Luin viikonloppuna Pekka Himasen Suomen hallitukselle kirjoittaman Kukoistuksen käsikirjoituksen. Teos on viihdyttävää lukemista, jota voi lämpimästi suositella kaikille.
Hienoa, että Himanen nostaa ilmastonmuutoksen ja hyvinvointikriisin aikamme ”hätätilaksi”, joiden ratkaisemiseen täytyy löytyä innostava näky (I have a Dream) vuosikymmenen projektista (Man to Moon). Samoja teemoja on pohdittu myös samana päivänä julkaistussa Yltäkylläisten pidot –teoksessa.
Himasen käytännön toimenpidesuositukset eivät aluksi vakuuttaneet: ”siirtymä vihreään informaatio- ja palvelutalouteen, hyvinvointiyhteiskuntaan versio 2.0 ja monikulttuurillisesti rikkaaseen elämään”, joka toimii perustana ”arvokkaalle elämälle ja ihmisarvoiselle kehitykselle”. Tätä on kuultu niin paljon.
Sen sijaan luovuuden keskusten kuvailu on kiinnostavaa (”pienen paikan suuruuden paradoksi”). Antiikin Ateena oli pienempi paikka kuin Lahti ja se loi perustan koko länsimaiselle sivistykselle. Sellainen syntyy Himasen mukaan sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisuuden rakenteet, visionaarinen pioneeri ja rikas vuorovaikutus.
Konkreettisista toimenpidesuosituksista kiinnostavimmat ovat mielestäni ”henkisen pääkaupungin” rakentaminen viikottaisilla ”Future Visionary” -puheilla, puhtaiden ympäristö- ja energiateknologian innovaatioiden tulojen verotuksen tiputtaminen 0 %:iin vuoteen 2020 saakka sekä julkisen sektorin ilmoitus muuttua ympäristön ja energian suhteen päästöttömäksi vuoteen 2020 mennessä. Käytännön johtopäätöksissä esitetty epäterveellisten ruoka-aineiden verotuksen kiristämien olisi myös kannatettavaa.
Koulutuksen suhteen konkreettinen anti jää vaisuksi. Toki oppimisen viisi tehtävää (tiedolliset ja taidolliset kyvyt, oppimiskyky- ja halu, luova intohimo, rikastava yhteisö sekä (itse)luottamus) ovat tärkeitä taustatekijöitä siirryttäessä vihreään informaatio- ja vuorovaikutustalouteen sekä rikkaaseen monikulttuuriseen elämään. Julkisanotuksi käytännön toimenpiteeksi jää kuitenkin vain ”oikeus ilmaiseen oppimiseen koulusta yliopistoon”.
Himanen peräänkuuluttaa myös työkulttuurin muutosta. Kukoistava työkulttuuri perustuu luottamukselle (reiluus), rikastavalle vuorovaikutukselle (kannustus ja suora kritiikki), sekä luovalle intohimolle (arvokkuudelle perustuva johtajus). Konkreettiset toimenpiteet näiden suhteen jäävät kuitenkin esittämättä.
Lopun diagnoosissa Himanen sanoo maapallon olevan ilmastokriisin myötä hätätilassa ja kirjoittaa: ”Talouskasvu, joka ei vastaa ilmastonmuutoksenhaasteeseen, ei ole enää mahdollinen.” Lisäksi Himanen peräänkuuluttaa toimia, jotta maailman 20 miljoonan ihmisen kuolema vain siksi, että heidän elämälleen ei anneta samaa arvoa kuin rikkaissa maissa eläville, saataisiin estettyä. Teoksessa on paljon aineiksia nousta henkiseksi ohjenuoraksi tämän päivän päättäjille.
Kukoistuksen käsikirjoitus on luettavissa täältä.
Tervehdys,
Olen lukenut teosta vasta n. 50 sivua, mutta totean alustavasti jo tässä vaiheessa, että kovasti idealistinen ja utopistinen se on. Kyllä tällaisia maailmanparantajia tarvitaan keskustelun ja ajattelun stimuloimiseksi, mutta samaa on kristinusko yrittänyt parituhatta vuotta. Projekti on siis pitkäjänteinen – lievästi sanoen.
Pahin peruspuute Himasella lienee ihmiskäsityksen täydellinen utopistisuus. Ihminen on monesti raadollinen ja omaa etuaan ajava. Tämä ei koske vain hyvinvoinnista nauttivaa pientä osaa maapallon asukkaista (minka Himanen tiedostaakin), vaan myös kaikkein köyhimpiä. Tähän tosiasiaan kompastunevat monet Himasen visioimat kehitysideat.
Luettuani Pekka Himasen teoksen loppuun, sain siitä selvästi myönteisemmän kuvan kuin aluksi. Kirjoitin aiheesta pienen muistion, jossa suhteutin Himasen ideoihin filosofi Lauri Rauhalan kehittelemää holistista ihmiskäsitystä. Tämän avulla peilasin niitä yksilötason ongelmia, jotka on voitettava, kun halutaan juurruttaa Himasen ideat yhteiskuntaan. Siteeraan seuraavassa muistioni loppulausetta:
”Pekka Himasen ideoiden läpimenon vaatiman ajanjakson pituutta on vaikea arvioida, sillä kuten todettu, ihmisluonto asettaa uuden omaksumiselle omat rajoituksensa ja esteensä. Himasen visio ja strategia ovat joka tapauksessa huomionarvoisia pitkän aikavälin tienviittoina – hieman samaan tapaan kuin hänen siteeraamansa Martin Luther Kingin kuolematon lause: ”I have a dream”. Sen tarkoittama unelma toteutui hitaasti ja vain vähä vähältä.”