Ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta puhutaan tänä päivänä todella paljon.
Toistaiseksi silmiini ei ole kuitenkaan osunut yhtään suoraan ekovanhemmuudesta kertovaa teosta – tai edes esitettä, joka tarkastelisi vanhemmuutta ja siihen liittyviä valintoja ekologisesta näkökulmasta. Tämä pätee myös muuten erinomaisiin neuvolapalveluihin.
Viikonloppuna luin kuitenkin yhden todella kiinnostavan kirjan. Tiina Kaitaniemi on kirjoittanut vuonna 2010 teoksen Luonnollinen lapsuus. Kaitaniemi on evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi. Hän tarkastelee lapsuutta ja vanhemmuutta evolutiivisesta näkökulmasta.
Kaitaniemi kirjoittaa muun muassa luonnollisen synnytyksen, imettämisen, läheisyyden, vaipattomuuden ja pitkän sisarvälin puolesta. Kaitaniemen näkemykset tukevat samalla myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta.
Ohessa viisi ajatusta Luonnollisesta lapsuudesta:
1. Synnytyskipu. Kohtuullinen synnytyskipu on äidin ja vauvan kannalta hyvä asia eikä sitä kannata automaattisesti pyrkiä estämään lääkkeillä. Lyhytaikaisen kivun sietäminen ehkäisee muita ongelmia. Kaitaniemen mukaan lääkitys voi haitata esimerkiksi imetyksen onnistumista. Hänen mukaansa Suomessa 71 prosenttia kaikista alakautta synnyttäneistä ottaa epiduraalipuudutuksen kun vastaava luku Hollannissa on kahdeksan prosenttia. Lääkepohjaisen kivunlievityksen välttäminen vähentää myös ympäristön kemikalisoitumista.
2. Imettäminen. Täysimettämistä kannattaa jatkaa vähintään kuusi kuukautta ja imetystä niin pitkään kuin mahdollista. WHO suosittelee imetyksen jatkamista ainakin kahden vuoden ikään asti kun Suomessa sitä suositellaan vain vuoden ikään. Kaitaniemen mukaan imetystä on hyvä jatkaa ainakin neljävuotiaaksi asti. Äidinmaito on samalla myös ekologista ruokaa ilman ylimääräisiä pakkauksia ja kuljetusmatkoja, mikäli äiti vain suosii kasvispohjaisia elintarvikkeita.
3. Läheisyys. Kannattaa suosia perhepetiä, syliä ja kantamista pinnasängyn tai lastenvaunujen sijaan. Kaitaniemen mukaan vauva tarvitsee vanhemman kehoa oman kehonsa toimintaan. Mikäli tähän tarpeeseen ei vastata, syntyy ongelmia. Läheisyyteen panostaminen tarkoittaa samalla sitä, että lapselle ei tarvitse hankkia niin paljon erilaisia tavaroita tai asuinneliöitä.
4. Vaipattomuus. Lapsen ja vanhemman välinen kommunikaatio mahdollistaa vaipattomuuden. Kaitanimen mukaan lapsen vessahädän voi havaita kasvojen ilmeistä, käyttäytymisestä, äänistä, hengitysrytmistä, punastumisesta ja mahan jännittämisestä. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton MIPS-laskelman mukaan kertakäyttövaippojen materiaalipanos vuoden aikana on 1134 kg ja kestovaippojen 353 kg. Vaipattomuus kuluttaa luonnonvaroja tietysti vielä vähemmän.
5. Sisarukset. Kaitanimen mukaan lasten määrän ja laadun välillä on ristiriita. Ihmislapsi tarvitsee pitkään hoitoa ja huolehtimista. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän vanhemman aikaa ja resursseja jokainen lapsi saa. Kaitaniemeä tulkiten optimaalinen ikä sisarusten välillä on noin 4-5 vuotta. Panostaessa lasten tekemisessä määrän sijaan laatuun voimme hillitä väestöräjähdyksen aiheuttamia paineita luonnon kantokyvylle.
Mielestäni Kaitaniemen ”luonnollinen lapsuus” antaa paljon eväitä myös ekologiseen vanhemmuuteen. Suosittelen kirjan lukemista todella lämpimästi!
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Heippa Leo ja vaimo ja vauvakin!
