Ateenassa 12.7.-14.7.2008

Ateenassa saimme hotellin turistien suosimalta Plakan alueelta. Hotelli Acropolis House on 150 vuotta vanha opiskelijoiden suosiman majatalo. Ylimmän kerroksen parvekkeeltamme näkyy Acropolis-kukkula. Paikkaa voi lämpimästi suositella!

Lueskelin Platonin Valtio-teosta. Siinä käsitellään vahvasti oikeudenmukaisuuden teemaa. Ihmisen perustavaalaatua oleva tarve on olla onnellinen. Tämä toteutuu kuitenkin parhaiten olemalla oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisia mahdollisuuksia kaipaisivat varmasti myös ne Ateenan kaduilla olevat lukemattomat kerjäläiset ja kodittomat. Onneksi aika monet antavat heille edes jotain roposia.

Vierailimme ensimmäisenä turistien täyttämällä Acropolis-kukkulalla ja muilla historiallisilla antiikin Ateenan raunioilla. Imimme itseemme niin aurinkoa, historiaa kuin filosofiaakin. Paahtavassa helteessä, jonottaessamme vettä, keskustelimme siitä, kuinka töykeys ja etuilu rumentaa ihmisiä. Valtio-teoksessakin oikeudenmukaisuus on vahvasti esillä siitä syystä, että Platon oli erityisesti huolissaan yhteiskunnan moraalisesta rappiosta ja itsekkyydestä.

Argeologinen museo kaupungin toisella laidalla oli myös vierailun arvoinen. Siellä voi ihastella eri jumalien patsaita Zeuksesta, Afroditeen ja Poseidoniin. Museon takaa avautuu Exarhian kaupunginosa. Anarkistien, vaihtoehtoliikkeiden ja seksuaalivähemmistöjen suosiossa olevissa kahviloissa ja baareissa sekä kadulla on hienoja julisteita, graffiteja ja sabluunamaalauksia.

Toisena päivänä otimme metron satamakaupunki Pireakseen ja hyppäsimme isoon laivaan, jolla pääsimme Eginan saarelle noin 20 kilometrin päähän rannikosta. Saari on kuuluisa pistaasipähkinöiden viljelystä. Lekottelimme rannalla ja kävimme uimassa turkoosin värisessä Välimeressä. Söimme rantaravintolassa ja totesimme, että rantaelämä ei sovi meille. Olo oli kuin paistetulla ravulla.

Palattuamme alkuillasta Ateenaan kävelimme vielä Lykavitoksen kukkulalle ihastelemaan Ateenaa. Tiivis kaupunkirakenne mahdollistaa suuren joukon asumisen pienellä alueella. Ateena näyttää ylhäältä käsin uskomattoman ruutukaavamaiselta. Talot ovat lähes poikkeuksetta vaaleita. Talojen katoilla näkyy aurinkopaneeleita. Illalla kävimme nauttimassa meze-annoksia opaskirjamme suosittelemassa perheravintolassa. Ateenassa ruoka oli erityisen hyvää ja vegaaneillekin löytyi aina jotain vaihtoehtoja.

Kolmantena päivänä päätimme tehdä retken Delfoin kylään noin 200 km päähän Ateenasta luoteeseen. Koska kukaan ei oikein osannut neuvoa meitä oikeaan bussiterminaaliin, myöhästyimme parilla minuutilla aamupäivän bussista.

Tapoimme ylimääräiset tunnit nettikahvilassa. Delfoihin ja takaisin Ateenaan matkasimme bussilla noin kuusi tuntia. Perillä ehdimme olla vain pari tuntia. Reissu kannatti kuitenkin tehdä. Apollon temppelin vuoristomaisema oli upea ja Delfoin oraakkelin henki kuiski meille vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Niistä kuitenkin myöhemmin.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa