Pekka Himanen – Elämä taideteoksena – osa I

Osallistuin tiistaina (7.9.) Helsingin yliopistolla Pekka Himasen luennolle ”Elämä taideteoksena”. Tilaisuudessa oli heti alusta lähtien suuren juhlan tuntua. Himanen kätteli ovella kaikki suureen juhlasaliin tulijat samalla kun taustalla soi U2. Odotukset olivat tässä vaiheessa kovat.

Himasen ensimmäisellä luennolla puhuttiin paljon rikastavasta vuorovaikutuksesta ja arvonannosta. Filosofian lähtökohtana on kyky kysyä hyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Himasen lasten filosofian kursseilla, joku lapsista kysyi: Olemmeko me suoraa lähetystä vai tulemmeko videolta? Himasen mukaan kaiken perustana on luottamus, rikastava yhteisö, luovuus ja unelma.

Ohessa seitsemän muistiinpanoa luennolta:

1. Luottamus on perusta. Luottamuksen pohjalta ihmiset voivat toteuttaa sitä potentiaalia, joka on valmiiksi heissä itsessään. Ilman luottamusta vajotaan pelon kulttuuriin. Uhattuna ihminen toimii suojautuvasti. Pelon kulttuuri vie energiaa varsinaiselta toiminnalta. Pelon kulttuurissa vallitsevat seuraavat ehdot: minä pelotan sinua, sinä pelotat minua ja elämä pelottaa minua. Antamalla valtaa pelolle, annetaan pois elämää.

2. Rikastava vuorovaikutus avaa tien luovuudelle. Tämä sisältää idean, jossa halutaan toisen olevan parhaimmillaan ja menemään vielä pidemmälle. Ihminen on enimmäkseen sitä, miltä hänestä tuntuu. Rikastavassa vuorovaikutuksessa pystytään tekemään parempia kysymyksiä, joiden kautta voi tehdä parempia havaintoja sekä sanotaan toiselle jotain, mitä hän on aina halunnut kuulla. On rikastavaa auttaa muita olemaan parhaimmillaan heidän jutuissa, ei omissa jutuissa.

3. Unelma arvokkuudesta inspiroi. Unelma on toimintaa innoittava näky, joka saa merkityksen päämäärän lisäksi jokaisesta tekemisen hetkestä. Ihmisillä on yleensä unelma siitä, että arvokkuus ihmisenä tulee tunnustetuksi, ja saa mahdollisuuden tulla siksi, mitä haluaa olla. Himanen näyttää yleisölle Susan Boylen videon. Tämä on puhutellut laajasti ihmisiä, koska niin moni kokee samaistuvansa siihen, että ei ole saanut toteuttaa itseään.

4. Rohkeus on kykyä toimia. Rohkeaksi ei voi tulla vain ajattelemalla rohkeita asioita. Rohkeus on sitä, että uskaltaa toimia pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa pelätä eikä säikähdä pelkoa. Rohkeaksi voi tulla tekemällä rohkeampia asioita. Rohkeus on lihaksen kaltainen asia, jota voi kehittää harjoittelemalla.

5. Epäonnistuminen on hienoa. Kunnon mokaaminen tekee hyvää. Jos ottaa johtavaksi periaatteeksi epäonnistumisten välttämisen, ei voi onnistua isosti. Elämässä mielenkiintoiset asiat sijaitsevat siellä, missä joutuu haastamaan itsensä. Kannattaa heittää itsensä sellaisiin tilanteisiin, joista ei etukäteen tiedä, miten ne hoidetaan. Hetki, jolloin haastaa itseään menemään jonnekin, jossa ei ole vielä varma, on eniten kehittävää ja kasvua ruokkivaa.

6. Ville Valo –filosofia takaa menestymisen. Menestymiseen tarvitaan luovaa hulluutta, hyvää pokkaa, hieno bändi, loputonta sinnikkyyttä ja vahva unelma. Lahjakkuus on vasta potentiaalia. Ratkaisevaa on, että luovuus yhdistetään loppuun viemisen kykyyn. Kun tekee mielekkäitä asioita, toiminta energisoi loppuunkuluttamisen sijaan.

7. Oppimisfilosofia johtaa kohti unelmaa. Yleensä huipputyypit eivät ole keskimäärin lahjakkaampia kuin muut ikäisensä. Heitä erottava tekijä on suhde oppimiseen. Onnistuneen oppimisen edellytyksenä on (1) luovasti intohimoinen suhde siihen, mitä tekee ja kokee, ja että se on oikeasti merkityksellistä. Tämä johtaa siihen, että alkaa kysymään (2) hyviä kysymyksiä, joiden kautta tekee uusia havaintoja. Kysymysten myötä oppii käyttämään ympärillä olevia (3) resursseja. Tämä tapahtuu (4) rikastavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja johtaa lähemmäksi (5) unelmaa. Kun pysyy avoinna uusille asioille, voi oppia paljon.

Ja toki luennolla saatiin myös vastaus siihen, miten Himanen onnistui väittelemään suomen nuorimmaksi tohtoriksi parikymppisenä vain kahdessa vuodessa. Helppoa. Ensimmäisenä vuosi meni maisteriopintoihin ja toinen vuosi väitöskirjan viimeistelyyn. Omassa elämässä Himanen on rohkeasti hakeutunut niiden ihmisten ja asioiden pariin, jotka ovat häntä itseään ovat inspiroineet. Se on hyvä metodi.

Kiitos Pekka Himaselle syksyn hienosta elämysviihteestä! Perinteisen filosofian sijaan luento oli pikemminkin tämän ajan elämänhallintafilosofiaa. Ehkä juuri siksi se oli niin kiehtovaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Lisää samoista aiheista voi lukea Himasen teoksesta Kukoistuksen käsikirjoitus.