Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?

Sain yläkerran naapurilta kutsun Metsänuppuskerhoon. Kerho on suunnattu 0-3-vuotiaille ja siinä lähdetään torstaisin metsäretkelle säällä kuin säällä syksyllä, talvella ja keväällä. Mukaan tarvitaan sään mukaiset varusteet ja eväät.

Kerhon kautta olisi mahdollisuus tutustuttaa lapsi ”luonnossa kotonaan” -pedagogiikkaan, johon tutustuin jo vieraillessani päiväkoti Mörrintuvassa. Aihe on tärkeä, sillä olenhan muutenkin pohtinut vanhemmuuden luontohaasteita.

Lasten toiminta luonnon keskellä vaikuttaa erinomaisen kivalta. Parhaimmillaan siitä saa myös paljon uusia ideoita, mikä auttaa vanhempia jaksamaan lasten kanssa ja keksimään heidän kanssaan mielekästä tekemistä. Onhan luonnolla myös terapeuttinen vaikutus.

Toisaalta vauvan kanssa olen huomannut, että luontosuhdetta voi rakentaa tässä vaiheessa myös omalla pihalla. Ainakin meidän tapauksessa vauva on aivan innoissaan pihan nurmikosta, vaahteralehdistä, oksista ja hiekasta – puhumattakaan puista ja kukista.

Tätä vasten tuntuu oikeastaan hiukan stressaavalta lähteä viikoittain vauvan kanssa erikseen metsäretkelle, kun luontokokemuksia voi hankkia omalla pihallakin. Näin tulee samalla edistettyä ehkä ripauksen verran myös hidasta vanhemmuutta.

Edelliset ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Luontokerho: Vauvojen vai vanhempien harrastus?”

  1. Luulenpa, että nämä vauvojen harrastukset ovat enemmänkin aikuisia kuin vauvoja varten. Musiikin, värikylvyt, vesipetona hyörimiset, luontokokemukset, liikunnan, loruilun voi aivan hyvin kokea kotona ja lähipiirissä. Mutta joskus meille aikuisille on helpompi laittaa musiikkituokio, taidetuokio, uimahallireissu, luontoreissu etc kalenteriin ja jopa maksaa siitä etukäteen jotain, niin tulee tehtyä ja lähdettyä. Kolikon toisella puolella on sitten tosiaan stressi ja suorittamisen maku. Ainakin riskinä.

  2. Samoilla linjoilla kuin Karla – vauva-aikana kytkeytyminen toisiin samanikäisten vanhempiin on tärkeää. Tärkeämpää kuin uskoisi, kaikkien tulevien vuosien kannalta. Ja luontoretki kerran viikossa kuulostaa aika hienolta harrastukselta myös vanhempien hyvinvointia ajatellen. Voihan sitä ajatella että joo, luontoretkeilen sitten itse perheen kanssa, mutta olemme yhteisöllisiä – kuinka monella tulee lähdettyä? Ja montaako vanhempaa tukee ulos lähtemisessä, jos huonolla säällä retkelle on lähdössä muitakin – sellaisia joiden tapaamista odottaa jo itsekin?
    Harrastimme itse vauvauintia, ja samoja kysymyksiä pyöri silloin mielessä. Aika työlästähän se oli, puolen tunnin ”uinnin” takia. Mutta sinnikkään vauvauinnin seurauksena meille on uinnista syntynyt yhteinen harrastus josta kaikki lapset nauttivat isompinakin, ja tämä kannattelee vuodesta toiseen. Jos on vaikea aika, aina on olemassa juttu jota voimme tehdä yhdessä ja löytää sen kautta taas yhteyden toisiimme. Ja ystäväperheiden kanssa uidaan usein myös.

  3. Vauvojen harrastukset ovat nimenomaa vanhempien harrastuksia, mutta ei siinä ole mitään pahaa. Itse olen raahannut lapsia mukana omissa harrastuksissani, mutta jos niitä ei olisi ollut, niin jollain ne perhevapaitten päivät olisi täytynyt täyttää. Kotona kököttäessä hajoaa pää.

    Sitä paitsi esimerkiksi vauvauinti alkaa vanhempien harrastuksena, mutta jossain vaiheessa muuttuu lapsen harrastukseksi, vanhemman rooli muuttuu pikkuhiljaa avustajasta huoltajaksi, sitten kuskiksi ja lopulta on aika ostaa mopoauto – ei kun siis polkupyörä.

  4. Ehdottomasti samaa mieltä. Omien pikkulasten kanssa tuli tehtyä ratkihauskoja eväsretkiä 100-500 m päähän. Pääasia oli lähteminen, uusi näkökulma kotinurkkiin, mehu ja voileipien lisäksi muutama pipari:) Joskus jopa notskilla paistettu makkara tai varhaissipuli.

  5. Spontaaneilla ja oman perheen kesken toteutetuilla luontoretkillä on mahdollisuus edetä lapsentahtisesti. Oravanpoikien kiipeilyä saa seurata joko minuutin tai kymmenen moodista riippuen eikä tarvitse kiriä kiinni muuta ryhmää.

    Omat tyttäreni (4 ja 5) saavat vieläkin parhaat luontoelämykset piskuisella pihamaallamme, jossa he saavat paitsi puuhastella nurmikon, lehtien ja oksien kimpussa, myös seurata etanoiden, koppakuoriaisten ja muiden mönkiäisten elämää. Vasta nyt olen alkanut miettimään, pitäisikö lapset oikeasti viedä kesälomalla jonnekin muuallekin kuin mummoloihin tai leikkipuistoon. (Lomailusta olisi mukavaa keskustella enemmänkin.)

    Olin aikanaan innokas harrastelija, ja varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla koin palavaa tarvetta lähteä ”sosialisoimaan”. Nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen minua ei saisi kirveelläkään ulos tästä kodista vauvakarkeloihin. Varsinkin, jos isommat lapset sattuvat olemaan päiväkerhossa tai kylässä. Hiljaisuus ja oma rauha on noussut arvoon arvaamattomaan! Isompien lasten perhekerhoaikana luodut verkostot eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään.

  6. Ohops. Kirveellä ulos kodista kuulostaa aika makaaberilta kielikuvalta juuri tämän hetken perheväkivaltatilastoihin viitaten. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä! Tuo kirvesjuttu on vain niin vakiintunut kieleemme, ettei sitä tule ajatelleeksi ennen kuin sen lukee mustana valkoiselta.

Kommentointi on suljettu.

Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Seuraa minua Instagramissa