Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 8

Tyytyväinen ihminen selviää elämäänsä vaivaavista (1) kiusoista, välttämättömistä (2) kriiseistä ja jopa joskus kohtaamistaan (3) katastrofeista. Tämä onnistuu siten, ettei anna kiusaajille elämässään liikaa tilaa, on kiitollinen kohtaamien kriisien antamista opetuksista ja välttää katastrofit muuttumalla nopeammin kuin ympärillä oleva maailma.

DSCN13381. Älä lannistu kiusoista

Lannistavat ihmiset ympäristössämme haluavat nähdä meidän epäonnistuvan. Toiset taas haluavat nähdä meidän onnistuvan. Kannattaa siis valita tarkasti se seura, jossa aikansa viettää. Toisaalta jokaisen meistä on kohdattava myös ne ihmiset, jotka haluavat lannistaa meitä. Heille kannattaa kuuroutua. Se onnistuu totuttautumalla kielteisiin viesteihin ja nauramalla lannistajille.

Fyysiset lannistajat taas liittyvät siihen, että et ole pitänyt huolta omasta fyysisestä kunnostasi eli liikkunut tarpeeksi ja syönyt terveellisesti. Toistuvat flunssat ja omituiset tapaturmat kertovat ehkä siitä, että olet jättänyt ulkoilun väliin, alkanut syödä runsaammin, juonut liikaa kaljaa ja tuijottanut televisiota enemmän sekä nukkunut hiukan huonommin.

Väärät elämäntavat heikentävät tyytyväisyyttä. Totuttelemme syömään liikaa tai väärin, vietämme iltamme passiivisesti ja opettelemme sosiaalisia tapoja, jotka rajaavat elämäämme. Mukavuuden ja helppoa elämää korostavien tapojen leviäminen käyttäytymiseemme on petollista. Välittömään tarpeentyydytykseen tähtäävä elämä johtaa kutistumiseen, lisääntyvään pahoinvointiin ja lopulta äkilliseen kriisiin.

2. Ole kiitollinen elämäsi kriiseistä

Jos et kohtaa ja käsittele omia psyykkisiä tai fyysisiä kiusojasi, kehittyvät ne myöhemmin kriiseiksi. Kriisejä ovat esimerkiksi työttömäksi joutuminen, vakavahko sairaus tai avioero. Jos kriisiä ei käsittele, se pahenee.

Kriiseistä pitää kuitenkin olla kiitollinen. Elämä ilman kriisejä on niin pientä, että siinä ei ole juurikaan haastetta. Kriisiin sisältyy mahdollisuuksia, jotka ovat yleensä suurempia kuin menetykset. On turha murehtia sitä, mikä uhkaa tuhoutua. Pahin mahdollinen on mahdollista välttää sillä, että tavoittelee parasta mahdollista. Luopuminen nykyisestä on edellytys sille, että voi saada jotain uutta.

Mitä enemmän meillä on vaihtoehtoja, sitä paremmin selviämme. Vaihtoehdot maksimoituvat kun pysyy liikkeessä. Kannattaa hakea jatkuvasti tukea ystäviltä, luoda uusia resursseja ja kieltäytyä valittamasta. Mitä suorituskykyisempi olet, sitä helpommin ajaudut kriiseihin. Kriisit ovat siis merkki rikkaasta (ja tyytyväisestä) elämästä.

Kriisistä selvitään kun

– kohtaat ongelmasi kirjoittamalla sen paperille
– listaat huolesi ja määrittelet niistä kaikkein pahimman mahdollisen vaihtoehdon
– varmistat, että pahin mahdollinen vaihtoehto ei toteudu
– kerrot kriisistäsi avoimesti muille
– käännät kriisin voitoksesi ja innostut siitä

3. Nopeasti muuttuva välttää katastrofin

Kohtaamattomat ongelmat saattavat lopulta kasvaa niin suuriksi, että lopulta niistä seuraa katastrofi. Kyse on tilanteesta, jossa elämältä putoaa pohja pois. Silloin kyse ei ole enää pelkästä epämukavuudesta vaan pikemminkin selviytymisestä ja eloonjäämisestä. Katastrofi voi olla esimerkiksi vakava sairastuminen tai lapsen menetys.

Katastrofista selviää kun
– säilyttää elämän vahingoittumattomat osat ja rakentaa niiden varaan uutta
– säilyttää ja ottaa haltuun rutiinit
– tekee muiden kanssa sitoumuksia, jotka pakottavat huolehtimaan itsestä
– pitää päiväkirjaa
– kiistää oman syyllisyytensä katastrofiin
– antaa anteeksi muille

Kriisissä ja katastrofissa tyytyväinen ihminen ei keskity siihen, mitä on menettämässä vaan siihen, mitä on saamassa. Ei kannata takertua mihinkään, vaan olla aina valmis luopumaan kaikesta, jonka voi menettää. Sillä silloin se, mitä sinulla on nyt, tuntuu todella suurelta. Tyytyväinen ihminen tuntee kiitollisuutta pienimmästäkin ilonaiheesta.

Tyytyväisen elämän tärkeimpiä edellytyksiä on luopuminen syyttämisestä ja kaunan kantamisesta sekä anteeksianto niille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet. Tyytyväisen elämän avain on kyky ajatella huomista ilman, että on jäänyt eilisen vangiksi.

Tyytyväinen ihminen on nopea sopeutuja. Kehitä siis jatkuvasti kykyäsi, valmiuttasi ja asennettasi sopeutua muutokseen. Jos sinä muutut nopeammin kuin maailma ympärilläsi, pystyt varautumaan myös ikäviin yllätyksiin ja kriiseihin sekä elämään tyytyväistä elämää.

* * *

Tässä kirjoitussarjassa hahmottelen askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvään elämään. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: https://leostranius.fi/?p=1483

2 kommenttia artikkeliin ”Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 8”

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa