Katsaus vuoden 2007 toimintaan

Katsaus vuoden 2007 toimintaan

Yhteiskunnallinen vaikutustyö Suomen luonnnosuojeluliiton nimissä, kestävän kehityksen toimikunnan työhön osallistuminen Maan ystävien edustajana, ympäristöpäällikön tehtävät tietoliikennealalla ja muut projektityöt. Kirja-artikkelit, kirjoitukset ja puhetilaisuudet sekä jatko-opintojen tekeminen ja omat häät. Vuosi 2007 oli monessa suhteessa edellisiä aktiivisempi. Siitä huolimatta päällimmäisenä on tunne, että mitään suuria muutoksia ei vuonna 2007 ole tapahtunut. Muutama pettymyskin mahtuu mukaan. Näistä kaikista seuraavassa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomen luonnonsuojeluliitossa (http://www.sll.fi) toimin edellisen vuoden tapaan liittohallituksen jäsenenä, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana, energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtajana sekä jäsenenä talousvaliokunnassa, viestintävaliokunnassa ja Luonnonsuojelija -lehden toimitusneuvostossa. Tämän lisäksi minut nimettiin liiton edustajana oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukuntaan (http://www.kansanvalta.fi/).

Luonnonsuojeluliitossa toimiminen tarkoitti suurta määrää kokouksia, seminaareja, järjestöhallintoa ja osallistumista eri tilaisuuksiin ja keskusteluihin. Pelkästään liittohallituksen ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokoukset tarkoittivat yli 30 täyspitkää kokousta. Tähän päälle sitten kaikki muut kokoukset ja tapaamiset. Loppuvuodesta minut valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle (2008-2009) niin piirin puheenjohtajaksi kuin liittohallitukseenkin. Toki pettymyksiäkin mahtui joukkoon. Toukokuussa olin ehdolla Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi, mutta hävisin toisella kierroksella äänestyksessä erinomaiselle Risto Sulkavalle.

Aktiivinen työ Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=188780&lan=fi) ja sen ympärillä jatkui Maan ystävien (http://www.maanystavat.fi) edustajana. Osallistuin Suomen edustajana Hollannin kestävän kehityksen prosessin arviointityöryhmään (peer review). Tämä tarkoitti kokous- ja haastattelumatkoja Hollantiin. Pidin myös muutamia ympäristöjärjestöjen valmisteltuja alustuksia ja puheenvuoroja keke-toimikunnassa.

Lisäksi vedin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen Kestävän kehityksen aikalaisvisio -hanketta (http://vatupassi.net/aikalaisvisioita/), jossa tuotimme seminaarien ja vieräskynäkirjoitusten muodossa välähdyksiä ekologisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Kestävän kehityksen teemasta kirjoitin myös ViSiOlle ja opintokeskuksille viestintäsuunnitelman (http://www.visili.fi/hankkeet_kestava.htm). Loppuvuodesta kirjoitin kommentteja oikeusministeriön hallinto-osaston demokratian vastuualueen ”Kansalaisosallistumisen edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla” –raporttiin (http://www.om.fi/Etusivu/Vireilla/Kehittamishankkeita/1175668620435).

Vuoden mittaan pidin alustuksia eri seminaareissa, kestävän kehityksen toimikunnan kokousten yhteydessä ja toimin puheenjohtajana tai osallistujana eri keskustelutilaisuuksissa ja paneeleissa. Kävin myös tapaamassa eri yhteyksissä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja ministereitä. Lisäksi kirjoittelin mielipidekirjoituksia mm. Helsingin Sanomiin, Aamulehteen ja Suomen Kuvalehteen. Kolumneja kirjoittelin mm. Luonnonsuojelijalehteen ja Luonnonsuojeluliiton verkkosivuille, Nuorisotutkimusverkoston http://www.kommentti.fi -palstalle, Villi-lehteen ja HYY:n Raastimeen. Lisäksi kirjoitin Maan ystävien jäsenlehdessä ilmastyvää kansainvälisten asioiden palstaa ja tuotin muutaman tekstin Attacin perustamaan http://maailmantalous.net/ -portaaliin. Kirjoittelun lisäksi minua haastateltiin eri ympäristökysymyksistä suomalaisiin medioihin, esimerkiksi YLE:n tv-uutisiin, Helsingin Sanomiin, Radio Suomeen, Kansan Uutisiin ja moniin muihin.

Erityisen paljon huomiota saivat vuonna 2007 kansainvälisen ilmastotoimintapäivän yhteydessä toteutettu ilmastohiihto (http://www.sll.fi/tiedotus/ilmastopaiva081207) sekä Balin ilmastokokouksen tulosten kommentointi (http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/balintulos).

Kaikkein mielenkiintoisin ja avartavin tempaus, johon osallistuin, oli Todellisuuden tutkimuskeskuksen yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Maan ystävien kanssa järjestämä konttausperformanssi ilmastonmuutoksen uhrien puolesta. Lisää osoitteessa: http://leo-stranius.livejournal.com/2007/11/26/ ja http://leo-stranius.livejournal.com/2007/12/01/.

Keskimäärin käytin vuoden aikana vapaaehtoistyöhön viikottain noin 32 tuntia. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyvää blogiani päivitin yleensä useita kertoja viikossa: http://leo-stranius.livejournal.com/

Työt ja jatko-opinnot

Ympäristöpäällikön työtehtävissä tietoliikennealalla ympäristöasiat etenivät enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jätemäärät työpaikallani vähenivät vuodessa lähes kolmanneksen ja energiankulutustakin saatiin pienennettyä jonkin verran. Lisäksi teimme aktiivista sisäistä kampanjointia Liikkujan viikon ja Autottoman päivän (http://www.autotonpaiva.fi) sekä Energiansäästöviikon (http://www.energiansaastoviikko.fi) aikana. Oli ilo havaita, että ympäristöasioille on nyt selvästi enemmän kaikupohjaa kuin vaikkapa pari vuotta sitten.

Töiden puolesta osallistuin myös Trainers’ Housen viikon mittaiselle ammattilaisvalmennuskurssille. Kyseessä oli varmasti elämäni inspiroivin ja kiinnostavin valmennus. Lisäksi suoriuduin töissä kunnialla muutamasta vaativastakin projektista. Erityisesti vetämäni huoltotoimintojen siirtoprojekti Suomesta Unkariin onnistui hyvin – vaikka samalla tarkoittikin paljon reissaamista Espoon ja Budapestin välillä.

Ylivoimaisesti suurin ekosyntini onkin lentäminen. Vuoden 2007 aikana lensin kaiken kaikkiaan 29 kertaa (työmatkoja) aiheuttaen suunnattoman määrän ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä yläilmakehään. Maksoin luonnollisesti matkoistani lentomaksua (http://www.lentomaksu.fi), mutta parempi olisi ollut tietysti jättää kokonaan lentämättä. Pelkästään oma työmatkalentämiseni antaa minulle vahvan syyn toimia aktiivisesti myös ympäristöjärjestöissä.

Jatko-opintojen (http://www.uta.fi) ja väitöskirjan suhteen edistyminen ei ollut ehkä odotetun kaltaista. Viime syksyn ja alkuvuoden pirteän alun jälkeen homma jäi muiden aktiviteettien jalkoihin, vaikka pyrinkin käymään viikottain tai ainakin parin viikon välein jatko-opintoseminaarissa Tampereella. Myöskään rahoituskuviot eivät selkiytyneet vaikka sainkin yliopistolta kolmen kuukauden apurahan. Onnistumisen kokemusta ja eteenpäin menoa tarjosi kuitenkin marraskuun alusta tutkimuksen tekoa varten palkkatyöstäni ottama kolmen kuukauden opintovapaa.

Työhuoneen hankin opintovapaan ajaksi Nuorisotutkimusverkoston (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/) tiloista Allianssi-talolta. Nuorisotutkimusverkosto osoittautui heti ensimmäisistä päivistä lähtien dynaamiseksi ja inspiroivaksi työyhteisöksi. Osallistuin Jokelan koulutragedian seurauksena tai innoittamana julkaistuun kirjoitus-sikermään (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/jokela.pdf) ja pistin käyntiin talonvaltauksia käsittelevän julkaisuhankkeen, joka julkaistaan helmi-maaliskuussa 2008.

Sain myös kirjoitettua tai viimeisteltyä vuoden aikana viisi kirja-artikkelia (Ympäristöliikkeen historia – 1990- ja 2000-luvun ympäristöliike, Euroopan energia- ja ilmastopolitiikka murroksessa, Ympäristöliikkeen uusi organisoituminen, Ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa sekä Talonvaltaukset yhteiskunnallisena liikkeenä). Useimmat näistä teksteistä ilmestyvät vasta vuoden 2008 puolella. Varsinainen oma väitöskirjaani liittyvä täsmällisempi tutkimuskysymys ja -suunnitelma jäivät kuitenkin vielä hiukan epämääräiseksi vaikka esittelinkin tutkimussuunnitelmaani vuoden aikana kaksi kertaa YHTYMÄ-tutkijakoulun seminaareissa ja kerran jatko-opintoseminaarissamme Umbrellassa. Lisäksi osallistuin ainakin neljään eri tieteelliseen seminaariin. Kävin myös luennoimassa muutamilla yliopistokurssilla Helsingissä ja Tampereella.

Töihin käytin vuoden aikana aikana keskimäärin 40 tuntia viikossa.

Henkilökohtainen elämä

Suurin yksittäinen tapahtuma viime vuonna henkilökohtaisessa elämässäni oli naimisiin meno ja häät Annukan kanssa (http://www.mv.helsinki.fi/home/azberg/index.htm, http://www.valt.helsinki.fi/blogs/azberg/). Olen vakuuttunut, että avioliitto instituutiona on omiaan tukemaan niitä rakenteita ja olosuhteita, jotta suhteemme pysyisi kasassa myös vaikeina hetkinä, joita elämän varrella vääjäämättä tulee vastaan. Sen sijaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että häiden järjestäminen on kovin inspiroivaa tai mukavaa. Suuri kiitos auttamisesta juhlien järjestämisessä (sekä ikimuistoisista ja hulvattomista polttareista) kuuluu mahtaville ystävillemme.

Häämatkalle suuntasimme Sallan kuntaan ja Kuusamoon Karhunkierrokselle (http://luontoon.fi/page.asp?Section=3037) sekä pyöräretkelle Kainuun ja Pohjois-Karjalan maisemiin. Kävelimme neljässä päivässä 80 kilometrin vaellusreitin ja pyöräilimme päälle Kuusamosta Joensuuhun yhteensä 512 kilometria. Lisäksi pyöräilin vielä yhden päivän aikana Joensuusta Mikkeliin, yhteensä noin 250 kilometria.

Suurta rooli arjen henktisyydessä näyttelivät Annukan kanssa iltaisin vietetyt teehetket ja kerran viikossa pidetyt L&A-sessiot, jotka varattiin huolella molempien kalentereista hyvissä ajoin etukäteen. Vähintään kerran kuussa nautimme kokonaisen päivän toistemme seurasta ja kulttuurista. Kerran vuosineljänneksessä pidimme myös 24-tunnin mittaisen nonstop-loman ja kerran puolessa vuodessa venytimme tuon L&A-session 48 tunnin mittaiseksi. Noina kertoina lomailimme esimerkiksi keväällä Nauvossa ja syksyllä Fiskarsissa pyrkien näin suosimaan lähialuematkailua.

Kotimaan reissujen ja pyöräilyjen sekä arjessa tapahtuvan rentoutumisen lisäksi kävimme kesällä Annukan kanssa myös Japanissa, jossa vierailimme Tokiossa, Kiotossa, Hiroshimassa ja Fuji-vuorella. Tämä jäi ainoaksi ulkomaille suuntautuneeksi hupimatkaksi. Lisäksi nautimme kesästä viikonloppuretken verran Turun saaristossa vieraillen mm. Jurmossa. Kesän aikana saimme olla mukana myös muutamien kauniiden ja erityisten hääjuhlien järjestelyissä.

Kunnostani pyrin pitämään huolta. Käytännössä tämä tarkoitti aktiivista pyöräilyä, juoksemista ja ajoittaista punttisalilla käyntiä. Pyöräilykilometreja kertyi vuoden aikana yhteensä 5523 km (keskimäärin n. 15 km jokaista vuoden päivää kohti). Pyöräilyvuosi 2007 -kilpailussa olin sijalla 23 (http://www.pyorailyvuosi.fi/index.php?p=20).

Juokseminen jäi vähemmälle – noin 1-2 kertaa viikossa, paitsi viimeisen kahden kuukauden aikana juoksin 4-6 kertaa viikossa. Käytännössä tämä tarkoitti matkana noin 1000 kilometrin juoksua koko vuoden aikana. Lisäksi kävin punttisalilla suhteellisen säännöllisesti kesällä ja syksyllä.

Vuoden alussa luovuimme kokonaan jo minimiin hiipuneesta television katselusta ja televisio vietiin kellariin. Lisäksi harjoitin askeettista hedonismia kieltäytymällä alkoholista, kahvista, kaikista mahdollisista ”herkuista” sekä lisätystä sokerista. Pyrin minimoimaan kulutustani käyttämällä kuukaudessa rahaa maksimissaan 1200 euroa. Naimisiinmenon jälkeen siirryimme Annukan kanssa yhteistalouteen, jonka jälkeen yläraja yhteiselle kulutuksellemme (ml. asuminen ym.) on ollut 2400 euroa kuukaudessa.

Lahjoitin kaikista nettotuloistani 5,5 prosenttia hyväntekeväisyteen – ja kun Annukan 10,5 prosentin lahjoitukset pistetään mukaan, lahjoitti kotitaloutemme tasan 7,5 prosenttia kaikista nettotuloistaan johonkin yhteiseen hyvään. Kymmenertaistimme näin YK:n 0,7 prosentin kehitysaputavoitteen. Rahataloudesta vapaata elämää täydensi myös se, että sain kuluvan vuoden aikana maksettua pois oman osuuteni asuntolainasta.

Pidättäytymisen teemoista olin myös haastateltavana radiossa. Sosiaalisen elämän uudeksi innovaatioksi taas kohosi vuoden mittaan kohisten suosiotaan kasvattanut Facebook eli tuttavallisemmin naamakirja, johon itsekin liityin loppukesällä. Vuoden vaihteeseen mennessä olin saanut naamakirjaverkostooni vähän yli 500 kaveria ja esimerkiksi perustamaani Suomen luonnonsuojeluliiton ryhmään oli liittynyt yli 600 jäsentä.

Yhteenveto

Kaikein kaikkiaan vuosi 2007 oli siis hyvä ja aktiivinen. Paljon yhteiskunnallista vaikuttamista, töitä ja jatko-opintoja sekä kuntoilua, suuria ja pieniä askeleita henkilökohtaisessa elämässä. Toisaalta joukkoon ei mahtunut mitään isoa muutosta, kuten esimerkiksi vuonna 2006, jolloin sain palautettua graduni ja valmistuin, hankimme Annukan kanssa asunnon sekä tulin uutena sisälle Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan.

Toki opintovapaa ja tutkijan työ väitöskirjan parissa oli mielenkiintoinen kokeilu. Lisäksi vuonna 2007 yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, töihin ja opintoihin sekä henkilökohtaiseen elämään liittyviin asioihin tuli ihan uudenlaista syvyyttä samalla kun määrät kasvoivat melkoisesti. Uskon, että kehityin vuoden mittaan paljon myös ihmisenä vierailemalla aktiivisesti epämukavuusalueella ja muutenkin pyrkimällä positiiviseen, energiseen ja innostuneeseen elämänasenteeseen. Arjen kruunasivat Annukan kanssa säännöllisesti viettämämme illan kultareunat ja säännölliset kalenteriin varatut L&A-sessiot.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!