Vieraskynäblogissa Tommi Kauppinen
Degrowth on uusi buzzword. Sitä voi käyttää jos haluaa (a) kritisoida markkinataloutta tai sen jotain aspektia (b) kritisoida niitä jotka kritisoivat markkinataloutta.
Äärimmillään ollaan joko sitä mieltä että (a) nykyinen talous tulee dekonstruoida tai (b) nykyinen talous on ainoa oikea. Degrowth-sanan positiivinen sisältö jäänee a:n ja b:n väliselle vyöhykkeelle. Mikäs se sitten on?
Tukevasti ilmassa -radio-ohjelmassaan Relander ja Nevanlinna määrittelivät Suomirockin olevan itsemurhahakuisen tangon ja amerikkalaisen beat-kulttuurin yhdistelmä (13.12.2010).
Kieli poskessa tai ei, nähtävästi Degrowth on talouden itsemurhahakuisen dekonstruktion ja nykyisen beat’em-up-talouden yhdistelmä. Degrowth-keskustelu ei tavoittele kaikesta luopuvaa luontoon paluuta eikä liioin osoita nykyisen talousjärjestelmän toimivuutta; se pystyy kuitenkin osoittamaan näiden väliin jäävän vyöhykkeen.
Degrowth-positio on, että nykyiselle talousjärjestelmälle on vaihtoehtoja. Tämä ei ole vallankumouksellista vaan älyllistä puhetta. Älyllinen rehellisyys onkin sitten toinen juttu.
Peter Victor tiivistää Nature-lehdessä degrowth-ajattelun tärkeimmän havainnon todetessaan taloudellisen kasvun olevan ensisijainen poliittinen tavoite kehittyneissä maissa (18.11.2010). Victor jatkaa toteamalla, että taloudellisen kasvun ensisijaisuuden kyseenalaistaminen tulkitaan yhteiskunnallisessa keskustelussa harhaopiksi. Siis pelkkä kyseenalaistaminen on jo harhaoppia, jo pelkkä kyseenalaistamiseen pyrkivä keskustelu on harhauskoa. Pysyvän muuttumattoman objektiivisen totuuden löytyminen taloudelliselle toiminnalle on tietysti hieno juttu. Upeaa että olemme siihen yhdessä pystyneet.
Väinö Linna totesi Tuntemattoman sotilaan julkaisemisen jälkeen antamassaan haastattelussa, että ”nyt jää sitten toisten ratkaistavaksi se, että oliko se [kirjassa kerrottu tarina] totta”. Onko myös toisten ratkaistavissa, onko politiikassa esitetty totuus tosi? Esitettyyn kysymykseen on oikeus vastata: yhteiskunnallisia päätöksiä ohjaaviin paradigmoihin tulee voida vaikuttaa demokraattisen valtion päätöksentekoprosessin kautta.
Tommi Kauppinen on diplomi-insinööri ja tutkija-kirjoittaja, joka pyrkii leppoistamaan elämäänsä
