Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)

Maanantai: Pyöräilin aamulla Kontulaan Helsingin yhteislyseoon puhumaan ihmisenä kasvamisesta yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Oppilaat olivat valmistelleet meillä etukäteen muutamia kysymyksiä. Yksi kysyi miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä ja toinen tuleeko maailman loppu vuonna 2012.

Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, juhlimme samalla Emilian syntymäpäiviä, tein Jyrkin kanssa toimistokatselmuksen sekä kokoustin Heinin ja Irman kanssa Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteisestä opiskelijajäsenyydestä. Päivän päätteeksi keskustelin vielä Nellin kanssa kulutus.fi -asioista ja Katin kanssa Älä osta mitään -päivän järjestelyistä. Illan vietin kotona vauvan ja sähköpostien kanssa. Välillä kävin vauvan kanssa myös juoksemassa.

Tiistai: Jäin aamupäiväksi kotiin lähitöihin. Kävin läpi sähköposteja ja valmistelin mm. Luonto-Liiton ja Animalian yhteisen tiedotteen koskien Pohjoismaista ilmastopäivää. Tämän jälkeen pyöräilin Allianssitalolle Allianssin hallituksen kokoukseen, jonka perään pidettiin järjestön syyskokous. Tulin samalla valituksi Allianssin hallituksen varajäseneksi vuosille 2012-2013. Työ nuorten hyvinvoinnin eteen jatkuu siis entistä tiiviimmin! Päivän päätteeksi osallistuin vielä eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän Suomenojan luonto -seminaariin, jossa esittelin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin esityksen alueen liittämisestä Ramsarin kosteikkosopimuksen kohteeksi. Illan vietin vuoroin vauvan ja vuoroin sähköpostien kanssa.

Keskiviikko: Kävin aamupäivällä pitämässä esityksen OK-opintokeskusksen hankevalmennuksessa järjestötoiminnan uusista tuulista. Todella hyvä sessio! Järjestötoimijoiden kanssa keskustellessa oppii aina uutta. Tilaisuuden jälkeen ehdin hetken vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisia Luonto-Liiton toimistolla ja käydä pikalounaalla. Iltapäivällä olin Vanhalla ylioppilastalolla puhumassa Helsingin seudun ekotukihenkilötapaamisessa ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamisesta. On aika vaikuttavaa, että alueella toimii 1400 ekotukihenkilöä. Päivän päätteeksi kävin Annukan kanssa Silvopleessä syömässä. Illan tein kotona vuoroin hommia ja vuoroin hoidin vauvaa.

Torstai: Aamupäivällä osallistuin järjestöjen yhteiseen Durban-tiedotustilaisuuteen. Kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden syövereistä pyöräilin Kansalliskirjastoon ja Ymmärrys Hoi! -kirjan julkaisutilaisuuteen käyttämään lyhyen kommenttipuheenvuoron verkkovaikuttamisesta ja sosiaalisesta mediasta. Lounaan jälkeen kävin läpi Katin kanssa Älä osta mitään -päivän kuvioita, kommentoin seuraavan päivän Journalismikritiikkiseminaaria sekä vastailin Kalevi Sorsa -säätiön tulevaan videoon joululahjojen ympäristövaikutuksista. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla hengailin kotona vauvan kanssa ja kävin mm. juoksemassa. Luonto-Liitto ja Animalia julkaisivat viisi askelta ilmasto- ja eläinystävällisen ruoan edistämiseksi Pohjoismaisen ilmastopäivän kunniaksi.

Perjantai: Hyppäsin aamulla junaan ja matkustin Tampereelle Journalismikritiikkiseminaariin. Matkalla kävin läpi tulevia menoja ja valmistauduin niihin. Tampereen teatterimontussa pidetyn seminaarin aiheena oli Eliitit ja kansa. Koko päivän kestävässä seminaarissa puhuin aiheesta kansalaistoiminnan näkökulmasta. Seminaarin jälkeen palasin kotiin. Illan istuin sähköpostin ääressä ja katsoin elokuvan Matrix reloaded.

Lauantai: Kävin aamulla vauvan kanssa juoksemassa ja leikin hänen kanssaan. Iltapäivällä matkustin Kirkkonummelle Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin syyskokoukseen. Olen toiminut piirin puheenjohtajana viimeiset kuusi vuotta. Nyt oli aika astua sivuun. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Sundqvist Hangosta. Kokousväki halusi myös suojella Kirkkonummen Sundsbergin metsän. Illan vietimme kotona yhdessä vauvan kanssa.

Sunnuntai: Aamulla Annukka ja vauva herättivät minut onnittelulaululla, kaakaolla ja lahjoilla elämäni ensimmäiseen isänpäivään isänä. Tämän jälkeen päivä jatkui vessaa siivotessa sekä nimijuhliin valmistautuessa. Vauva sai Rauhanasemalla järjestetyssä nimijuhlassa nimen.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 44 (31.10.-6.11.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)”

  1. Lämpimät Onnittelut tätäkin kautta! Kiireisiltä nuo sinun viikkosi aina näyttävät. Ihanaa talven odotusta teille, toivottavasti ehdit Keski-Suomeenkin joskus puhumaan.

    • Kiitos Rea!

      Kiire on pelkkä mielentila ja kiirehtiminen kiireiseksi tekee. Wikipedian mukaan: ”Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti.” Mä en koe, että mulla olisi erityisesti liian kiire. Silloin kun asiat ovat hallussa (hallinnan tunne) ja tietää mitä tekee, ei ole kiire. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!