Kesäkuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Kesäkuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 29 kirjaa. Kuluneen vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 180 kpl.

Tässä nostot kesäkuun kirjoista:

  • Kuukauden paras luonto- ja retkeilykirja oli Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut
  • Kuukauden avartavin tietokirja oli David Eagleman: Aivojen ääretön tarina
  • Kuukauden koskettavin kirja oli Laura Save: Paljain jaloin
  • Kuukauden kiinnostavin elämäkerta oli Kati Marton: Merkel
  • Kuukauden paras klassikkoteos oli: Juhana Torkki: Puhevalta
  • Kuukauden mielenkiintoisin ympäristökirja oli Atte Korhola: Tämä ihmisen luonto
  • Kuukauden pride-kirja oli Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi

Alla näistä ja kaikista muista kuukauden aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.

Lisäksi voit katsoa:

***

  1. Atte Korhola: Tämä ihmisen luonto

Ympäristömuutoksen professori Atte Korholan puheenvuoro luonnon ja ilmaston puolesta. Kirjassa käydään läpi ansiokkaasti ilmastonmuutoksen historiaa ja ilmastotutkimusta. Aikajänne on paikoin pitkä ja hyvä niin.

Vaikka biomassan energiakäyttö on laskennallisesti päästötöntä, aiheuttaa se tosiasiallisesti merkittävästi päästöjä. Puhumattakaan vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Metaani taas on erityisen ongelmallinen ja voimakas ilmaston lämpenemistä aiheuttava kasvihuonekaasu.

Näin ollen johtopäätös on aika selvä. Kun nykyistä hiilibudjettia on jäljellä niin vähän, ei biomassan tai maakaasun energiakäyttö edes siirtymävaiheen energialähteenä ole fiksua. Metaanipäästöjä aiheuttaa myös eläintuotanto. Kirjassa Korhola puhuu kasvissyönnin puolesta.

Korhola pyrkii teoksessa edustamaan jonkinlaista ilmastorealismia ja toppuuttelee kaikkein synkimpiä uutisia ja näkemyksiä ilmastonmuutoksesta. On tietysti totta, että maapallo ei ilmaston lämmetessä varmasti tuhoudu. Vaikka elämä maapallolla jatkuu ilmastonmuutoksesta huolimatta, muuttuu se kuitenkin nykyiselle ihmisen elämäntavalle yllättävän nopeasti hyvin hankalaksi.

Korhola on huolissaan siitä, että tuomiopäivän puheet ja uutiset ilmastokriisistä aiheuttavat ilmastoahdistusta ja sitä kautta toivottomuutta. Kaikkia kun ei ole tarpeen vakuuttaa ilmastokriisin vakavuudesta. Riittää, että suuri osa toimii. Heti seuraavaksi hän kuitenkin luo synkkää kuvaa siitä, miten uusiutuvat energiaratkaisut eivät riitä korvaamaan kaikkia fossiilisia polttoaineita ja miten paljon ongelmia myös uusiutuviin energialähteisiin liittyy. Tämä on toki totta, mutta näin hän on itse kirjallaan mukana luomassa synkkää ja toivotonta kuvaa ilmastokriisin suhteen.

Yhden todella tärkeän havainnon Korhola kuitenkin nostaa kirjassa esille monta kertaa. Meidän ei enää tarvitse vakuuttaa ihmisiä tilanteen vakavuudella. Tuomiopäivän puheita ei tarvita. Riittävän moni ymmärtää ilmastokriisin varsin hyvin. Riittää, että ne, jotka ymmärtävän tilanteen, saadaan vain toimimaan. Loput tulevat kyllä automaattisesti perässä, kun toimintaympäristö vääjäämättä muuttuu.

Lukija: Ville-Veikko Niemelä

  1. Sisko Savonlahti: Kai minä alusin tätä

Lakoninen, pelkistetty ja kaunistelematon romaani 36-vuotiaan naisen elämästä keskellä ihmissuhde- ja ulkonäköpaineita sekä tavarapohdintoja.

Ajankuvaan sopiva terapiakirja kaikille, joilla oman elämän merkitys ja elämänhallinto on kateissa tai se keskittyy lähinnä omaan ulkonäköön, ihmissuhteisiin tai siihen, millaisia vessaharjoja ja huonekaluja ihmisillä on.

Ehkä lukija saa voimaa siitä, että kirjan henkilöllä on vielä hiukan tylsempää ja kurjempaa. Kirjan ansio onkin omasta näkökulmastani siinä, että se muistuttaa, miten vähän minua kiinnostaa sellainen arki ja elämä, joka niin monia kiinnostaa.

Samaistumispinta omalta osaltani kirjassa on hyvin lähellä nollaa ja juuri siksi tämä on niin hyvä kirja. Aina kun kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat erilaisia tai erilaisessa elämäntilanteessa. Siellä on oppimisen ja uudelleen ymmärtämisen paikkoja.

Paitsi yksi asia kirjassa inspiroi. Koiran nimi. Se oli tofu.

Lukija: Mimosa Willamo

  1. Panu Kunttu ja Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut

Huikea kirja Kunttujen vuonna 2020 toteuttamasta melontaretkestä Pentti Linkolan 1970-luvulla toteuttaman souturetken jäljillä.

Melontaretki kulkee Salosta Ahvenanmaan länsipuolelle Signildskärille ja sieltä takaisin länsirannikkoa pitkin ohi Uudenkaupungin ja Rauman aina Porin Tahkoluodolle asti.

Matka kesti 51 päivää ja sen aikana kertyi 1129 melottua kilometriä, yli 600 havaintopaikkaa ja 26 159 laskettua lintuyksilöä. Suoritus on uskomaton, mutta vielä uskomattomampi se oli Pentti Linkolan tekemänä 1970-luvulla soutuveneellä perheensä kanssa ilman kunnollisia varusteita.

Kirja osoittaa, miten saaristoluonto on muuttunut. Rannat rakennettu ja monet linnut harvinaistuneet. Ilon aiheitakin toki on. Esimerkiksi merikotka on nyt merkittävästi yleisempi kuin 1970-luvulla. Samoin kyhmyjoutsen.

Kun Kuntut vertaavat omia havaintojaan Linkolan päiväkirjoihin, löytyy sieltä myös paljon samaa. Yleisimpien lajien joukossa on molemmilla kalalokki, lapintiira ja meriharakka. Vastaavasti Kunttujen havaintojen kärkiviisikossa on kyhmyjoutsen ja Linkolan kärkiviisikossa taas merilokki. Siinä missä kyhmyjoutsen on yleistynyt, on merilokki taantunut. Myös esimerkiksi karikukko on taantunut pahasti.

Lisäksi esimerkiksi tukkasotka, pilkkasiipi ja harmaalokki olivat vielä hyvin yleisiä Linkolan aikana. Nykyään nämä ovat kuitenkin taantuneita ja uhanalaisia lajeja Suomessa.

Linkola havaitsi 149 lajia ja Kuntut 135. Toivottavasti vastaava retki, vaikka se äärimmäisen vaativa onkin, tullaan tekemään vielä monta kertaa tulevaisuudessa.

Kannattaa lukea myös Piia Elosen Helsingin Sanomiin 29.5.2022 kirjoittama ”Melonta läpi muutosten” artikkeli Kunttujen kirjasta ja retkestä

Lukija: Ilkka Villi

  1. Sanna Aulankoski: Tietotyön taidot

Tuore kirja työelämän muutoksista. Erityisesti asiantuntijatyön näkökulmasta.

Asiantuntijatyö on yhä useammin itseohjautuvaa vailla selkeitä käskyjä tai sääntöjä. Tämä tuo paljon haasteita itsensä johtamiseen ja ajanhallintaan. Työltä odotetaan yhä enemmän merkitystä. Motivaatio ja tunteiden hallinta korostuvat sekä kyky tunnistaa omat rajansa.

Hyvä ja tiivis kirja kaikille tietotyöläisille, jotka ovat kiinnostuneita oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä ja kehittämisesdtä.

Yksi hyvä vinkki jäi mieleen. Tekemistä elämän eri osa-alueilta kannattaa yhdistää. Käytännössä siis niin, että esimerkiksi urheilee lasten kanssa tai opettelee uutta kieltä puolison kanssa.

Lopulta oman työn merkitystä voi pohtia vaikka eläytymällä tulevaisuuteen. Kun olet jäänyt eläkkeelle, mitä omasta työstäsi silloin mietit.

Lukija: Anni Kajos

  1. Riina Katajavuori: Perhehytti

Katajavuoren kirjoituksia vanhemmuudesta ja perhe-elämän kiemuroista. Kepeää ja rentoa kuunneltavaa. Hyviä pohdintoja vanhemmuuden tuulista ja ristiaallokosta. Ylipäätään arjen erilaisista tilanteista. Mukavaa vertaistukea kaikille vanhemmille, joilla on suhteellisen tavallisia lapsia.