Juuri tällä viikolla mietin, että tuollainen ekologisen vanhemmuuden opas puuttuu. Tai siis mietin, etten ole nähnyt ja googlettelinkin. (Törmäsin pian siihen, että kasvatustieteessä ekologialla tarkoitetaan vähän muuta, kuin itse olin tässä yhteydessä ajatellut, eli ekovanhemmuus olisi ehkä kuvaavampi termi…) Sitten mietin, pitäisikö sellaista ryhtyä työstämään tai jotain luentoa aiheesta edes. En päätynyt mihinkään, mutta mietin kyllä, että toisaalta vastustan opaskirjoja ja ajatusta siitä, että opiskelemalla kirjoista ja tohtoreille ja professoreille kumartelemalla vasta hyvää tulee… Mutta en kuopannut ajatusta kokonaan ja nythän tämä oli ihan hassua, että osuin tänne sivulle, missä myös todetaan ekovanhemmuudesta olevan vähän kirjallisuutta tarjolla. Tuo luonnollinen lapsuus -kirja oli mielestäni tosi hyvä, suosittelen ja toivon, että jonain kauniina päivänä löydän joltakin kirpputorilta hyllyyni. Jotta voin sitten helposti ojentaa jollekin tutulle luettavaksi, jos/kun aihepiiri tulee puheeksi…
Ekoisi sarjasi on hieno hanke, mielenkiintoista lukea. Kommentoisin, jos jaksaisin, mutta nyt täytyisi nukkuakin, jotta aamulla jaksamme herätä arkiaamuun ja Pyöräillä esikoisen eskariin.
Rauhallista mieltä vanhemmuuden alkumetreille, joilla toki olette jo tovin olleet. Vanhemmuus on ihan huisia, mutta paljon odottamatontakin on taatusti luvassa…
Palaan varmasti lukemaan ja ehkä kommentoimaankin.
Kiitos palautteesta Joola! Tarkoitus on jatkaa ekovanhemmuus-pohdintaa tämän ekoisi-blogikirjoitussarjan muodossa niin kauan kuin uusia ajatuksia herää. Ehkä myöhemmin kirjoitan tästä vaikka kirjan tai jotain.
Kirja ei ole huono ajatus. Minuakin inspiroisi, mutta ehdit salettiin ensin:).
Itse olen myös lukenut tuon kirjan melkein kokonaan (viimeiset 20sivua taitaa olla vielä jäljellä). Ja ajatuksia tosiaan heräsi. Ja kirjan innoittamana hakeuduimme luonnollisen synnytyksen kurssillekin, jossa olimme viime viikonloppuna Helsingissä, sekin oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokemus. Katotaan miten käy sitten tositilanteessa 🙂
Itse jäin miettimään tämän kirjan luettuani, että kuinka paljon siinä on ns. totta ja missä asioissa kirjoittaja on kenties valikoinut lähteitä omaa ajatustaan tukevasti. Tai ehkä ennemmin vielä se, että jättänyt jotain huomiotta, koska se ei tue omaa ajattelua. Kun tavallaanhan tuo kirja on oman toimintatavan esittelyä ja puolustelua, ja siinä helposti käy niin, että ei ole aina ihan objektiivinen. Ja kun vielä on kyse vanhemmuudesta, jossa syyllistäminen ja syyllistyminen on niin kovin yleistä. Ja kun kirjan tyyli oli kuitenkin monessa kohtaa hyvinkin kärkäs ja fanaattinen. Ja varmasti moneen asiaan olisi olemassa vasta-argumentti tai toinen näkökulma. Tämä ei tietenkään vähennä kirjan sanomaa, mutta mietityttämään jäi. Eli jos törmäät johonkin tähän liittyvään pohdintaan tai ajatuksiin, niin olen kiinnostunut.
Onnea matkaan!
Lieneekö Mannerheimin Lastensuojeluliitto edellen se taho, joka tuottaa pääosan neuvoloiden materiaaleista? Aikanaan (20 sitten) yritin siellä vakuuttaa, että ympäristökasvatuksellista materiaalia tulisi olla tarjolla neuvoloille (lasten ruuista, leluista ja leikeistä, vaipoista, ulkoilusta jne.) mutta eipä ottanut tulta. Etenkin esikoistaan odottavat vanhemmat olisivat mitä otollisin kohderyhmä tiedolle, joka sisältää lupauksen oman jäkikasvun terveellisemmästä ja turvallisemmasta tulevaisuudesta. Kukaties jos nyt alkaisi vanhemmilta tulla neuvoloille (ja MLL:lle suoraankin) kyselyjä moisen tiedon perään, materiaaliakin jo haluttaisiin tuottaa.
Kysynnän ja tarjonnan laki – mikä se siten todellisuudessa lieneekään :-)) – pätee tässäkin.
Syysriemuja!
Kiitos Tuovi, että olet ollut aktiivinen tämän suhteen. Kyllä siellä aika paljon MLL:n materiaalia on, mutta toki jotain muutakin. Esimerkiksi ravinnon suhteen suositeltiin myös Vegaaniliiton materiaalia 🙂 Ympäristökasvatusmateriaalille – ja esimerkiksi kierrätyskeskuksen jollekin prujulle olisi kyllä käyttöö!
Hei Leo!
Lainaat blogissasi Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus -kirjaa mm. näin
”Lääkepohjaisen kivunlievityksen välttäminen vähentää myös ympäristön kemikalisoitumista.”
Mitä mieltä olet itse tästä asiasta? Minua aina vähän karmaisee kun miehet ottavat kantaa synnytykseen tai aborttiin. Sellainen historia jossa miehet ovat määränneet naisten ruumista kun tässä maailmassa meillä on, ja kun se on vieläkin todellisuutta. Sinä kun olet vielä sellaisessa asemassa kun olet Luonto-Liiton pääsihteeri, niin moni ekoilija saattaa pitää sinua esimerkkinä. Siksi olisi tärkeää kuulla mikä on oma kantasi synnytykseen ilman kivunlievitystä.
Tarkemmin ajatellen kantasi pitäisi olla yksi hailee (sillä mielestäni kyseessä ei ole miesten asia), ja mielestäni miesten pitäisi näistä asioista vaieta, mutta kun olet jo jotain asiasta sanonut niin se olisi hyvä kuulla.
Luin Suomen Luonnosta Elina Grundströmin kolumnin, jossa hän käsitteli tätä blogikirjoistusta. Grundström jotenkin hauskasti muotoili että hän haluaisi nähdä että Luonto-Liiton johtomiehet sanoutuisivat irti kivunlievityksestä viisaudenhampaiden poiston yhteydessä mieluummin kun puuttuisivat synnytyskipuihin.
Kiitos kommentista Riikka! Tuo on oma tulkintani/kommenttini – ei suinkaan suora lainaus Tiina Kaitaniemen kirjasta.
Mielestäni miehetkin voivat hyvin ottaa kantaa synnytykseen. Samalla logiikalla mielestäsi mies ei ilmeisesti voi ottaa kantaa ylipäätään naisten asemaan yhteiskunnassa. Entäs miespuolinen synnytyslääkäri? Voiko hänellä olla asiasta mielipide tai voiko hän ylipäätään edes toimia synnytyslääkärinä? Mielestäni kyse on sananvapaudesta. Esimerkiksi Wikipedian mukaan ”Sananvapaus on oikeus ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä estämättä.”
Ja oma kantani on tässä. Suosisin synnytystä ilman kemiallista kivunlievitystä, mikäli mahdollista. Mikäli sellaista on pakko käyttää, niin siitä vain. Näinhän kävi myös meillekin: Ekoisi – osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Grundströmin logiikalla jokaisen, joka puhuu kasvisruuan puolesta, pitäisi ilmeisesti olla vegaani.
Kiitos vastauksesta Leo!
Entä sitten se viisaudenhampaan poisto? Onko sekin mielestäsi parempia tehdä ilman kivunlievitystä? Oletko ajatellut ottaa kivunlievityksen suhteen kantaan myös sellaisissa asioissa jotka koskevat kumpaakin sukupuolta?
Voisin kuvitella, että ylipäätään on parempi, mitä vähemmän joutuu turvautumaan kemialliseen kivunlievitykseen missä tahansa. Aina se ei tietysti ole mahdollista tai järkevää. Esimerkiksi kun Annukalle tehtiin synnytyksessä hätäsektio, oli varsin järkevää käyttää aika voimakkaita nukutus- ja kipulääkkeitä. Sama voi hyvin koskea esimerkiksi viisaudenhampaan poistoa. Kannanotoissa en mitenkään erityisesti ajattele sukupuolta. Välillä saatan ottaa kantaa esimerkiksi asevelvollisuuteen, vaikka se koskee vain yhtä sukupuolta. Ja sukupuoliahan voi olla enemmän kuin kaksi, joten tarkoitit varmaan, että otanko kantaa asioihin, jotka koskevat kaikkia sukupuolia 🙂
Tästä kirjasta oli juttu viimeisimmässä Sydänääni lehdessä. Mielenkiinto heräsi jo silloin, mutta toisaalta mietin, olisiko parempi olla lukematta yhtään ”kasvatusopasta” ja kuunnella vain itseään nässä asioissa. Luulen kuitenkin, että nykyihmiselläkin on vaistot jälkeläisistä huolehtimiseen tallessa, kun vaan niitä malttaa kuunnella. Tottakai omien toimintatapojen kyseenalaistaminen on jossakin määrin varmasti hyödyllistä, mutta helposti ehkä katoaa se oma tuntuma asioihin, jos liikaa turvautuu muiden mielipiteisiin ja ohjeisiin?
Suosittelen kirjaa lämpimästi! Mielestäni kannattaa tutustua erilaisiin näkemyksiin ja lähestymistapoihin. Se antaa varmuutta tehdä asiat sitten omalla tavalla.
Täytynee tutustua, jos on aikaa ensin a)lampsia kirjastoon, b) lukea sitä kirjaa 😉
Kiitos mielenkiintoisesta blogista!
Otat kyllä melko isoon asiaan kantaa tuossa kivunlievitysasiassa. Ymmärrän, että olet ekologisuuden kannattaja ja siinä asiantuntija. Ehkä ihan kaikkeen tämä asiantuntijuus ei kuitenkaan yllä; epiduraali ei onneksi ole _eko_valinta. Anestesialääkäriin, kätilöön ja itseensä kannattaa luottaa siinä kannanotossa sopiiko epiduraali omaksi kivunlievitykseksi. On tilanteita, jolloin epiduraalipuudute ei ole sallittu, ja se vasta saattaakin olla ikävä tilanne.
Itsekin voisin musiikin asiantuntijana blogissani esittää, että suosisin jo kohdussa lapselle soitettavan mahdollisimman paljon klassista musiikkia, sillä on esitetty, että muutoin lapsesta saattaa kasvaa rauhaton ja tasapainoinen myöhemmin elämässään. Ihan todella ajattelen näin =D Itselle tärkeä asia ulottuu helposti kaikkiin elämän alueisiin, mutta oma ”naurettavuutensa” on hyvä tiedostaa (tarkoitan itseäni).
Varmasti tiedätkin, että nämä vanhemmuusjutut ovat aika arkoja aiheita, ja voit todella saada ihmiset tuntemaan syyllisyyttä. Kannattaa ehkä säästää nämä syyllisyydentunnot niihin ekologisesti tärkeisiin kysymyksiin, joita oikeasti haluaisit edistää?
Hauska blogi, kiitos siitä. Pakko kuitenkin kommentoida tuota kemikalisoitumista, että suhteellisen mitättömästä kemikaalikuormituksesta puhutaan jos kyse on vain synnytyskivun lievityksestä epiduraalipuudutuksella. Minäkään en normaalisti mitään kipulääkkeitä syö, vaikka tulehduskipulääkkeistä ja monesta muusta lääkkeestä on tullut tämän päivän leipää ihmisille. Apteekissa tulee käytyä onneksi todella harvoin, mutta en kyllä epiduraalipuudutuksesta kieltäydy, jos sitä sairaalassa suositetaan, ympäristön kemikalisoitumisen vuoksi!!! Aidompi ongelma on tapahtumaa edeltävä 10-20 vuoden päivittäinen raskauden hormonaalinen ehkäisy ja tuotekin on käsittääkseni ympäristölle ja sitä kautta taas ihmiselle haitallisempi. Raskauden ehkäisy pitkään myös huonontaa kykyä tulla raskaaksi, kun optimaalinen hedelmällisyys olisi 17 vuotiaana eikä niin kuin omalla kohdallani 35 vuotiaana. Olemme jo lapsen teossa joutuneet tukeutumaan keinohedelmöitykseen, jossa myös käytetään monenlaisia hormoneja ja erilaisia muita luontoa kuormittavia vimpaimia useamman vuoden ajan. Pelkkiä muovisia spermapurkkeja, neulapurkkeja, ruiskuja ym. on tullut tuhottua kelpo kassillinen. Ekoteko han varsinaisesti olisi luopua lisääntymisestä kokonaan.
Mutta sitä vain jäin pohtimaan, että millä keinoa voidaan panostaa lasten määrän sijasta laatuun? Ymmärrän kyllä väestöräjähdysnäkökulman, mutta miten sitä lapsen laatua kohennetaan??