Syyskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Syyskuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 35 kirjaa.

Kuluneen vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 278 kpl. Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 1023 kirjaa.

Kuuntelin syyskuussa myös omat kirjani. Tehokkuuden taika oli 1001. lukemani/kuuntelemani kirja 1.1.2020 alkaen.

Syyskuussa, kun alle tuhannessa päivässä tuli täyteen tuhat kirjaa, luin tai kuuntelin sen kunniaksi 10 erityisen merkityksellistä tai hyvää kirjaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Näistä tein erillisen postauksen tänne: 10 merkityksellistä kirjaa elämäni aikana.

Sattumalta huomasin, että olin tehnyt vastaavan listauksen lähes 10 vuotta aiemmin. Ohessa myös vuodelta 2013 10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet minua.

Näiden klassikkokirjojen lisäksi tässä vielä nostot syyskuun muista kirjoista:

  • Kuukauden paras tietokirja: Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää
  • Kuukauden paras kaunokirja: Fausto Brizzi: 100 onnen päivää
  • Kuukauden koskettavin elämäkerta: Hannele Cantell: Sekunnit ennen kaatumista
  • Kuukauden kiinnostavin romaani: Ossi Nyman: Häpeärauha
  • Kuukauden paras selfhelp-kirja: Julie Smith: Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin

Alla näistä ja kaikista muista kuukauden aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.

Lisäksi voit katsoa:

Syyskuun kirjat:

  1. Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä

Mitä jos työssä tärkeintä onkin sen helppous eikä merkitys? Lakoninen romaani työelämästä.

Tsumura kuvaa kirjassaan yksityiskohtaisesti matkaa erilaisiin työtehtäviin. Näitä ovat valvontakameran nauhojen tarkkailu, äänimainosten tekeminen bussifirmalle, tietoiskujen kirjoittaminen riisikakkuihin, julisteiden levittäminen kerrostaloihin ja puiston pääsylippujen tarkistaminen.

Samalla tulee käytyä viehättävällä ja arkisella tavalla läpi japanilaista arkea ja elämäntapaa.

Työn etsintä päätyy umpikujaan. Jokainen työ on lopulta liian vaativa. Ei ole helppoa työtä, jos asiat haluaa tehdä hyvin ja perusteellisesti.

Lukija: Karoliina Niskanen

  1. Simo Sipola: Velkakirja

Mainio kirja rahan ja velan historiasta aina viime vuosien talous- ja velkakriiseihin. Sipola käy kirjassa hyvin läpi niitä taustoja, jotka ovat johtaneet sekä yksilöiden että valtioiden velan merkittävään kasvuun. Sopivaa kuunneltavaa näin maan hallituksen budjettiriihen aikoihin.

Käsiteltyä tulee Yhdysvaltojen päätös irroittaa valuutta kultakannasta, Suomen 1990-luvun lama sekä tällä vuosituhannella lisääntyneet pikavipit.

Yksi kirjan tärkeimmistä opeista ja muistutuksista on se, että yksilön tai yrityksen velkaantuminen ja valtion tai julkisen sektorin velkaantuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Siinä missä 1990-luvun laman tiukka rahapolitiikka aiheutti isoja sosiaalisia ongelmia, näyttäisi korona-ajan velkapolitiikka onnistuneen hyvin esimerkiksi sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Lukija: Antti Jaakkola

  1. Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 1.

Merenkurkun harmaa kummitus on muistaakseni ja tietääkseni ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut 7-vuotiaana, kun opin lukemaan. Sain kirjan tuolloin isältäni. Tarina oli jännittävä ja luin kirjan alaluokilla varmasti kymmenen kertaa.

Kirja on matkannut mukanani läpi aikuiselämän. Olikin mielenkiintoinen kokemus lukea kirja uudelleen nyt lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin. Jännittävä merellinen seikkailu piti hyvin otteessa edelleen.

Kirjassa kahdeksatta luokkaa aloittelevat Topi ja Riku lähtevät kesälomalla saaristoon veneilemään. Matkan varrella he kuitenkin törmäävät erikoiseen saareen, sen huvilaan ja epäilyttävästi käyttäytyvään porukkaan. Mistä tämä merivartiostolta karkuun pääsevä harmaa kummitus oikein tulee ja minne se menee. Topin ja Rikun neuvokkaan toiminnan seurauksena salakuljetusvyyhti alkaa purkautua.

Alunperin kirja on ilmestynyt Gummeruksen toimesta vuonna 1937. Itselläni on isältäni saatu Valituksen vuoden 1955 painos.

Tämä oli vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 991 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Nämä viimeiset 10 kirjaa valitsen sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 2.

Ensimmäinen Viisikko-kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1956. Luin monen muun tavoin kaikki Viisikot lapsena. Leon, Dickin, Paulin ja Annen seikkailut tempaisivat mukaansa vaikka peruskaava onkin kaikissa kirjoissa sama.

Viisikko aarresaarella on Viisikko-kirjasarjan ensimmäinen. Siinä sisarukset Leo, Dick ja Anne pääsevät lomalle Peter-sedän luokse, jossa he tutustuvat Pauli-serkkuunsa. Tyttöön, joka haluaa olla poika. Mukaan tulee myös Tim-koira. Viisikko pääsee tutustumaan Paulin omistamaan Kirrin saareen. Myrsky nostaa rantaan vanhan laivahylyn. Aarrekartan avulla löytyvät luolat ja kulta-aarre. Aarretta tavoittelevat kuitenkin myös vaaralliset rosvot. Huimien käänteiden jälkeen viisikko saa rosvot satimeen ja aarteen itselleen.

Enid Blyton: kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis 15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan. Omia suosikkejani Viisikoiden ohella olivat esimerkiksi Sos- ja Seikkailujen-sarjat.

Kääntäjä: Lea Karvonen
Lukija: Paavo Kerosuo

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 992 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. S.E. Hinton: Me kolme ja jengi

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 3.

”Kun mä tulin pimeestä leffasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mulla ei ollut mielessä kun kaks asiaa, Paul Newman ja kyyti himaan…”

Viisikoiden jälkeen yksi lempikirjani oli Hintonin Me kolme ja jengi. Kyseessä on aika raju kuvaus noin 14-20 vuotiaista jenginuorista. Kolme sisarusta Ponyboy, Sodapop ja Darry elävät keskellä jengiväkivaltaa – rasvisten ja snobbareiden välisiä tappeluita. Heidän vanhempansa ovat kuolleet. Ystävillä on repaleiset taustat.

Yhden tappelun jälkeen Ponyboyn ystävä Johnny tulee puukottaneeksi snobbarin kuoliaaksi. Nuoret pakenevat maaseudulle kirkkoon, joka syttyy tuleen. Kirkon sisälle jää lapsia, jotka nuoret pelastavat. Heistä tulee sankareita. Valitettavasti Johnny loukkaantuu vakavasti ja kuolee myöhemmin sairaalassa. Samana iltana rasvikset voittavat massatappelussa snobbarit. Johnnyn ja Ponyboyn hyvä ystävä käy ryöstämässä kaupan ja poliisit ampuvat hänet.

”Dally kohotti pyssyn ja mä ajattelin: Senkin älyvapaa nuija. Ei ne tiedä, että sä vaan bluffaat. Ja sitten kun jepareiden aseet sylki tulta yöhön, mä tiesin että juuri sitä Dally halus. Luotien iskut töytäs sen melkeen ympäri, sit se vajos hitaasti kokoon katkeran voitonriemuinen ilme naamalla. Se oli kuollut jo ennen kun se kosketti maata. Mut mä tiesin että se halus just sitä, silloinkin kun laukausten kaiku läjähteli tontilla, silloinkin kun mä kerjäsin äänettömästi – Ole kiltti, ei Dallya … ei Dallya ja Johnnya yhtäaikaa – mut mä tiesin että se oli kuollut, koska Dally Winston halus kuolla ja se sai aina kaiken mitä se halus.”

Vaikka juoni kulkee aika suoraviivaisesti, herättää kirjan uudelleen lukeminen paljon tunteita ja kyyneleet virtaavat monta kertaa poskille lukiessani teosta nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Muistan itsekin omasta nuoruudestani jengitappelut vaikka en niihin koskaan osallistunutkaan. Todennäköisesti kirja teki nuorena vaikutuksen, koska siinä oli niin paljon samaistumiskohtia Helsingin katuelämään.

Samalla tunnistin kirjasta yhden vahvasti nuoruuttani ja koko elämääni seuranneen vahvan opetuksen. Sinun ei tarvitse olla kuten kaikki muut. Voit olla oma itsesi. Kulkea omia polkujasi. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.

Kirjasta on tehty Francis Coppolan ohjaama elokuva The Outsiders – Kolmen jengi. Myös Hintonin toinen kirja ”Olimme kuin veljet” oli yksi suosikkikirjojani.

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 993 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Worldwatch Institute: Maailman tila 1992

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 4.

Opiskelin tietotekniikkaa Vallilan ammattikoulussa. Yhdellä Saksan tunnilla alkuvuodesta 1992 silmiini tarttui opettajan hyllyssä ollut Worldwatch instituutin Maailman tila 1992 -kirja. Tämä kiinnosti minua enemmän kuin Saksan kielioppi.

Aloin lukea teosta ja havahduin siihen, että ihmiskunta on omalla toiminnallaan uhkaamassa koko planeetan tulevaisuutta. 30 vuotta sitten kirja piirsi eteeni ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen sekä naisten lisääntymisterveyden kaltaiset isot haasteet.

Olin tuolloin 17-vuotias. Samana vuonna Rio de Janeirossa pidettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokous, jossa allekirjoitettiin mm. kansainvälinen ilmastosopimus ja biodiversiteettisopimus sekä käynnistetiin Agenda 21-ohjelma. Pidän tätä kokousta ja Maailman tila -kirjaa keskeisenä oman ympäristöhavahtumiseni tekijänä. Jo tuolloin oli nähtävissä suurin osa siitä ympäristökriiseihin liittyvästä keskustelusta, jota tänä päivänä käydään.

”Tavoitellessamme elämäntyylejä ja taloudellisia päämääriä jotka hävittävät ympäristöämme, uhraamme pitkän tähtäimen terveyden ja hyvinvoinnin välittömän tyydytyksen hyväksi – huono kauppa, jolla ei voi olla onnellista loppua.”

”Meidän saamattomuutemme, meidän hiljaisuutemme, meiltä puuttuva rohkeus voi merkitä sitä, että meistä tulee ainoa laji, joka on täsmällisesti tarkkaillut omaa kuolemistaan sukupuuttoon. Siitä saisi viheliäisen hautakirjoituksen: he näkivät sen tulevan, mutta heistä ei ollut sen pysäyttämiseen.” -Sara Parkin

Kirjassa tunnistetaan hyvin luonnon monimuotoisuuden hupenemisen keskeiset syyt. Luonnonvarojen liikakäyttö, metsien hävittäiminen sekä elinympäristöjen pienentäminen ja pirstoutuminen. Ratkaisutkin ovat yhtä ilmeisiä. Suojelualueiden lisääminen siten, että siitä hyötyvät myös paikallisyhteisöt.

Energiakysymyksissä liputettiin vielä tuuli- ja aurinkoenergian lisäksi biomassan puolesta. Ydinvoiman nähtiin taas hiipuvan nopeasti. Erityisesti ydinvoiman ongelmana olivat tuolloin isot taloudelliset investoinnit sekä moraalinen velvollisuus ydinjätteistä. Lisäksi kirjoitettiin maakaasun puolesta, koska se mahdollistaisi siirtymän vetytalouteen. No ei ole vielä mahdollistanut.

Vuonna 1992 yhteensä 23 maata oli ilmoittanut pyrkivänsä rajoittamaan hiilidioksidipäästöjään. Saksa tähtäsi tuolloin ”jopa” 25 prosentin suuruisiin päästövähennyksiin.

Myös naisten lisääntymisterveys nähtiin keskeisenä kehityskysymyksenä sekä eläintuotannon rooli ympäristötuhon aiheuttajana oli täysin selvä.

”Ulkoavaruudesta kotoisin oleva ekologi, joka tarkkailisi maapalloa, saattaisi päätellä, että nautakarja on hallitseva eläinlaji meidän biosfäärissämme”, kirjoittaa biologi David Hamilton Wright. Nauta ja muut märehtijät laidunsivat jo tuolloin puolta koko maapallon maa-alasta.

Maailman tila -raportti luo vahvan faktapohjan maatalouden ja teollisen vallankumouksen jälkeiselle kolmannelle vallankumoukselle eli ympäristövallankumouksen aikakaudelle. On masentavaa, että kesti näin kauan, ennen kuin asiat ovat lähteneet etenemään vauhdilla. Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silti kadotetut vuosikymmenet tulevat ekologisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi.

Emme tiedä varmasti onko monien kukoistaneiden ja sittemmin historian hämäriin hiipuneiden kulttuurien ja kansojen elämä ollut ekologisesti kestämätöntä. Sen tiedämme, että omamme on.

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 994. kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 5.

Wisemanin kirja tarjoaa hassusta nimestä huolimatta hienon kattauksen tekniikoita elämänlaadun parantamiseen ja ihmisen psykologian ymmärtämiseen. Huomaan, että kirjan monet keinot ovat jääneet vahvasti mieleen ja ovat edelleen käytössä.

Tämä kirja oli vuonna 2010 myös yksi keskeinen innoittaja sille, että aloin kiinnostua yhä enemmän ajanhallinnasta ja itsensä johtamisesta.

Wisemanin mukaan elämän hallinta saa ihmisen voimaan ja menestymään paremmin kuin silloin, jos hallinnan tunne puuttuu. Onnellisuus ei ole seurausta menestyksestä, vaan se aiheuttaa menestystä.

Onnellisuuteen liittyen tutustuin Wisemanin kautta esimerkiksi Sonja Lyubomirskyn onnellisuustutkimuksiin, joiden mukaan 50% onnellisuuden tunteesta johtuu perimästä, 10% yleisistä olosuhteista ja 40% ihmisen jokapäiväisestä toiminnasta ja omasta suhtautumisesta.

Onnellisuutta edistää myös kiitollinen asenne, elämysten hankkiminen tavaroiden sijaan, lahjoittaminen ja muiden auttaminen sekä onnellisuuden esittäminen.

Suostutteluun liittyen Wiseman todistaa palkkioiden haitallisen vaikutuksen ihmisten asenteisiin ja suoriutumiseen. Lisäksi kirjassa käydään läpi sympaattisuuden ja heikkouksien esilletuomisen voimaa. Käydään läpi spottivaloefekti, palvelusten pyytäminen vastustajilta (Franklin-efekti) sekä tahattomien ominaisuuksien siirto eli se mitä puhut muista seläntakana, liitetään sinuun.

Motivoinnissa tärkeää on muistaa sivustakatsojaefekti ja vastavuoroisuuden periaate. Vitkastelutaipumuksen voittaa sitoutumalla tekemään asiaa vain muutan minuutin.

Wiseman listaa keskeiset seikat tavoitteiden saavuttamiseksi:

Pitää olla suunnitelma, joka on konkreettinen, mitattava ja aikaan sidottu. Kannattaa kertoa päämääristä ystäville, perheelle ja työkavereille. Muistuttaa itseään tavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä eduista. Varmistaa, että osatavoitteiden saavuttamiseen liittyy palkinto sekä konkretisoida suunnitelman eteneminen kirjaamalla edistymisen vaiheet ylös.

Luovuudessa on hyvä pitää mielessä yksin työskentelyn edut suhteessa ryhmien aivoriihiin ja työpajoihin. Erilaisten asioiden tekeminen ja näkökulman vaihtaminen. Leikkiminen. Luonnon kanssa vuorovaikutus.

Vetovoimassa olennaista on kosketuksen voima. Toisen matkiminen. Sykkeen nostaminen.

Stressiä ja vihaa vähentää taas paremmin näkökulman vaihtaminen ja valoisien puolien tarkastelu kuin agression purkaminen esimerkiksi turvallisesti tyynyyn. Myös koirat alentavat stressiä.

Parisuhteen lääke ei ole kuuntelu vaan silmiin katsominen ja uusien leikkien leikkiminen. Todellisuudesta pakeneminen ja huomaavaiset eleet toimivat paremmin kuin materialistiset lahjat. Positiivisen ja negatiivisen palautteen suhde tulisi olla suhteessa viiden suhde yhteen. Itsensä kannattaa myös ympäröidä puolisoa muistuttavilla asioilla.

Päätöksenteossa kannattaa antaa hetki aikaa alitajunnalle. Ihmiset katuvat enemmän asioita, joita eivät päättäneet tai tehneet kuin asioita, joita tulivat päättäneeksi.

Vanhemmuudessa lasta kannattaa kehua vaivannäöstä ja yrittämisestä eikä onnistumisesta tai lahjakkuudesta. Lahjakkuudesta ja älykkyydestä kehuminen rohkaisee lasta välttämään vaativia tilanteita. Wiseman muistuttaa myös klassisesta vaahtokarkkitestistä eli pitkitetyn tarpeentyydytyksen ja itsekurin kehittämisen tärkeydestä.

Kääntäjä: Heli Naski

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 995 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi?

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 6.

Menestys on seurausta harjoittelusta ja kasautuneesta hyödystä. Lahjakkuudella on menestyksen kanssa hyvin vähän tekemistä.

Miksi huippujääkiekkoilijat ovat usein syntyneet alkuvuodesta? Koska ikäluokka vaihtuu vuoden vaihteessa. Alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntyneet kilpailevat keskenään. Lapsena muutamien kuukausien etu fyysisessä suorituskyvyssä on merkittävä. Nämä hiukan paremmin suoriutuvat pääsevät kilpajoukkueisiin ja saavat parempaa valmennusta. Lopulta heistä tulee huippuja kasautuneiden mahdollisuuksien ja etujen myötä. Tämä hyöty jää helposti loppuvuodesta syntyneiltä saamatta. Näin tavallaan hukataan iso osa ikäluokasta.

Sama ongelma toistuu myös peruskoulussa. Alkuvuodesta syntyneet ovat hiukan kehittyneempiä kuin loppuvuodesta syntyneet. Näin he pääsevät edistyneempien ryhmiin ja saavat parempaa koulutusta. Kyse ei olekaan lahjakkuudesta vaan kasautuneesta edusta.

Sama toistuu monella muullakin alalla. The Beatles, Bill Gates tai Bill Joy eivät menestyneet vain siksi, että olivat niin hyviä. Heille oli kasautunut monia etuja. Mahdollisuus harrastaa ja tehdä itselle merkityksellisiä asioita. He olivat saaneet mahdollisuuden harjoitella yli 10000 tuntia ja olivat juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun maailma ympärillä muuttui. He olivat valmiina silloin, kun heidän taitoja tarvittiin.

Gladwell vyöryttää kirjassaan kasan mielenkiintoisia esimerkkejä menestymisestä.

Kirjan yksi mielenkiintoisin anti on 10 000 tunnin sääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmanluokan asiantuntijan tasoiset taidot edellyttävät vähintään 10 000 tunnin harjoittelua, oli laji melkein mikä tahansa – käytännössä noin 5,5 tuntia joka ikinen päivä 5 vuoden ajan.

Esimerkiksi Berliinin musiikkiakatemiassa 1990-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa huippuviulistien joukosta ei löydy sellaisia ”luonnonlahjakkuuksia”, jotka harjoittelisivat vähemmän kuin muut eikä ”työmyyriä”, jotka pakertaisivat muita enemmän, mutta eivät silti pääsisi valiojoukkoon. Jos muusikko on päässyt alan huippukouluun, erot soittajien välillä johtuvat sen jälkeen ainoastaan harjoittelun määrästä.

”Sen lisäksi huipulle päässeet eivät harjoittele enemmän tai paljon enemmän kuin muut. He harjoittelevat todella paljon enemmän.”

Harjoittelun määrä näkyy myös lasten koulumenestyksessä. Gladwellin esittämien tutkimusten mukaan yhteiskunnallis-taloudellisen luokittelun mukaan yläluokkaisten lasten parempi luku- ja laskutaito perustuu siihen, mitä nämä lapset oppivat koulun ulkopuolella erityisesti kesälomien aikana – ei suinkaan siihen, että he oppisivat koulussa enemmän.

Sittemmin psykologian professori Anders K. Ericsson kehittämää 10 000 tunnin sääntöä on toki kyseenalaistettu monessa eri yhteyksissä. Vaikka harjoittelumäärällä on merkittävä rooli menestyksessä, se ei selitä kaikkea. Perityt ominaisuudet suhteessa harjoiteltavaan taitoon, motivaatio ja ympäriltä saatu tuki esimerkiksi valmennuksen muodossa vaikuttavat harjoittelun ohella merkittävästi siihen, miten hyväksi jossain voi tulla.

Kääntäjä: Carla-Rose Häkkinen
Lukija: Markus Järvenpää

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 996 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. James Clear: Pura rutionit atomeiksi

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 7.

Pienet muutokset ja rutiinit kertautuvat merkittäväksi muutokseksi, jos niistä pitää kiinni. Pitkällä aikavälillä elämämme laatu riippuu rutiiniemme laadusta. Harva saavuttaa menestyksen yhdessä yössä. Kyse on monien pienten tekojen summasta. Kun aloittaa pienestä, päätyy ajan kanssa suureen.

Tavat muodostuvat seuraavasta ketjusta: Ärsyke – tarve – reaktio – palkinto.

Rutiinit ovat kuin korkoa korolle ilmiö. Ensin ei näy mitään, mutta sitten tuotto alkaa kasvaa eksponentiaalisesti.

Kun kuluu elämän verran hetkiä, nämä hetket määrittävät sen kuka olet ja kuka voisit olla. Menestys on paivittäisten tapojen tuote, ei kerran elämässä tapahtuvan muodonmuutoksen seuraus.

Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota tämän hetkiseen suuntaan kuin tuloksiin. Nykyinen elämä on menneiden tapojen lopputulos. Saat sen mitä toistat.

Tavoitteiden sijaan kannattaa keskittyä menetelmiin. Eli rutiineihin. Lopputuloksen sijaan kannattaa rakastua prosessiin.

Todellinen käyttäytymisen muutos tulee siitä, kun rutiinista tulee osa identiteettiäsi. Tavoite ei ole lukea kirjaa tai juosta maratonia vaan tulla lukijaksi ja juoksijaksi. Kun käyttäytyminen ja identiteetti tukevat toisiaan, ei tarvitse enää tavoitella muutosta. Tämä on itsensä kehittämisen valtava voima.

Käytännöllisintä muuttaa sitä kuka olet, on se mitä teet.

Olennaista ei ole se, että on kurinalainen ihminen. Olennaista on, että luo kurinalaisen ympäristön. Jos haluaa syödä enemmän hedelmiä, kannattaa niitä laittaa esille sinne, missä viettää aikaa.

Hieno kirja rutiinien ja tapojen voimasta.

Kääntäjä: Kaisa Koskela
Lukija: Markus Niemi

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 997 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Hans Rosling, Ola Rosling & Anna Rönnlund: Faktojen maailma

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 8.

Kirja joka muuttaa käsityksen maailmasta ja sen tilasta. Vaikka asiat ovat monin paikoin sietämättömän huonosti, kehitys parempaan on ollut nopeampaa, kuin usein kuvittelemme.

Maailman tilasta kysyttäessä satunnaisautomaatti tai simpanssi vastaa paremmin kuin huippuasiantuntijat eri puolilla maailmaa. Tämä on hämmentävää. Kirjan alussa oleva Roslingin kysely on kuitenkin silmiä avaava.

Näkemyksemme maailmasta perustuvat helposti vuosikymmenten takaisiin tietoihin. Lisäksi tarkastelemme helposti vain yksittäistapauksia huomaamatta kokonaiskuvaa. Maailma on paljon parempi paikka, kuin moni arvaakaan.

Rosling osoittaa kirjassa hengästyttävää tahtia monia ajattelumme vinoumia. Samalla kirja luo toivoa siitä, että parempaan suuntaan mennään.

Roslingin tärkeä opetus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja. Meidän pitää perustaa toimintamme ja tavoitteemme dataan ja tosiasioihin. Pelon lietsominen ei ole fiksua.

Ja jos Ilmastokriisi on niin tärkeä, miten voi olla mahdollista, että mittaamme päästöjämme vain kerran vuodessa. Jos emme seuraa edistystä jatkuvasti, miten voimme toimia.

Kiire on kuitenkin usein maailmankuvamme pahimpia vääristäjiä. Ylidramaattinen maailmankuva luo mieleen ja tekemiseen jatkuvan kiireen ja stressin. Silloin kun panokset ovat kaikkein korkeimmat, ei kannattaisi antaa kiireen ja stressin häiritä tietoon perustuvaa päätöksentekoa eli faktatietoisuutta.

Huimaa, että Rosling nimeää vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassa kaikkein pahimmaksi globaaliksi uhaksi leviävän influenssan tai pandemian.

Kääntäjä: Matti Kinnunen
Lukija: Juhani Rajalin

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 998 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Rutger Bregman: Hyvän historia

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 9.

Uskomme, että kriisitilanteessa ihmiset ryhtyvät käyttäytymään itsekkäästi. Todellisuudessa ihmiset käyttäytyvät paremmin. Näin tapahtui esimerkiksi toisen maailmansodan pommituksissa.

Plasebon ja nosebon vaikutus on dramaattinen. Kun uskomme ihmisten pahuuteen, alkaa ennuste toteuttaa itseään.

Bregmanin mukaan uutiset tekevät pahaa mielenterveydellemme.

Kuvittelemme, että kun ihmiset laitetaan eristyksiin, he muuttuvat pedoiksi. Tähän perustuu lukemattomat tositv-konseptit. Bregman kuitenkin väittää, että tapahtuu juuri päin vastoin. Tiukassa paikassa ihmiset nousevat uudelle tasolle ja käyttäytyvät erinomaisen hyvin.

Luonnostaan ihminen on hyvä. Survival of the Friendliest.

Bregman tuo esille tutkimuksia, jotka osoittavat, että esimerkiksi sotilaat eivät halua ampua vihollista vaan pyrkivät olemaan ampumatta tai ampumaan ohi. Hollywoodin kuva ihmisen väkivaltaisuudesta vastaa yhtä hyvin todellisuutta kuin pornoelokuvat seksiä.

Bregman repii palasiksi esimerkiksi Jared Diamondin myytit Pääsiäisaarten kansan tuhosta, kirjan kärpästen herrasta, Philip Zimbardon Stanfordin vankilakokeesta sekä Stanley Milgramin tottelevaisuutta kuvaavasta sähköiskukokeesta.

Ihmiset eivät tee pahaa, koska ovat pahoja vaan siksi, että ajattelevat tekevänsä hyvää. Oli kyse sitten vankilakokeesta, sähköiskutestistä tai holokaustista. Niissä kaikissa paha on naamioitu hyväksi ja siksi mahdoton tapahtuu.

Kaiken muun ohella Bregman kumoaa vielä kirjan lopuksi yhden ympäristötaloustieteen ja ympäristöpolitiikan keskeisen opinkappaleen eli Garrett Hardinin yhteismaan tragedian osoittamalla, että maailma on täynnä yhteismaita, joissa yhteistyö toimii saunattomasti siksi, että ihmiset kykenevät keskustelemaan ja sopimaan.

Bregman kertoo myös upean esimerkin siitä, miten ryöstetty tarjoaa ryöstäjälle lompakon lisäksi takkinsa ja lopulta illallisen ravintolassa. Kääntämällä pahalle toinen poski on sittenkin mahdollisuus.

Jos ihmisiä kohtelee kuin ihmisiä eikä roistoja, he käyttäytyvät kuin ihmiset.

Kääntäjä: Mari Janatuinen
Lukija: Mikko Toiviainen

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 999 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Leo Stranius: Ekoistin muistelmat

Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 10.

Tämän vuosikymmenen tuhannes luettu/kuunneltu kirja!

Jos joku olisi sanonut joskus, että pystyn kuuntelemaan/lukemaan yli 365 kirjaa vuodessa, olisin pitänyt sitä mahdottomana ilman radikaaleja muutoksia arkeen. Vähintään olisin ajatellut, että pitäisi luopua kaikista harrastuksista, luottamustehtävistä ja vapaaehtoistyöstä, ehkä palkkatyöstäkin, jotta tämä olisi mahdollista.

Jos joku olisi väittänyt, että on mahdollista lukea/kuunnella 1000 kirjaa alle 1000 päivässä ilman, että luopuu yllälistatusta tai oikeastaan mistään, olisin ehkä vähän naurahtanut ja pitänyt ajatusta fysiikan lakien vastaisena.

Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan! Tuhat kirjaa alle tuhannessa päivässä.

Mietin pitkään mikä kirja sopisi tähän kohtaan. Mikä olisl se tuhannes kirja? Sitten ajattelin, että voisin lukea tai kuunnella 10 merkityksellistä kirjaa. Näistä yksi ja ehkä se kaikkein tärkein kirja lienee tietysti omaelämäkertani.

Olikin mielenkiintoista kuunnella nyt kolme vuotta myöhemmin syksyllä 2019 julkaistu kirjani. Koska tuntuisi hassulta arvioida kirjaa tässä, laitan jakoon vain kirjan takakansitekstin.

Leo Straniuksen lapsuus ja nuoruus olivat repaleiset: ensimmäiset vuodet hän vietti opiskelija-asuntolassa Neva-joen rannalla, ja hän on ollut myös asunnoton ja asunut isänsä kanssa asunnottomien vieraskodissa. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 6,6. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Kirjassaan Stranius kertoo käänteestä, jonka johdosta hän on nyt ekologisesti elävä järjestöjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja perheenisä. Miten hyvinvointivaltio auttoi juuri silloin, kun hän eniten apua tarvitsi? Miten Stranius otti ekologisen mittatikun kauniiseen käteensä ja optimoi oman hiili­jalanjälkensä piiruntarkasti? Millaisten valintojen ja käänteiden myötä hänestä lopulta tuli hyväntuulinen inspiraation lähde kaikille maailmanparantajille?

Ekoistin muistelmat on myös tarina ympäristökysymysten murtautumisesta valtavirtaan ja vapaaehtoisesta luopumisesta. Kirja kertoo, miten päästää irti saavutetuista eduista, jotta voisimme pitää sen kaikkein tärkeimmän – elämän, joka on harvinaista tässä suuressa universumissa.

Leo Stranius on 44-vuotias järjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Hän on yhteiskunnallinen vaikuttaja, ympäristöasiantuntija ja ajanhallintavalmentaja sekä kahden lapsen isä, jonka hiilijalanjälki on noin kolme tonnia.

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 1000 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Leo Stranius: Tehokkuuden taika

Nyt kun tuhat kirjaa on luettu/kuunneltu alle tuhannessa päivässä, kuuntelin vielä uudestaan myös toisen oman kirjani.

Tämä on siis ”Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana” -sarjan kirja numero 11.

Tämä kirja kertoo tavallaan siitä, miten tuhannen kirjan kuuntelu/lukeminen on mahdollista alle tuhannessa päivässä.

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2020 päätin kokeilla olisiko mahdollista lukea/kuunnella kuukauden aikana 31 kirjaa. Kun tämä onnistui ja kirjojen kuuntelusta tuli vahva rutiini, oli keväällä 2020 täynnä jo 100 kirjaa. Vuoden loppuun mennessä kirjoja kertyi yhteensä 375.

Jos haluat kuulla, miten tämä on mahdollista, kannattaa kuunnella tämä kirja. Se valottaa sitä, miten voi rakentaa omia arvoja palvelevia tapoja ja rutiineja sekä tehdä arjessa merkityksellisiä asioita ilman stressiä ja loppuun palamista.

Tämä on vuoden 2020 alusta lähtien yhteensä 1001 kuunneltu/luettu kirja. Vuonna 2020 kirjoja kertyi yhteensä 375 ja vuonna 2021 yhteensä 370. Vuoden 2022 alussa asetin tavoitteeksi, että ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 1000 kirjaa tuhannen päivän aikana. Viimeiset 10 kirjaa valitsin sen mukaan, mitkä kirjat ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä. Tuhat päivää tulee täyteen 26.9.2022.

  1. Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä?

Kirjassa italialainen Lucio saa lääkäriltä enää muutaman kuukauden elinaikaa. Tämän myötä hän päättää elää loppuelämänsä merkityksellistä elämää.

Kirjan opetus on meille kaikille tuttu. Lopulta kaikkein tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat eivät välttämättä liity rahaan, maineeseen ja kunniaan vaan hyvin pieniin arkisiin asioihin ja läheisiin ihmisiin.

Haluamme kyllä elää merkityksellistä elämää, mutta arjen pyörityksessä tämä usein unohtuu. Vasta kun joudumme kohtaamaan kuoleman pimeyden silmästä silmään, elämä kirkastuu.

Yritän itse pohtia tekemisiäni säännöllisesti. Yksi harjoitus tähän liittyen on se, että kuvittelen kuolevani vuoden päästä. Tämän mielikuvaharjoituksen kautta yritän arvioida nykyistä tekemistä. Olenko tekemässä niitä asioita, joita tuossa tilanteessa tekisin.

Elämää ei tietysti voi elää kuin viimeistä päivää. Vuosi on kuitenkin jo sen verran pitkä aika, että siinä on mahdollisuus suunnata tekemistä kohti omia arvoja ja merkityksiä. Varsinkin jos ei oikeasti ole kuolemansairas tai vuodepotilas.

Harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita. Siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi. Juuri nyt ei ole hyvä hetki aloittaa uusia opintoja, hakea uutta työtä tai olla lasten kanssa. Ehkä myöhemmin. Kuolinvuoteella kadumme kuitenkin enemmän niitä asioita, joita emme tehneet, kuin niitä, joita teimme tai yritimme.

Elämän rajallisuus voi tulla vastaan meistä jokaiselle milloin tahansa. Huominen on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa. Siksi kannattaa siirtyä ”sitten kun” -elämästä tähän päivään.

Kun esimerkiksi kuukauden välein listaan niitä asoita, joita haluan tehdä ennen kuolemaani ja huomaan, että yhä isompi osa arjesta on näiden unelmien elämistä todeksi jo nyt, voi ajatella todella elävänsä.

Ja mikäli arki tuntuu välillä kuormittavalta sekä omat lapset tai puoliso rasittavilta, voi ajatella, että mitä jos tämä olisi juuri se viimeinen kerta tai hetki, kun näen kaikkein rakkaimpiani. Tai saan tehdä jonkun asian. Tämä ajatus maadoittaa mukavasti juuri tähän hetkeen sekä antaa perspektiiviä tunnetilaan tai pettymykseen. Jossain kohtaa se viimeinen hetki on käsillä vääjäämättä.

Kun loppusuora häämöttää, ovat Lucion kysymykset kirjassa julman yksinkertaisia:

Miksi en tehnyt tätä matkaa viime vuonna?
Kaksi vuotta sitten?
Joka vuosi yhteisen taipaleemme aikana?
Miksi emme viettäneet enemmän aikaa yhdessä?
Miksi minulta on mennyt ohi Lorenzon ja Evan kasvuvaiheita?
Julmalla tavalla tavallisia kysymyksiä.
Kysymyksiä, joihin en osaa vastata.

Ehkä se matka kannattaa tehdä ja elää vaikka ne 100 päivää nyt, eikä sitten kun jo liian myöhäistä.

Kääntäjä: Lotta Toivanen

  1. Tim Ferris: 4 tunnin työviikko

Syyskuu on ollut omalta osaltani varsinaisten klassikkokirjojen aikaa. Siispä oli pakko lukea vielä myös vanha kunnon Tim Ferris.

Vaikka aika on nakertanut Ferriksen vinkkejä ja omat tavoitteet ovat kovin erilaisoa, on kirjassa silti huiman paljon viisautta ja konkreettisia keinoja etsiä ja löytää itselle merkityksellinen elämä.

Sen lisäksi, että kannattaa laatia työlista siitä, mitä pitää tehdä, kannattaa laatia myös lista niistä asioista, jotka jättää tekemättä.

Jos olisi pakko karsia tekeminen kahteen tuntiin päivässä. Tai viikossa. Mitä tekisit?

Lue sähköpostit ja muut viestit kahdesti päivässä. Lounaan aikaan ja klo 16.00 aikoihin. Voit laittaa vaikka seuraavan out of office -automaattivastauksen:

”Kiitos, että ymmärrät tämän johtuvan pyrkimyksestä tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Saan tällä tavoin enemmän aikaan ja voin palvella sinua paremmin.”

Voi olla vaikea myöntää, että nykyinen elämä on seurausta 5, 10 tai 20 vuotta sitten tehdyistä päätöksistä tai päättämättömyydestä. Tämä ei ole silti hyvä peruste, etteikö fiksuja päätöksiä kannattaisi tehdä nyt.

Elämässä ja töissä ei kannata vajota uponneiden kustannusten harhaan. Jos ylpeys on muutoksen esteenä, tulee helposti tulevaisuudessakin inhoamaan sitä mitä tekee. Kyse on kyvystä jättää taakse asiat, jotka eivät toimi tai ole mielekkäitä.

  1. Leena Vilkka: Viimeinen vuosi

Sydäntäriipaiseva kirja lapsiperhearjesta, jossa lapsi sairastaa aivorungon syöpää, joka johtaa vääjäämättömään kuolemaan.

Eläinoikeusfilosofina tunnettu Leena Vilkka kuvaa koskettavasti arkea, jossa tulevaisuutta ei ole. Miltä tuntuu, kun tietää, että oma lapsi ei ole menossa kouluun, kasvamassa nuoreksi tai valmistumassa ammattiin.

Kun oma lapsi on kuolemassa, muistuttaa se hyvin nykyhetken tärkeydestä.

Rikkain ei ole se, jolla on eniten vaan se joka antaa paljon.

Lukija: Anna Kuusamo

  1. Leena Vilkka: Suruvuosi

Katkeransuloinen kirja siitä, miltä tuntuu menettää oma lapsi aivan liian aikaisin. Itsenäinen jatko-osa Vilkan viimeinen vuosi kirjalle.

Pohdintaa äitiydestä ja uskonnosta. Katkeruutta ja surua elämän ja kuoleman sattumuksista. Millaisia ajatuksia liikkuu vanhemman päässä ensimmäisen vuoden aikana? Sen vuoden, kun omaa lasta ei enää ole. Kun suru ja tuska ei lopu.

Rohkeutta on jakaa näin syviä tunteita. Koskettava kirja Teklan muistolle.

Mikä on oikeasti tärkeää? Luonnon pyhyys, kauneus ja itseisarvo.

Lukija: Anna Kuusamo

  1. Ossi Nyman: Häpeärauha

Lakoninen romaani keski-ikäisen ihmisen arjesta keskellä välitilaa ja ristiriitaisia kompromisseja.

Romaanin ääni on nostettu kansakunnan tikunnokkaan hänen ollessaan ideologisesti työtön.

Kirja ihmissuhteiden ristiaallokosta. Vanhemmuudestakin. Ja hiukan politiikasta. Erityisesti kirjailijan kirja kirjailijasta. Sekä tuiki tavallisesta keskiluokkaisesta kaupunkilaisarjesta.

Lukija: Jaakko Loukkola

  1. Ilona Suojanen: Onnellisuuspaineen alla

Suomi on maailman onnellisin maa.

Tärkeä kirja onnellisuuspaineesta. Toksisesta onnellisuudesta. Siitä kun on pakko performoida onnea vaikka olisi kuinka kurjaa.

Onnellisuusnaomiolla yritetään peittää omaa pahaa oloa tai korostetaan omaa onnellisuutta vielä enemmän.

Liian usein vertaamme itseämme muihin. Tonnin palkankorotus ei tuo onnea jos kollega saa parin tonnin korotuksen.

Raha ei tee onnelliseksi sen jälkeen kun minimitulotaso on saavutettu. Silti ihmiset käyttävät aikaansa tienatakseen enemmän rahaa vaikka kannattaisi käyttää rahaa saadakseen enemmän aikaa.

Suojanen muistuttaa myös, että Sonja Lyubomirskyn onnellisuustutkimukset, joiden mukaan 50% onnellisuuden tunteesta johtuu perimästä, 10% yleisistä olosuhteista ja 40% ihmisen jokapäiväisestä toiminnasta ja omasta suhtautumisesta eivät ehkä pidä paikkansa. Perimän ja onnellisuuden suhteesta kun ei ole ehkä sittenkään tarpeeksi tutkimusta.

Lukija: Maruska Verona

  1. Johanna Huhtamäki: Pakkopositiivosuudesta tasapainoon

Kirja toksisesta onnellisuudesta. Tärkeä puheenvuoro siitä, miten olemme ajaneet itsemme tilanteeseen, jossa kaiken pitää olla positiivista.

Tämä on helppo tunnistaa ympärillä. Harva uskaltaa nostaa negatiivisia asioita esille kun kysytään kuulumisia. Pitää raaputtaa aika syvälle.

Uhriutumisen sijaan kannattaa ottaa vastuu tai päästää irti. Kaikkea ei voi muuttaa. Omaa ajattelua voi. Joskus kannattaa katsoa ohi. Jos kuitenkin elää arvojensa mukaan, voi toimia merkityksellisesti. Jos ei muuta mitään, mikään ei muutu. Muiden auttaminen on yksi suurimmista merkityksen antajista. Tämä vaikuttaa kestävän onnellisuuden rakentamiseen ja siihen, mitä ajattelemme itsestämme.

Yhteiskunnassa on niin paljon puhetta merkityksellisyydestä, että veikkaan vielä myös toksisen merkityksellisyyden nousevan jossain vaiheessa keskusteluun.

Kiinnostavaa kuitenkin on, että onnellisuutta, positiivisuutta tai selfhelp-kirjallisuutta haastavat kirjat usein tarjoavat samoja perusasioita tilanteeseen kuin ne kaikkein klassisimmat itseapukirjat.

Lukija: Mili Kaikkonen

  1. Heli Mäenpää: Etsii omaa ihmistä

Yhteensä 25 tarinaa rescuekoirista. Kuuntelin kirjan yhdessä 8-vuotiaan lapsemme kanssa, joka on ihastunut koiriin.

Kirja avaa hyvin, miten haastavista oloista rescue-koirat yleensä tulevat ja miten paljon nämä taustat vaikuttavat koiriin vielä pitkään sen jälkeen. Ja miten rankka ja raskas ympäristön vaihdos on koiralle.

Itsessä kirja herättää ristiriitaisia tunteita. Rescue-toiminta ilman muuta auttaa koirayksilöitä. Kuitenkin samaan aikaan koirat nähdään usein välinearvoisina ihmiselle iloa ja hyvinvointia tuottavina perheenjäseninä. Samalla kun koiria myös usein inhimillistetään tarinoiden kautta.

Yhtä kaikki. Mäenpään kirja on ehdottomasti hyvän mielen kirja, jossa on onnellinen loppu. Ehkä tällä sai lapsenkin edes hiukan ymmärtämään miten vaativa vastuu koiran tai rescue-koiran ottaminen olisi.

Eläinfilosofi Elisa Aaltolan loppusanat ovat puhuttelevat. Maailmassa on 200 miljoonaa koditonta koiraa. Tämä kertoo karua kieltä ihmisen vastuuttomuudesta. Emme voi pelastaa kaikkia maailman koiria, mutta sille, jonka pelastamme, on se koko maailma.

Lukija: Krista Kosonen

  1. Hannele Cantell: Hetki ennen kaatumista

Koskettava ja henkilökohtainen kirja ihmisestä, joka sairastuu aikuisena kahteen hyvin harvinaiseen neuroimmunologiseen sairauteen.

Miltä tuntuu muutos ja luopuminen, riippuvuus hyvinvointiyhteiskunnasta ja oman rakkaan puolison avusta. Millaista on hävetä omaa vammaisuutta?

Raa’an rehellinen. Millaisia ajatuksia herää kun matka vessaan on kuin maraton?

Myös kirjan lukija Meri Nononen tekee tässä hienon roolisuorituksen.

Lukija: Meri Nenonen

  1. Sampo Sammalisto & Antti Asunmaa: Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin

Hyvä aloittelijan opas oman talouden hallintaan ja sijoittamiseen.

Sammalisto ja Asunmaa muistuttavat, että kaikki alkaa budjetin tekemisestä. Siitä, että tunnistaa mihin rahaa kuluu. Kuukausittainen budjetti kannattaisi rakentua seuraavasti:

-kiinteät kulut (enintään 50-55%)
-sijoittaminen (vähintään 10%)
-säästäminen (tasan 10% kunnes puskuri täynnä ja sen jälkeen sijoituksiin)
-kuluttaminen (enintään 25-30%)

Puskuriin/pahanpäivän varalle kannattaa säästää 3-6 kk kuluja vastaava summa.

Erityisesti kannattaa varoa kestotilauksia ja kuukausimaksuja. Investoinneissa kannattaa miettiä käyttöastetta. Loma-asunnon tai mökin ostaminen on harvoin taloudellisesti perusteltua. Pikemminkin kannattaa lainata tai vuokrata.

Liikkumisen suhteen auton hankkiminen ja autoilu on kaikkein huonoin vaihtoehto. Taloudellisesti. Mikäli ihmiset olisivat rationaalisia tai toimisivat taloudellisesti järkevästi, vain hyvin harva hankkisi auton.

Itse olen satojatuhansia euroja rikkaampi, koska en ole koskaan hankkinut ja omista autoa.

Sijoittamisen suhteen kirja tarjoilee perinteiset neuvot. Kannattaa hajauttaa maantieteellisesti, ajallisesti ja toimialoittain sekä erilaisten kohteiden suhteen.

Yksi hyvä tapa on esim jakaa sijoitukset kiinteistöjen, rahastojen, osakkeiden ja käteisen välille niin, että kussakin on jatkuvasti maksimissaan 33% ja minimissään 20%. Jos joku osa-alue menee tavoitetason yli tai ali, siirretään sijoituksia sen mukaan.

Toki parasta ja tuottoisinta sijoittamista on lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen. Siitä saa välitöntä mielihyvää ja lisää omaa hyvinvointiaan sekä tulee rahoittaneeksi niitä toimijoita, jotka toimivat planeettamme puolesta. Mitään parempaa tuottoa en voi kuvitella kuin elinkelpoinen planeetta.

  1. Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran pohjola

Hieno tietokirja ilmastokriisistä ja luontokadosta. Erityisesti Naalista, sopuleista ja riekoista. Näiden eläinten traagisesta kohtalosta ihmisen loputtoman ahdeuden edessä.

Samaan aikaan kirja toivosta. Voisiko naalin palauttaminen Suomen luontoon olla sittenkin mahdollista?

Lukija: Elina Varjomäki

  1. Edouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Ranskan kohukirjailijan neljäs teos. Kunniainosoitus kirjailijan äidille ja rinnakkaisteos Kuka tappoi isäni -romaanille.

Tykkään Louisen toteavasta kirjoitustyylistä ja selkeistä lyhyistä lauserakenteista. Sen sijaan sisältö ei ehkä enää ainakaan tässä kirjassa tarjoa kovin paljon uutta.

Kirja oman identiteetin löytämisestä ja oikeudesta olla oma itsensä. Nykymaailmassa.

Kääntäjä: Lotta Toivonen
Lukija: Ville-Veikko Niemelä

  1. Julie Smith: Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin?

Smith tarjoilee mielentaitojen kattavan työkalupakin. Kirjassa käydään läpi hyvin esimerkiksi erilaisia ajatusvääristymiä.

Täytyy ja pitää ajattelusta siihen, että saa. Ne ajatukset, joita ajattelet vahvistuvat mielessä ja muistoissa. Mitä enemmän asioita siis vatvoo, sitä enemmän ne hallitsevat elämääsi. Yhteys toisiin ihmisiin on parasta lääkettä vatvomiseen. Myös kiitollisuusharjoitukset auttavat aivoja siirtymään hyviin asioihin. Vaikka emme voi valita mieleemme tulevia asioita, voimme valita, mille niistä annamme huomiomme. Ajatukset eivät ole tosiasioita vaan ehdotuksia.

Smith puhuu kuoleman pelosta. Kuoleman hyväksyminen auttaa tekemään elämästä merkityksellistä. Smith kannustaa esimerkiksi miettimään, millaisen muistokirjoituksen haluaisit hautakiveesi. Tämä auttaa ehkä kirkastamaan oman elämän tarkoitusta vielä kun olet elossa.

Kun arvot ohjaavat tavoitteita, tuntuu arkikin tarkoituksellisemmalta. ”Tärkeintä ei ole se, mitä haluat itsellesi tapahtuvan vaan se, millainen ihminen halut olla. Mitä haluat saada aikaan ja miten suhtaudut elämääsi olosuhteista riippumatta.”

Olet toistuvien tapojen seuraus. Millainen ihminen olet ja haluat olla sekä mitä teet tänään tuon eteen?

Erinomainen kirja. Tosin kertausta kaikesta siitä, mitä on kerrottu meille kaikille aiemmin lukemattomissa psykologiaa, itsensä johtamista ja selfhelppiä käsittelevissä kirjoissa. Myös omassa Tehokkuuden taika -kirjassani.

Kääntäjä: Susanna Hirvikorpi
Lukija: Anna Kuusamo

  1. Dave Ramsey: The Total Money Makeover

Ramseyn kirja edustaa klassista ota itseäsi niskasta kiinni ajattelua sivuuttaa aika kevyesti polkuriippuvuudet ja erilaiset lähtökohdat sekä yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutukset arkeen. Vaikka onkin totta, että suurin osa meistä voi halutessaan olla talpudellisesti riippumattomia.

Kirjassa on kuitenkin paljon hyviä huomioita elämänhallinnasta ylipäätään. Jos jatkat elämässä samaa rataa, saat samoja tuloksia. Muutos vaatii muutosta myös käyttäytymisessä.

Käytämme rahaa joita meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Hyvä esimerkki tästä on auton hankinta.

Ramseyn neuvot ovat suunnilleen seuraavat:
-säästä hätärahasto, josta voit tehdä akuutteja hankintoja. Tämä voi olla vaikla 500-1000 euroa
-maksa kaikki kulutusvelat pois
-säästä 3-6 kk rahat pahan päivän varalle
-säästä ja sijoita puolet tuloistasi eläkepäiviä varten
-maksa asuntolainasi pois niin nopeasti kuin mahdollista

Entä tämän jälkeen? Mihin rahaa lopulta tarvitaan? Mitä sitten kun olet taloudellisesti itsenäinen ja vapaa. Rahaa voi käyttää hupiin, sijoittamiseen ja lahjoittamiseen. Lähes jokainen superrikas lahjoittaa. Tämä lisää hyvinvointia ja onnellisuutta.

Toisaalta kannattaa muistaa, että ei tarvitse olla rikas voidakseen lahjoittaa. Meidän kotitaloutemme on lahjoittanut vuosia noin 10 prosenttia nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Se on myös tuottoisinta kuviteltavissa olevaa sijoittamista.

En ole ihan vakuuttunut toimiiko se, että lukija suorastaan huutaa kirjan tekstiä.

Lukija: Dave Ramsey

  1. Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää

Huikea kirje valosaasteen merkityksestä eläimiin, luontoon ja ihmiseen. Eklöf väittää, että valosaaste tulee olemaan yhtä merkittävä tekijä kuin melusaaste. Ja perustelee väitteensä hyvin.

Eklöf vyöryttää hyviä esimerkkejä siitä, miten valo häiritsee hyönteisiä, lepakoita, kilpikonnia, kasveja, meriekosysteemiä ja tietysti ihmistä. Tällä taas on luonnon monimuotoisuuden kokonaisuudessa iso merkitys.

Valon ja pimeyden luonnollinen rytmi on monin paikoin huolestuttavasti sekaisin. Arvostetaan myös pimeyttä ja nautitaan siitä!

Kääntäjä: Christine Thorel
Lukija: Mikko Leskelä

  1. Mervi Juusola: Levottomat aivot

Olen kuunnellut tämän aiemminkin. Kirjassa on paljon hyvää perustietoa siitä, miten suhtautua erityislapsiin. Miten esimerkiksi normaaliohjeistus, palkinnot tai rangaistukset käyttäytymisen ohjaamiseksi eivät toimi. Enemmän kannattaa keskittyä lapsen itsetunnon vahvistamiseen. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun omien lasten kanssa on paikoin erilaisia haasteita.

Juusola antaa välineitä siihen, miten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet käännetään ja työstetään vahvuudeksi.

Levottomiin aivoihin, kuten melkein kaikkeen muuhunkin, toimii riittävä lepo, terveellinen ravinto ja säännöllinen liikunta. Lisäksi selkeät ohjeistukset, toistot ja sen myötä rakentuvat tavat ja rutiinit ovat tärkeitä. On suorastaan hömmentävää miten samat perusasiat korostuvat lapsista aikuisiin ja erilaisiin erityistapauksiin.

Lukija: Marjaana Kuusniemi-Korhonen

  1. George Orwell: 1984

”Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.”

Iso veli valvoo -yhteiskunnan klassikkoteos. Mitä tapahtuu kun vapauden sijaan ihmisille tarjotaan vain ”parasta”. Valvonta ulotetaan kaikkialle. Lapset ilmiantavat vanhempansa. Historia kirjoitetaan uudestaan ja toisinajattelijoita rangaistaan. Myös niitä, jotka näkevät sopimattomia unia.

Dystopia. Kirja vallasta. Siitä kun puolue tietää mikä on yksilölle parasta. Kuvittele saapas, joka talloo ihmisen kasvoja. Ikuisesti.

Onko viha kuitenkin uuvuttavampaa kuin rakkaus? Elämä voittaa. Ennemmin tai myöhemmin.

Änikirjan ohella kyse on kokonaisvaltaisesta kuunnelmasta täynnä hienoja ääninäyttelijöiden roolisuorituksia ja huikeita efektejä. Oli suorastaan maagista kuunnella tätä äänimaisemaa samalla kun juoksin illan pimeydessä.

Käännös: Jari Siltakoski
Lukijat: Jani Karvinen, Alina Tomnikov, Lauri Tiilikainen

  1. Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät

Otteita Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä. Viisaita vaikkakin hiukan irrallisia ajatuksia. Minulla oli kunnia toimia Eeva Kilven kanssa samaan aikaan vuosia sitten Suomen Kestävän kehityksen toimikunnassa sekä tutustua hänen ajatuksiin jo silloin.

Elämällä on se tarkoitus, jonka sille annamme, toteaa Kilpi. Ei kuolema ole vaikeaa vaan kuoleman odotus, joka on elämää.

Lukija: Eija Ahvo

  1. Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Klassikkoteos äärimmäisistä olosuhteista ja merkityksen löytämisestä. Vaikka olen lukenut kirjan aiemmin, oli tämä sopiva teos vuosikymmenen tuhannenteen päivään. Tämän myötä olen nyt lukenut tai kuunnellut yhteensä 1020 kirjaa viimeisen tuhannen päivän aikana.

”Ihmiseltä ei voida ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä.” Tämä henkinen vapaus antaa elämälle tarkoituksen.

Ihmisyyden rajalla on kuvaus wieniläisen neurologian ja psykiatrian professorin kokemuksista keskitysleireillä. Nämä kokemukset johtivat logoterapian kehittämiseen. Logoterapia on yksi psykoterapian muoto, joka haastaa Freudin deterministisen näkemyksen ihmisen perimmäisestä olemuksesta ja psykoanalyysille perinteisen opin, jonka mukaan neurooseistaan parantuaakseen ihmisen on ymmärrettävä niiden syyt.

Frankl pohtii teoksessaan erityisesti sitä, mikä erotti niitä henkilöitä, jotka selvisivät hengissä keskitysleirien äärimmäisistä olosuhteista. Frankl siteeraa usein Nietzscheä: Se jolla on ”miksi” elämälleen, pystyy kestämään melkein minkä tahansa ”miten”.

Kun keskitysleirien vangeilta oli riistetty kaikki, jäi jäljelle enää ainoa inhimillinen vapaus – kyky valita oma suhtautuminen annettuihin olosuhteisiin. Franklinin mukaan ihmisiä auttaa pysymään elossa kaikkein tehokkaimmin tieto siitä, että elämällä on tarkoituksensa.

”Tunne, joka on kärsimystä, lakkaa olemasta kärsimystä heti kun muodostamme siitä selvän ja tarkan kuvan. Vanki, joka oli menettänyt uskon tulevaisuuteen – omaan tulevaisuuteensa – oli kadotettu. Menettäessään uskon tulevaisuuteensa hän menetti myös henkisen otteensa. Hän antoi itsensä rappeutua henkisesti ja fyysisesti. Tämä tapahtui tavallisesti melko nopeasti, kriisinä, jonka oireet olivat kokeneelle leirin asukille tutut.”

Franklinin mukaan ne, jotka elivät elämäänsä jotain itseään suurempaa tarkoitusta varten ja joilla oli tunne siitä, että he olivat vastuussa elämälle jostakin, selvisivät noista äärimmäisistä olosuhteista kaikkein todennäköisemmin hengissä.

”Sitten käsitin sen suurimman salaisuuden merkityksen, joka inhimillisellä runoudella, inhimillisellä ajattelulla ja uskonnolla on annettavanaan: ihminen pelastuu rakkauden avulla ja rakkaudessa. Ymmärsin miten ihminen, jolla ei tässä maailmassa ole enää mitään jäljellä, saattaa tuntea riemua, vaikka vain lyhyen hetken, ajatellessaan rakastettuaan. Äärimmäisessä lohduttomuudessa, jolloin ihminen ei pysty ilmaisemaan itseään positiivisen toiminnan avulla, kun hänen ainoa saavutuksensa ehkä on kärsimysten kestäminen oikealla tavalla – kunniallisella tavalla – sellaisessa tilanteessa ihminen voi, ajatella rakkauden kuvaa, jota hän kantaa rakastetustaan, saavuttaa täyttymyksen.”

Kääntäjät: Osmo Jokinen ja Eila Sandborg

  1. Asta Leppä: Aivan äksänä

Kirjassa Leppä pohdiskelee sukupolvien mielenmaisemia. Millaista on tarkkailla X-sukupolven edustajana nuorempien maailmankuvaa?

Sukupolvien välisen eron voi tunnistaa siitä harjoittaako yksinkertaista ironiaa. Monille vanhemmille ihmisille milleniaalien harjoittama kaksinkertainen ironia voi lyödä kuitenkin jo tyhjää. Siinä annetaan ymmärtää, että tarkoitetaan vastakkaista vaikka puhutaankin totta. Z-sukupolvi sen sijaan vie ironian vähähappisiin sfääreihin harjoittamalla metaironiaa viljelemällä sellaista absurdismia ja niin surreliastisia merkitystihentymiä, että huippaa.

Leppä viittaa myös selvityksiin, jossa normaali brittiläinen teini kuvittelee pystyvänsä seuraamaan samaan aikaan kuutta eri kanavaa. Tämä on kuitenkin fysiologinen mahdottomuus. Tosiasiassa he vain sukkuloivat kanavasta toiseen ja suoriutuvat keskimäärin 20 % huonommin kuin monomaanikot. Tämä on lisännyt itseaiheutettua keskittymishäiriötä.

Leppä pohtii, että radikaaleimmat radikaalit liikkuvat nykyään ehkä enemmän esteettisessä keskustassa eli ulkonäen osalta tavallisuudessa. Vastarinta ei ole ulkoista symboliikkaa ja kapinallista habitusta vaan jotain vaikeammin torjuttavaa. Ilmastolakkoilua, transoikeuksien ajamista, veganismia ja polyamoriaa sekä anarkismia ja libertaariutta. Aate korostuu, jos oma olemus ei vie huomiota. Näin oma radikalismi voidaan naamioida tavallisuuden kesyillä kuteilla.

Lukija: Asta Leppä

  1. Esa Saarinen: E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta

Saarisen kirja Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin oli aikanaan yksi suosikkini. Tutuksi on vuosien varrella tullut myös filosofia ja systeemiajattelu -kurssi. Enemmän kuitenkin tykkäsin aikanaan ehkä samaan genreen kuuluvan Pekka Himasen Elämä taideteoksena -luennoista.

Saarisen tuore kirja kertoo rakkaudesta ja tietysti Pipsasta, myös esipipsallisesta ajasta, kuten Saarinen itse tuon ajan nimeää. Tietysti puhutaan Aristoteleestä ja Sartresta sekä Helsingin Filosofian laitoksesta.

Tuntuu kuitenkin, että Saarisen ajattelu ponnistaa usein yliopiston sijaan enemmänkin Matti Nykäsen kuolemattomasta heitosta anna tsäänssille mahdollisuus. Usein Saarinen tarkastelee asioita metatasolle eli pohdiskelee ajattelun ajattelua, rakkauden rakkautta tai filosofian filosofiaa. Tietysti Saariselle tutulla kohottavalla tyylillä, jossa kaikki menee suoraan ylärekisteriin. Kirja on yhtä sanojen kikkailun ilotulitusta. Ei kannata keskittyä kaikkein ilmeisimpään koko ajan vaan ottaa ilmeinen vähemmän ilmeisenä.

Välillä hän saa olla esimerkiksi ”jumaluussarjan megatäden taikapiirissä” sekä rakentaa avaruutta, jotta muut voivat loistaa tähtinä. Elämä on kuolemaan valmistautumista.

Lukija: Esa Saarinen

  1. Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema

Ansiokasta pohdintaa journalismin nykytilasta. Neljännestä valtiomahdista.

Kuuntelin kirjan kun kuulin, että olin itsekin päässyt mukaan teokseen kirjoituksellani median roolista ilmastokriisissä.

Median roolia voi arvioida ja lähestyä mielestäni esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Kuinka paljon ja miten laadukkaita uutisia ilmastokriisistä tehdään?
  • Minkä tyylisiä uutiset ovat – luovatko ne ahdistusta, toivoa – lisäävätkö tietoa tai hakevatko klikkauksia?
  • Onko ilmastouutisointi oma (marginaalinen) osionsa vai läpileikkaava teema kaikessa uutisoinnissa?
  • Mitkä ovat median omat ilmastovaikutukset ja miten ne on huomioitu toiminnassa?
  • Mikä on median linja esimerkiksi fossiilimainontaan? Mikäli kyseessä on kaupallinen media, hyväksytäänkö omiin kanaviin fossiilimainontaa.

Kortesuo pohtii kirjassaan ansiokkaasti ja konkreettisten esimerkkien kautta sananvapautta, toimittajiin vaikuttamista, sosiaalisen median roolia ja klikkiotsikoita sekä tasapuolisuusharhaa. Voiko toimittaja olla puolueeton ja tarvitseeko hänen olla?

Viestinnän ammatttimaisen kirja journalisteille.

Lukija: Ella Pyhältö