Kuuntelin Focus Tigerin Johanna Vilmin webinaarin aiheesta ”Palaa fiksusti lomamoodista työarkeen”.
Johannan kehoituksesta keskityin hänen sanomiseen enkä tehnyt samalla mitään muuta. Näin oli helppo kirjoittaa muistiinpanot keskeisistä asioista kaikkien muidenkin iloksi. (Yleisesti ottaen kannattaa aina kirjoitella muistiinpanoja).
Keskivertotyöntekijä vaihtaa tehtävää 47 sekunnin välein ja työntekijä keskeytetään keskimäärin 275 kertaa päivässä. Multitaskaaminen syö 2,1 tuntia jokaisesta työpäivästä ja laskee tuottavuutta 40 %. Yhden keskeytyksen hinta avioille on 23 minuuttia. Kutistuva keskittymiskyky tekee meistä tyhmempiä ja multitaskaaminen tekee meidän aivoille samaa kuin tupakointi keuhkoille.
Kolme tärkeintä asiaa, joita aivot rakastavat ovat uni, liikunta ja mielen tyhjä tila.
Ohessa viisi vinkkiä siihen, mitä uusia tapoja kannattaa luoda näin loman jälkeen töiden aloitukseen:
Arki
Kokemuksia Firstbeat-mittauksista – kuormittaako loma vai työarki enemmän?
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Maata pitkin Helsingistä Lofooteille ja takaisin
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Ohessa tarkemmin päiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista. Pahoittelut pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
Ahdistunut sukupolvi
Luin kesälomalla Jonathan Haidtin kirjan Ahdistunut sukupolvi. Ja se teki kyllä vaikutuksen.
Haidt kuvaa miten leikkiin perustuvasta lapsuudesta olemme siirtyneet puhelimeen perustuvaan lapsuuteen. Murrosikäisten Z-sukupolven mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti vuosina 2010-2015. Samaan aikaan älypuhelinten ja sosiaalisen median sovellusten tultua näiden nuorten ulottuville.
Ahdistuneisuuden lisääntyminen koskee Haidtin mukaan varsinkin tyttöjä. Tämä johtuu neljästä tekijästä, jotka ovat (1) visuaalinen vertailu ja täydellisyyteen pyrkiminen, (2) agression perustuminen suhteisiin, (3) tunteiden ja vaivojen helpompi jakaminen sekä saalistuksen ja häirinnän kohteena useammin oleminen.
Leo Straniuksen 1,5 astetta parempi arki -kirjan julkistustilaisuus
Leo Straniuksen 1,5 astetta parempi arki -kirjan julkistustilaisuus
Tervetuloa keskustakirjasto Oodiin kuuntelemaan keskustelua uutuuskirjasta 1,5 astetta parempi arki – Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi (Gummerus).
Paikalla teoksesta kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija, vaikuttaja ja vastuullisuusasiantuntijayrityksen Third Rockin toimitusjohtaja Leo Stranius. Hänen kanssaan ilmastoystävällisemmästä elämästä ja kirjan teemoista keskustelevat D-mat Oy:n toimitusjohtaja ja Ilmastopalapelin kehittäjä Michael Letternmeier, Sitran johtava asiantuntija Sari Laine ja The Activist Agency viestintätoimiston perustajaosakas Niklas Kaskeala. Keskustelun vetää Pauliina Pietilä Gummerukselta.
Milloin? 7.2. klo 16-17
Missä: Helsingin Keskustakirjasto Oodi, Saarikoski-matto
Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!
Tapahtuman järjestävät Gummerus ja Leo Stranius.
Tervetuloa!
Alla kirjan tiedote.
Yhteenveto vuodesta 2024
Mennyt vuosi on ollut aikamoinen. Täytin 50-vuotta. Näistä vuosista olen ollut Annukan kanssa yhdessä 22-vuotta. Lapset ovat tällä hetkellä 13- ja 10-vuotiaita. Kuntapolitiikkaa on takana 12 vuotta. Yritysvastuun parissa viisi vuotta ja Third Rockissa neljä vuotta. Triathlonia kaksi vuotta.
Vuonna 2024 teimme Third Rockissa noin sadalle yritykselle tai organisaatiolle noin 180 projektia. Palkkasimme seitsemän uutta asiantuntijaa ja liikevaihto kasvoi noin 50 % edellisestä vuodesta. Lisäksi käynnistimme lyhennetyn työviikon kokeilun täydellä palkalla ja kehitimme uusia vastuullisuuspalveluita kestävän liiketoiminnan edistämiseksi.
Omassa elämässä vuosi 2024 oli kaikkien aikojen paras liikuntavuosi. Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan, jota varten oli harjoiteltu koko alkuvuosi. Loppukesästä tein vielä pari puolimatkaa ja syksyllä 50-vuotissynttäripäivönä 50 km juoksun. Lisäksi vuoden aikana juoksin 12 puolimaratonia.
Ensimmäinen treeniviikko takana
Syyskuun alussa alkoi vihdoin ohjatut treenit Helsinki Triathlon -seurassa! Itselleni tulee lokakuussa tulee täyteen kaksi vuotta ohjattua valmennusta ja treenejä ensin puolimatkaryhmässä ja sen jälkeen täysmatkaryhmässä.
Tänä kesänä tein heti loman aluksi omatoimisen täysmatkan eli 3,8 km uintia, 180 km pyöräilyä ja 42,2 km juoksua. Tästä neljä viikkoa ja tein puolimatkan ja edelleen kolme viikkoa ja tein toisen puolimatkan.
Tämän jälkeen oli aika pitää pari viikkoa treenitaukoa. Yleisesti ottaen kilpaurheilussa vuosi jakautuu neljään osaan. Nämä ovat peruskuntokausi, tehotreenikausi ja kilpailukausi sekä siihen päälle muutaman viikon treenitauko. Treenikauden sisällä taas mennään tyypillisesti niin, että peruskuntokaudella mennään kaksi viikko kovempaa ja viikko hiukan kevennetysti. Tehotreenikaudella taas on kolme kovaa viikkoa ja yksi kehittävä viikko.
Treenitauon aikanakin tuli toki jonkin verran liikuttua, keskimäärin yhdeksän tuntia viikossa, joten mistään totaalilevosta ei voi puhua. Suurin osa tuosta oli kuitenkin hyötypyöräilyä ja aamuisia lihaskuntotreenejä. Näiden lisäksi kävin pari kertaa juoksemassa, kerran uimassa ja kerran ohjatussa fysiikkatreenissä.
Nyt takana on ensimmäinen varsinainen treeniviikko. Valmentajan tekemässä ohjelmassa suunniteltua treeniä oli vähän reilu 10 tuntia. Kun tuohon ottaa mukaan hyötyliikunnat (pyöräilyt ja aamun lihaskuntotreenit), kertyi minulle liikuntaa syyskuun ensimmäisen kokonaisen viikon aikana noin 20 tuntia ja 20 minuuttia.
Millainen tämä ensimmäinen treeniviikko sitten oli. Tässä viikon treenit:
Triathlonin täysmatka tehty – omatoimisesti
Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu.
Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.
Kohti planetaarisen ruokavalion normalisointia
Lidl julkaisi maaliskuussa 2024 tavoitteen tuplata kasvisproteiinien myynnin osuus 10 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samassa yhteydessä kauppaketju laskee Vemondo-kasvisproteiinien hintoja vähintään samalle tasolle vastaavien lihaproteiinien kanssa.
Hienoa! Mitä muuta kauppa vielä voisi tehdä vastuullisen ja planetaarisen ruokavalion edistämiseksi?
Ihmisten kulutuskäyttäytymiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Kolmas keskeinen muutosvauhdittaja voisi olla planetaarisen ruokavalion normalisointi. Ettei esimerkiksi vegaanista ruokavaliota tarkasteltaisi erikoisruokavaliona vaan lähtökohtaisena tavallisena ruokana.
Käytännössä tämä voisi esimerkiksi kaupassa tarkoittaa seuraavia asioita:
101 onnen päivää
Mitä jos lääkäri sanoisi, että sinulla on elinaikaa jäljellä enää 100 päivää? Ryhdyin ajatusleikkiin: päätin elää syksyllä 2022 kolme kuukautta kuin viimeistä päivää, sukeltaa elämän merkityksellisyyden äärelle ja pitää hupenevista päivistäni päiväkirjaa.
Tässä ajassa elämän merkityksellisyyden etsiminen korostuu, ja sen olisi hyvä olla jokaisen mielessä. Merkitystä ei kannata odotella kuolinvuoteelle asti. Monilla meistä on lukuisia valinnan mahdollisuuksia jo aiemmin, mutta harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita – siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi.
