Silvia Modig: Miksi me rakastamme ydinvoimaa?

Vieraskynäblogissa Silvia Modig

Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 menessä otettiin meillä vastaan ristiiitaisesti.

Ydinvoiman vastustajat iloitsivat ja kannattajat maalasivat kauhukuvia sähkönhinnan noususta.

Edes tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä onko kyse mahdollisuudesta vai uhasta. Kuvaavaa keskustelulle on sen tunnepohjaisuus molemmissa leireissä. Siksi ydinvoimakeskustelua on hyvin vaikea seurata faktoihin pohjautuen.

Heti Saksan päätöksen jälkeen IEA julkisti ennätysuuret hiilidioksidipäästöt viime vuodelta. Tämä auttoi maalaamaan kauhukuvia siitä miten ainoastaan ydinvoimalla päästään päästövähennystavoitteisiin.

Saksassa ydinvoiman osuus on 21,7%. Tämä pyöristyi muotoon ”neljännes”. Lyhyellä matikalla se kuitenkin on lähempänä viidennestä. Näillä sanavalinnoilla vaikutetaan mielipiteisiin.

Ydinvoiman kannattajat ovat saaneet meillä niskaotteen keskustelusta ja kun luvutkin pyöristyvät tarkoituksenmukaisesti, on tavallisen ihmisen hyvin vaikeaa muodostaa näkemystään tosiasioiden pohjalle.

Saksan kohdalla on selvää, että tehty ratkaisu on iso haaste, mutta kauhukuvien maalaminen ei siitä auta selviytymään. Saksa luopui ydinvoimasta uusiutuvien hyväksi eikä ole ilmoittautunut luopuvansa EU-tason yhteisistä tavotteista.

Kun yleisesti tiedetään, että uusiutuva energia tuottaa moninkertaisesti enemmän pysyviä työpaikkoja kuin ydinvoima, on vaikea ymmärtää ydinvoiman kannattajien haluttomuutta tuoda uusia innovaatiota ydinvoiman rinnalle. Ehkä asia on helpompi ymmärtää kun miettii näitä aloja yrittäjän näkökulmasta. Ydinvoimassa ei ole yrittäjän riskiä. Ydinvoimala ei voi mennä konkurssiin ja jäädä ruostumaan. Loppupeleissä vastuun kantaa aina valtio.

Siksi kysymys on ja pitää olla nimenomaan poliittisesta päätöksestä. Saksassa siihen löytyi rohkeutta. Meillä sen sijaan hoetaan mantran tavoin, että ydinvoima on ainoa ratkaisu.

Tämän hetken ympäristöpolitiikan suurin haaste on korjata edellisten sukupolvien huonoja ratkaisuja. Ydinvoiman meille  jättämä taakkaa eroaa meille jätetystä valtavasti, kokoluokkansa ja ongelmallisuutensa vuoksi. Meidän nyt tekemämme ratkaisut eivät ole ainoastaan seuraavan sukupolven ongelma vaan useiden. Vai kuinka monta sukupolvea mahtuu 100 000 vuoteen, jossa ajassa ydinjäte ei enää säteile ympäristöönsä?

Silvia Modig on kansanedustaja

9 kommenttia artikkeliin ”Silvia Modig: Miksi me rakastamme ydinvoimaa?”

  1. Mikä on ongelma? Ydinvoima vai ilmastonmuutos? Jos molemmat, niin kumpi on suurempi?

    Insinöörin logiikalla voidaan helposti todeta, että ilmastopäästöjen vähentäminen varmuudella hidastuu, jos on korvattava sekä fossiiliset että ydinvoima, sen sijaan että keskityttäisiin ensisijaisesti vähentämään fossiilisia. Itse pidän ilmastonmuutosta niin suurena ongelmana, että hyväksyn ydinvoiman, jonka ongelmat ovat joka tapauksessa kertaluokkaa fossiilisia vähäisempiä. Kaikkea ei ehkä voi saada samalla kertaa. Asiat on asetettava tärkeysjäjestykseen, joka toki voi vaihdella ihmisten kesken.

    Ydinjäteongelmaan on tekninen ratkaisu olemassa. On vähän harhaanjohtavaa sanoa, että se on 100000 vuoden ongelma. Jätteissä on vielä paljon hyödyntämätöntä energiaa jäljellä. Käsittelemällä jätteet, 100000 vuoden ongelma muuttuu 300 vuoden ongelmaksi. Tähän on tekniikka olemassa. Koska jätteitä kuitenkin on jo olemassa, kannattaisi keskustella siitä, käsitelläänkö ne, jolloin ongelma vähenee oleellisesti, vai annetaanko olla, jolloin ongelma säilyy.

    Työllisyysvaikutuksesta olen sitä mieltä, että vähäpäästöisen energiamuodon tarkoituksena on tuottaa vähäpäästöistä energiaa, ei työpaikkoja.

    Ydinvoima on käyttämistämme energiamuodoista kaikkein uusin, keksitty vasta n. 70 vuotta sitten. Se on vielä lapsenkegissä, mutta kehitysnäkymät ovat huikeita. En uskaltaisi jättää sitä korttia käyttämättä, jos myöhemmin huomataankin, että ilmastonmuutoksen torjunta ei ilman sitä onnistu. Panokset ovat yksinkertaisesti liian suuret. Kaikki kortit on käytettävä. Nyt, tässä ja heti, tai oikeastaan olisi pitänyt käyttää jo 30 vuotta sitten. Juna on mahdollisesti jo mennyt.

    Vastaa
  2. Etsiskelin nettihaulla tietoa tuosta väitteestä, että 21,7 % olisi pyöristetty tarkoittamaan “neljännestä”. En vielä löytänyt yhtään sivustoa, jossa olisi sanottu Saksan ydinvoiman osuuden olevan neljännes. Sen sijaan löysin lukuisia lähteitä, jotka sanovat Saksan ydinvoiman osuuden olevan “lähes neljännes”, “vajaa neljännes”, “liki neljännes”, jne. Yksi lähde sanoi Saksan ydinvoiman osuuden olleen vuonna 2009 “noin neljännes”. Olisiko tässä käynyt niin, että Modig itse myös pyöristää tarkoituksenmukaisesti? Lisäksi olisi kiva tietää, miksi Modig yleistää tämän pyöristysvirheen kaikkien ydinvoiman kannattajien syyksi?

    (En itse katso olevani varsinaisesti ydinvoiman kannattaja, mutta nähdäkseni tällä hetkellä pitäisi panostaa voimakkaasti uuden ydinvoimateknologian tutkimukseen ja tuotekehitykseen.)

    Vastaa
  3. Jos tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, niin siitä tutkijat ovat liikuttavan yksimielisiä, että ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama, ja aiheutuu merkittävin osin fossiilisten polttoaineiden polttamisesta.

    Samalla kun näitä lukuja pyöristellään, niin voidaan pyöristää, että Saksassa yli 2 kertaa enemmän energiasta tulee hiilestä kuin ydinvoimasta. Jos ilmastonmuutoksen ehkäiseminen tai edes hillitseminen olisi ympäristöihmisillä prioriteetti nro 1, niinkuin voisi kuvitella, niin järki sanoo, että sitä hiilivoimaa pitäisi sulkea, sillä se painii ilmastonmuutoksen kannalta aivan omassa sarjassaan verrattuna vaikkapa ydinvoimaan. Näyttää siltä, että jopa tuulivoima kaasuturbiineilla toteututetulla varavoimallaan on ilmastonmuutoksen kannalta huonompi vaihtoehto (lyhyellä tähtäimellä, eli 20 vuotta, maakaasu on yhtä paha tai jopa pahempi energianmuoto kuin hiilivoima johtuen tuotannon, kuljetusten ja säätövoimana käytön yhteydessä tapahtuvista vuodoista). Tuulivoima jossa varavoimana voidaan käyttää jotain päästötöntä, on tietysti eri asia. Vesivoima joka tähän soveltuu, vaan on melko rajallista ja jo täyteen rakennettua monessa paikassa.

    En tiedä mistä on ympäristöliikkeelle, tai kenelle muullekaan, syntynyt mielipide, että ydinvoimaa pitäisi pitää ainoana hyvänä keinona torjua ilmastonmuutosta. Itse olen kuullut tämän väittämän ainoastaan ympäristöväen suusta, mutta olen luultavasti väärässä (sen verran hupsua porukkaa täällä tuntuu istuvan ihan isoillakin palleilla).

    Lisäksi on vähän harhaanjohtavaa kertoa, että täällä hoettaisiin ydinvoiman olevan ainoa oikea ratkaisu. Näillä sanavalinnoilla vaikutetaan mielipiteisiin, kuten kerroit, joten samalla kun siitä huomauttaa toisaalle, niin soisi itse pitäytyvän faktoissa.

    Esimerkkinä: Tilasin itse juuri kotini energiankäyttöä uusiutuviin suuntaavan aurinkolämpökeräimen, johon sai valtiolta 20 % ara-tukea laitteisiin ja asennukseen kotitalousvähennyksen. Ostin pienikulutuksisen ja pienen auton (vaikka perhettä onkin), koska sen hinnassa näkyi positiivisesti portaittain säädetty autovero. Suomessa on suunnitteilla ja rakenteilla 6000 MW edestä tuulivoimaa, koska tuulivoimalle on myönnetty tariffit sun muut. Nämä nyt tulivat äkkiä mieleen ja muitakin lienee on. Nämä mielestäni kuvaavat sitä, että ei tässä nyt ihan pelkkää ydinvoimaa ole ainoana oikeana vaihtoehtona mantran tavoin hoettu?

    Joka tapauksessa, pelkän ydinvoiman tarjoaminen maailman ongelmiin on aivan yhtä järjetön lähtökohta kuin sekin, että tarjotaan ainoaksi mahdollisuudeksi aurinkosähköä, tai tuulivoimaa, tai tehokkuuden lisäämistä, tai asuntojen eristämistä, tai energiansäästöä, tai jotain muuta yksittäistä keinoa. Kuten Kaj kommentissaan sanoi, Kaikki kortit, hyvät, ja ehkä jopa hieman arvaamattomat, pitää pelata, jos ilmastonmuutos koetetaan pitää edes jotenkin hallinnassa.

    Vai mitä olette mieltä, kuinka monta sukupolvea mahtuu siihen, että laukaisemme käsistä karanneen, itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen, jonka seurauksia emme uskalla edes arvailla?

    Vastaa
  4. Kaj Luukon kysymykseen vastaisin, että molemmat ovat ongelmia, eikä niiden suuruusjärjestystä voi faktojen avulla etukäteen määrittää. Jälkikäteen voimme ehkä arvioida, kumpiko lopulta aiheutti pahempaa jälkeä.

    Itse pidän suurimpana ongelmana biodiversiteetin häviämistä. Luonnon monimuotoisuuden jauhamiseen “selluksi” käytetään sekä ydinjätelaitoksia, että hiilidioksidilaitoksia.

    Vastaa
  5. Ari Jokimäki, 21,7 % on silti todella kaukana neljänneksestä oli sanamuoto mikä tahansa. Viidennes on tosiaankin lähempänä. Tai tarkemmin kannattaa mainita ihan lukuna jottei tarvitse leikkiä sanoilla jotka luovat hassuja mielikuvia antaen väärää tietoa.

    Vastaa
  6. Kaikkein vakavimman koskaan tapahtuneen ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset, Greenpeacen mukaan: 90 000 – 140 000 “ylimääräistä” kuolemaan johtavaa syöpää 40 vuoden aikana.

    (Asiaa paikan päällä tutkineen WHO:n mukaan: enintään noin 4000 ylimääräistä kuolemantapausta.)

    Loppusijoitusluolan katastrofaalisen vaurion seuraukset: mahdollisesti tuhansia syöpätapauksia jollain aikavälillä.

    Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vakavimmat vaikutukset, ilmastotutkijoiden mukaan: itseään kiihdyttävä reaktio, jonka seurauksena Maapallon keskilämpötila nousee useita kymmeniä asteita, ja maanpäällinen elämä voi muuttua mahdottomaksi.

    Aikaa merkittävään päästövähennykseen: mahdollisesti vain kymmenen vuotta, joka tapauksessa enintään vuosikymmeniä.

    Ja jokainen ydinvoimaa korvaava mega- ja negawatti on poissa fossiilisten korvaamisesta.

    Vastaa
  7. 21,7 % ja Ari Jokimäki.

    Kumpi on siis enemmän väärässä, se että sanoo 21,7 % olevan liki neljännes, vai se että väittää toisen sanoneen neljännes, kun hän on sanonut liki neljännes? On hieman hataralla pohjalla joka tapauksessa väittää jonkun pyöristelevän lukuja ja vaikuttavan siten mielipiteisiin, jos itse poimii toisten lauseista vain omaan viestiinsä sopivat sanat ja jättää muut kertomatta.

    21,7 % väittäminen liki neljännekseksi ei ole väärin. Tarkempaa olisi toki sanoa 21,7 %. Toisaalta “liki neljänneksen” tulkitseminen tarkoittamaan “neljännestä” on pas**n puhumista sekin, ja toisen sanomisien vääristelyä. Ei siis kovin rehellistä sekään.

    Ja tällaisista turhista pikkuasioista vääntäminen on turhaa ajanhukkaa, samalla kun Saksan rusko- ja kivihiilivoimalat, joiden osuus Saksan energiantuotannosta oli 2009 n.42,3 %, puskevat ilmakehään kasvihuonekaasuja ja ympäristöön hermo- ja muita myrkkyjä jotka tappavat vuosittain ennenaikaisesti paljon enemmän ihmisiä kuin Saksan ydinvoimalat koko toiminta-aikanaan tähän mennessä.

    On todella huolestuttavaa huomata että ympäristöliikkeet ei tunnu olevan kovinkaan huolissaan tai kiireisiä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa. Ilmeisesti he lukevat jotain ihan muiden tahojen kirjoittamia ilmastoraportteja/kirjoja kuin mitä me muut?

    Vastaa
  8. 21.7%: “Ari Jokimäki, 21,7 % on silti todella kaukana neljänneksestä oli sanamuoto mikä tahansa. Viidennes on tosiaankin lähempänä.”

    En minä ole muuta väittänytkään. Totesin vain myös Modigin ilmeisesti “pyöristelleen” sanamuotoja tarkoituksenmukaisesti.

    Jos nyt halutaan tuota asiaa katsoa hiukan tarkemmin, niin olet väärässä sanoessasi noin, koska tuosta luvusta puuttuu virhemarginaali. Et siis voi tietää, miten lähellä tai kaukana tuo luku on neljänneksestä. Toisaalta monissa maissa on hyvin yleistä puhua neljänneksistä (yksi neljännes, kaksi neljännestä, jne.). Tuossa lukujen esitysmuodossa 21,7 % todellakin pyöristyy yhdeksi neljänneksi. Jos tämä Modigin väittämä perustuu johonkin kirjoitukseen mediassa, joka on suoraan käännetty jostain ulkomaisesta lähteestä, on hyvinkin mahdollista, että siellä on tottumuksen vuoksi ilmoitettu asia lähimpänä neljänneksenä.

    Tarkoituksenmukaisesta pyöristyksestä ei tässä asiassa näyttäisi olevan vielä mitään todisteita, ainakaan “ydinvoiman kannattajien” osalta.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami