Heikki Hiilamo kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla (HS 30.7.2009) Peter Singerin uusimmasta teoksesta The Life You Can Save. Acting Now to End World Poverty hyvin. Singer kysyy kirjassaan osuvasti: Jos näet vesialtaaseen hukkumaisillaan olevan lapsen, yritätkö pelastaa häntä, vaikka uudet kenkäsi kastuisivat ja sinulla olisi ehkä kiire töihin? Singerin mukaan keskituloisten tulisi lahjoittaa viisi prosenttia hyväntekeväisyyteen ja rikkaiden vähän enemmän.
Mielestäni kaikki ihmiset ehkä kaikkein köyhimpiä lukuunottamatta voisivat lahjoittaa esimerkiksi 5-10 prosenttia nettotuloistaan hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna lahjoitimme Annukan kanssa vähän yli 7 prosenttia. Tänä vuonna tavoite on 10 prosenttia. Pitäisi perustaa kymmenysliike, jossa ihmiset sitoutuisivat lahjoittamaan tietyn osan tuloistaa paremman maailman rakentamiseen.
Raha ei tietenkään ole ainoa hyväntekeväisyyden muoto. Itse tein vuoden 2009 ensimmäisen 6 kk aikana 1695 tuntia yhteiskunnallista vaikuttamistyötä, josta 593 tuntia ilmaiseksi. Keskimäärin siis noin 10,6 tuntia jotain viikon jokaisena päivänä ensimmäisen puolen vuoden ajan. Lisää ensimmäisen puolen vuoden aktiviteeteistani täältä.
Lisäksi pitää muistaa, että hommaa ei yksin yksityisten ihmisten lahjoituksilla tai vapaaehtoistyöllä ratkaista. Kysehän on usein rakenteellisista ongelmista. Yksi esimerkki tästä on EU:n keinotekoiset maataloustuet, jotka johtavat ylituotantoon ja sitä kautta häiritsevät kehitysmaiden omaa ruuantuotantoa.
”Sitoutua maksamaan” kuulostaa vähän samalta kuin ”sitoutua maksamaan veroja”. Minua ainakin häiritsee. että tälläisestä ajatuksesta on lyhyt matka amerikkalaiseen sosiaaliturvamalliin, jossa osa sosiaalipalveluista hoidetaan lahjoitusvaroin -he maksavat, jotka haluavat. Mielestäni hyväntekeväisyydestä ei saisi puhua prosentteina ja velvoitteina ihan sen takia, ettei se vahingossakaan sekoittuisi verovaroin järjestettäviin palveluihin.
Yksilön toteuttaman hyväntekeväisyyden korostamisessa ja siitä velvoitteena puhumisessa on myös mielestäni ihan oikeasti se riski, että se vie pois huomiota EU:n, WTO:n, kehitysmaiden tms vastuusta vaikuttaa mainitsemaasi rakenteelliseen köyhyyteen, ts.keinoihin, joilla köyhyys voi loppua, jolla ei vain auteta hätää kärsiviä juuri nyt.
Sen sijaan, että yksilöiden pitäisi alkaa sitoutua maksamaan prosentteja ja perustamaan kymmenysliikkeitä (almujärjestelmä??), toivoisin ennemminkin ihmisten äänestävän sellaisia puolueita ,jotka haluavat pitää yllä verovaroin rahoitetun hyvinvointivaltion Suomessa ja vaikuttaa syrjiviin ja köyhyyttä ylläpitäviin rakenteisiin maailmalla ja rahoittaa kehitysyhteistyötä jatkossakin.. T: Pinja, joka kyllä antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta haluaisi ajatella velvoitteiden hoituvan muuta kautta