Viikonloppu 18.-19.3.

Nautimme Annukan kanssa pitkästä lauantai aamusta sekä kevätilmasta. Tälle viikonlopulle ei ole yhtään sovittuja menoja tai juhlia. Suorastaan ihanan rentouttavaa. Viemme lasi- ja metallipurkkeja kierrätykseen, käymme kaupassa ja valmistamme herkullista ruokaa. Arjen pienet askareet maistuvat välillä hyvälle. Siivoamme, kuuntelemme musiikkia ja nautimme hyvästä keskustelusta. Toki ohjelmaan kuuluu muutamien pakollisten sähköpostien ja sen sellaisten käsittely. Kirjoittelen ja muokkaan edelleen saapuneiden kommenttien pohjalta muun muassa Maan ystävien mahdollista tiedotetta Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. … Lue lisää

Perjantai 17.3.

Suomen sosiaalifoorumin seminaarien järjestely jatkuu. Kuvittelin vielä pari kuukautta sitten, että sosiaalifoorumi on yksi prosessi, jota kyllä seuraan, mutta jonka järjestelyihin minulla ei kaiken muun hässäkän keskellä ole osaa eikä arpaa. Nyt kuitenkin huomaan, että olen järjestämässä kahta seminaaria sekä osallistumassa pariin muuhinkin alustajana. Se siitä vapauden tunteesta sosiaalifoorumin suhteen. Pitkän työpäivän jälkeen käymme Annukan kanssa juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Tekee hyvää karistaa viikon tomut iholta. On harmittavaa, että … Lue lisää

Torstai 16.3.

Keskustelu Metsä-Botnian sellutehdashankkeen ympärillä pysyy tiiviinä. Käyn radio Vegan haastattelussa sekä luonnostelen myöhemmin illalla Maan ystäville tiedotetta aiheesta. Päivällä joudun työesteiden takia jättämään väliin eduskunnan suuren valiokunnan järjestämän keskustelu- ja kuulemistilaisuuden EU:n perustuslaista ja sen mahdollisesta ratifioinnista. Viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä, että olisi helpompi kirjoittaa ja listata niitä asioita, joihin en ole päässyt tai jotka olen joutunut perumaan, kuin niitä, missä olen varsinaisesti ollut. Ympäristöjärjestöjen (Greenpeace, Maan ystävät, … Lue lisää

Keskiviikko 15.3.

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen puheenjohtajana toimii ympäristöministeri Enestam pääministeri Vanhasen ollessa poissa. Kritisoin käsillä olevaa kansallista kestävän kehityksen strategiaa maanantain järjestökokouksen pohjalta. Strategia on kunnianhimoton, siitä puuttuvat kaikki konkreettiset tavoitteet ja koherenssi kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien välillä. Kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on ylikorostunut. Vaikka keskeiset haasteet ja kipupisteet ovatkin tunnistettu, niiden syvempi käsittely loistaa poissaolollaan. Kestävän kehityksen strategian käsittelyn lisäksi toimikunnan kokouksessa hyväksytään kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja … Lue lisää

Tiistai 14.3.

Kuhina Metsä-Botnian sellutehdashankkeen ympärillä käy edelleen kuumana. Suunnittelemamme seminaari Suomen sosiaalifoorumiin (http://www.sosiaalifoorumi.fi) tulee hyvään saumaan. Olen järjestämässä myös toista seminaaria koskien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ilmoittelen seminaarien tarkennetun ohjelman sosiaalifoorumin järjestäjille. Lisäksi Ruby van der Wekken kutsuu keskustelemaan vuonna 2007 Afrikassa järjestettävästä Maailman sosiaalifoorumista. Valitettavasti joudun kieltäytymään, sillä sessio menee pahasti päällekkäin muiden järjestämieni tilaisuuksien kanssa. Päivän ympäristöpoliittinen ilouutinen tulee jälleen Ruotsista. Maan energiateollisuus on valmis panostamaan kymmeniä miljardeja kruunuja tuulivoimaan … Lue lisää

Maanantai 13.3.

Päivän positiivinen uutinen paljastuu aamun lehdestä. Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Heikki Korpelan kirjoitus julkaistaan Helsingin Sanomien vieraskynä -palstalla. Hienoa! En muista, milloin ympäristöaktivisti olisi viimeksi päässyt ääneen kyseisellä palstalla. Sen sijaan Eija-Riitta Korhola päästökauppakritiikkeineen on tainnut esiityä siellä jo useamman kerran. En ehdi osallistumaan Globalisaation monet kasvot -hankkeen ohjausryhmän kokoukseen Nuorten Akatemiassa, koska olen kutsunut koolle järjestöjen välisen tapaamisen kansallisen kestävän kehityksen strategiasta. Käymme kokouksessa läpi käsillä olevaa yhteenveto-osiota sekä strategian … Lue lisää

Viikonloppu 11.-12.3.2006

Matkustamme Annukan kanssa viikonlopuksi Joensuuhun. Lauantaina aamuna teemme töitä, mutta vietämme myös laatuaikaa junassa, vaikka ehdinkin matkalla kommentoida yksityiskohtaisesti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toimintakertomusta vuodelta 2005. Junassa käymme läpi tulevan kevään suunnitelmia ja aikatauluja. Talviauringon laskiessa kiertelemme Joensuun keskustassa. Illaksi päädymme legendaariseen Jokelaan, jossa törmäämme Pariisissa majaansa tällä hetkellä pitävään Anuliinaan. Hassu yhteensattuma. Junassa luin Helsingin ylioppilaslehdestä erinomaisen artikkelin Osku Pajamäen uudesta kirjasta ”ahne sukupolvi”. Näyttää siltä, että suuret ikäluokat ovat riistämässä … Lue lisää

Torstai – Perjantai 9.-10.3.

Loppuviikon aikana (to-pe) olen kaksi päivää työpaikan tavoite- ja kehityspäivillä Gustavelundissa Tuusulanjärven rannalla. Viikon ensimmäinen ja ainoa juoksulenkki sijoittuu torstai illalle, kun muut työkaverit ovat saunomassa. Nautiskelen iltahämärässä Tuusulanjärjven upeista maisemista ja irvistelen naamallani kiristyvää pakkasta. Kommentoin perjantaina pikaisesti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin logosta syntynyttä keskustelua sekä 8.4. pidettävän kevätkokouksen kutsuluonnosta. Itse saan kutsun ”Aktivistit – Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina” -kirjan julkistamistilaisuuteen, joka pidetään 1.4. Ilmottaudun ilman muuta mukaan. Pääsin aikanaan kommentoimaan jo … Lue lisää

Tiistai – Keskiviikko 7.-8.3.

Joudun perumaan osallistumiseni ympäristöministeri Enestamin tapaamiseen työesteiden takia. Tarkoituksena oli keskustella Suomen ilmastopoliittisista Post-Kioto-linjauksista saman viikon ympäristöministerineuvoston kokousta silmällä pitäen sekä Suomen EU-puheenjohtajuuskautta ajatellen. Onneksi paikalla on kuitenkin itseäni parempia asiantuntijoita, joten osallistumiseni ei ole välttämätöntä. Laitan illalla pitkän listan vielä viimehetken kommentteja kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan työryhmän sihteeristölle. Yritämme järjestöissä epätoivoisesti saada käännettyä talous- ja kilpailykykypainotuksia edes jollain tavalla sosiaalisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Huonolta näyttää. Kerta toisensa jälkeen ehdotuksemme … Lue lisää

Maanantai 6.3.

Olen koko päivän Brysselissä seminaarissa: Does the Lisbon Process Produce Sustainable Development? Tapahtuman ovat järjestäneet European Environmental Bureau (EEB), European Trade Union Confederation (ETUC) ja Platform of Social NGOs (Social Platform). Tapahtuman pääpuhunana on komission puheenjohtaja Barroso. On mielenkiintoista huomata, kuinka tiivistä yhteistyötä, esimerkiksi yhteisiä lausuntoja, ammattiyhdistykset, sosiaalialan järjestöt ja ympäristöjärjestöt EU:n tasolla tekevät. Suomessa vastaavaan yhteistyöhön esimerksi SAK:n, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton välillä on vielä pitkä matka. Harmi. … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa