyvinvoinnin eteen jatkuu siis entistä tiiviimmin! Päivän päätteeksi osallistuin vielä eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän Suomenojan luonto -seminaariin, jossa esittelin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin esityksen alueen liittämisestä Ramsarin kosteikkosopimuksen kohteeksi. Illan vietin vuoroin vauvan ja vuoroin sähköpostien kanssa.

Keskiviikko: Kävin aamupäivällä pitämässä esityksen OK-opintokeskusksen hankevalmennuksessa järjestötoiminnan uusista tuulista. Todella hyvä sessio! Järjestötoimijoiden kanssa keskustellessa oppii aina uutta. Tilaisuuden jälkeen ehdin hetken vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisia Luonto-Liiton toimistolla ja käydä pikalounaalla. Iltapäivällä olin Vanhalla ylioppilastalolla puhumassa Helsingin seudun ekotukihenkilötapaamisessa ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamisesta. On aika vaikuttavaa, että alueella toimii 1400 ekotukihenkilöä. Päivän päätteeksi kävin Annukan kanssa Silvopleessä syömässä. Illan tein kotona vuoroin hommia ja vuoroin hoidin vauvaa.

Torstai: Aamupäivällä osallistuin järjestöjen yhteiseen Durban-tiedotustilaisuuteen. Kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden syövereistä pyöräilin Kansalliskirjastoon ja Ymmärrys Hoi! -kirjan julkaisutilaisuuteen käyttämään lyhyen kommenttipuheenvuoron verkkovaikuttamisesta ja sosiaalisesta mediasta. Lounaan jälkeen kävin läpi Katin kanssa Älä osta mitään -päivän kuvioita, kommentoin seuraavan päivän Journalismikritiikkiseminaaria sekä vastailin Kalevi Sorsa -säätiön tulevaan videoon joululahjojen ympäristövaikutuksista. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla hengailin kotona vauvan kanssa ja kävin mm. juoksemassa. Luonto-Liitto ja Animalia julkaisivat viisi askelta ilmasto- ja eläinystävällisen ruoan edistämiseksi Pohjoismaisen ilmastopäivän kunniaksi.

Perjantai: Hyppäsin aamulla junaan ja matkustin Tampereelle Journalismikritiikkiseminaariin. Matkalla kävin läpi tulevia menoja ja valmistauduin niihin. Tampereen teatterimontussa pidetyn seminaarin aiheena oli Eliitit ja kansa. Koko päivän kestävässä seminaarissa puhuin aiheesta kansalaistoiminnan näkökulmasta. Seminaarin jälkeen palasin kotiin. Illan istuin sähköpostin ääressä ja katsoin elokuvan Matrix reloaded.

Lauantai: Kävin aamulla vauvan kanssa juoksemassa ja leikin hänen kanssaan. Iltapäivällä matkustin Kirkkonummelle Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin syyskokoukseen. Olen toiminut piirin puheenjohtajana viimeiset kuusi vuotta. Nyt oli aika astua sivuun. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Sundqvist Hangosta. Kokousväki halusi myös suojella Kirkkonummen Sundsbergin metsän. Illan vietimme kotona yhdessä vauvan kanssa.

Sunnuntai: Aamulla Annukka ja vauva herättivät minut onnittelulaululla, kaakaolla ja lahjoilla elämäni ensimmäiseen isänpäivään isänä. Tämän jälkeen päivä jatkui vessaa siivotessa sekä nimijuhliin valmistautuessa. Vauva sai Rauhanasemalla järjestetyssä nimijuhlassa nimen.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 44 (31.10.-6.11.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)”

  1. Lämpimät Onnittelut tätäkin kautta! Kiireisiltä nuo sinun viikkosi aina näyttävät. Ihanaa talven odotusta teille, toivottavasti ehdit Keski-Suomeenkin joskus puhumaan.

    • Kiitos Rea!

      Kiire on pelkkä mielentila ja kiirehtiminen kiireiseksi tekee. Wikipedian mukaan: ”Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti.” Mä en koe, että mulla olisi erityisesti liian kiire. Silloin kun asiat ovat hallussa (hallinnan tunne) ja tietää mitä tekee, ei ole kiire. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa