10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet minua

NosteSosiaalisessa mediassa on kiertänyt haaste, jossa kannustetaan ihmisiä listaamaan kymmenen mieleen tullutta kirjaa.

Hiljattain myös toimituspäällikkö Erja Saarinen jututti minua Suomen sosiaali- ja terveys ry:n Noste-lehteen yhdestä kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja johon usein palaan.

Suosittelen Noste-lehteä muutenkin lämpimästi kaikille!

Kirja johon palaan on Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla. Olen kirjoittanut teoksesta aiemmin myös blogiini.

Alla on Erja Saarisen kirjoittama juttu kokonaisuudessaan ja sen jälkeen vielä lista kymmenestä kirjasta, jotka ovat koskettaneet minua tavalla tai toisella.

***

Tähän kirjaan palaan: Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla
Leo Stranius, Luonto-Liiton toiminnanjohtaja

”Kun ihmisen elämällä on tarkoitus, hän pystyy melkein mihin vaan. Intohimo voi pelastaa jopa keskitysleirissä. Opin tämän Viktor Franklin kirjasta ja huomasin, että se koskee myös omaa elämääni.

Elin lapsena hetken isäni kanssa vailla asuntoa, olen ollut työttömänä ja elänyt toimeentulotuella. En olisi selvinnyt ilman hyvinvointivaltion turvaverkkoa. Kun löysin luonnonsuojelusta tehtäväni, elämäni lähti hyvään suuntaan rikkonaisesta taustasta huolimatta.

Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan opiskelijoista löysin yhteisön, joka toimi eikä vain lukenut ja ajatellut.

Lähdin mukaan ympäristöjärjestöihin ja sillä tiellä olen. Monimuotoisen luonnon itseisarvo ajaa minua toimimaan. Olen satumaisen etuoikeutettu, kun saan tehdä merkityksellistä työtä.

Franklin kirja ilmestyi heti maailmansodan jälkeen. Luin sen ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja olen palannut siihen monta kertaa. Itse tarina keskitysleirin elämästä on koskettava, sykähdyttävä ja kammottava. Tärkein on kuitenkin viesti: keskitysleirilläkin voi valita oman asenteensa.

Loputtomasti väitellään siitä, ovatko ihmisen elämälle ratkaisevia yhteiskunnan rakenteet vai yksilön valinnat. Tärkeintä on vaikuttaa rakenteisiin, mutta jossain vaiheessa jokaisen täytyy kuitenkin tehdä oma valintansa.”

Erja Saarinen

***

Kymmenen kirjaa, jotka ovat koskettaneet minua

1. Sofian maailma (Jostein Gaarder)
2. Maailman tila 1992 (Worldwatch)
3. Johdatus 1990-luvun ajatteluun (Pentti Linkola)
4. Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (Eero Paloheimo)
5. Oikeutta eläimille (Peter Singer)
6. Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin (Esa Saarinen)
7. Ympäristöfilosofia (Markku Oksanen & Marjo Rauhala-Hayes)
8. Sisäinen sankari (Jari Sarasvuo)
9. Minuutissa muutokseen (Richard Wiseman)
10. Ihmisyyden rajalla (Viktor Frankl)

Ja heti kun olin kirjoittanut nämä, tuli mieleeni vähintään 10 seuraavaa kirjaa, jotka olisi myös pitänyt mainita.

Näiden lisäksi ennen teini-ikää minua puhuttelivat erityisesti Enid Blotonin Viisikko-, Salaisuus-, Sos- ja Seikkailu-sarjat. Mieleen ovat jääneet myös esimerkiksi Merenkurkun harmaa kummitus (Manu Jääski) ja Me kolme ja jengi (S.E. Hinton).

Toivottavasti jokaisella on vuoden vaihtuessa aikaa lukea antoisia kirjoja! Mikä on sellainen kirja, johon itse olet palannut usein uudestaan?

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa