Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja vierailin Vantaalla Tikkurissa kokoustamassa yhdestä tulevasta lahjoituskampanjasta. Päivä jatkui Allianssin hallituksen kokouksella ja Luonto-Liiton toimistokokouksella. Toimistokokouksessa alustin aiheesta ”myönteinen ei”. Iltapäivällä lähdin Turkuun, jossa olin puhumassa ilmastonmuutoksesta ja palmuöljyn haasteista. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä kerkesin. Huomasin myös, että ympäristöpolitiikan alumni-tarinani oli julkaistu. Teksti paljastaa, kuinka päädyin aikanaan lukemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa ja mitä sitten tapahtui: Spatikka: Ympäristöpolitiikan opiskelijasta ympäristöpäälliköksi ja Luonto-Liiton pääsihteeriksi.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ensin vastailin ympäristökasvatuslehden haastatteluun luopumisesta ja tämän jälkeen istuin Emilia Paloniemen haastateltavana poliittisesta toiminnasta. Heti perään vastasin vielä Utain-lehden haastatteluun eduskuntavaaliehdokkuudestani. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja hoidin Luonto-Liiton hallintoasioita. Illalla tein eduskuntavaalityötä ja vastasin mm. Kepan Ulkopoliittiseen vaalikoneeseen.

Keskiviikko: Pyöräilin aamulla pitämään luentoa verkkovaikuttamisesta Kansalaisfoorumin järjestämälle kansalaistoimijoiden aamupalalle. Todella hyvä ja antoisa sessio! Samassa yhteydessä annoin haastattelut myös OK-kanavaan ja Sivistys.nettiin. Luennon jälkeen kävin lounaalla Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkösen kanssa. Iltapäivällä istuin lyhyessä palaverissa Lush Finlandin edustajan kanssa. Suunnittelimme ja sovimme tulevasta yhteistyöstä Luonto-Liiton susiryhmän kanssa. Ilta sujahti sähköpostien ja eduskuntavaalikampanjan parissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Säätytalolle, jossa osallistuin pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen kestävästä kasvusta. Aamupäivän session jälkeen kävin nauttimassa pikalounaaksi kasvishernekeittoa yliopistolla ja jatkoin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle puhumaan rakennetyöryhmän kokoukseen järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista. Välillä piipahdin Luonto-Liiton toimistolla ja kävin sitten osallistumassa Ekovihreiden degrowth-seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Jouduin jättämään seminaarin loppuosan kuitenkin väliin, että ehdin vielä Terike Haapojan Toisten puolue -näyttelyn avajaisiin.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Vanhankaupunginlahdelle, jossa minua haastateltiin ja kuvattiin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehteen kansalaisvaikuttamisesta. Haastattelun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävimme läpi ajankohtaisia asioita yhdessä talouspäällikön kanssa. Tämän lisäksi minua haastateltiin Vihreiden uutiskirjeeseen siitä, kuinka olen onnistunut keräämään niin lyhyessä ajassa 150 hengen tukiryhmän eduskuntavaalikampanjaani varten. Vastaus on yksinkertainen – soittelemalla ihmisille ja olemalla heihin suoraan yhteydessä. Iltapäivän ja alkuillan kävin läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Illalla olimme Annukan ja monen muun ystävän kanssa Auran ja Jessen hääjuhlissa. Onneksi olkoon mainiolle parille!

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään sekä söimme yhdessä aamupalaa ja luimme lehtiä. Paljon kiinnostavia juttuja mm. Luonnonsuojelija-lehdessä, Nuorten Luonnossa ja Juoksija-lehdessä. Iltapäivällä teimme useamman tunnin kävelyretken Arabianrannassa ja Vanhankaupunginlahdella. Reippaan kävelylenkin jälkeen kävimme syömässä Arabian kauppakeskuksen kiinalaisessa ravintolassa ja siivosimme kotona. Illalla katsoimme vielä Avaraa Luontoa YLE:n areenalta.

Sunnuntai: kävimme aamulla Annukan kanssa juoksemassa -18 asteen pakkasessa. Itse tein samalla 11 x 100 metrin lyhyitä ylämäkivetoja. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Juoksija-lehdestä (1/2011), että kylmyys parantaa suorituskykyä ja sydämen pumppaustehoa sekä aktivoi monia elimistön toimintoja. Keuhkoja ei pidä kuitenkaan rasittaa liikaa eli ei kannata juosta ylipitkiä lenkkejä tai harjoitella maksimikestävyyttä. Iltapäivän valmistelin esitystä järjestöjohtamisen haasteista ja kirjoitin Nuorisotutkimusverkoston tulevaan julkaisuun artikkelin nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Illalla tein vielä vaalikampanjaan liittyviä asioita.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 51 km) ja pyöräilin 64 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 79 tuntia.

Kiitollisuus: Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että monet ongelmani, joista olen viime päivinä kantanut huolta, ovat elämäni mittakaavassa lopulta aika pieniä. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että eduskuntavaalieni tukiryhmässä on mukana jo lähes 150 huipputyyppiä ja lahjoituksiakin kertyi ensimmäisen viikon aikana 1136 euroa. Olen myös kiitollinen kaikista niistä kiinnostavista tilaisuuksista, joihin olen kuluneen viikon aikana päässyt osallistumaan.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut sanomaan myönteisesti ei. Olen oppinut myös paljon liikennepolttoaineista ja palmuöljystä, verkkovaikuttamisesta, järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista, johtamisesta ja nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi olen oppinut, että junassa välillä Helsinki – Turku on turha kuvitella käyttävänsä puhelinta tai nettiä, koska tuolla erämaataipallee sitä ei yksinkertaisesti ole.

Tuleva viikko: Istuin useissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn vetämässä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta, olen luennoimassa järjestöjohtamisen haasteista ja pidämme eduskuntavaalien tukiryhmäni ensimmäisen kokouksen. Välissä on tarkoutus myös kuvata pari videota. Tervetuloa mukaan!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 5.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa