Ympäristöliikehdinnän keskiössä individualistiset reppuaktivistit

Lehdistötiedote 10.10.2006
Vapaa julkaistavaksi

Ympäristöliikehdinnän keskiössä individualistiset reppuaktivistit
– Suomen ympäristöpolitiikka on muuttunut edelläkävijyydestä perässähiihtelyksi

Tutkimuksen mukaan ympäristökysymykselle on tapahtunut hallinnollinen haltuunotto, jonka myötä puhe talous- ja kilpailukykypolitiikasta on alkanut hallita Suomen ympäristöpolitiikkaa. Samaan aikaan ympäristöliike ei näytä elävän kaikkein aktiivisinta vaihettaan.

Leo Straniuksen ympäristöpolitiikan alan pro gradu –tutkielmassa kartoitetaan suomalaisen ympäristöliikehdinnän aaltoja 1960-luvulta nykypäiviin saakka. Siinä keskitytään erityisesti tarkastelemaan tämän päivän ympäristöliikehdintää, mutta sivutaan myös Suomen ympäristöpolitiikan tilaa.

Tutkimuksen mukaan ympäristöprotestien luonne on muuttunut. Kansalaisliikehdintä näyttäytyy projekteina, tapahtumina ja palveluina sekä kovana kilpailuna huomiotaloudessa. Yksilöllisyyttä painottavassa yhteiskunnassa ei sitouduta yhteen suureen aatteeseen tai yksittäiseen järjestöön, vaan suositaan projektiluontoista kansalaistoimintaa, joka perustuu yksittäisiin kampanjoihin, tempauksiin tai tukitoimintaan. Voidaan puhua myös reppu- tai jetset-aktivisteista, jotka matkaavat projektista toiseen.

Tutkielman mukaan heikko ympäristöpolitiikka sekä yksilö- ja projektikeskeinen yhteiskunta omine toimintaehtoineen tuottaa ympäristöliikkeelle lukuisia uusia haasteita. Ympäristöliikkeen keskiössä ovat asiantuntijuus, ammattimaisuus ja vaikuttaminen hallintoon. Kiihkein ympäristöliike on niin sanotun aaltomallin kriteerien ja toimijoiden haastattelujen perusteella hiipunut vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, ettei ympäristöliikkeen aaltoteoria näytä yksin olevan tarpeeksi kattava analyysikehys kuvaamaan ympäristöliikehdinnän mekaniikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä näkyi aineistossa haastateltujen kuvauksena siitä, miten monien aiemmin esille nousseiden ja ajankohtaisten ympäristökysymysten ympärillä on aktiivista toimintaa, vaikka uudet yhteiskunnalliset protestit näyttävät kanavoituvan muihin kysymyksiin. Tutkimuksen valossa ympäristöliikkeen aaltoja voidaan kuvata pikemminkin kerrostumien kautta. Ympäristöliikkeen aaltomallin kritiikissä on kyse toimijalähtöisestä määrittelytavasta, joka tuo uuden näkökulman alan tutkimuskenttään.

Tutkimusta varten on haastateltu 20 ympäristöliikkeen tämän hetken keskeistä vaikuttajaa. Haastateltavien viiteryhmät kattavat huomattavan osan suomalaisesta ympäristöjärjestökentästä sekä osan eläinoikeusliikkeestä ja globalisaatiokriittisestä liikehdinnästä. Tutkielmaa voikin luonnehtia aikalaiskuvaukseksi suomalaisesta ympäristöliikkeestä.

Lisätietoja:
HM Leo Stranius, puh. 040-7547371, leo.stranius@uta.fi

Työ on saatavissa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103

HM Leo Straniuksen ympäristöpolitiikan alaan kuuluva pro gradu –tutkielma Ympäristöliikehdinnän aallot – Suomalaisen ympäristöprotestin tilanneanalyysi uudella vuosituhannella hyväksyttiin Tampereen yliopistossa 3.10.2006 arvosanalla Eximia cum laude approbatur.

Leo Stranius, 32, asuu Helsingissä. Stranius on suorittanut hallintotieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii aktiivisesti Suomen luonnonsuojeluliitossa ja Maan ystävissä sekä on jäsenenä pääministerin vetämässä kansallisessa kestävän kehityksen toimikunnassa.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa