Viisi kummallista asiaa

No jopas sentään. Anna-Stiina (http://anna_stiina.livejournal.com/) haastoi minut kirjoittamaan viisi kummallista asiaa itsestäni. Tämä on ilmeisesti joku blogikiertokirjehaaste. En ymmärrä näistä mitään, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Tehokkuusfriikki. Olen tehokkuusfriikki. Mielestäni jokainen, jos vain haluaa, pystyy tekemään täyspäivätöitä, opiskelemaan noin 40 opintoviikkoa yliopistolla vuodessa ja toimimaan aktiivisesti muutamassa kansalaisjärjestössä. Näin aikaa jää vielä hyvin kuntourheilulle, sosiaalihuoraamiselle sekä parisuhteelle. Tarvitaan vain intoa. Kaikilla on sama 24 tuntia vuorokaudessa käytössään. Nautin siitä kun onnistun käsittelemään kaikki päivän 400 sähköpostia siitä huolimatta, että olen istunut 12 eri kokouksessa päivän aikana. Langattoman verkon avulla sähköposteja voi lukea ja kirjoitella vessassakin.

Laiskottelu. Vaikka olen tehokkuusfriikki, osaan laiskotella. Nautin hetkittäin herkuista, kanavasurffailusta ja amerikkalaisista elokuvista. Toisinaan otan aamu/päivä/iltatorkut bussissa tai junassa. Heikkoina hetkinä innostun pitkistä aamu-unista, kulttuurista, siivoamisesta ja hassuista keskusteluista.

Porvarillinen työ. Nautin työskentelystä kansainvälisen tietoliikenne-busineksen sisällä. Projekteja ja kehityshankkeita tulee ja menee. Muutosvauhti on kovaa ja ihmiset mielenkiintoisia. Palkkaa maksetaan sen verran, että vapaa-ajalla on mahdollisuus harrastaa opiskelua ja kansalaisjärjestötoimintaa. Hassua, mutta toistaiseksi minulle ei ole tullut mieleenikään siirtyä muihin tehtäviin. Ainakaan vielä.

Spartalaisuus. Pidän rajoituksista ja pidäkkeistä. Varsinkin niistä, jotka asetan itselleni. Kasvissyönnin lisäksi vietän alkoholivapaata elämää (toistaiseksi), olen herkkulakossa ja pohdiskelen, pitäisikö lopettaa tavara-kuluttaminen ja syöminen kokonaan. Kunnon kuriin kuuluu myös tiukka kuntourheilu (pitkät pyörälenkit, marathon-juoksu), lyhyet yöunet ja aikaiset aamut.

Sähköinen kansalaisaktivismi. Olen wanna-be ympäristöaktivisti. Haluaisin osallistua kaikkeen suomalaiseen ympäristöliikehdintään. Suurin osa jää silti seuraamisen tasolle. Liitynkin aina kaikille mahdollisille uusille sähköpostilistoille. Tulen mustasukkaiseksi, mikäli en tiedä etukäteen jostain valmisteilla olevasta kokouksesta, hankkeesta, tempauksesta tai projektista.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa