Tavoitteenani on ekologisesti kestävä, hiilineutraali ja oikeudenmukainen maailma.
Hallitusneuvotteluissa kuuden puolueen kesken näytti jo hetken siltä, että Suomi on ottamassa joitakin askelia tähän suuntaan.
Mukana keskusteluissa oli hiilineutraali Suomi, ympäristöhallinnon vahvistaminen, soiden ja Itämeren suojelun edistäminen, tyrmäys Fortumin haaveille lisäydinvoimasta, ilmastolaki, metsä- ja eläinsuojelulain uudistus sekä Vuotoksen ja Kollajan lopullinen hautaaminen. Lisäksi esillä oli asevoimien sekä ympäristölle haitallisten maa- ja metsätaloustukien merkittävä leikkaaminen.
Uskon, että nämä tavoitteet etenevät jatkossakin. Ilman vihreiden ja vasemmistoliiton osallistumista tämä ei ole kuitenkaan lainkaan selvää. Pidän tätä mahdollisesti oman elämäni suurimpana pettymyksenä ja takaiskuna.
Säätytalon neuvotteluissa vietetyt 167 tuntia ovat pikkujuttu sen rinnalla, että pyrin edistämään näitä asioita noin 3 500 tuntia vuosittain. Itse olisin ollut valmis neuvottelemaan vaikka koko vuoden, jos se olisi auttanut yhtään yllämainittujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Ympäristöjärjestötyössäni olen oppinut kaksi asiaa.
1. Asiat ja tavoitteet ratkaisevat. – ei se, kenen kanssa niitä edistetään.
2. Yhteistyötä kannattaa tehdä kaikkien kanssa – erityisesti niiden, jotka lähtökohtaisesti ovat jyrkästi eri mieltä.
Tietysti Nietzsheä mukaillen kannattaa pitää kirkkaana mielessään, että kun taistelee hirviöitä vastaan pitää varoa ettei itsekin muutu hirviöksi – ja kun katsoo tarpeeksi syvälle kuiluun, kuilu katsoo myös sinuun.
Itse ajattelin kuitenkin tässä vaiheessa, että neuvotteluita kannattaa jatkaa. Neuvottelutuloksen selvittyä on sitten syytä arvioida, miten omat tavoitteet ovat toteutuneet, ja onko mahdolliselle yhteistyölle edellytyksiä.
Sen sijaan, jos ei uskalla edes yrittää, ei ainakaan voi saavuttaa mitään. Se, joka ei uskalla yrittää siitä syystä, että pelkää epäonnistuvansa, ei voi onnistua.
Ympäristöasioiden edistämiselle vihreiden poisjäänti on mielestäni tappio. Oma optimismini on siinä, että niin kauan pitää yrittää ja jatkaa neuvottelua, kun on ripauskaan toivoa jäljellä ekologisesti kestävän, hiilineutraalin ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan edistämisestä.