Perjantai 5.1.2007

Vuosi on lähtenyt mukavasti ja kiihtyvällä tahdillä käyntiin.

Innostuin lukemaan joululahjaksi saamiani Reko Lundánin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Reko_Lundan) kirjoja (Rinnakkain ja Viikkoja, kuukausia). Teksti on helppolukuista, aiheet tavallisia ja hassulla tavalla mukaansatempaavaa, suorastaan addiktoivaa. Jouluna luin jo Sari Kuvajan kirjan ”Itsekkyys” (http://credonet.planeetta.com/images/kirjapaja/cgi-bin/images.pl?customer=kirjapaja&adminid=&isbn=9516073905). Kirjojen luku on tosi relaa.

Joulun jälkeen luin myös Paavo Arhinmäen kirjoittaman ”Punavihreä sukupolvi” -kirjan (http://www.otava.fi/kirjat/tieto/fi_FI/?book_id=3051&subcategory_id=1). Innolla kävin läpi myös heti vuoden vaihteen jälkeen ilmestyneen Oras Tynkkysen vuoden 2006 toimintakertomuksen (http://www.orastynkkynen.fi/vuosikertomus-2006.pdf). Oras avustajineen on ollut jälleen kerran käsittämättömän aikaansaava.

Vuoden alussa päätin alkaa maksamaan myös Animalian ja Amnestyn suoraveloitusjäsenmaksuja. Tätä ennen tililtäni lähti automaattisesti kuukausittainen tukisumma jo Maan ystäville, Suomen luonnonsuojeluliitolle, Greenpeacelle, WWF:lle ja UNICEF:lle. Hyväntekeväisyys on POP.

Kirjoittelin vuoden vaihteen jälkeen vastineen Luonnonsuojelijalehdessä (6/06) olleeseen Eija-Riitta Korholan ilmastopolitiikkaa käsittelevään kolumniin. Olemme viilanneet hiukan myös ympäristöjärjestöjen yhteisiä esityksiä tulevaan hallitusohjelmaan. Lisäksi teimme Uudenmaan ympäristönsuojelupiirissa vuoden aluksi valituksen ja tiedotteen ilvesten kaatoluvista Uudellamaalla (http://www.sll.fi/uusimaa/tiedotus/ilvestiedote).

Ensi viikon aluksi joudun lähtemään työmatkalle Chicagoon. Lisäksi kansalaisaktiivisuus herää taas talviuniltaan ja viikot toisensa jälkeen, puhumattakaan viikonlopuista, alkavat jo nyt olemaan kevään osalta täynnä kokouksia, menoja tai muita sitoumuksi. Kivaa.

Jostain ihmeen syystä Nepalista hankittu kurkkukipu ei ole vieläkään parantunut. Pikanäytteiden perusteella mitään ei kuitenkaan näyttäisi olevan vialla. Outoa. Talvipyöräily (ei täällä kyllä mitään talvea ole!) on kuitenkin alkanut lupaavasti. Huippua! Nyt on taas energiaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen kiirehti vaatimaan kuudetta ydinvoimalaa. Greenpeace onneksi ehtikin tuomita Pekkarisen horinat älylliseksi epärehellisyydeksi (http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/pekkarisen-ydinvoimapuheet-aely). Ydinvoimasta kun ei ole kuin pelkkää haittaa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Olen yllättynyt, että Pekkarinen tekee tälläisen takinkäännön ministerikautensa loppuvaiheessa. Onneksi jotain hyvääkin. Tänään ympäristöministeri Stefan Wallin ehdotti, että yksi prosentti valtion omaisuuden myynnistä saatavista tuloista korvamerkittäisiin ilmaston kannalta myönteiseen tekniikkaan. Hän kannatti myös autojen verotuksen suuntaamista siten, että ratkaisevana tekijänä olisivat auton hiilidioksidipäästöt. Hyvä!

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa