Jääkiekon ympäristövaikutukset

Jääkiekon maailmanmestaruus on hieno juttu. Se tekee hyvää ihmisille. On hienoa, että niin moni voi kokea positiivisia tuntemuksia. Juhlinta on hieno juttu. Ongelma on tietysti se, että siihen liittyy niin voimakkaasti alkoholin väärinkäyttöä.

Maailmanmestaruus inspiroi todennäköisesti lukemattomia lapsia ja nuoria jääkiekkoharrastuksen pariin. Valitettavasti halleissa tapahtuva liikunta on ympäristön näkökulmasta kaikkein eniten luonnonvaroja kuluttava liikuntaharrastuksen muoto.

Jäähallin luonnonvarojen kulutus syntyy ennen kaikkea liikenteestä ja sähkön kulutuksesta. Suomen luonnonsuojeluliiton LiikuntaMIPS -selvityksen mukaan:

”Jäähallissa harrastettavan liikunnan luonnonvarojen kulutuksessa merkittävimpiä tekijöitä ovat liikenne ja sähkön kulutus (taulukko 8). Sähkön kulutukseen vaikuttavat eniten jäähdytys, ilmanvaihto ja valaistus. Jäähallin luonnonvarojen kulutuksesta yli 2/3 liittyy sen käyttövaiheeseen ja alle 1/3 hallin rakentamiseen.”

Valitettavasti jäähalli on juuri se paikka, johon joudutaan usein matkustamaan kaukaa – ja matka tehdään usein henkilöautolla, koska varusteita on vaikea muuten kuljettaa. Kuntoilu sisätiloissa kuluttaa helposti kymmen kertaa enemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi juoksu.

Tämän lisäksi on tärkeä huomioida se, miten liikunnan aiheuttaman lisäenergian tarpeen tyydyttää. Eli käytännössä syökö eläinperäistä vai kasvispohjaista ruokaa.

PS. MIPS-laskennassa on monia heikkouksia. Ei ole tietenkään ihan sama milaisia kiloja vertaillaan keskenään. Kuulisinkin mielelläni mahdollisia muita (ja parempia) selvityksiä eri liikuntamuotojen ympäristö- tai ilmastovaikutuksista.

Yksi kommentti artikkeliin ”Jääkiekon ympäristövaikutukset”

  1. Lätkä ja formulat on varmasti hiilikuormaltaan aika isoja, vaikka olikin kiva katsoa Suomen otteluita. En ole nähnyt missään kunnon urheilulajivertailuja KHK-päästöistä, olisi tosiaan kiva nähdä vertailuja.

    On kuitenkin aika hätkähdyttävää, että lihansyöjäpyöräilijän CO2-ekv.päästöt voi olla suuremmat kuin vähäpäästöisellä ajoneuvolla ajavan kasvissyöjän (auton päästöt esim. 100 g CO2/km).http://car.pege.org/2007-co2-mobility/bicycle.htm

    Pyöräilyn ongelma elinkaaripäästöjen suhteen on meillä se, että nykyisellä pyöräilijämäärällä (n. 9 % kesäaikaan, talvella ehkä 1%) infran KHK-päästöt on aika isot, kun pyörätieverkkon vaatimien rakennusmateriaalien, lumenluonnin, hiekoituksen jne. muun ylläpidon aiheuttamat päästöt on käsittääkseni aika isot pyöräilijää kohden. Toista olisi Hollannin ja Tanskan 30-40 % pyörämäärillä (ympäri vuoden). Pyöräily tuntuu tarvitsevan meillä myös tuekseen ”säätövoimaa” eli joukkoliikenteen/auton talviajaksi ja sateisiksi päiviksi, jolloin 90 % vaihtaa kulkupeliä, pitäisikö sekin laskea osin pyöräilijöiden taakaksi? Kivaa pyöräily toki on, mutta en ole ihan varma, kuinka pienet sen päästöt on Suomen oloissa.

Kommentointi on suljettu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.