Ympäristön ystävän valinta presidentiksi?

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään 22.1.2012. On aika tehdä äänestyspäätöksiä.

Vertailin presidenttiehdokkaiden näkemyksiä ympäristökysymyksiin. Valitettavasti en löytänyt kenenkään muun kuin Sari Essayahin kampanjasivuilta linjauksia ympäristöpolitiikasta. Tosin nekin jäivät hiukan outoon valoon, kun hän kirjoittaa ympäristöasioista seuraavaa: ”Esimerkiksi laivojen uudet päästörajoitukset Itämerellä on ajoitettava oikein. EU:n on suojeltava jäsenmaitaan niin, etteivät ne joudu kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan.”

Tämän lisäksi löytyy puhetta kestävästä kehityksestä. Paavo Arhinmäki nostaa sanaparin esille vaalilehdessään ja kampanjajulisteessaan. Lisäksi Paavo Väyrynen linjaa: ”Suomen tulee olla aktiivinen ihmiskuntapolitiikassa ja edistää kaikin voimin kestävää kehitystä.”

Minulle jää kuitenkin epäselväksi, mitä näillä tarkoitetaan. Molempien henkilöiden politiikkaa tunnen kuitenkin sen verran, että kestävä kehitys Väyryselle tarkoittaa eri asiaa kuin Arhinmäelle.

Näkemyksiä ympäristökysymyksiin löytyy toki jokaiselta kahdeksalta ehdokkaalta. Itse olin kuitenkin yllättynyt siitä, että niitä ei ole haluttu tämän enempää tuoda esille kampanjasivuilla, vaikka ilmastomuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen riittävyys ovat politiikan kuumimpia kysymyksiä.

Tutustuin vielä YLEn ja Helsingin Sanomien vaalikoneisiin. Löysin niistä kaksi ympäristöasioihin viittaavaa kysymystä:

– YLE: ”Maapallon pelastaminen vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta.” Arhinmäki ja Haavisto ovat täysin samaa mieltä.

– Helsingin Sanomat: ”Presidentti on tärkeä arvovaikuttaja. Mihin teemoihin uuden presidentin tulisi virkaan astumisensa jälkeen julkisissa kannanotoissaan ottaa ensimmäiseksi kantaa? (VALITSE KOLME)” Ehdokkaista vain Arhinmäki valitsee kohdan ”Ilmasto- ja ympäristö.”

Paavo Lipposen ja Paavo Väyrysen kunniaksi pitää todeta, että he ovat toimineet esimerkiksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Väyrynen on ollut myös kehitysyhteistyöministerinä aktiivinen ympäristökysymysten suhteen.

Toisaalta kun tiedän, miten paljon Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki on toiminut suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja ottanut kantaa ympäristökysymyksiin, alkaa valinta olla selvä.

Paavo Arhinmäki on toiminut aktiivisesti suomalaisessa ympäristöliikkeessä ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Hän on myös kasvissyöjä ja aktiivi pyöräilijä sekä tuonut Vasemmistoliiton puheenjohtajana puolueeseen uutta punavihreää linjaa.

Pekka Haavistolla on kuitenkin ylivoimaisesti kovimmat näytöt toimimisesta ympäristökysymysten parissa niin Koijärvellä, ympäristöministerinä kuin YK:n parissakin. Hän on ollut rakentamassa suomalaista ympäristöliikettä, ollut valmistelemassa Kioton ilmastosopimusta ja Natura2000-verkostoa sekä johtanut YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in kenttätutkimuksia sodan ympäristövaikutuksiin liittyen.

Ympäristöystävän valinta presidentinvaaleissa on Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki. Tunnen molempien työn hyvin ja voin lämpimästi suositella heidän äänestämistä.  Pekka Haaviston näytöt ovat tässä kohtaa mielestäni kuitenkin uskottavammat.

Vaalikopissa kirjoitan äänestyslappuun kakkosen eli äänestän Pekka Haavistoa Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Ja suosittelen sitä samaa myös Sinulle.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ympäristön ystävän valinta presidentiksi?”

  1. Jotenkin harmillista, että äänestyspäätös pitää tehdä ehdokkaiden aikaisempien näyttöjen perusteella. Nyt jos koskaan olisi ollut aika nostaa ympäristökysymykset tapetille. Nyt vihreiksikin mielletyt ehdokkaat välttelevät aiheen ylikorostamista suuren yleisön reaktioiden pelossa. Nyt on vain toivottava, että kerrankin teot osoittautuisivat puheita suuremmiksi mitä tulee ympäristökysymyksiin.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä