Silvia Modig: Miksi me rakastamme ydinvoimaa?

Vieraskynäblogissa Silvia Modig

Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 menessä otettiin meillä vastaan ristiiitaisesti.

Ydinvoiman vastustajat iloitsivat ja kannattajat maalasivat kauhukuvia sähkönhinnan noususta.

Edes tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä onko kyse mahdollisuudesta vai uhasta. Kuvaavaa keskustelulle on sen tunnepohjaisuus molemmissa leireissä. Siksi ydinvoimakeskustelua on hyvin vaikea seurata faktoihin pohjautuen.

Heti Saksan päätöksen jälkeen IEA julkisti ennätysuuret hiilidioksidipäästöt viime vuodelta. Tämä auttoi maalaamaan kauhukuvia siitä miten ainoastaan ydinvoimalla päästään päästövähennystavoitteisiin.

Saksassa ydinvoiman osuus on 21,7%. Tämä pyöristyi muotoon ”neljännes”. Lyhyellä matikalla se kuitenkin on lähempänä viidennestä. Näillä sanavalinnoilla vaikutetaan mielipiteisiin.

Ydinvoiman kannattajat ovat saaneet meillä niskaotteen keskustelusta ja kun luvutkin pyöristyvät tarkoituksenmukaisesti, on tavallisen ihmisen hyvin vaikeaa muodostaa näkemystään tosiasioiden pohjalle.

Saksan kohdalla on selvää, että tehty ratkaisu on iso haaste, mutta kauhukuvien maalaminen ei siitä auta selviytymään. Saksa luopui ydinvoimasta uusiutuvien hyväksi eikä ole ilmoittautunut luopuvansa EU-tason yhteisistä tavotteista.

Kun yleisesti tiedetään, että uusiutuva energia tuottaa moninkertaisesti enemmän pysyviä työpaikkoja kuin ydinvoima, on vaikea ymmärtää ydinvoiman kannattajien haluttomuutta tuoda uusia innovaatiota ydinvoiman rinnalle. Ehkä asia on helpompi ymmärtää kun miettii näitä aloja yrittäjän näkökulmasta. Ydinvoimassa ei ole yrittäjän riskiä. Ydinvoimala ei voi mennä konkurssiin ja jäädä ruostumaan. Loppupeleissä vastuun kantaa aina valtio.

Siksi kysymys on ja pitää olla nimenomaan poliittisesta päätöksestä. Saksassa siihen löytyi rohkeutta. Meillä sen sijaan hoetaan mantran tavoin, että ydinvoima on ainoa ratkaisu.

Tämän hetken ympäristöpolitiikan suurin haaste on korjata edellisten sukupolvien huonoja ratkaisuja. Ydinvoiman meille  jättämä taakkaa eroaa meille jätetystä valtavasti, kokoluokkansa ja ongelmallisuutensa vuoksi. Meidän nyt tekemämme ratkaisut eivät ole ainoastaan seuraavan sukupolven ongelma vaan useiden. Vai kuinka monta sukupolvea mahtuu 100 000 vuoteen, jossa ajassa ydinjäte ei enää säteile ympäristöönsä?

Silvia Modig on kansanedustaja

9 kommenttia artikkeliin ”Silvia Modig: Miksi me rakastamme ydinvoimaa?”

  1. Mikä on ongelma? Ydinvoima vai ilmastonmuutos? Jos molemmat, niin kumpi on suurempi?

    Insinöörin logiikalla voidaan helposti todeta, että ilmastopäästöjen vähentäminen varmuudella hidastuu, jos on korvattava sekä fossiiliset että ydinvoima, sen sijaan että keskityttäisiin ensisijaisesti vähentämään fossiilisia. Itse pidän ilmastonmuutosta niin suurena ongelmana, että hyväksyn ydinvoiman, jonka ongelmat ovat joka tapauksessa kertaluokkaa fossiilisia vähäisempiä. Kaikkea ei ehkä voi saada samalla kertaa. Asiat on asetettava tärkeysjäjestykseen, joka toki voi vaihdella ihmisten kesken.

    Ydinjäteongelmaan on tekninen ratkaisu olemassa. On vähän harhaanjohtavaa sanoa, että se on 100000 vuoden ongelma. Jätteissä on vielä paljon hyödyntämätöntä energiaa jäljellä. Käsittelemällä jätteet, 100000 vuoden ongelma muuttuu 300 vuoden ongelmaksi. Tähän on tekniikka olemassa. Koska jätteitä kuitenkin on jo olemassa, kannattaisi keskustella siitä, käsitelläänkö ne, jolloin ongelma vähenee oleellisesti, vai annetaanko olla, jolloin ongelma säilyy.

    Työllisyysvaikutuksesta olen sitä mieltä, että vähäpäästöisen energiamuodon tarkoituksena on tuottaa vähäpäästöistä energiaa, ei työpaikkoja.

    Ydinvoima on käyttämistämme energiamuodoista kaikkein uusin, keksitty vasta n. 70 vuotta sitten. Se on vielä lapsenkegissä, mutta kehitysnäkymät ovat huikeita. En uskaltaisi jättää sitä korttia käyttämättä, jos myöhemmin huomataankin, että ilmastonmuutoksen torjunta ei ilman sitä onnistu. Panokset ovat yksinkertaisesti liian suuret. Kaikki kortit on käytettävä. Nyt, tässä ja heti, tai oikeastaan olisi pitänyt käyttää jo 30 vuotta sitten. Juna on mahdollisesti jo mennyt.

  2. Etsiskelin nettihaulla tietoa tuosta väitteestä, että 21,7 % olisi pyöristetty tarkoittamaan ”neljännestä”. En vielä löytänyt yhtään sivustoa, jossa olisi sanottu Saksan ydinvoiman osuuden olevan neljännes. Sen sijaan löysin lukuisia lähteitä, jotka sanovat Saksan ydinvoiman osuuden olevan ”lähes neljännes”, ”vajaa neljännes”, ”liki neljännes”, jne. Yksi lähde sanoi Saksan ydinvoiman osuuden olleen vuonna 2009 ”noin neljännes”. Olisiko tässä käynyt niin, että Modig itse myös pyöristää tarkoituksenmukaisesti? Lisäksi olisi kiva tietää, miksi Modig yleistää tämän pyöristysvirheen kaikkien ydinvoiman kannattajien syyksi?

    (En itse katso olevani varsinaisesti ydinvoiman kannattaja, mutta nähdäkseni tällä hetkellä pitäisi panostaa voimakkaasti uuden ydinvoimateknologian tutkimukseen ja tuotekehitykseen.)

  3. Jos tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, niin siitä tutkijat ovat liikuttavan yksimielisiä, että ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama, ja aiheutuu merkittävin osin fossiilisten polttoaineiden polttamisesta.

    Samalla kun näitä lukuja pyöristellään, niin voidaan pyöristää, että Saksassa yli 2 kertaa enemmän energiasta tulee hiilestä kuin ydinvoimasta. Jos ilmastonmuutoksen ehkäiseminen tai edes hillitseminen olisi ympäristöihmisillä prioriteetti nro 1, niinkuin voisi kuvitella, niin järki sanoo, että sitä hiilivoimaa pitäisi sulkea, sillä se painii ilmastonmuutoksen kannalta aivan omassa sarjassaan verrattuna vaikkapa ydinvoimaan. Näyttää siltä, että jopa tuulivoima kaasuturbiineilla toteututetulla varavoimallaan on ilmastonmuutoksen kannalta huonompi vaihtoehto (lyhyellä tähtäimellä, eli 20 vuotta, maakaasu on yhtä paha tai jopa pahempi energianmuoto kuin hiilivoima johtuen tuotannon, kuljetusten ja säätövoimana käytön yhteydessä tapahtuvista vuodoista). Tuulivoima jossa varavoimana voidaan käyttää jotain päästötöntä, on tietysti eri asia. Vesivoima joka tähän soveltuu, vaan on melko rajallista ja jo täyteen rakennettua monessa paikassa.

    En tiedä mistä on ympäristöliikkeelle, tai kenelle muullekaan, syntynyt mielipide, että ydinvoimaa pitäisi pitää ainoana hyvänä keinona torjua ilmastonmuutosta. Itse olen kuullut tämän väittämän ainoastaan ympäristöväen suusta, mutta olen luultavasti väärässä (sen verran hupsua porukkaa täällä tuntuu istuvan ihan isoillakin palleilla).

    Lisäksi on vähän harhaanjohtavaa kertoa, että täällä hoettaisiin ydinvoiman olevan ainoa oikea ratkaisu. Näillä sanavalinnoilla vaikutetaan mielipiteisiin, kuten kerroit, joten samalla kun siitä huomauttaa toisaalle, niin soisi itse pitäytyvän faktoissa.

    Esimerkkinä: Tilasin itse juuri kotini energiankäyttöä uusiutuviin suuntaavan aurinkolämpökeräimen, johon sai valtiolta 20 % ara-tukea laitteisiin ja asennukseen kotitalousvähennyksen. Ostin pienikulutuksisen ja pienen auton (vaikka perhettä onkin), koska sen hinnassa näkyi positiivisesti portaittain säädetty autovero. Suomessa on suunnitteilla ja rakenteilla 6000 MW edestä tuulivoimaa, koska tuulivoimalle on myönnetty tariffit sun muut. Nämä nyt tulivat äkkiä mieleen ja muitakin lienee on. Nämä mielestäni kuvaavat sitä, että ei tässä nyt ihan pelkkää ydinvoimaa ole ainoana oikeana vaihtoehtona mantran tavoin hoettu?

    Joka tapauksessa, pelkän ydinvoiman tarjoaminen maailman ongelmiin on aivan yhtä järjetön lähtökohta kuin sekin, että tarjotaan ainoaksi mahdollisuudeksi aurinkosähköä, tai tuulivoimaa, tai tehokkuuden lisäämistä, tai asuntojen eristämistä, tai energiansäästöä, tai jotain muuta yksittäistä keinoa. Kuten Kaj kommentissaan sanoi, Kaikki kortit, hyvät, ja ehkä jopa hieman arvaamattomat, pitää pelata, jos ilmastonmuutos koetetaan pitää edes jotenkin hallinnassa.

    Vai mitä olette mieltä, kuinka monta sukupolvea mahtuu siihen, että laukaisemme käsistä karanneen, itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen, jonka seurauksia emme uskalla edes arvailla?

  4. Kaj Luukon kysymykseen vastaisin, että molemmat ovat ongelmia, eikä niiden suuruusjärjestystä voi faktojen avulla etukäteen määrittää. Jälkikäteen voimme ehkä arvioida, kumpiko lopulta aiheutti pahempaa jälkeä.

    Itse pidän suurimpana ongelmana biodiversiteetin häviämistä. Luonnon monimuotoisuuden jauhamiseen ”selluksi” käytetään sekä ydinjätelaitoksia, että hiilidioksidilaitoksia.

  5. Ari Jokimäki, 21,7 % on silti todella kaukana neljänneksestä oli sanamuoto mikä tahansa. Viidennes on tosiaankin lähempänä. Tai tarkemmin kannattaa mainita ihan lukuna jottei tarvitse leikkiä sanoilla jotka luovat hassuja mielikuvia antaen väärää tietoa.

  6. Kaikkein vakavimman koskaan tapahtuneen ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset, Greenpeacen mukaan: 90 000 – 140 000 ”ylimääräistä” kuolemaan johtavaa syöpää 40 vuoden aikana.

    (Asiaa paikan päällä tutkineen WHO:n mukaan: enintään noin 4000 ylimääräistä kuolemantapausta.)

    Loppusijoitusluolan katastrofaalisen vaurion seuraukset: mahdollisesti tuhansia syöpätapauksia jollain aikavälillä.

    Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vakavimmat vaikutukset, ilmastotutkijoiden mukaan: itseään kiihdyttävä reaktio, jonka seurauksena Maapallon keskilämpötila nousee useita kymmeniä asteita, ja maanpäällinen elämä voi muuttua mahdottomaksi.

    Aikaa merkittävään päästövähennykseen: mahdollisesti vain kymmenen vuotta, joka tapauksessa enintään vuosikymmeniä.

    Ja jokainen ydinvoimaa korvaava mega- ja negawatti on poissa fossiilisten korvaamisesta.

  7. 21,7 % ja Ari Jokimäki.

    Kumpi on siis enemmän väärässä, se että sanoo 21,7 % olevan liki neljännes, vai se että väittää toisen sanoneen neljännes, kun hän on sanonut liki neljännes? On hieman hataralla pohjalla joka tapauksessa väittää jonkun pyöristelevän lukuja ja vaikuttavan siten mielipiteisiin, jos itse poimii toisten lauseista vain omaan viestiinsä sopivat sanat ja jättää muut kertomatta.

    21,7 % väittäminen liki neljännekseksi ei ole väärin. Tarkempaa olisi toki sanoa 21,7 %. Toisaalta ”liki neljänneksen” tulkitseminen tarkoittamaan ”neljännestä” on pas**n puhumista sekin, ja toisen sanomisien vääristelyä. Ei siis kovin rehellistä sekään.

    Ja tällaisista turhista pikkuasioista vääntäminen on turhaa ajanhukkaa, samalla kun Saksan rusko- ja kivihiilivoimalat, joiden osuus Saksan energiantuotannosta oli 2009 n.42,3 %, puskevat ilmakehään kasvihuonekaasuja ja ympäristöön hermo- ja muita myrkkyjä jotka tappavat vuosittain ennenaikaisesti paljon enemmän ihmisiä kuin Saksan ydinvoimalat koko toiminta-aikanaan tähän mennessä.

    On todella huolestuttavaa huomata että ympäristöliikkeet ei tunnu olevan kovinkaan huolissaan tai kiireisiä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa. Ilmeisesti he lukevat jotain ihan muiden tahojen kirjoittamia ilmastoraportteja/kirjoja kuin mitä me muut?

  8. 21.7%: ”Ari Jokimäki, 21,7 % on silti todella kaukana neljänneksestä oli sanamuoto mikä tahansa. Viidennes on tosiaankin lähempänä.”

    En minä ole muuta väittänytkään. Totesin vain myös Modigin ilmeisesti ”pyöristelleen” sanamuotoja tarkoituksenmukaisesti.

    Jos nyt halutaan tuota asiaa katsoa hiukan tarkemmin, niin olet väärässä sanoessasi noin, koska tuosta luvusta puuttuu virhemarginaali. Et siis voi tietää, miten lähellä tai kaukana tuo luku on neljänneksestä. Toisaalta monissa maissa on hyvin yleistä puhua neljänneksistä (yksi neljännes, kaksi neljännestä, jne.). Tuossa lukujen esitysmuodossa 21,7 % todellakin pyöristyy yhdeksi neljänneksi. Jos tämä Modigin väittämä perustuu johonkin kirjoitukseen mediassa, joka on suoraan käännetty jostain ulkomaisesta lähteestä, on hyvinkin mahdollista, että siellä on tottumuksen vuoksi ilmoitettu asia lähimpänä neljänneksenä.

    Tarkoituksenmukaisesta pyöristyksestä ei tässä asiassa näyttäisi olevan vielä mitään todisteita, ainakaan ”ydinvoiman kannattajien” osalta.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!