Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta

Search Engine People Blog / Flickr

Osallistuin aamupäivällä (20.10.) Hill & Knowltonin bloggaajapaneeliin Lauttasaaressa.  Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni bloggaajat Stella (Paras aika vuodesta), Terhi Aho (Some – rekrytointi ja työnantajakuva), Mari Koistinen (Kulutusjuhja) ja Jenni (Pupulandia).

Inspiroivan paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, mihin blogimaailma on menossa. Tässä oma näkemykseni.

1. Blogit ja sosiaalinen media tulevat murtamaan perinteisen median vallan ihmisten keskusteluiden ja tiedon lähteenä. Ihmiset kokoontuvat yhä harvemmin yhteisten samaan aikaan lähetettävän uutislähetysten pariin tai muodostavat näkemyksiään vain televisiokeskustelun perusteella. Käsitys todellisuudesta muodostetaan yhä useammasta lähteestä.

2. Bloggauksesta tulee entistä ammattimaisempaa, kaupallisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Mukaan tulee yhä suurempi joukko ammattibloggaajia, joille verkkokirjoittaminen tuo toimeentulon. Yhä suurempi osa poliittisesta päätöksenteosta valuu myös sosiaaliseen mediaan ja verkkoon. Blogit ja sosiaalinen media tulevat vaikuttamaan yhä enemmän siihen, millaisia päätöksiä eduskunnassa tehdään.

3. Bloggaamisesta tulee normi eli ilmaa, jota hengitetään. Tällä hetkellä kysytään, miksi organisaation tai yksittäisen henkilön pitäisi olla sosiaalisessa mediassa tai perustaa vaikka oma blogi. Tulevaisuudessa kysytään, miten joku voi olla olematta siellä.

Mitä mieltä itse olet? Mikä on blogien vaikuttavuus ja merkitys tulevaisuudessa? Voisiko blogeista muodostua yhteiskunnallinen muutosvoima vai onko kyse jatkossa sittenkin yhä enemmän verkon viihdekäytöstä.

Iso kiitos Hill&Knowltonin digitaalisen viestinnän strategiajohtaja Kati Sulinille keskustelun vetämisestä sekä erityisesti muille bloggaajille innostavien kokemusten jakamisesta. Tämän keskustelun pohjalta on kiva lähteä kehittämään myös omaa blogia.

5 kommenttia artikkeliin ”Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta”

  1. Näkemykseni blogien vaikutuksesta tulevaisuuteen on se, että sosiaalinen media tulee pakolliseksi osaksi lähes jokaisessa työssä jossain määrin. Sosiaalisen median osaaminen taas on parhaiten näytettävissä toteen konkreettisesti sitä kautta, että sinulla on blogi ja, että osaat:

    1) Keskustella relevantilla tavalla (blogata ja vastata kommentteihin sekä blogissa, että sen ulkopuolella)
    2) Keskustella relevanteista aiheista (sinulla on lukijoita, jotka seuraavat ajatuksiasi enemmän kuin yhden kirjoituksen verran)
    3) Tuoda näkemyksiäsi julki eri kanavissa (sinulla on lukijoita enemmän kuin 10)

    Tulevaisuudessa CV:t ovat todennäköisesti enemmänkin käytännön ”todisteisiin” kuin koulutukseen ja titteleihin pohjautuvia, jolloin on tärkeää olla oikeasti oman alansa mielipidevaikuttajan asemassa joko bloggauksen avulla tai muuten.

  2. Hei Juuso

    Erinomaisia tarkennuksia. Kiitos paljon hyvästä kommentistasi. Juuri noita taitoja pitäisi itsekin harjoitella enemmän.

    Parhain terveisin
    -Leo

  3. Olen eri kannalla Juuson kanssa blogaamisen tulevaisuudesta. Näen sen yhtä lailla merkityksellisenä ja kasvavana trendinä, mutta olen eri mieltä siitä, kuinka monen työnkuvaan se vaikuttaa tai kuinka moni tietoisesti hyödyntää blogia. Ne, jotka kokevat saavansa hyötyä, muuttavat sen avulla työnkuvaansa tai markkinoivat osaamistaan. Ne, jotka eivät koe hyötyä, eivät edes harkitse aloittavansa.

    Blogit koetaan sitä merkityksettömimmiksi, mitä pienemmästä paikkakunnasta on kyse, mitä perinteisemmästä toimialasta on kyse ja mitä suuremmissa määrin yksilö on palkkatyösuhteessa*. Nämä tekijät myös korreloivat sen kanssa, että ympäristö suhtautuu epäilevästi kaikkeen uuteen, kokeilun halu on kaikista pienintä ja siellä on suurin uudistamispotentiaali =)

    Mielestäni me bloggaajat luomme itsellemme mielenkiintoisen uran tekemällä kirjoittamista osan toimeentuloamme , mutta olemme lopulta(kin) vain pisara meressä kaikkien muiden toimintatapojen seassa. Jokainen leikkaa kakusta itselleen palan omalla tyylillään ja tämä on meidän.

    -Lauri, joka kannustaa kaikkia kirjoittamaan julkisesti
    *Lähde: oma nuoruus pienellä paikkakunnalla

  4. Lauri, taisin unohtaa yhden sanan: ”…konkreettisesti _esimerkiksi_ sitä kautta, että…”

    Blogit eivät sovi joka paikkaan eikä niiden tarvitsekaan. Se oli lähinnä viittauksena sosiaaliseen mediaan, ja toimii ehkä parhaana esimerkkinä, koska blogeja on niin turkasen paljon maailmalla! Suomi tulee vaihteeksi jälkijunassa 🙂

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.