Ekoisi – osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä

Ennen lapsen saamista olin ahdistunut siitä tavaramäärästä, joka vauvaelämään muka kuuluu. Vanhemmille tuputetaan mitä uskomattomampia asioita.

Oikeasti vauvan kanssa ei tarvitse paljon mitään, ja sen minkä tarvitsee saa käytettynä ystäviltä tai kirpputoreilta. Rahaa vauvan kanssa selviämiseen ei ainakaan tarvitse.

Ohessa muutamia virhehankintoja:

1. Vaatteet. Vaatekertoja meillä on ollut noin kuudet. Oikeasti olemme tarvinneet vähemmän. Äitiyspakkauksen mukana tulleita vaatteita ei olisi tarvittu lainkaan, sillä ystäviltä ja kirpputoreilta olisi saanut käytännössä kaiken tarpeellisen. Toki hankintoihin olisi pitänyt käyttää hieman nykyistä enemmän vaivaa.

2. Häkkisänky. Saimme ensin käyttöön Annukan vanhan häkkisängyn. Naapurilta saimme kuitenkin hiukan paremman, joten otimme sen ja laitoimme ensimmäisen häkkisängyn kierrätykseen Annukan siskolle. Lopulta purimme myös naapurilta saadun häkkisängyn ja laitoimme sen kellariin, koska vauva ei ole nukkunut siinä kuin muutaman kerran. Perhepeti on toiminut erinomaisen hyvin.

3. Kolmet lastenvaunut. Saimme yläkerrasta yhdet vähän rikkinäiset vaunut ja ystävältä ostimme muutamalla kympillä kahdet vanhat lisää. Kokeilun jälkeen olemme käyttäneet vain yksiä vaunuja. Samoilla vaunuilla on voinut käydä kävelemässä ja jopa juoksemassa. Vaunujen mukana tullut koppa toimii ”parvekevaunuina”, kehtona ja välillä myös sänkynä.

4. Ja paljon muutakin turhaa on ollut. Hankimme kosteussuojan sängyn patjan suojaksi. Turhaan. Vauvan pissat ja kakat ovat sen verran pieniä, että harso tai kestovaippa pitää ne sisällään erinomaisen hyvin. Yläkerrasta saatua kehtoa emme ole edes ottaneet käyttöön ja myös rengasliina on jäänyt vain muutamalle kokeilulle.

Hyödyllisiksi kapistuksiksi on sen sijaan osoittautunut naapureilta saatu leikkimatto, imetystyyny ja rintapumppu, joita meillä ei alun perin ollut lainkaan. Lisäksi pyykinpesukoneen päälle tuleva hoitoalusta sekä tietysti harsot ja kestovaipat ovat olleet tarpeen. Ja toki niitä vaatteitakin on muutamia tarvittu.

Kaiken kaikkiaan vauvan kanssa tulee toimeen todella vähällä tavaramäärällä eikä rahaa noiden tavaroiden hankkimiseen tarvitse kuin korkeintaan muutaman euron tai kympin.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa

11 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä”

  1. Mielestäni vauvan kanssa tulee toimeen hyvin pienillä ostoksilla – nimittäin siinä tapauksessa, että on runsaasti samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ja tuttavia. Äitiyspakkaus on toki hieno keksintö ja käytettynä ostamalla saa kaikenlaista, mutta etenkin rintapumpun tyyppisten esineiden kohdalla on etukäteen todella hankala tietää, onko omalle perheelle kyseessä merkittävä arjen helpottaja vai turhake. Jos on niin onnekas, että on laaja sosiaalinen verkosto, voi helposti kokeilla.

    Siksi minusta onkin loistavaa, miten innokkaasti ihmiset lastentarvikkeiden kohdalla kierrättävät. Kun odottaa vauvaa, ihmiset lahjoittavat kaikenlaista pyytämättä – ja hyvää on sitten helppo laittaa eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Itseäni vauvatavaran määrä ei siksi ahdista vaikka tavaran määrä yleensä ahdistaa. Viikkasin esimerkiksi juuri pois muutaman bodyn seuraavalle käyttäjälle – näyttävät mielestäni edelleen uudenveroisilta, ja laskujeni mukaan osa on kiertänyt jo neljällä pienellä.

    Niin ja pakko vielä viisastella: kosteussuojat patjan päällä ovat tarpeettomia kunnes ne yhtäkkiä eräänä yönä ovat erittäin tarpeellisia.

    • Juuri näin Valpuri! Pointti on juuri tuo. Tarpeet ovat erilaiset eri yksilöillä ja eri ikävaiheissa. Siitä syystä oikeastaan mitään ei kannata hankkia etukäteen – vaan nimen omaan sen tarpeen mukaan. Koskeussuojankin olisimme voineet hankkia vasta sitten kun ensimmäinen lakana oikeasti kastuu.

  2. Tosi pienellä vaatemäärällä olette selvinneet! Meillä oli alkuun n. 8 vaatekertaa, ja lisää jouduttiin hankkimaan kun lapsi puklaili ja kestovaipat vuotivat monesti päivään. Ja niillä valvomisilla ja synnytyksestä toipumisilla olisi ollut paljon helpompi, että kaikki olisi ollut valmiina (kuten myös rintapumppu, liivinsuojia ym mitä en ollut ymmärtänyt hankkia ennen synnytystä).
    Samoin patjansuoja tuli kyllä tarpeeseen! Rengasliina on meillä käytössä vasta nyt (11kk iässä), on mielestäni helpompi isomman lapsen kanssa. Pinnasänkyyn siirryttiin sitten kun lapsi alkoi liikkua. Tosiaan, ne ehtii kyllä hankkia myöhemminkin jos on tarve.

  3. Kannattaa ottaa pinnasänky sitten käyttöön, kun lapsi liikkuu. Siihen on hyvä pistää lapsi hetkiseksi, jos pitää vaikka käydä itsekseen vessassa. Sen laidalla on myös näppärä kuivata pyyhkeitä.

  4. Moi! Totta puhut, pienen kanssa pärjää vähällä ja tutuilta saa kierrossa kaikenlaista. Ja kuten Valpuri jo edellä sanoi, mitä itse saa, on helppo laittaa eteenpäin. Myönnän kyllä, että mulla on ”muistolaatikko”, mutta aion tiukasti pitäytyä siinä yhdessä laatikossa. Kun se täyttyy, siivoan sieltä vaatteita kierrätettävien laatikkoon.
    Kannattaa pitää se kosteussuoja sängyssä kaiken varalta, varsinkin jos nukutte perhepedissä. Meillä lapsi nukkuu omassa sängyssään, kosteussuoja on, mutta silti joskus joutuu vaihtamaan varapatjaan (sitä kun tosiaan saa tutuilta kaikenlaista). Vaippa ei vuoda, mutta hampaita tehdessä kuolaa tulee ihan valtavasti, ja valitettavasti pari oksutautiakin on aiheuttaneet lakanapyykkiä…

  5. Näinhän se on. Vanhemman syli riittää pienelle pitkälle. Suurin osa vauvahankinnoista lienee kehitetty helpottamaan vanhempien ”taakkaa”. Me ei olla käytetty kosteussuojaa, mutta kosteutta hylkivä alunen (lampaantalja) on ollut hyvä apu vaipattomiin hetkiin. Siihen vielä harso päälle, niin pysyy taljakin puhtaampana.

    • Jeps. Meilläkin kosteussuoja on ollut toistaiseksi täysin turha ja käyttämättä. Se lojuu siis kaapissa odottamassa aikoja, jolloin sille ehkä oikeasti on käyttöä.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!