Ekoisi – Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus

Kävin hakemassa postista äitiyspakkauksen yhdessä Annukan kanssa. Kyse on yhteiskunnan tukimuodosta perheille. Esimerkiksi vuonna 2009 Kela jakoi 59 935 äitiysavustusta, joista 38 774 äitiyspakkauksena.

Pakkauksen hinta on 274,15 euroa ja niille, jotka eivät ota pakkausta (21 161 kpl), maksetaan 140 euron avustus. Käytännössä kyse on siis noin 13,5 miljoonan euron tuesta lapsiperheille.

Tämä herätti mielessäni kaksi kysymystä.

1. Pitääkö lisääntymistä ja luonnonvarojen kulutusta tällä tavalla yhteiskunnan toimesta tukea? Varsinkin kun kirpputorit ja ystävien kaapit ovat lasten vaatteita pullollaan. Voisiko äitiyspakkaus maksaa jotain esimerkiksi ensimmäisen lapsen jälkeen? Itsekin tajusin vasta pakkauksen haettuani, että olisin voinut omalta osaltani vähentää luonnonvarojen kulutusta ja kieltäytyä pakkauksesta. Eipä tullut mieleeni.

2. Miksi ihmeessä kyse on äitiyspakkauksesta eikä esimerkiksi vanhemmuus- tai lapsipakkauksesta? Onko pakkauksessa oleva tavara tarkoitettu todella vain äidille? Tämä kielenkäyttö uusintaa yhteiskunnallista tapaa, jossa äiti vastaa lastenhoidosta. Eikö voisi puhua paremminkin vanhemmuus- tai lapsipakkauksesta.

Tätä vauhtia käy vaikeaksi vastata 100 tavaran haasteeseen kun lapsiperheen arki on näin tavaravälitteistä. Toki monia uusia asioita tarvitaan. Uskon, että vähemmälläkin voi kuitenkin tulla hyvin toimeen. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi.

Tässä kirjoitussarjassa pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta.

15 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus”

  1. ”Pitääkö lisääntymistä ja luonnonvarojen kulutusta tällä tavalla yhteiskunnan toimesta tukea?”

    Vaikea olisi kuvitella että ei tuettaisi. Lisääntyminen on kaikilla eliöillä niin voimakas biologinen vietti, että sitä on vaikea kontrolloida. Toisaalta raskaus ei aina ole suunniteltu, ehkäisy voi pettää ja ihmiset tekevät ajattelemattomia virheitä.

    Tukien sitominen lapsien määrään ei ole ainut tapa tarkastella lapsiperheille suunnattujen tukien ympäristöystävällisyyttä. Nykyään tuet käsitetään kaikille kuuluvina tukina, jotka myönnetään samansuuruisina riippumatta vanhempien tuloista. Toinen tapa olisi ajatella lapsilisää sosiaaliturvana, jolloin tulonmenetyksiä korvattaisiin vain, mikäli ne pudottaisivat perheen tulot jonkin sovitun rajan alle. Vielä HS:n vaalikoneessa pidit tätä tosin huonona ratkaisuna. Oletkohan muuttanut mieltäsi?

    Äitiyspakkauksessa on sekin etu, että se tutustuttaa uudet perheet kestovaippailuun ja varmistaa, että ainakin osa uuden vauvan vaatteista on luomupuuvillasta valmistettuja.

    Yksi tapa tehdä äitiyspakkauksen vastaanottaminen kannattamattomaksi olisi myöntää paketin vastaanottamatta jättäneille sen hinta täysimääräisenä käteen. Vaikka tämä mahdollistaisi esimerkiksi täysin käytettyjen, luomujen / muuten ekologisten vauvantarvikkeiden hankinnan, niin vaarana olisi rahan valuminen halpoihin, laaduttomiin ja epäekologisiin tuotteisiin.

  2. Luulen, että vauvapakkaus tukimuotona — ainakin ensimmäisen lapsen osalta — johtaa paljon vähempään luonnonvarojen käyttöön kuin vastaava tukisumma riihikuivana, ainakin olettaen, että perheet käyttäisivät ko. summan vauvatarvikkeisiin. Kieltämättä seuraavien lasten kohdalla kyseinen avustus ei enää ole niin perusteltu. Ja tukimuotona se on aivan ihana — eiväthän ensimmäistä lastaan odottavat usein edes tiedä, mitä kaikkea ja minkäkokoista tarvitaan. Tulisi myös varmaan paljon enemmän harhahankintoja.

    Ja kyllä, yhteiskunnalla on pysyvä intressi tukea lisääntymistä monista ideologisista ja käytännöllisistä syistä, esimerkiksi oman jatkuvuutensa ja elinvoimaisuutensa turvatakseen.

    Mitä luonnonvarojen kulutukseen tulee, yhteiskunta voisi kyllä erilaisin ohjauskeinoin tukea uusia lapsiperheitä asumaan tiiviimmin ja vähentämään liikkumisen tarvetta. Moni luulee esimerkiksi, että kun on lapsia, pitää olla perheauto, koska lapset kuitenkin harrastavat jääkiekkoa.

  3. Kannattaisi varmaan puuttua lapsiperheiden kulutushuumaan ja tavaratulvaan muusta kohdasta kuin äitiys/vanhemmuuspakkaukse​n kohdalta. Pakkauksen pointti on kuitenkin siinä, että siinä on kaikki perustarvikkeet, joilla pääsee vauvan kanssa alkuun.

    Paljon suurempia ongelmia on:
    – Turhan tavaran tuputtaminen sekä kauppojen että eri medioiden kautta.
    – Negatiivinen asenne siihen, että lapsiperhe voisi asua kaupungissa ja liikkua kestävillä kulkumuodoilla.
    – Liian suurien eri suuntaisten oikeaoppisuuspaineiden kasaaminen lapsiperheille.

    Vauva- ja pikkulapsiaika on perheelle usein raskasta aikaa. On tietysti perusteltua, että pyrkii hoitamaan lastaan mahdollisimman kestävästi, mutta siitä voi kertyä perheeseen liikaa painetta. Äitiyspakkausta vastaavien tavaroiden haaliminen kirpputoreilta ja tuttavilta vie varmasti enemmän aikaa kuin pakkauksen hakeminen. Aika on usein pienten lasten perheessä niukin luonnonvara.

  4. Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä!

    Päätin kuitenkin hiukan kommentoida….

    1. Käsittääkseni äitiyspakkauksella ei pyritä tukemaan ei kuluttamista eikä lisääntymistä, vaan antamaan edes jonkinlainen starttipaketti jokaiselle tulevalle äidille ja vauvalle tulotasosta riippumatta. Vaihtoehtoinen raha on pienempi kuin paketin arvo, sillä raha voidaan käyttää muuhun kuin lapsen hyväksi (mihin se on siis tarkoitettu) ja houkutusta tähän ei haluta tukea. Suurina erinä hankittavat äitiyspakkauksen tuotteet myös saadaan halvemmalla kuin vastaavat tuotteet kaupasta ja paketti on uskomaton taidonnäyte hankinnoista vastaavilta. Siinä tiivistyy moni hyvinvointiyhteiskunnan periaate!
    (tasa-arvoisuus, valinnan vapaus, vaihtoehtoisuus, valistuksellisuus)

    Kaikkihan eivät tukia tarvitse. Tavallisten bussikuskien, siivoojien, perushoitajien, toimistotyöntekijöiden, tarhantätien ja kaupankassojen lisäksi on akateemisesti koulutettu, hyvin ansaitseva keskiluokka. Heillä on ihan oikeasti mahdollisuus eli vapaus valita. Eikä tuo vapaus rajoitu vain äitiyspakkaukseen. Joku valitsee kaupassa espanjalaisen bulkkitomaatin ja luomun välilllä. Toinen voi valita syömmekö tänään herkullista luomua mahan täydeltä ja loppuviikon paastoamme tai koko viikon, mutta joka päivä perusmättöä. Joku miettii pitäisikö vaipan olla villaa vai luomupuuvillaa. Toinen miettii ostaako vaipat vai maksaako sähkölaskun. En toivoisi, että yhteiskunnassamme vain eliitillä ja sillä paremmalla keskiluokalla olisi edellytykset lastenhankintaan. Viimekädessähän köyhyydestä maksaisi köyhien lapset, elämällään. Aatteet voivat olla jaloja, mutta niitä ei voi syödä.

    On hienoa ja todellakin järkevää kierrättää lastenvaatteita ja tarvikkeita mahdollisuuksien mukaan. Kaikilla ei tosin ole suvussa tai kaveripiirissä niitä, jotka tavaraa kiertoon laittaisivat. Ja sitten kun kyseessä ei olekkaan se esikoinen, ei aikakaan tuppaa riittämään kirppiksillä juoksemiseen. Aika on luksusta.

    2. Tämä ei ole uusi havainto, mutta sitäkin aiheellisempi kyllä.
    Olisiko perhepaketti ok? : )

  5. Ihan loistava postaus!

    Me otimme rahan, vaikka esikoinen kyseessä, kun saatiin niin paljon ilmaiseksi/muutaman euron ”kirpparpakettihinnalla” kavereilta vaatteita ja tarvikkeita (kaapissa on mm. 4 erikokoista talvihaalaria ilmaiseksi saatuina..) ja katselin netin äitiyspakkauksen kuvista, että oltiin mm. saatu edellisvuosien pakkausten kamoista lähes kaikki/vastaavat, että ajattelin, että ei kannata ottaa lisää roinaa kaappeihin vaan ostaa sillä 140 eurolla ne pari juttua mitä ei saatu (kynsisakset ja jotain pientä, hoitovoiteita yms) ja loppu jää muihin vauvan menoihin, mistä ei edes vielä ole tietoa.

    Mies olisi automaattisesti ottanut paketin ja esim. naiset hänen työpaikallaan kehuivat sen maasta taivaaseen ja ”kun se on niin paljon arvokkaampi se paketti kuin mitä saa rahaa” jne jne), mutta sinnikkäistä vakuutteluistani (ja kun näytin täpötäyttä vauvan kaappia…!) sitten uskoi, että ok, järkevää ottaa raha.

    Ollaan saatu NIIIIIIN paljon ihmettelyä siitä, että miksi ei otettu pakettia vaan raha – paketin rahallinen arvo on näissä kommenteissa kohonnut jopa 800 euroon (274 euron sijasta…) ja sitten on ihmetelty, että ”kun se on NIIIIN arvokas ja se raha on VAIN 140 euroa niin miten IHMEESSÄ päädyitte rahaan” ja kommentoijat tuskin ovat uskoneet, että tarkkana ihmisenä oikeasti verrannut, että todellakin, siitä 140 eurosta jää rahaa reilusti yli, kun täydennän kaappeihini sen mitä paketissa olevaa MEILLE TARPEELLISTA tarviketta en ole ilmaiseksi jo saanut…

    Vauva-arkea takana 4vk ja yhä olen tyytyväinen valintaani. Tavara on muutenkin riittävästi, mutta onneksi 90% kierrätettyä. 🙂

  6. Mun mielesta toi pakkaus oli ihan jees kun sen sain, MUTTA:
    – paljon siina on sellaista nostalgiaa ja Suomi-filmia mukana
    – Kela repostelee olevansa ainoa maailmassa joka tarjoaa tallaista jne. Ei pida paikkaansa. Itavallassa saa esim. ”vaippashekin” kestojen ostamista varten tai vaatepakkauksen.
    – vaatteiden kestavyys oli niin ja nain, ja ne kolme kestovaippaa olivat melko onnettomia verrattuna meidan myohemmin hankkimiin.
    – pakkauksen tarpeellisuus perheille on paljon paljon paljon pienempi kuin aikanaan. Ihan alkuun sodan jalkeisena aikana tavoitteena oli kaiketi myos opastaa aiteja, vahentaa kuolleisuutta parantamalla hygieniaa, ja toisaalta tarvikkeita ei ollut saatavilla (tai monilla ei olisi ollut varaa niihin).
    – pakkauksesta tuntuu tulleen enemmankin markkinointivaline yrityksille
    – nykyisena HM ja Lindex aikakautena ainakin vaatteet+muut tekstiilit voisi hyvin jattaa pois ja miettia mita halutaan tukea. Tuo Itavallan kestovaippakuponki on mun mielesta mainio ajatus. Sen rahan voi siis hakea kuittia vastaan takaisin ja kaupan/merkin saa valita ihan itse. Luonto-Liitto voisi esittaa tuommoista mallia Kelalle, vaikka alkuun kolmantena vaihtoehtona rahan ja perinteisen pakkauksen valilla!

  7. Hyvää pohdintaa, mutta täytyy sanoa, että itse tykkäsin äitiyspakkauksesta sellaisenaan. Se on hyvä apu. Ainakin turvaverkottomille uusille vanhemmille pakkaus on hyvä starttipaketti. Esimerkiksi itse en olisi kunnolla tiennyt, mitä vauva oikeasti tarvitsee, eli millaisia asioita tarvitsee haalia kasaan.

  8. Me päädyttiin ottamaan äitiyspakkaus sen kummempia miettimättä. Vasta pakkauksen saatuani ymmärsin, että tosiaan sillä 140 eurolla olisi helposti saanut kaiken pakkauksen sisältämän tavaran käytettynä ja enemmänkin esim. vaatteita ja kestovaippoja. Sen sijaan olisi välttynyt saamasta sitä tavaraa, mitä pakkauksen sisällöstä ei tule meillä tarpeeseen. Seuraavan lapsen kohdalla lienee itsestäänselvyys, että otamme avustuksen rahana.

    Mielessä on tullut myös pyöriteltyä jonkinnäköistä nettipalvelua/-sivustoa, jossa vanhemmat voisivat kierrättää vauvatavaraa ”käytetyn äitiyspakkauksen” muodossa.

    • Kiitos kommentista Tuittu. Mekin otettiin tuo vanhemmuuspakkaus. Turhaan. Ei olisi kannattanut, koska tavaraa on tosiaan käytettynä tarjolla niin paljon.

  9. Luin muutamia kirjoituksistasi.
    Ymmärrän osan pointeistasi mutta en kaikkia.
    Äitiyspakkaus sanana-onpa kamalaa! Näin on jo pitkään ollut,annetaan edes joidenkin perinteiden säilyä, ei hajoiteta kaikkea..! Saahan sitä toki nimestä huolimatta vauva ja isä käyttää;)
    Älä ota seuraavaa kommenttiani pahalla;löysää hieman pipoasi.
    Ota myös huomioon mistä olet itse tullut;sana sukupuolineutraali ei oikein sovi siihen! Mitä kyseinen sana edes tarkoittaa?

  10. Ensimmäisen lapseni kanssa otin äitiyspakkauksen. Kaikki oli minulle silloin uutta ja pakkauksen vaatteita ja tavaroita oli mukava hypistellä vauvaa odotellessa. Vauvan synnyttyä, suurin osa jäi kuitenkin käyttämättä. Kirpparilta löysin paljon kauniimpia vaatteita kuin pakkauksessa, paljon sain myös lahjaksi. Ei kai kukaan laita tylsiä vaatteita lapselleen jos parempaakin on tarjolla. Siihen aikaan pakkauksessa tullut kestovaippakin oli aivan kaamea ja päätyi nopeasti hyllyntäytteeksi kun opin tekemään itse paremmat vaipat. Nyt kun odotan seuraavaa lastani, en missään nimessä ota pakkausta. Ensimmäinenkin kun tuntui niin turhalta. Ja nyt kun sukuuni on ehtinyt tulla enemmänkin lapsia, niin haalareita yms löytyy enemmän kuin edes tarttisi. Ja vanhojen pakkausten vaatteita näkyy kirpputoreilla aivan kaamea määrä, ja suurin osa näyttää aivan käyttämättömiltä!

  11. Tuohon kohtaan kaksi voisin antaa jonkinlaisen vastauksen 🙂
    Elikkä Miksi pakkaus on äitiyspakkaus johtuu siitä, että avustus annetaan äidille, joka on käynnyt neuvolassa ennen 4:nen raskasuskuukauden loppua. (yllätysraskauksissa raja ei ole niin tarkka) Mutta tämän avustuksen ansiosta suomalaiset äidit alkoivat jo 30-luvulla käymään nuvolassa ja tällä konstilla saatiin vähennettyä kuolleisuutta.
    Adoptiolapsillekkin saa nykyään avustuksen, mutta pääsääntöisesti kysymys on äidin raskauden seuraamisesta terveydenhuollon piirissä. Brasiliassa (muistaakseni) on otettu sama konsti käyttöön ja jonkinlaisen pienen paketin siellä saa, jos synnyttää valtion sairaalassa.

  12. En voi käsittää miten tuon paketin nimi on vieläkin äitiyspakkaus. Eiköhän olisi miesten korkea aika kuulua tasa-arvon piiriin. Tai itseasiassa ylempänä Katarina Uotila tiivisti hyvin miten naiset ja muutenkin kela ajattelevat yhteisistä lapsista.

    ” …vaan antamaan edes jonkinlainen starttipaketti jokaiselle tulevalle äidille ja vauvalle tulotasosta riippumatta.”

    Eli ne ovat naisen omaisuutta. Ei lapsi tarvi isää muuhun kuin rahoitukseen.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!