Oheinen kirjoitus julkaistiin sunnuntaina 5.12.2010 Kalevassa.
Mikä tuo onnellisen joulun?
Kaleva 5.12.2010
Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi, kommentoi Leo Stranius.
Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää, kysyy Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. Mitä mieltä olet Straniuksen ajatuksista?
Leo Stranius: Kulutuksen sijaan merkityksiä
Ihmisten hyvinvointi muodostuu läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä. Vain pieni osa siitä on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta tai kulutuksesta. Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan mukaan joulukauppa kertoo, miten taloudessa menee. Juuri näin. Ihmisten hyvinvoinnin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Ellei sitten lasketa sitä kielteistä vaikutusta, joka syntyy joulukaupan stressistä hankkiessamme turhia tavaroita, joita kukaan ei tarvitse.
Ympäristön näkökulmasta joulukaupan mahdollinen kasvu kertoo taas lähinnä syvenevästä ilmastokriisistä, kiihtyvästä lajien sukupuuttoaallosta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta, täyttyvistä kaatopaikoista ja ympäristötuhosta. Ihmiset kuluttivat 21.8.2010 mennessä loppuun kaikki maapallon vuonna 2010 tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi on eletty yli varojen, kuluttaen enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosentilla vuodesta 1970 lähtien. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä 12. suurin maailmassa. Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää?
Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi. Itse asiassa materialismiin liittyy enemmän masennusta, huolta, fyysisiä ongelmia sekä alkoholin ja tupakan liikakäyttöä. Rahan ja tavaran perään hamuavat ihmiset ovat yleensä myös vähemmän empaattisia.
Onnellisuutta tutkinut professori Sonja Lyubomirsky tiivistää erittäin onnellisten ihmisten piirteet seuraavasti: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. He auttavat usein työtovereita ja ohikulkijoita ja ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen. He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikottainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat sitoutuneita elinikäisiin päämääriin ja heillä on kyky selviytyä elämässä eteen tulevista haasteista.
Tältä pohjalta lienee selvä, että yhteiskunnan kaikkein tärkein mitta tulisi olla ympäristön rajoja kunnioittava ihmisten hyvinvointi taloudellisen toimeliaisuuden (bkt), vaurauden ja kulutuksen sijaan.
Nykyinen talousjärjestelmä perustuu valitettavalle kasvupakkojen kehälle. Se lähtee pääoman tuottopakosta ja jatkuu talouden kasvupakkona, kilpailussamenestymispakkona, kulutuksen lisäämispakkona ja palkkojen nousupakkona. Pakonomainen suhtautuminen talouskasvuun syö poliittista tilaa ratkaista aikamme muita yhteiskunnallisia haasteita.
Talouskasvun ja kulutuksen pakosta voi onneksi vapautua. Tarpeettoman roinan ja ostohysterian sijaan läheisille kannattaa antaa aikaa ja henkilökohtaisia palveluksia sekä tehdä näin samalla itsellekin merkityksellisiä asioita.
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri.
Leo Straniuksen kirjoitus on kommentti Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan puheenvuoroon, joka julkaistiin Kalevan Sunnuntai-liitteessä 28.11.
Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi, kommentoi Leo Stranius.
Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää, kysyy Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. Mitä mieltä olet Straniuksen ajatuksista?
Leo Stranius: Kulutuksen sijaan merkityksiä
Ihmisten hyvinvointi muodostuu läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä. Vain pieni osa siitä on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta tai kulutuksesta. Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan mukaan joulukauppa kertoo, miten taloudessa menee. Juuri näin. Ihmisten hyvinvoinnin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Ellei sitten lasketa sitä kielteistä vaikutusta, joka syntyy joulukaupan stressistä hankkiessamme turhia tavaroita, joita kukaan ei tarvitse.
Ympäristön näkökulmasta joulukaupan mahdollinen kasvu kertoo taas lähinnä syvenevästä ilmastokriisistä, kiihtyvästä lajien sukupuuttoaallosta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta, täyttyvistä kaatopaikoista ja ympäristötuhosta. Ihmiset kuluttivat 21.8.2010 mennessä loppuun kaikki maapallon vuonna 2010 tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi on eletty yli varojen, kuluttaen enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosentilla vuodesta 1970 lähtien. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä 12. suurin maailmassa. Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää?
Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi. Itse asiassa materialismiin liittyy enemmän masennusta, huolta, fyysisiä ongelmia sekä alkoholin ja tupakan liikakäyttöä. Rahan ja tavaran perään hamuavat ihmiset ovat yleensä myös vähemmän empaattisia.
Onnellisuutta tutkinut professori Sonja Lyubomirsky tiivistää erittäin onnellisten ihmisten piirteet seuraavasti: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. He auttavat usein työtovereita ja ohikulkijoita ja ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen. He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikottainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat sitoutuneita elinikäisiin päämääriin ja heillä on kyky selviytyä elämässä eteen tulevista haasteista.
Tältä pohjalta lienee selvä, että yhteiskunnan kaikkein tärkein mitta tulisi olla ympäristön rajoja kunnioittava ihmisten hyvinvointi taloudellisen toimeliaisuuden (bkt), vaurauden ja kulutuksen sijaan.
Nykyinen talousjärjestelmä perustuu valitettavalle kasvupakkojen kehälle. Se lähtee pääoman tuottopakosta ja jatkuu talouden kasvupakkona, kilpailussamenestymispakkona, kulutuksen lisäämispakkona ja palkkojen nousupakkona. Pakonomainen suhtautuminen talouskasvuun syö poliittista tilaa ratkaista aikamme muita yhteiskunnallisia haasteita.
Talouskasvun ja kulutuksen pakosta voi onneksi vapautua. Tarpeettoman roinan ja ostohysterian sijaan läheisille kannattaa antaa aikaa ja henkilökohtaisia palveluksia sekä tehdä näin samalla itsellekin merkityksellisiä asioita.
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri.
Leo Straniuksen kirjoitus on kommentti Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan puheenvuoroon, joka julkaistiin Kalevan Sunnuntai-liitteessä 28.11.
