Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)

Maanantai: Pyöräilin aamulla Kontulaan Helsingin yhteislyseoon puhumaan ihmisenä kasvamisesta yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Oppilaat olivat valmistelleet meillä etukäteen muutamia kysymyksiä. Yksi kysyi miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä ja toinen tuleeko maailman loppu vuonna 2012.

Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, juhlimme samalla Emilian syntymäpäiviä, tein Jyrkin kanssa toimistokatselmuksen sekä kokoustin Heinin ja Irman kanssa Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteisestä opiskelijajäsenyydestä. Päivän päätteeksi keskustelin vielä Nellin kanssa kulutus.fi -asioista ja Katin kanssa Älä osta mitään -päivän järjestelyistä. Illan vietin kotona vauvan ja sähköpostien kanssa. Välillä kävin vauvan kanssa myös juoksemassa.

Tiistai: Jäin aamupäiväksi kotiin lähitöihin. Kävin läpi sähköposteja ja valmistelin mm. Luonto-Liiton ja Animalian yhteisen tiedotteen koskien Pohjoismaista ilmastopäivää. Tämän jälkeen pyöräilin Allianssitalolle Allianssin hallituksen kokoukseen, jonka perään pidettiin järjestön syyskokous. Tulin samalla valituksi Allianssin hallituksen varajäseneksi vuosille 2012-2013. Työ nuorten hyvinvoinnin eteen jatkuu siis entistä tiiviimmin! Päivän päätteeksi osallistuin vielä eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän Suomenojan luonto -seminaariin, jossa esittelin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin esityksen alueen liittämisestä Ramsarin kosteikkosopimuksen kohteeksi. Illan vietin vuoroin vauvan ja vuoroin sähköpostien kanssa.

Keskiviikko: Kävin aamupäivällä pitämässä esityksen OK-opintokeskusksen hankevalmennuksessa järjestötoiminnan uusista tuulista. Todella hyvä sessio! Järjestötoimijoiden kanssa keskustellessa oppii aina uutta. Tilaisuuden jälkeen ehdin hetken vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisia Luonto-Liiton toimistolla ja käydä pikalounaalla. Iltapäivällä olin Vanhalla ylioppilastalolla puhumassa Helsingin seudun ekotukihenkilötapaamisessa ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamisesta. On aika vaikuttavaa, että alueella toimii 1400 ekotukihenkilöä. Päivän päätteeksi kävin Annukan kanssa Silvopleessä syömässä. Illan tein kotona vuoroin hommia ja vuoroin hoidin vauvaa.

Torstai: Aamupäivällä osallistuin järjestöjen yhteiseen Durban-tiedotustilaisuuteen. Kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden syövereistä pyöräilin Kansalliskirjastoon ja Ymmärrys Hoi! -kirjan julkaisutilaisuuteen käyttämään lyhyen kommenttipuheenvuoron verkkovaikuttamisesta ja sosiaalisesta mediasta. Lounaan jälkeen kävin läpi Katin kanssa Älä osta mitään -päivän kuvioita, kommentoin seuraavan päivän Journalismikritiikkiseminaaria sekä vastailin Kalevi Sorsa -säätiön tulevaan videoon joululahjojen ympäristövaikutuksista. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla hengailin kotona vauvan kanssa ja kävin mm. juoksemassa. Luonto-Liitto ja Animalia julkaisivat viisi askelta ilmasto- ja eläinystävällisen ruoan edistämiseksi Pohjoismaisen ilmastopäivän kunniaksi.

Perjantai: Hyppäsin aamulla junaan ja matkustin Tampereelle Journalismikritiikkiseminaariin. Matkalla kävin läpi tulevia menoja ja valmistauduin niihin. Tampereen teatterimontussa pidetyn seminaarin aiheena oli Eliitit ja kansa. Koko päivän kestävässä seminaarissa puhuin aiheesta kansalaistoiminnan näkökulmasta. Seminaarin jälkeen palasin kotiin. Illan istuin sähköpostin ääressä ja katsoin elokuvan Matrix reloaded.

Lauantai: Kävin aamulla vauvan kanssa juoksemassa ja leikin hänen kanssaan. Iltapäivällä matkustin Kirkkonummelle Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin syyskokoukseen. Olen toiminut piirin puheenjohtajana viimeiset kuusi vuotta. Nyt oli aika astua sivuun. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Sundqvist Hangosta. Kokousväki halusi myös suojella Kirkkonummen Sundsbergin metsän. Illan vietimme kotona yhdessä vauvan kanssa.

Sunnuntai: Aamulla Annukka ja vauva herättivät minut onnittelulaululla, kaakaolla ja lahjoilla elämäni ensimmäiseen isänpäivään isänä. Tämän jälkeen päivä jatkui vessaa siivotessa sekä nimijuhliin valmistautuessa. Vauva sai Rauhanasemalla järjestetyssä nimijuhlassa nimen.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 44 (31.10.-6.11.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)”

  1. Lämpimät Onnittelut tätäkin kautta! Kiireisiltä nuo sinun viikkosi aina näyttävät. Ihanaa talven odotusta teille, toivottavasti ehdit Keski-Suomeenkin joskus puhumaan.

    • Kiitos Rea!

      Kiire on pelkkä mielentila ja kiirehtiminen kiireiseksi tekee. Wikipedian mukaan: ”Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti.” Mä en koe, että mulla olisi erityisesti liian kiire. Silloin kun asiat ovat hallussa (hallinnan tunne) ja tietää mitä tekee, ei ole kiire. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa