Hyvien tapojen omaksuminen: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 12

Ihmisen on mahdollista (ei aina) muuttaa huonot tapansa hyviksi, jos vain haluaa. Ihmisen tyytyväisyyttä lisää merkittävästi tunne siitä, että voi hallita omaa elämäänsä. Muutos voi onnistua esimerkikisi seuraavalla tavalla, joka tuntuu mielestäni kokeilemisen arvoiselta.

1. Listaa asiat, joita eniten elämässäsi haluat (esim. terveys).
2. Listaa huonot tapasi, joista haluat eroon (esim. liika syöminen, lihansyöminen).
3. Listaa vaikutukset, joita huonot tapasi aiheuttavat (esim. sairastelu, ylipaino, väsymys, ympäristön kuormitus, eläinten hyväksikäyttö).
4. Kirjoita sitoumus huonosta tavasta luopumiseksi (esim. terveellinen ruokavalio).
5. Kehitä inspiroiva vaihtoehto huonolle tavalle (esim. kasvissyönti).
6. Listaa uuden tapasi hyödyt (esim. ympäristö, terveys, eläinten hyvinvointi).
7. Ehdollista itsesi uuteen tapaan. Toista sitä, kunnes siitä tulee tapa.

Ehdollistaminen uuteen tapaan (esim. kasvissyöntiin) voi tapahtua vaikka seuraavasti:

pöytäValitse päivä jolloin päätät jättää lihansyönnin. Käytä ajastasi esimerkkksi sunnuntai-iltana 60 minuuttia itsesi ehdollistamiseen ja ohjelmointiin. Kirjoita, mietiskele ja visualisoi niitä haasteita, joita tulet kohtaamaan, kun et enää koske eläinperäiseen ruokaan.

Käytä seuraavana aamuna (maanantaina) minuutti itsesi ohjelmointiin ja päätöksesi vahvistamiseen. Varmista, että selviät päivästä uuden hyvän tapasi kanssa. Toista siis edellisen illan päätös ja kertaa myös muistiinpanosi. Toista tämä edelleen seuraavana aamuna (tiistaina). Neljäntenä päivänä (keskiviikkona) käytä aamuisen minuutin lisäksi illalla viisi minuuttia siihen, että kirjoitat havaintojasi ja kokemuksiasi uuden tavan juurruttamiseksi.

Käytä seuraavien viikkojen aikana joka aamu minuutti päätöksesi vahvistamiseen, keskiviikkoiltana viisi minuuttia kokemustesi kirjaamiseen sekä sunnuntaisin 15 minuuttia intensiivistä mielikuvaharjoittelua kiusauksia etukäteen kohtaamalla ja päiväkirjatyöskentelyllä. Jatka näin, kunnes olet ehdollistanut itsesi uudelle tavalla täysin.

Kun luovut huonoista tavoista (esim. television tyhjänaikainen tuijottelu, alkoholi, tupakointi, lihansyönti) ja otat tilalle hyviä tapoja (kansalaistoiminta, säännöllinen kuntoilu, kasvissyönti), tulee muutos elämässäsi olemaan dramaattinen. Tehty aikainvestointi on minimaalinen suhteessa saavutettuun hyötyyn ja tyytyväinen elämä on askeleen lähempänä.

Tässä kirjoitussarjassa hahmottelen askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvään elämään. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: https://leostranius.fi/?p=1645

8 kommenttia artikkeliin ”Hyvien tapojen omaksuminen: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 12”

  1. Yllättävän vastenmielistä tuo kasvissyönti sinulle on, Leo, kun sinun täytyy itseäsi jatkuvasti noin kauheasti sen vuoksi psyykata. Suurimmalle osalle kasvissyöjistä kasvissyönti on ihan luonnollinen valinta, ei mikään sellainen piina, jonka kestääkseen pitää harrastaa jatkuvaa itsesuggestiota. Sama tietenkin koskee myös tyytyväisyyttä. Suurimmalle osalle meistä muista tyytyväisyyskin tulee ihan luonnollisesti. Mutta käännynnäiset ovat aina käännynnäisiä ja heidän on pakko osoittaa sekä itselleen että muille olevansa puhdasoppisia. Eikö vain, Leo?

  2. Hei Jarl

    Kiitos kommentista! Kyllä kasvisyönti itselleni tänä päivänä on ensisijaisesti helppo ja mukava valinta. Älä siis ymmärrä väärin. Halusin tuossa kirjoituksessani vain käyttää jotain konkreettista esimerkkiä.

    Muutoksen aikaansaaminen omassa elämäntavassa kun on kuitenkin usein pitkä prosessi, joka vaatii keskittymistä. Kun on johonkin tapaan tottunut, sitä voi olla vaikea muuttaa. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä sinun elämästäsi on tehnyt tyytyväistä.

    Parhain terveisin
    -Leo Stranius

  3. Minäkin jäin miettimään, kenelle alkuperäinen kirjoitus oli suunnattu, ja että oliko kasvissyönti se kaikkein onnistunein esimerkki perusteellista psyykkausta vaativasta elämänmuutoksesta. Tuntemani kasvissyöjät ja vegaanit eivät (ainakaan tietääkseni) harrasta moista psyykkausta kasvissyönnin suhteen, sillä he eivät (ainakaan käsittääkseni) tunne siihen tarvetta.

    Jos taas oli tarkoitus tavoittaa kasvisruokaa jo valmiiksi vieroksuva kansanosa, niin ei ehkä välttämättä kannattaisi antaa kasvissyönnistä sellaista kuvaa, että se vaatii hirmuisia henkisiä ponnistuksia. Kirjoitus vahvistaa sellaista mielikuvaa, että porkkanan pureminen on ilotonta puuhaa.

    Jos sinulla Leo on (tai on joskus ollut) ongelmia kasvisruokavalioon motivoitumisen kanssa, niin en halua vähätellä niitä. En myöskään ole sitä mieltä, että ongelmista olisi parempi olla puhumatta, jottei kasvissyönnin maine kärsisi. Siinä tapauksessa olisikin mielenkiintoisempaa lukea ihan omakohtainen ja omista kokemuksistasi kertova kirjoitus, jossa käsittelet aihetta.

    Rauhaa ja hyviä kasvisruokapäiviä, ja onnea blogin saaman julkisuuden johdosta!

  4. Jos nyt taas luettaisiin tekstit kunnolla eikä oman ”vastustan kaikkea mikä liikkuu”-suodattimen kautta…
    Neuvot lihansyönnin vähentämiseen eivät olleet tarkoitettu kasvissyöjille, kuten varmaan jokainen normilukija ymmärsi, vaan psyykkaukseksi sellaisille jotka haluavat lihansyöntiä vähentää/lopettaa syystä tai toisesta vaikka kuinka hyvältä pihvi maistuu. Itse olen tästä hyvä esimerkki ja kiitos Leolle taas hyvästä kirjoituksesta. Liha tosiaan minulle maistuu , mutta ilmasto- ja eläinsuojelullisista syistä haluaisin lopettaa kokonaan. Vuoden parin prosessin jälkeen tulee vieläkin ostettua maitotuotteita kotiin silloin tällöin ja syötyä ravintolassa/vieraisilla lihaa, eli aika vaikeaa on.

  5. Kiitos Sinikka!

    Isojen muutosten teko voi olla aika hidasta. Itsellänikin taisi olla vuosien prosessi kun siirryin ensin sekäsyöjästä kasvissyöjäksi ja sen jälkeen vegaaniksi. Sen sijaan tupakan polton lopetin aikanaan (noin 17 vuotta sitten) kertaheitolla.

    Tsemppiä sinulle lihansyönnin vähentämiseen ja toivottavasti kokonaan lopettamiseen!
    Parhain terveisin
    -Leo

  6. Minusta olisi kauheaa Suorittaa Elämä. Suorittaa Loma, Suorittaa Ruokailu, Suorittaa Itseohjelmointi, Suorittaa Hyötyliikunta. Olen sitä mieltä, että jatkuva ponnistelu oman itsen kehittämiseksi kääntyy itseään vastaan. Luova joutilaisuus vailla pyrkimystä mihinkään elämää suurempaan tuottaa paljon suurempia ajatuksia, kuin ohimosuonet pullistellen demonstratiivisesti väännetty Hyvä Elämä. Vai tehdäänkö tämä kaikki vain, jotta olisi jotain kerrottavaa blogissa?

  7. Hei Neurobion Forte

    Kiitos hyvästä huomiosta! Monien mielestä juuri joutilaisuus lisää luovuutta (ja tyytyväisyyttä) sekä tuottaa parhaimmat uudet ideat/näkemykset.

    Itse olen kokenut kuitenkin niin, että sopiva aktiivisuus lisää ainakin omaa vireystilaani ja luovuutta – ja vastaavasti mitä enemmän ottaa rennosti, sitä enemmän väsyttää ja tulee entistä flegmaattisemmaksi. Tämä on varmasti kovin yksilöllistä.

    Olisikin kiva kuulla miten itse olet onnistuneesti toteuttanut joutilaisuutta ja suoritusvapaata elämää yhdistettynä luovuuteen? Millaisia ajatuksia (ja miten) joutilaisuus on itsellesi tuottanut?

    Parhain terveisin
    -Leo

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!