Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa soitti Leo Straniukselle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistaan nyt ensimmäinen räp-kappale Poljen Poljen.
”Rauhatädin ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.”, toteaa toimitusjohtajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana tunnettu Leo Stranius.
Leo Straniuksen 1,5 astetta parempi arki -kirjan julkistustilaisuus
Tervetuloa keskustakirjasto Oodiin kuuntelemaan keskustelua uutuuskirjasta 1,5 astetta parempi arki – Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi (Gummerus).
Paikalla teoksesta kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija, vaikuttaja ja vastuullisuusasiantuntijayrityksen Third Rockin toimitusjohtaja Leo Stranius. Hänen kanssaan ilmastoystävällisemmästä elämästä ja kirjan teemoista keskustelevat D-mat Oy:n toimitusjohtaja ja Ilmastopalapelin kehittäjä Michael Letternmeier, Sitran johtava asiantuntija Sari Laine ja The Activist Agency viestintätoimiston perustajaosakas Niklas Kaskeala. Keskustelun vetää Pauliina Pietilä Gummerukselta.
Milloin? 7.2. klo 16-17
Missä: Helsingin Keskustakirjasto Oodi, Saarikoski-matto
Mennyt vuosi on ollut aikamoinen. Täytin 50-vuotta. Näistä vuosista olen ollut Annukan kanssa yhdessä 22-vuotta. Lapset ovat tällä hetkellä 13- ja 10-vuotiaita. Kuntapolitiikkaa on takana 12 vuotta. Yritysvastuun parissa viisi vuotta ja Third Rockissa neljä vuotta. Triathlonia kaksi vuotta.
Vuonna 2024 teimme Third Rockissa noin sadalle yritykselle tai organisaatiolle noin 180 projektia. Palkkasimme seitsemän uutta asiantuntijaa ja liikevaihto kasvoi noin 50 % edellisestä vuodesta. Lisäksi käynnistimme lyhennetyn työviikon kokeilun täydellä palkalla ja kehitimme uusia vastuullisuuspalveluita kestävän liiketoiminnan edistämiseksi.
Omassa elämässä vuosi 2024 oli kaikkien aikojen paras liikuntavuosi. Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan, jota varten oli harjoiteltu koko alkuvuosi. Loppukesästä tein vielä pari puolimatkaa ja syksyllä 50-vuotissynttäripäivönä 50 km juoksun. Lisäksi vuoden aikana juoksin 12 puolimaratonia.
Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu.
Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.
Mitä jos lääkäri sanoisi, että sinulla on elinaikaa jäljellä enää 100 päivää? Ryhdyin ajatusleikkiin: päätin elää syksyllä 2022 kolme kuukautta kuin viimeistä päivää, sukeltaa elämän merkityksellisyyden äärelle ja pitää hupenevista päivistäni päiväkirjaa.
101 onnen päivää ilmestyi kirjakauppoihin sekä ääni- ja ekirjapalveluihin tammikuussa 2024
Tässä ajassa elämän merkityksellisyyden etsiminen korostuu, ja sen olisi hyvä olla jokaisen mielessä. Merkitystä ei kannata odotella kuolinvuoteelle asti. Monilla meistä on lukuisia valinnan mahdollisuuksia jo aiemmin, mutta harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita – siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi.
Vuodesta 2023 näyttää tulevan lämpimin koskaan mitattu vuosi. Lisäksi on todennäköistä, että lämpötilan nousu kipuaa nyt ensimmäistä kertaa yli 1,5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna.
Vuosi jää siis historiaan muun muassa poikkeuksellisesta ilmaston kuumenemisesta ja toisaalta siitä, että maailman maat sopivat ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa fossiilista polttoaineista luopumisesta.
Itselle vuosi 2023 oli kuin ylimääräinen jatkoaika. Elin edellisen vuoden 100 viimeistä päivää kuin ne olisivat olleet elämäni viimeiset päivät. Tästä kokeilusta ja päiväkirjamerkinnöistä syntyi kirja 101 onnen päivää, joka ilmestyy vuoden 2024 alussa.
Vuosi 2023 toi mukanaan henkilökohtaisessa elämässä ja laajemminkin monia vaikeuksia ja pelkoja. Silti se antoi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Työt vastuullisuusteemojen parissa, perhe-elämä, lukemattomat kirjat, luottamustehtävät ja vapaaehtoistoiminta sekä erityisesti triathlon-harjoittelu toivat mukanaan niin iloa kuin surua.
Seuraan aika tarkkaa tekemisiäni. Nykyään dataa on myös helposti saatavilla erilaisista sovelluksista.
Ohessa 23 poimintaa omasta tekemisestäni ja vuodesta 2023. Kiitos!
Tällä viikolla tuli täyteen tasan vuosi triathlonharjoittelua. Aloitin lokakuussa 2022 Helsinki Triathlon-seuran valmennusryhmässä. Viime syksyn ja talven harjoittelin ryhmässä, jonka tähtäin oli puolimatkassa.
Olin aina kuvitellut, että tykkään liikkua ja kuntoilla lähinnä itsekseni. Valmennusryhmässä harjoittelu on muuttanut käsitykseni liikunnasta kuitenkin täysin. On mahtavaa harjoitella porukassa ammattivalmentajien johdolla. Liikuntaan tulee vaihtelua eikä itse tarvitse miettiä treeniohjelmia. Voi vain tehdä sen mitä valmentaja ohjeistaa.
Kesäloman ensimmäisenä päivänä kesäkuun viimeisenä päivänä tein omatoimisen puolimatkan triathlonin. Yhteensä 1,9 km uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Nyt reilu pari kuukautta myöhemmin kesän jo päätyttyä juoksin maratonin eli 42,2 kilometriä.
Edellisen ja ensimmäisen triathlonin puolimatkan olin tehnyt seitsemän vuotta aiemmin vuonna 2016. Tällä kertaa uintivauhtini oli 12 minuuttia ja pyöräily neljä minuuttia nopeampi, kuitenkin juoksussa olin peräti 18 minuuttia hitaampi seitsemän vuoden takaiseen suoritukseen. Juoksu oli siis heikentynyt eniten vaikka sitä olen tehnyt elämässäni ehkä kaikkein eniten tai ainakin kaikkein kauimmin näistä kolmesta lajista.
Lapsi halusi tietokoneen. Sanoin, että sen hankintaan pitää hankkia rahat itse. Lapsi halusi heti ryhtyä tekemään kotitöitä ja ylimääräisiä urheilusuorituksia tienatakseen rahat tietokoneeseen.
Vierastan sitä, että esimerkiksi lasten liikuntaa tai opiskelua motivoidaan rahallisesti. Tämä johtaa yleensä huonompiin tuloksiin pidemmällä tähtäimellä.
Klassisen esimerkin tästä tarjoilee Richard M. Titmussin kirjassaan The Gift Relationship vuodelta 1970. Siinä osoitetaan, että verenluovutus toimii parhaiten, kun siitä ei makseta korvausta. Raha on vaaraksi motivaatiolle ja tekemisen laadulle. Esimerkkejä on paljon muitakin. Näitä tuo esille esimerkiksi Kate Raworth kirjassaan Donitsitalous.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2023 kokeilin olla kuuntelematta lainkaan äänikirjoja.
Olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aika pian siirryin kuuntelemaan kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Se on lähempänä omaa lukemisvauhtia ja kirjaan tulee keskityttyä paremmin, kun ajatus ei ehdi lähteä harhailemaan muualle.
Tammikuussa 2020 kokeilin, pystyisinkö kuuntelemaan tai lukemaan yhteensä 31 kirjaa eli kirjan päivässä. Keväällä kirjoja oli kertynyt 100 päivässä jo 100. Vuoden loppuun mennessä olin lukenut tai kuunnellut yhteensä 375 kirjaa. Vuonna 2021 ajattelin hillitä tahtia, mutta vuoden mittaan kertyi lopulta 370 kirjaa. Vuonna 2022 yhteensä 378 kirjaa. Kolmessa vuodessa kirjoja tuli luettua tai kuunnteltua siis yhteensä 1123 kpl.
Olen kuunnellut kirjoja kaikkialla. Aamu- ja iltatoimia tehdessä, juostessa ja pyöräillessä sekä monissa arjen pienissä hetkissä. Sen sijaan, että lukisin uutisia, katsoisin elokuvia, sarjoja tai dokumentteja tai seuraisin sosiaalisen median virtaa, olen viime vuosina kuunnellut kirjoja. Kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat löytyvät blogistani tätä kautta.
Huomasin jo viime vuoden lopussa, että perinteisten äänikirjapalveluiden tarjonta alkaa olla kaluttu läpi. Yhä harvempi kirja tarjosi enää merkittäviä uusia näkökulmia vaikka kirjoittelinkin jokaisesta kirjasta omia muistiinpanona ja havaintoja sekä yhteenvetoja Instagramiin.
Loppuvuodesta 2022 kypsyi ajatus, että haluan kokeilla miltä arki tuntisi ilman äänikirjoja. Siispä kokeilemaan.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen: -etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti -niska oli jumissa -hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista. -sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä: -kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?) -pää ja niska olivat lievästi kipeät -etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista -vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä -oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä -leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä: -leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla. -etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja. -aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta -pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista: -banaani, 100 kcal -nuudeleita soijarouheella, 400 kcal -4 x vauhtikarkki, 168 kcal -6 x ruispalaleipää, 438 kcal -6 x margariini leivän päälle, 210 kcal -6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal -pastaa soijarouheella, 600 kcal -8 dl smoothieta, 720 kcal -4 dl appelsiinimehua, 180 kcal -4 x Mariannekarkki, 80 kcal -suklaajäätelötötterö, 200 kcal -urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal -nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal -vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt?
Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt.
Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua.
Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e.
Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e.
Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä.
