Oheinen kirjoitus on julkaistu Käpylä-lehdessä (07/2022)
Katsoin elokuvan The Bucket List. Vuonna 2007 julkaistussa draama- ja komediaelokuvassa Jack Nicholson ja Morgan Freeman näyttelevät kuolemansairaita potilaita, jotka päättävät toteuttaa viimeisiä unelmiaan.
Lisäksi luin Fausto Brizzin kirjan 100 onnen päivää. Siinä italialainen Lucio saa lääkäriltä enää muutaman kuukauden elinaikaa. Tämän myötä hän päättää elää loppuelämänsä merkityksellistä elämää.
Elokuvan ja kirjan opetus on meille kaikille tuttu. Lopulta kaikkein tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat eivät välttämättä liity rahaan, maineeseen ja kunniaan vaan hyvin pieniin arkisiin asioihin ja läheisiin ihmisiin.
Haluamme kyllä elää merkityksellistä elämää, mutta arjen pyörityksessä tämä usein unohtuu. Vasta kun joudumme kohtaamaan kuoleman pimeyden silmästä silmään, elämä kirkastuu.
Yritän itse pohtia tekemisiäni säännöllisesti. Yksi harjoitus tähän liittyen on se, että kuvittelen kuolevani vuoden päästä. Tämän mielikuvaharjoituksen kautta yritän arvioida nykyistä tekemistä. Olenko tekemässä niitä asioita, joita tuossa tilanteessa tekisin.
Elämää ei tietysti voi elää kuin viimeistä päivää. Vuosi on kuitenkin jo sen verran pitkä aika, että siinä on mahdollisuus suunnata tekemistä kohti omia arvoja ja merkityksiä. Varsinkin jos ei oikeasti ole kuolemansairas tai vuodepotilas.
Harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita. Siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi. Juuri nyt ei ole hyvä hetki aloittaa uusia opintoja, hakea uutta työtä tai olla lasten kanssa. Ehkä myöhemmin. Kuolinvuoteella kadumme kuitenkin enemmän niitä asioita, joita emme tehneet, kuin niitä, joita teimme tai yritimme.
Elämän rajallisuus voi tulla vastaan meistä jokaiselle milloin tahansa. Huominen on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa. Siksi kannattaa siirtyä ”sitten kun” -elämästä tähän päivään.
Kun esimerkiksi kuukauden välein listaan niitä asoita, joita haluan tehdä ennen kuolemaani ja huomaan, että yhä isompi osa arjesta on näiden unelmien elämistä todeksi jo nyt, voi ajatella todella elävänsä.
Ja mikäli arki tuntuu välillä kuormittavalta sekä omat lapset tai puoliso rasittavilta, voi ajatella, että mitä jos tämä olisi juuri se viimeinen kerta tai hetki, kun näen kaikkein rakkaimpiani. Tai saan tehdä jonkun asian. Tämä ajatus maadottaa mukavasti juuri tähän hetkeen sekä antaa perspektiiviä tunnetilaan tai pettymykseen. Jossain kohtaa se viimeinen hetki on käsillä vääjäämättä.
Leo Stranius
Kirjoittaja on käpyläläinen toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Häneltä ilmestyi vuonna 2022 kirja Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.
