Tyytyväinen ihminen arvostaa terveyttä, läheisiä, tekemisiään ja vapautta. Usein näitä asioita osataan arvostaa vasta siinä vaiheessa kun ne menetetään. Nostamalla nämä asiat arkipäiväisten valintojen keskiöön, voi elämästä odottaa täyttymystä.
1. Terveys. Ihmisen tärkein arvo on terveys. Ilman henkeä ei ole oikeastaan mitään muuta. Henki on riippuvainen terveydestä. Tyytyväisen ihmisen kannattaa pitää huolta terveydestään ja jaksamisestaan.
2. Läheiset. Terveyden jälkeen tyytyväisen ihmisen tärkein asia on lähimmät ihmissuhteet. Vaikka kaikki muu olisi hyvin, ei ihminen voi olla tyytyväinen jos kumppanin kanssa menee huonosti, omat lapset käyttäytyvät tuhoisasti tai päivittäin ympärillä olevat ihmiset pyrkivät lannistamaan.
3. Tekeminen. Ne jotka tekevät suurinta intohimoaan, esimerkiksi työksi jotain omasta mielestään itseisarvoista, elävät tyytyväisempää elämää kuin ne, jotka tekevät sitä, mitä pyydetään tai on pakko. Silloin kun voi tehdä työtä, jolla on tarkoitus, ei tarvitse miettiä palkkaa tai työn tekemisen ehtoja.
4. Vapaus. Täysipainoinen vapaus on sosiaalista, taloudellista, ajakäyttöön liittyvää ja henkistä.
– Sosiaalinen vapaus tarkoittaa rikasta sosiaalista elämää ja sitä, että ympärillä on juuri ne ihmiset, jotka tukevat toisiaan eivätkä aseta ehtoja ystävyydelle. Sosiaalisesti vapaalla ihmisellä on ympärillä paljon erilaisia ihmisiä ja ne, jotka hän haluaakin siinä olevan.
– Taloudellinen vapaus riippuu kyvystä palvella muita ja priorisoida menoja. Taloudellinen vapaus ei synny tulojen suuruudesta, koska kenelläkään ei ole mahdollisuutta ostaa kaikkea. Taloudellinen vapaus syntyy menojen pienuudesta. Tyytyväinen ihminen pystyy aina ostamaan kaikkein tärkeimmät asiat elämäänsä.
– Ajankäytön vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä elämässään kaikkein tärkeimpiä asioita. Ihminen joka ei hallitse aikaansa, ei hallitse elämäänsä. Tyytyväinen ihminen priorisoi tekemisiään. Mitä enemmän tekee tärkeäksi kokemiaan asioita, sitä vähemmän elämä tuntuu kiireiseltä. Aina on aikaa asioille, jotka ovat todella tärkeitä.
– Henkinen vapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita tunteet, joita elämässään kokee. Tyytyväinen ihminen luopuu vihasta ja katkeruudesta. On usein oma valinta kokea kuukaudesta toiseen ahdistusta, stressiä, masennusta tai muita kielteisiä tunteita. Omaa tunnetilaa voi muuttaa panostamalla vireystilaansa ja kiinnittämällä huomiota siihen mihin keskittyy. Tunteet eivät vain tule jostain, luomme ne omilla valinnoillamme ja käytöksellämme.
Tyytyväisen ihmisen haasteena on keskittyä siihen, mitä tekee sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä tavoittelee. Itselle voi pyrkiä luomaan sellaisia käytäntöjä, joiden mukaan on helppo tuntea itsensä hyväksi ja vaikea tuntea itsensä huonoksi. Kun hakeutuu vielä niiden seuraan, jotka tukevat ja kannustavat sekä jakavat innostavan yhteisen tavoitteen, muuttuu maailma kuin itsestään.
—
Tässä kirjoitussarjassa hahmottelen askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvään elämään. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.
Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.
Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: https://leostranius.fi/?p=1674
Leo hyvä, olen lukenut blogiasi muutaman kuukauden ajan ja se on herättänyt minussa lähinnä huvittunutta ärtymystä. On ollut koomista katsoa, kuinka pieni pumpulissa kasvanut mies tärkeilee ja tekee koko elämästään jonkinmoisen pikkusievän tärkeilyn manifestin. Mutta tämä blogitekstisi teki minuun vaikutuksen. Toisin kuin ennen nyt tunnen sinua kohtaan syvää inhoa.
Tekstin alkuosa oli samaa huvittavaa ja tärkeilevää pikku-Leoa, jota olemme saaneet aikaisemminkin lukea. Esimerkiksi se tapa, jolla korostat vapauden merkitystä ja tärkeyttä, on sinun suustasi erittäin koomista kuultavaa. Sinä edustat aatetta, jonka tavoitteena on kaikin keinon ei suinkaan lisätä yksilön vapauksia vaan nimenomaan rajoittaa niitä. Rajoittaa ihmisten liikkumista, elintapoja, valintoja ja jopa sitä, mitä ihmiset saavat syödä abstraktin, mitä todennäköisimmin myös täysin epärealistisen ilmastouhan takia. Toisaalta kirjoituksesi vapaudesta tuo minulle mieleen lapsuudessani ja nuoruudessani kyllästymiseen asti toistuneet taistolaisten selitykset siitä, kuinka paljon kapitalistisen maailman riistettyyn ihmiseen verrattuna neuvostoihminen on. Kuten on usein todettu, ympäristöliike on paljon velkaa taistolaisuudelle ja se näkyy retoriikastasi.
Tähän asti kaikki oli siis vain huvittavaa ja koomista tärkeilyä. Mutta sitten kaikki muuttuu. Kirjoitat näin:
”- Henkinen vapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita tunteet, joita elämässään kokee. Tyytyväinen ihminen luopuu vihasta ja katkeruudesta. On usein oma valinta kokea kuukaudesta toiseen ahdistusta, stressiä, masennusta tai muita kielteisiä tunteita. Omaa tunnetilaa voi muuttaa panostamalla vireystilaansa ja kiinnittämällä huomiota siihen mihin keskittyy. Tunteet eivät vain tule jostain, luomme ne omilla valinnoillamme ja käytöksellämme.”
Olen miettinyt nyt aamusta alkaen, minkälainen ihminen ajattelee näin. Vaihtoehtoja on kolme:
a) kyseessä on ihminen, joka on elänyt koko elämänsä suojeltua pumpulielämää joutumatta koskaan elämänsä aikana kohtaamaan todellisia vaikeuksia ja todellisia tunteita.
b) kyseessä on ihminen, jolla on pieni, uhattu sielu, joka pelkää omia tunteitaan eikä kestä olla omien ajatustensa kanssa ja joka on pienen, uhatun psyykkeensä suojaksi rakentanut falskin, kienotekoisen ja teennäisen yliminän, joka suorittamalla rituaaleja ja toimimalla oman pienen psyykkeensä kokemien ”kaikkien hyvien asioiden puolesta kaikkia pahoja asioita vastaan” mutta puhtaasti abstraktilla tasolla altistamatta itseään edes toisten ihmisten todelliselle hädälle, puutteelle tai ahdingolle.
c) personaalisuushäiriöstä kärsivä ihminen, jolla ei ole oikeita, todellisia tunteita ja jonka psyykkeessä ei ole niin paljoa syvyyttä, että hän pystyisi kokemaan todellisia tunteita ja koska hänellä kuitenkin on jonkinmoinen tarve kokea tunteita, hän simuloi niitä ja kokee siis olevansa kykenevä päättämään, minkälaisia tunteita kokee.
Vaihtoehdot a) ja b) ovat jollakin tavalla viattomia, mutta koska minusta tuntuu, että kohdallasi, Leo hyvä, myös vaihtoehto c) on mahdollinen, tunnen kohtaasi syvää inhoa. Ne ihmiset, jotka laillasi ovat vallanhimoisia ja äärimmäisen huomiohakuisia ja joilta puuttuu kyky tuntea tunteita (surua, rakkautta, empatiaa, tuskaa, epätoivoa, intohimoa ja himoa), kykenevät valtaa ja huomiota saadakseen toimimaan poikkeuksellisen julmalla tavalla. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne Bosnian serbijohtajat, jotka antoivat käskyn Srebrenican miesten joukkomurhaan. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne ruandalaiset papit ja radiotoimittajat, jotka yllyttivät hutut tutsien joukkomurhiin. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne Stalinin lähipiirin miehet, jotka loivat Gulakin. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne miehet, kuten Heinrich Himmler, Adolf Eichmann ja Rudolf Höss, jotka organisoivat ”lopullisen ratkaisun juutalaiskysymykseen” perustellen juutalaisten hävittämisen ympäristö- ja hygieniasyin.
Koska et todennäköisesti ymmärrä, mitä tunteilla tarkoitan ja koska edelleen olet itä mieltä, että tunteet eivät vain tule jostakin vaan ovat asioita, joita voi oikein elämäntavoin ja oikealla, oikeaopista aatetta noudattavalla ajattelulla kontrolloida, kerron sinulle omakohtaisia esimerkkejä tunteista, joita me, jotka olemme kohdanneet elämässämme muitakin vastoinkäymisiä kuin sen, että vegaanikaupassa maca-juurijauhe oli päässyt loppumaan, joudumme ja saamme tuntea.
Kauheinta, mitä ihmiselle, joka on kykenevä tuntemaan tunteita, voi tapahtua, on oman lapsen kuolema. Kun pitää sylissään omaa lastaan, josta sielu on jo poistunut ja silittää lapsensa hiuksia, jotka jo ovat muuttuneet toisen tuntuisiksi ja tietää, että lapsi ei enää koskaan hengitä, että lasta ei enää koskaan saa pitää sylissä, että lasta ei enää koskaan näe, että lapsi ei saa koskaan kokea kaikkea sitä, mitä ihmiset saavat kokea, että lapsi ei koskaan enää kerro lapsen juttuja, ei koskaan mene kouluun, ei koskaan tule koulusta, ei koskaan kasva aikuiseksi, tunteiden tuntemiseen kykenevä ihminen tuntee samanaikaisesti niin suurta epätoivoa, surua, vihaa, katkeruutta ja vääryyttä, että sitä ei voi mitenkään muille edes kyetä kertomaan. Käpy-yhdistyksen jäsenet ovat tehneet parhaansa yrittääkseen kirjoituksissaan, (esim. http://www.kapy.fi/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=2&cntnt01origid=68&cntnt01detailtemplate=uutiset&cntnt01returnid=62) mutta silti vaikutelma on kalpea. Nämä tunteet ovat sellaisia, joita ei sinun, Leo hyvä, tavallasi tai ohjeillasi voi mitenkään kääntää positiivisiksi, tyytyväisen ihmisen tunteiksi paitsi ihminen, joka ei ole kykenevä tunteisiin.
Toinen, huomattavasti vähäisempi mutta silti voimakas tunne on se, kun kuulee sairastavansa syöpää. Kun aurinkoisena elokuun päivänä tulee puhelinsoitto, jossa kerrotaan, että kaulalla oleva patti on pahanlaatuinen kasvain ja syöpähoidot tulee aloittaa välittömästi. Tiedän, että olet kirjoittanut useasti, kuinka tärkeä mielestäsi terveys on ja kuinka paljon siihen voi vaikuttaa kasvissyönnillä ja noudattamalla vimmaista liikuntaprotokollaa, mutta pettymykseksesi minun täytyy sanoa, että vaikka suuri osa sairauksista on elintapasairauksia, suurin osa ei ole. Esimerkiksi läheskään kaikki syövät eivät elintapasairauksia ole. Se tunne, jonka syöpädiagnoosin saadessaan, kokee, on jotakin sellaista, johon ei pikkuvanhoilla tyytyväisyysohjeilla voi vaikuttaa.
Kolmas tunne, jota sinä et kykene tuntemaan, ja joka on niitä suuria tunteita, joihin ei edes halua itsesuggestiolla tai ekotyytyväisyyteen pyrkimällä edes halua välttää, on se tunne, jonka minä koin käydessäni turistina Auswitchin keskitysleirimuseossa. Miljoonia minun kaltaistani, minun näköistäni, minun lailla uskovaa ihmistä, minun kansaani hävitettiin Auswitchissa sosioekologisen ja ympäristöhygieenisen projektin nimissä. Se viha ja raivo pieniä vallanhimoisia aatteensa ja tärkeytensä sokaisemia ihmisiä kohtaan, joka silloin minussa heräsi, on jotakin, joka myöskään ei ole itsesuggestiolla muutettavissa tyytyväisen ihmisen mukatunteiksi.
Eivätkä kaikki ne tunteet, jotka vain tulevat jostakin (niin tunteet tosiaankin tulevat jostakin syvältä psyykkeemme ja aivojemme rakenteesta) ole surua, tuskaa, epätoivoa, vihaa tai katkeruutta. Myös positiiviset, suuret tunteet tulevat jostakin syvältä ilman simulointia tai psyykkaamista. Se syvä rakkauden, intohimon, omistushalun ja kaiken hyvän toiselle haluamisen tunne, jonka kokee lähtiessä ennen vaimoaan töihin ja nähdessään vaimonsa jäävän nukkumaan yhteiseen vuoteeseen punaposkisena rauhallista, onnellista unta aamuauringon osuessa hänen hiuksiinsa. Tämä tunne ei ole mikään itsesuggestion tuote tai valinta vaan jotakin syvempää ja suurempaa.
Sekä minä että maapallon psykiatrikunta on vakuuttunut siitä, että ihmisen, joka on kykenevä tuntemaan tunteita, pitää saada tuntea tunteensa. Tunteet ovat tunteita, ne eivät ole väärin tai oikein, ne eivät ole vääriä tai oikeita. Sen sijaan teot voivat olla väärin tai oikein, vääriä tai oikeita. Ihminen saa ja hänen pitää tuntea vihaa, katkeruutta, epätoivoa, inhoa ja kaikkia niitä negatiivisia tunteita, jotka sinun mielestäsi oikein elämäntavoin ja oikealla aatteella voi estää, mutta nämä tunteet eivät saa pakottaa ihmistä tekemään vääriä asioita. Ja näiden tunteiden hyväksyminen, ei kieltäminen, ja niiden ymmärtäminen ja näkeminen toisissa ihmisissä, on se tapa, jolla ihminen välttää tekemästä vääriä asioita.
Vaikka tunnen sinua, Leo hyvä, kohtaan suurta inhoa ja olen melko varma, että vallan- ja huomionhimoissasi muistutat niitä historian pieniä miehiä, jotka ovat olleen valtaan päästyään tehneet hyvin aikomuksin perustellen paljon pahaa, tunnen jonkinmoista sääliä sinua kohtaan. Jäät nimittäin jostakin olennaisesta ihmisyyteen kuuluvasta paitsi, kun et pysty tunteita kokemaan etkä myöskään pysty toisten ihmisten tunteisiin samaistua saati että niitä huomaisit. Et esimerkiksi huomannut silloin etkä pysty käsittämään edes sitä, miltä vastavihitystä vaimostasi tuntui, kun yleisradion haastattelussa kerroit tärkeänä narisevalla äänelläsi tärkeälle toimittajattarelle, että et halua ajatella vaimosi olevan puolisosi, koska ajattelemalla, että vaimosi on puolisosi, uusintaisi vanhoja, menneen maailman sukupuoliasenteita ja loukkaisit polyamoristen tunteita. Suurempaa julkista halveksuntaa julkisessa tiedotusvälineessä ei juuri omaa vaimoaan kohtaan voi osoittaa ja toisin kuin sinä, vaimosi kyllä äänensävystään päätellen tunteisiin kykenee ja hänen nöyryytyksen tuntemuksensa kuului hänen äänestään kaikille niille, jotka ohjelman tunsivat.
Tässä allekirjoituksena käyttämäni nimi on keksitty, mutta liitteenä olevan sähköpostiosoitteen kautta saat yhteyden oikeaan Magnukseen, jos sinulla on jotakin kysyttävää
Ylläolevaan tuli muutama melko huono lause. Pahoittelen.
Koska iltapäivällä kirjoittamani teksti todellakin vilisee virheitä ja huonoja virkkeitä jopa siinä määrin, että kirjoitukseni sanoma hämärtyy, kirjoitan tähän nyt uuden version, jossa olen koittanut korjata suurimmat virheet:
Leo hyvä, olen lukenut blogiasi muutaman kuukauden ajan ja se on herättänyt minussa lähinnä huvittunutta ärtymystä. On ollut koomista katsoa, kuinka pieni pumpulissa kasvanut mies tärkeilee ja tekee koko elämästään jonkinmoisen pikkusievän tärkeilyn manifestin. Mutta tämä blogitekstisi teki minuun vaikutuksen. Toisin kuin ennen nyt tunnen sinua kohtaan syvää inhoa.
Tekstin alkuosa oli samaa huvittavaa ja tärkeilevää pikku-Leoa, jota olemme saaneet aikaisemminkin lukea. Esimerkiksi se tapa, jolla korostat vapauden merkitystä ja tärkeyttä, on sinun suustasi erittäin koomista kuultavaa. Sinä edustat aatetta, jonka tavoitteena on kaikin keinon ei suinkaan lisätä yksilön vapauksia vaan nimenomaan rajoittaa niitä – rajoittaa ihmisten liikkumista, elintapoja, valintoja ja jopa sitä, mitä ihmiset saavat syödä, abstraktin ja mitä todennäköisimmin täysin epärealistisen ilmastouhan takia. Toisaalta kirjoituksesi vapaudesta tuo minulle mieleen lapsuudessani ja nuoruudessani kyllästymiseen asti toistuneet taistolaisten selitykset siitä, kuinka paljon vapaampi kapitalistisen maailman riistettyyn ihmiseen verrattuna neuvostoihminen on. Kuten on usein todettu, ympäristöliike on paljon velkaa taistolaisuudelle ja se näkyy retoriikastasi.
Tähän asti kaikki oli siis vain huvittavaa ja koomista tärkeilyä. Mutta sitten kaikki muuttuu. Kirjoitat näin:
“- Henkinen vapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita tunteet, joita elämässään kokee. Tyytyväinen ihminen luopuu vihasta ja katkeruudesta. On usein oma valinta kokea kuukaudesta toiseen ahdistusta, stressiä, masennusta tai muita kielteisiä tunteita. Omaa tunnetilaa voi muuttaa panostamalla vireystilaansa ja kiinnittämällä huomiota siihen mihin keskittyy. Tunteet eivät vain tule jostain, luomme ne omilla valinnoillamme ja käytöksellämme.”
Olen miettinyt nyt aamusta alkaen, minkälainen ihminen ajattelee näin. Vaihtoehtoja on kolme:
a) kyseessä on ihminen, joka on elänyt koko elämänsä suojeltua pumpulielämää joutumatta koskaan elämänsä aikana kohtaamaan todellisia vaikeuksia ja todellisia tunteita.
b) kyseessä on ihminen, jolla on pieni, uhattu sielu, joka pelkää omia tunteitaan eikä kestä olla omien ajatustensa kanssa ja joka on pienen, uhatun psyykkeensä suojaksi rakentanut falskin, keinotekoisen ja teennäisen yliminän, jolla suojelee pientä psyykettään suorittamalla rituaaleja ja toimimalla oman pienen psyykkeensä kokemien “kaikkien hyvien asioiden puolesta kaikkia pahoja asioita vastaan” mutta puhtaasti abstraktilla tasolla altistamatta itseään millään tavalla toisten ihmisten todelliselle hädälle, puutteelle tai ahdingolle.
c) personaalisuushäiriöstä kärsivä ihminen, jolla ei ole oikeita, todellisia tunteita ja jonka psyykkeessä ei ole niin paljoa syvyyttä, että hän pystyisi kokemaan todellisia tunteita ja koska hänellä kuitenkin on jonkinmoinen tarve kokea tunteita, hän simuloi niitä ja kokee siis olevansa kykenevä päättämään, minkälaisia tunteita kokee.
Vaihtoehdot a) ja b) ovat jollakin tavalla viattomia, mutta koska minusta tuntuu, että kohdallasi, Leo hyvä, myös vaihtoehto c) on mahdollinen, tunnen kohtaasi syvää inhoa. Ne ihmiset, jotka laillasi ovat vallanhimoisia ja äärimmäisen huomiohakuisia ja joilta puuttuu kyky tuntea tunteita (surua, rakkautta, empatiaa, tuskaa, epätoivoa, intohimoa ja himoa), kykenevät valtaa ja huomiota saadakseen toimimaan poikkeuksellisen julmalla tavalla. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne Bosnian serbijohtajat, jotka antoivat käskyn Srebrenican miesten joukkomurhaan. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne ruandalaiset papit ja radiotoimittajat, jotka yllyttivät hutut tutsien joukkomurhiin. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne Stalinin lähipiirin miehet, jotka loivat Gulagin. Sellaisia pieniä ihmisiä olivat ne miehet, kuten Heinrich Himmler, Adolf Eichmann ja Rudolf Höss, jotka organisoivat “lopullisen ratkaisun juutalaiskysymykseen” perustellen juutalaisten hävittämisen ympäristö- ja hygieniasyin.
Koska et todennäköisesti ymmärrä, mitä tunteilla tarkoitan ja koska edelleen olet itä mieltä, että tunteet eivät vain tule jostakin vaan ovat asioita, joita voi oikein elämäntavoin ja oikealla, oikeaopista aatetta noudattavalla ajattelulla kontrolloida, kerron sinulle omakohtaisia esimerkkejä tunteista, joita me, jotka olemme kohdanneet elämässämme muitakin vastoinkäymisiä kuin sen, että vegaanikaupassa maca-juurijauhe on päässyt loppumaan, joudumme ja saamme tuntea.
Kauheinta, mitä ihmiselle, joka on kykenevä tuntemaan tunteita, voi tapahtua, on oman lapsen kuolema. Kun pitää sylissään omaa lastaan, josta sielu on jo poistunut ja silittää lapsensa hiuksia, jotka jo ovat muuttuneet toisen tuntuisiksi ja tietää, että lapsi ei enää koskaan hengitä, että lasta ei enää koskaan saa pitää sylissä, että lasta ei enää koskaan näe, että lapsi ei saa koskaan kokea kaikkea sitä, mitä ihmiset saavat kokea, että lapsi ei koskaan enää kerro lapsen juttuja, ei koskaan mene kouluun, ei koskaan tule koulusta, ei koskaan kasva aikuiseksi, tunteiden tuntemiseen kykenevä ihminen tuntee samanaikaisesti niin suurta epätoivoa, surua, vihaa, katkeruutta ja vääryyttä, että sitä ei voi mitenkään muille edes kyetä kertomaan. Käpy-yhdistyksen jäsenet ovat tehneet parhaansa yrittääkseen kirjoituksissaan, (esim. http://www.kapy.fi/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=2&cntnt01origid=68&cntnt01detailtemplate=uutiset&cntnt01returnid=62) mutta silti vaikutelma on kalpea. Nämä tunteet ovat sellaisia, joita ei sinun, Leo hyvä, tavallasi tai ohjeillasi voi mitenkään kääntää positiivisiksi, tyytyväisen ihmisen tunteiksi paitsi ihminen, joka ei ole kykenevä tunteisiin.
Toinen, huomattavasti vähäisempi mutta silti voimakas tunne on se, kun kuulee sairastavansa syöpää. Se tunne, jonka tuntee silloin, kun aurinkoisena elokuun päivänä tulee puhelinsoitto, jossa kerrotaan, että kaulalla oleva patti on pahanlaatuinen kasvain ja syöpähoidot tulee aloittaa välittömästi. Tiedän, että olet kirjoittanut useasti, kuinka tärkeä mielestäsi terveys on ja kuinka paljon siihen voi vaikuttaa kasvissyönnillä ja noudattamalla vimmaista liikuntaprotokollaa, mutta pettymykseksesi minun täytyy sanoa, että vaikka suuri osa sairauksista on elintapasairauksia, suurin osa ei ole. Esimerkiksi läheskään kaikki syövät eivät elintapasairauksia ole. Se tunne, jonka syöpädiagnoosin saadessaan kokee, on jotakin sellaista, johon ei pikkuvanhoilla tyytyväisyysohjeilla voi vaikuttaa.
Kolmas tunne, jota sinä et kykene tuntemaan, ja joka on niitä suuria tunteita, joihin ei edes halua itsesuggestiolla tai ekotyytyväisyyteen pyrkimällä edes halua välttää, on se tunne, jonka minä koin käydessäni turistina Auswitchin keskitysleirimuseossa. Miljoonia minun kaltaistani, minun näköistäni, minun lailla uskovaa ihmistä, minun kansaani hävitettiin Auswitchissa sosioekologisen ja ympäristöhygieenisen projektin nimissä. Se viha ja raivo pieniä vallanhimoisia aatteensa ja tärkeytensä sokaisemia ihmisiä kohtaan, joka silloin minussa heräsi, on jotakin, joka myöskään ei ole itsesuggestiolla muutettavissa tyytyväisen ihmisen mukatunteiksi.
Eivätkä kaikki ne tunteet, jotka vain tulevat jostakin (niin tunteet tosiaankin tulevat jostakin syvältä psyykkeemme ja aivojemme rakenteesta) ole surua, tuskaa, epätoivoa, vihaa tai katkeruutta. Myös positiiviset, suuret tunteet tulevat jostakin syvältä ilman simulointia tai psyykkaamista. Se syvä rakkauden, intohimon, omistushalun ja kaiken hyvän toiselle haluamisen tunne, jonka kokee lähtiessään ennen vaimoaan töihin ja nähdessään vaimonsa jäävän nukkumaan yhteiseen vuoteeseen punaposkisena rauhallista, onnellista unta aamuauringon osuessa hänen hiuksiinsa, on jotakin pakahduttavaa ja jotakin oleellista. Se tunne ei ole mikään itsesuggestion tuote tai valinta vaan jotakin syvempää ja suurempaa.
Sekä minä että maapallon psykiatrikunta on vakuuttunut siitä, että ihmisen, joka on kykenevä tuntemaan tunteita, pitää saada tuntea tunteensa. Tunteet ovat tunteita, ne eivät ole väärin tai oikein, ne eivät ole vääriä tai oikeita. Sen sijaan teot voivat olla väärin tai oikein, vääriä tai oikeita. Ihminen saa ja hänen pitää tuntea vihaa, katkeruutta, epätoivoa, inhoa ja kaikkia niitä negatiivisia tunteita, jotka sinun mielestäsi oikein elämäntavoin ja oikealla aatteella voi estää, mutta nämä tunteet eivät saa pakottaa ihmistä tekemään vääriä asioita. Ja näiden tunteiden hyväksyminen, ei kieltäminen, ja niiden ymmärtäminen ja näkeminen toisissa ihmisissä, on se tapa, jolla ihminen välttää tekemästä vääriä asioita.
Vaikka tunnen sinua, Leo hyvä, kohtaan suurta inhoa ja olen melko varma, että vallan- ja huomionhimoissasi muistutat niitä historian pieniä miehiä, jotka ovat olleen valtaan päästyään tehneet hyvin aikomuksin perustellen paljon pahaa, tunnen jonkinmoista sääliä sinua kohtaan. Jäät nimittäin jostakin olennaisesta ihmisyyteen kuuluvasta paitsi, kun et pysty tunteita kokemaan etkä myöskään pysty toisten ihmisten tunteisiin samaistumaan saati että niitä huomaisit. Et esimerkiksi huomannut silloin etkä pysty edes käsittämään sitä, miltä vastavihitystä vaimostasi tuntui, kun yleisradion haastattelussa kerroit tärkeänä narisevalla äänelläsi tärkeälle toimittajattarelle, että et halua ajatella vaimosi olevan puolisosi, koska ajattelemalla, että vaimosi on puolisosi, uusintaisit vanhoja, menneen maailman sukupuoliasenteita ja loukkaisit polyamoristen tunteita. Suurempaa julkista halveksuntaa julkisessa tiedotusvälineessä ei omaa vaimoaan kohtaan voi osoittaa ja toisin kuin sinä, vaimosi äänensävystään päätellen tunteisiin kykenee ja hänen nöyryytyksen tuntemuksensa kuului hänen äänestään kaikille niille, jotka ohjelman kuulivat.
Hei Magnus
Kiitos kommentista. Olen pahoillani, jos olen aiheuttanut näillä kirjoituksillani sinulle mielipahaa. Paras keino tämän estämiseksi on tietysti se, että lopetat blogini lukemisen. Kukaan ei ole toivottavasti sinua siihen pakottanut.
Luin kirjoitukseni uudestaan ja erityisesti tuon kohdan henkisestä vapaudesta:
”Henkinen vapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita tunteet, joita elämässään kokee. Tyytyväinen ihminen luopuu vihasta ja katkeruudesta. On usein oma valinta kokea kuukaudesta toiseen ahdistusta, stressiä, masennusta tai muita kielteisiä tunteita. Omaa tunnetilaa voi muuttaa panostamalla vireystilaansa ja kiinnittämällä huomiota siihen mihin keskittyy. Tunteet eivät vain tule jostain, luomme ne omilla valinnoillamme ja käytöksellämme.”
Näissä teksteissähän on kyse siitä, että olen halunnut nostaa esille muualta lukemiani omasta mielestäni hyviä käytäntöä. Kun nämä asiat sitten irroittaa alkuperäisestä kontekstistä lyhyiksi blogimerkinnöiksi, voi niistä syntyä hiukan yksioikoinen kuva. Ajatuksen voimastahan klassikkokirjoitus on James Allenin As a Man Thinketh: http://en.wikipedia.org/wiki/As_a_Man_Thinketh
On toki selvää, että kaikki eivät voi valita kaikkia asenteitaan. Mielenterveysongelmista kärsivä on tuskin omasta tahdostaan sitä ja elämän kriisejä ja katastrofeja ei aina voi hallinta. Elämän kiusoista, kriiseistä ja katastrofeista olen kirjoittanut mm. tänne: https://leostranius.fi/?p=1512
PS.
Tästä samasta IP-osoitteesta on tullut tänne blogiin toisistaan täysin poikkeavia kommentteja mm. nimimerkeiltä Magnus Galt, Jarl Rejman, Neurobion Forte, Maria-Stina Ädelqvis, Jarppi Käkölä, Sanna X ja Markus Salo. Mistä tässä on oikein kyse?
Nykyisessä nettikäyttäytymisessä monet joutuvat kohtaamaan anonyymejä hyökkäyksiä. Hyökkääminen toisen henkilöä vastaan nimimerkin takaa on mielestäni pelkurimaista. Itse kirjoitan tätä blogia omalla nimelläni ja toivoisin, että niin tekisivät kommentaattoritkin.
Magnus Galt, kommenttisi ovat erittäin ahdistavia. Jaksamista Leo, ja tsemppiä blogin kirjoittamiseen, itse luen sitä oikein mielelläni!
Olen tässä ahminut 13 ensimmäistä Askelia tyytyväiseen elämään -kirjoitustasi. Sen lisäksi, että puhut suurilta osin rautaista asiaa, viestiäsi korostavat kaiken maailman magnusgaltit ja sannaäksät, jotka suhtautuvat vihalla ilosanomaasi kohtaan. Pidä lippu korkealla.
Minusta Leo olet esimerkillinen hyvis! Minä rakastan kun lukea ajatuksiasi ja saat minut ainakin esittämään itselleni kysymyksiä.Miksi teen näin ja miksi noin… ja kaikkea muutakin. Annat hyvää energiaa! 🙂 KIITOS VALTAVASTI hieno blokistasi!
Kiitos Sinulle Sonja!