Lukija: Riina Katajavuori

  1. David Eagleman: Aivojen ääretön tarina

”Elämän ihme ei ole se millaisia olemme, vaan se millaiseksi elämä meidät muuttaa.”

Aivotutkijan huikea kirja aivojen toiminnasta ja niiden jatkuvasta muutoksesta eli neuroplastisuudesta. Kiinnostavia esimerkkejä siitä, miten aivot sopeutuvat erilaisiin tilanteisiin.

Monet Eaglemanin esimerkit ovat kuin tieteiselokuvista. Pystymme jo nyt rakentamaan laitteita, jotka mahdollistavat mangneettikenttien tuntemisen, värien ja ultraäänien kuulemisen tai vaikka ultraviolettisäteilyn näkemisen. Tämäkin on kuitenkin vasta alkua.

Eaglemanin visioissa pystymme luomaan uusia aisteja. Tulevaisuudessa voimme halutessamme tuntea vaikka kaikki Twitter-viestit tai pörssikurssit. Tämä on mahdollista, koska aivot kykenevät sopeutumaan uuden tiedon vastaanottoon uusien datavirtojen kautta.

Ajatusten voimalla aivojen avulla voimme myös ohjailla robotteja jo nyt maailman toisella laidalla. Näin voimme ohjata myös puuttuvien raajojen tilalle laitettuja proteeseja. Tämä mahdollistaa sen, että tulevaisuudessa voimme ohjata robottetja tehtaassa tai kuussa kotisohvaltamme käsin ajattelun voimin. Mikään ei estä myöskään sitä, että voimme lisätä ylimääräisiä raajoja ihmisille. Aivot sopeutuvat tähänkin.

Eagleman tuo 10 000 tunnin harjoitteluun tärkeän lisän. Mikäli jossain haluaa tulla oikein hyväksi, kannattaa harjoittelu aloittaa mahdollisimman varhain. Lapsena aivot sopeutuvat ja muokkautuvat parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen ja rakentavat perustan sen ympärille.

Jos aloittaa esimerkiksi viulun soiton tai uusien kielien harjoittelut yli 10-vuotiaana, ei voi enää tulla parhaaksi soittajaksi tai puhua uutta kieltä ilman korostusta tai murretta kuin natiivi. Aivot eivät yksinkertaisesti enää rakennu myöhemmällä iällä tämän taidon ympärille yhtä tehokkaasti kuin lapsena.

Kirjan lopussa myös kiinnostava hypoteesi. Lyijyn käytön kieltäminen bensiinissä vähensi 23 vuotta myöhemmin rikollisuutta Yhdysvalloissa. Tämä johtui siitä, että lyijyn vähenemisen myötä sikiöiden aivot eivät enää saanet niin paljon myrkkyjä, jotka lisäävät aivojen impulsiivisuutta ja aiheuttavat väkivaltarikollisuutta.

Kääntäjä: Nina Mäki-Kihniä
Lukija: Kalle Chydenius

  1. Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä

Ravitsemusterapeutin hyvä kirja terveellisestä ruokavaliosta ja rasvoista. Liika rasva on haitaksi, mutta samalla rasvahapot ovat välttämätön osa terveellistä ruokavaliota.

Saarnian tärkein viesti on syödä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa ja valmisruokaa. Lisäksi kannattaa suosia esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, siemeniä ja marjoja.

Vegaaniruokavaliossa aiemmin ongelmana ei itselläni ollut se, että söisin liikaa valmis- ja pikaruokaa tai liikaa kovia rasvoja. Päinvastoin. Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Kaupan hyllyt ovat täynnä mitä moninaisempia vegaanisia valmisruokia, levitteitä ja leikkeleitä, joissa on paljon tyypillisesti kookosrasvaa ja lisäaineita.

Kovien rasvojen sijaan kohti pehmeitä. Rasvan kovuus ei ole kuitenkaan ainoa asia. Rasvan pahin vihollinen on kuumennus.

Lukija: Vappu Nalgantogöu

  1. Laura Save: Paljain jaloin

Koskettava kuvaus alle 30-vuotiaana kuolleesta äidistä, puolisosta ja lääketieteen opiskelijasta. Millaista on nuoren aikuisen arki jatkuvien hyvien ja huonojen syöpäuutisten keskellä.

Miten voi kestää henkisesti, kun joutuu jättämään kaiken kesken. Kun syöpä vie koko elämän yksi huono uutinen kerrallaan.

Vahva muistutus ihmisen loputtomasta kyvystä sopeutua aina uuteen tilanteeseen. Vahva muistutus hyvinvointivaltion ja -yhteiskunnan palveluista. Vahva muistutus siitä, että elämää kannattaa elää nyt ja tehdä merkityksellisiä asioita jo tänään.

Lukija: Hanna Mönkäre

  1. Julia Thuren & Raisa Mattila: Lapsiperheen parisuhdekirja

Erinomainen teos pikkulasten vanhemmille. Paljon vertaistukea ja käytännön vinkkejä siihen, mitä kannattaa huomioida kun suhteeseen tulee pieni lapsi.

Yleisesti ottaen ihmisten onnellisuus laskee lasten hankkimisen ja saannin myötä. Tämä tarkoittaa kovia aikoja myös ihmissuhteille. Kannattaa kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen, kotitöiden ja lastenhoidon tasaiseen jakautumiseen, rahankäyttöön sekä tietysti seksielämään ja mielenterveyteen. Valitettavan usein ihmissuhteissa on myös väkivaltaa. Myös siihen ja sen käsittelyyn kirja antaa hyvät perusneuvot.

Kiinnostava yksityiskohta jäi mieleen. Kun ihmissuhteet joutuvat pienen lapsen myötä koetukselle, voi tehdä myös sopimuksen siitä, että ainakin kaksi vuotta ollaan yhdessä. Toki tähän liittyy monia ongelmia ja hyväksikäytön mahdollisuuksia, mutta ajatus siitä, että jotkut elämän peruspalikat ovat turvattu muuten turbulentissa ja alati uusia haasteita tuovassa arjessa, on hyvä.

Omat lapset ovat jo 8- ja 10-vuotiaita, joten kirja toimi itselläni lähinnä jo menneen pikkulapsiperhearjen fiilistelynä.

Lukija: Anni-Maija Koskinen

  1. Ross Edgley: Blueprint

Ross Edgley on ultraurheilija, joka on uinut esimerkiksi Iso-Britannian ympäri 2860 km 157 päivässä.

Kirjassa Edgley avaa harjoittelufilosofiaansa ja omaa harjoitteluaan. Hyvä harjoittelu perustuu luonnollisesti levolle, ravinnolle ja treenaukselle. Sopivasti vierailua epämukavuusalueella, superkompensaatiota sekä harjoittelua oikeilla syketasoilla.

Itsellä ei ole henkinen kantti riittänyt vielä satunnaisia maratoneja ja puolitriatloneja pidemmälle. Edgley kuitenkin osoittaa, että hyvällä harjoittelulla ihmiskeho pystyy uskomattomiin suorituksiin.

Harjoittelu jakaantuu Edgleyn kirjassa neljään vuodenaikaan. Syksyllä palautellaan, talvella luodaan peruskuntoa ja keväällä treenataan kovaa ja lajikohtaisesti. Kesällä sitten poimitaan tulokset.

Kirja tarjoaa erinomaista perustietoa kuntoilun pohjaksi ja perutaksi vaikka ei maratonille tai ultramatkoille tähtäisikään. Erityisen hyvää kuunneltavaa vaikka sunnuntain juoksulenkeille.

Lukija: Luke Francis

  1. Minja Koskela: Ennenkaikkea feministi

Erinomainen kirja neljännen aallon feminismiksi nousseesta intersektionaalisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyfeminismi pyrkii huomioimaan sukupuolen lisäksi myös esimerkiksi ihonvärin, vammaisuuden ja seksuaalisuuden.

Koskela osoittaa hienosti, miten yhteiskunnalliset rakenteet ja valtasuhteet vaikuttavat yksilön elämään. Taustalla on laajoja tutkimuksia ja tilastoja sekä toisaalta kirjoittajan omaa arkea.

Kirjassa käydään ansiokkaasti läpi nettitrollausta, ihmissuhteiden dynamiikkaa ja julkista puhetta. Osoitetaan myös hienosti miten epätasa-arvo näkyy populaarikulttuurissa. Nauraminen on sallittua oletettuun ylästatukseen (Punch Up), mutta ei jo valmiiksi marginalisoituja ryhmiä kohtaan (Punch Down).

Kirja kannustaa kiinnittämään huomiota omaan kielenkäyttöön. Jos tunnistat esimerkiksi ongelman sanassa sukupuolielimet ja käytät sen sijaan sanaa sukuelimet, olet jo pitkällä.

Naisilta odotetaan ikuista nuoruutta, kauneutta ja korvattomuutta.

”Naisiin kohdistuvat ulkonäköpaineet ovat joustamattomat ja ahtaat. Naisen tulisi kyseenalaistamatta tarttua höylään ja osallistua karvattomuuden kaanoniin, jossa päätökset siitä, mikä on kaunista on tehty naisen puolesta jo ennen tämän syntymää. Karvattomuuden vaade on hienovarainen, mutta varsin konkreettinen tapa osoittaa naiselle, että hänen kehonsa ei ole vain häntä itseään varten, vaan se on tarkoitettu muiden normatiivisten katseiden alaisiksi. Jos sellaisten katseiden edellyttämään asentoon ei mukisematta asetu, seuraa toruja, jotka nettiaikana manifestoituvat tappouhkauksina ja törkyviesteinä.”

Lukija: Mimosa Willamo

  1. Florence Given: Olen upea, mutta en sinun mieliksesi

Oletko miettinyt miten paljon käytät aamulla aikaa siihen, että näyttäisit kauniilta? Kenelle ja miksi? Entä mitä ajattelet niistä, jotka eivät aamulla laittaudu ”kauniiksi”?

Jokainen meistä saa tietysti olla ulkonäkönsä suhteen sellainen kuin haluaa. On kuitenkin valitettavaa, että muille omana itsenä oleminen on helpompaa ja hyväksytympää kuin toisille.

Hyvä kirja ahtaista sukupuolinormeista. Paljon asiaa myös suostumuksesta, kehorauhasta ja puolustautumisesta kiusaamista ja syrjintää vastaan. Raväkkä ja tervetullut ajankuva feminismistä.

Hyvää jatkoa Minja Koskelan Ennen kaikkea feministi -kirjalle vaikka itse pidin Koskelan asiakeskeisestä ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin tarkemmin pureutuvasta kirjasta enemmän.

Kääntäjä: Suvi Kauppila
Lukija: Sonya Lindfors

  1. Ritva Hartzell: Roskankerääjän päiväkirja

Äidinkielen opettajan päiväkirjamerkintöjä roskajuoksusta. Arkisia havaintoja ihmisten välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan.

Kirja sopi hyvin juoksulenkillä kuunneltavaksi. Ympäristöä tuli kirjan myötä havainnoitua uudella tavalla. Samalla tuli itsellekin pakottava tarve poimia roskia matkan varrelta.

Lukija: Lotta Merenmies

  1. Keijo Tahkokallio: Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa

Psykologin kirja lasten kasvatuksesta vuodelta 1995. Tahkokallio korostaa rajojen asettamista, selkeitä kieltoja sekä läsnäolevaa kuuntelua lasten kanssa toimiessa. Lisäksi hän tarjoaa keinoja miten saadaan lapsi kunnioittamaan auktoriteetteja sekä voittamaan omat ennakkoluulonsa ja pelkonsa.

Kirja on täynnä hyviä huomioita. Usein kysymme lapselta retorisesti ”lähdetäänkö jo” vaikka oikeasti lapsi ei voi tätä päättää. Tahkokallio peräänkuuluttaa selkeitä ohjeita ja komentoja sekä niiden systemaattista toimeenpanoa. Tahkokallion tappioksi on kuitenkin todettava, että hänen aikuisten auktoriteettiin ja rajoihin perustuva kasvatus on vuosikymmenten varrella liudentunut entisestään. Nykyään lapsilla on yhä enemmän päätösvaltaa moniin koko perhettä koskeviin asioihin.

Lukija: Panu Vauhkonen

  1. Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede

Hienoa ajankuvaa siitä, millaista on kasvaa lapsesta nuoreksi lähiössä, Korsossa vuosina 1975-1991.

Mukana huima määrä itsellekin tuttua populaarikulttuuria 1980-luvulta. Kuten varmasti kaikille 1970-luvulla syntyneille. Tuttuja asioita, bändeja, ohjelmia ja paikkoja. Vesisänky, Hymyhuulet ja Kiss.

Lukija: Jenni Pääskysaari

  1. Torey Hayden: Nukkelapsi

Erityisopettaja kohtaa luokassa valikoivaa puhumattomuutta kärsivän lapsen, Venuksen. Lapsen, joka ei suostu puhumaan mitään, mutta on samalla silmittömän väkivaltainen.

Nukkelapsi on yksityiskohtaista kuvausta erityisluokan arjesta täynnä häiriöitä ja väkivaltaa sekä huimaa sitoutumista löytää erilaisia ratkaisuja mahdottomiin tilanteisiin. Vaatii käsittämättömän paljon opettajalta selvitä tässä ympäristössä.

Samaan aikaan on upeaa, miten jokaisesta lapsesta löytyy omat ainutlaatuiset vahvuudet. Lukukausi ei vain jäsenny erityisopettajan ja oppilaiden välillä. Oma haasteensa on kouluavustajan, koulun muun henkilökunnan ja johdon sekä tietysti viranomaisen kanssa toimiminen.

Vähitellen kirjassa paljastuu myös Venuksen ilmeisen synkeä perhetausta ja syyt puhumattomuudelle. Samalla käy ilmi se, miten vähän ja toisaalta paljon opettajalla on mahdollisuuksia puuttua lasten arkeen.

Kaunis lapsi.

Kääntäjä: Eeva-Liisa Jaakkola
Lukija: Charlotta

  1. Juhana Torkki: Puhevalta

Klassikkoteos myös äänikirjana. Olihan tämä pakko kerrata.

Suomalaiset ovat hyviä pitämään esitelmiä, mutta huonoja pitämään puheita. Esitelmä on asiakeskeinen luento, joka pidetään samana kuulijakunnasta riippumatta. Ilman retoriikkaa. Esitelmän tavoite on jakaa tietoa. Puheen tavoite on vaikuttaa kuulijoiden asenteisiin.

Vaikuttavuuden näkökulmasta on hyvä huomioida kuulijat. Kun kuulijat ovat esimerkiksi väsyneitä, puhe pitää aloittaa jollain, joka saa ihmiset nauramaan.

Hyvä puhe on kuunneltava ja se vakuuttaa kuulijansa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota asiaan (inventioon), esittämisjärjestykseen (dispositioon) sekä esitystapaan, kieleen ja tyyliin (elokuutio).

Selvyys on tyylin suuri hyve.

Vakuuttamisen taidot ovat eetos (vetoaminen omaan persoonaan), logos (järkiperusteet) ja patos (tunteisiin vetoaminen).

Torkki käy kirjassa läpi seikkaperäisesti puheen valmistelun viisi vaihetta:
-Löydä retorinen resurssi, joka vakuuttaa kuulijat (inventio)
-Mieti puheen rakenne eli iskevä aloitus, narraatio, väitteet ja perustelut sekä lopetus (dispositio)
-Etsi oikea ilmaisu, joka on selkeä, iskevä ja tunteellinen (elokuutio)
-Harjoittele ja opettele puhe esittämistä varten esimerkiksi kirjoittamalla puhe sanasta sanaan (memoria)
-Esitä puhe eli ilme- ja elekieli (aktio)

Hyvä ja kattava kokonaisuus puheiden pitämisestä. Mukana paljon hyviä esimerkkejä hyvistä ja huonoista puheista.

Lukija: Tuomas Nevalinna

  1. Laura Friman: Tauko

Somevaikuttaja, kirjailija ja toimittaja Laura Friman tekee uudenvuodenlupauksen ja aloittaa vuoden vaatteidenostolakon. Säännöt ovat tiukat. Vaatteita ei saa ostaa, mutta ei myöskään hankkia käytettyinä eikä ottaa vastaan lahjoina. Raikasta, reipasta ja elämänmakuista menoa.

Kiinnostavaa, miten ulkonäkökeskeistä Frimanin ja niin monen arki on. Miten paljon useimmat meistä kiinnittävät jatkuvaa huomiota vaatteisiin. Onneksi olen näistä paineista vapaa.

Olen itsekin päässyt mainintana kirjaan mukaan. Esimerkkinä ehdottomuudesta, jonka kulutustottumukset enemmän vieraannuttavat kuin inspiroivat. Tämä on tietysti surullista. En koe olevani kovin ehdoton vaan pikemminkin käytännöllinen. En myöskään ryhdy himoshoppaajaksi tai edes lisää omaa kulutustani siitä syystä, että joitain tämä voi ahdistaa.

Minulla on yhteensä 250 henkilökohtaista tavaraa. Vaatteita näistä on yhteensä 76 kappaletta. Omia tavaraostoksia olen seurannut vuoden 2021 alusta lähtien. Tänä aikana vaateostoksia olen tehnyt yhden ostaessani uudet juoksukengät.

Tunnistan Frimanin vaatelakon motiiveissa paljon samaa kuin itsellänikin on omissa kokeiluissani. Halua haastaa itseä ja astua rohkeasti umpihankeen tai vastavirtaan.

Lukija: Laura Friman

  1. Ari Haasio & Markku Mattila: Suvaitsematon Suomi

Mistä suvaitsemattomuudesta on kyse? Usein ajattelemme, että kyse on rasismista. Suvaitsemattomuus on myös paljon muuta. Suhtautumista nuorisokulttuuriin, naisiin tai muun lajisiin, alkoholiin ja päihteisiin sekä ylipäätään erilaisiin alakulttuureihin.

Haasion ja Mattilan tietokirja avaa hienosti suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden historiaa Suomessa.

”Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.”

Lukija: Mikko Toiviainen

  1. Olli-Pekka Kallasvuo & Juhani Rossi: Puhelin soi öisin

Kiinnostava kuvaus suomalaisesta liike-elämästä ja myyttisestä Nokiasta aina 1980-luvulta tähän päivään. Rossi on haastatellut Kallasvuota kymmeniä tunteja ja tästä on syntynyt tämä kirja.

Kallasvuo pohtii hienosti sitä, miten hän tuli työelämään väärällä vuosikymmenellä. Silloin kun Kallasvuo oli vielä keskijohdossa, ylin johto käytti aikaa edustamiseen, hupilomiin, Lapin ja Bermudan matkoihin sekä golf-lomiin ja keskijohto teki kaiken työn. Myöhemmin tilanne kääntyi toisin päin, kun Kallasvuosta tuli Nokian toimitusjohtaja. Tuolloin ylimmät johtajat painoivat hommia äärimmilleen eikä hupimatkoista ollut enää tietoakaan keskijohdon ollessa uuden sukupolven toimijoita, joilla on elämässään myös muita arvoja kuin työ.

Vaikka yritysjohtajien palkat ja luottamustehtävistä maksettavat palkkiot ovat tähtitieteellisiä, vaatii työkin aika paljon. Jatkuvaa matkustelua, tapaamisia ja yrityksen markkinoimista. Jos joutuu parin viikon aikana lentämään mantereelta toiselle seitsemän kertaa eikä ole koskaan yhtäjaksoisesti pidempään kotimaassaan kuin viikon tai pari, ei tätä voi mitenkään kadehtia.

Kallasvuo kertoo monta esimerkkiä Nokian yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta ja vaikuttamistyöstä ympäri maailmaa. Nokia oli huolissaan esimerkiksi siitä, miten yritys saa kuljetettua komponentteja Pekingin tehtailleen ja sieltä taas puhelimia maailmalle olympialaisten aikana. Luvassa kun oli massiivisia liikenneruuhkia. Kallasvuo kävi keskustelua aiheesta Pekingin pormestarin kanssa ja asia järjestettiin niin, että kuljetuksiin ei tullut viiveitä olympialaisten aikana. Kallasvuo ei tiedä tai kerro, miten asia järjestettiin Pekingissä. Esimerkki kertoo kuitenkin jotain arvoista. Miksi yrityksen logistiikkatoimitukset olisivat tärkeämpiä kuin miljoonien kiinalaisten työ- tai arkimatkat tai urheiluturistien tai urheilijoiden matkat?

Kaiken kaikkiaan kirja piirtää kuitenkin sympaattisen kuvan Nokian pitkäaikaisesta työntekijästä.

Lukija: Ari-Matti Hedman

  1. Regis Gente & Stephane Siohan: Volodymyr Zelenskyi – Sodan sankari

”En minä tarvitse kyytiä, tarvitsen ammuksia”

Ukrainen presidentti Volodymyr Zelenskyi nousi maailman tietoisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kirja Zelenskyin noususta näyttelijästä Ukrainan presidentiksi ja sodan sankariksi.

Moni olisi kuvitellut, että Zelenskyi murtuu tai pakenee Venäjän hyökkäyksen myötä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hän jäi puolustamaan maataan ja kansaansa. Näin presidentin suosio kasvoi kansallisesti ja kansainvälisesti. Näyttelijästä kuoriutui varsinainen sodan ajan presidentti.

Kirja keskittyy viime vuosien tapahtumiin, jotka ovat tulleet tutuksi suurilta osin viime kuukausien uutisoinnin myötä. Näin ollen kirja ei tarjoa mitään yllättävää uutta vaikka se onkin tiivis ajankuva vuoden 2022 sodasta ja sitä edeltävistä tapahtumista.

Kääntäjä: Susanna Tuomi-Giddings, Jorma Penttinen
Lukija: Simo Häkli

  1. Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa

Tärkeä puheenvuoro susien puolesta.

Kirjassa Leena Vilkka käy läpi suhdettamme susiin. Kulttuurissamme susi on leimattu lukemattomilla tavoilla pahaksi. Oli kyse sitten punahilkka-sadusta tai ihmissusia käsittelevästä tarustosta.

Kirjassa käydään hienosti läpi ihmisen, luonnon ja eläinten välistä suhdetta. Antroposentrisen ja biosebtrisen maailmankuvien kautta.

Pitääkö perustella eläimen tappaminen vain sen tappamatta jättäminen?

Kirjassa Vilkka viettää aikaansa ja leikkii susien kanssa myös itse. Jos pelkäät susia, ei syytä huoleen. Susi ei ole ihmisille vaarallinen. Sen sijaan kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja.

Lukija: Maria Jyrkäs

  1. Heino Falcke & Jörg Römer: Valo pimeydessä – mustat aukot, maailmankaikkeus ja me

Valo, joka ei kadonnutkaan. Kirja siitä, miten otettiin maailman ensimmäinen kuva mustasta aukosta ja todistettiin näin se, minkä Einstein oli ennustanut jo suhteellisuusteorian pohjalta.

Kuva ensimmäisestä mustasta aukosta on M87-galaksin keskeltä yli 50 miljoonan valovuoden päästä maapallolta. Kuva saatiin otettua kahden vuoden projektin ja kahdeksan teleskoopin avulla.

Falcken kirja ei vain kerro tuosta yhdestä projektista tai mustista aukoista, vaan on ylipäätään kiinnostava ja yleissivistävä matka tähtitieteen perusteisiin.

Kääntäjä: Tuomas Renvall
Lukija: Jukka Pitkänen

  1. Joe Biden: Lupaa minulle, isä

Joe Bidenin kuvaus siitä millaista on olla Yhdysvaltojen varapresidentti ja kokea oman lapsen kuolema.

Bidenin vanhin lapsi Beau Biden oli selvinnyt kolme vuotiaana sisaruksensa kanssa auto-onnettomuudesta. Äiti ja toinen sisar olivat kuolleet. Tämän Joe Biden oli jo aiemmin joutunut käymään läpi.

Nämä menetykset eivät kuitenkaan riittäneet. Hänen lupaavaa poliitikon uraa tekevä ja auto-onnettomuudesta selvinnyt lapsensa sairastui syöpään ja kuoli 46-vuotiaana.

Kuolemassa olevan vanhimman lapsen kamppailun ohella Biden hoitaa varapresidentin tehtäviä ja pohtii mahdollista ehdokkuutta vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Kirja kuljettaa kuulijan Barack Obaman kanssa pidettäville viikottaisille lounaille, perheen yhteisiin tapahtumiin ja hetkiin sairaalassa sekä esimerkiksi keskelle ulkopoliittisia kysymyksiä Ukrainaan ja Irakiin.

Koskettava kirja. Ehkä kiinnostavampi ja yllättävämpi kirjakokemus oli kuitenkin Beaun sisaruksen ja Joe Bidenin toisen lapsen Hunter Bidenin kirja Kauniita asioita. Siinä hän kertoo muistelmansa kokemastaan päihdehelvetistä.

Vaikka Biden on saanut kaiken, hän on menettänyt enemmän. Beau Biden vannotti isälleen, että kävi miten kävi, hänen tulisi pärjätä. On suorastaan hämmentävää, että Joe Biden on selvinnyt kaikesta näistä perheen koettelemuksista. Hyvin hän on pärjännyt ja täyttänyt vanhimman lapsensa toiveen.

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Lukija: Toni Kamula

  1. Mervi Juusola: Vahvaksi rakastetut lapset

Kirja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamisesta. Juusola käy läpi lapsen eri ikävaiheet ja vanhempien roolin lapsen tukemiseksi temperamentista ja varhaislapsuuden kiintymyssuhteen vahvistamisesta aina teini-iän haasteiden kohtaamiseen. Paljon huomiota saa myös esimerkiksi koulukiusaamiseen puuttuminen ja oppimisvaikeudet. Hyvä niin. Lisäksi erityislapset huomioidaan mukavasti.

Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia. Lapsena hankalaksi koetut piirteet kääntyvät usein aikuisiän vahvuuksiksi, mikäli lapsi saa lapsena tukea haasteisiin ja omaan erilaisuuteensa. Lasten ja nuorten elämää ei voi kuitenkaan ennustaa. Menneisyyden tausta voi olla tulevaisuuden vankila.

Hyvä kirja siitä, miten voimme vahvistaa ympärillä olevien lasten itsentuntoa. Olimme sitten vanhempia tai emme.

Kirja on julkaistu jo vuonna 2010, mutta vaikuttaa edelleen olevan varsin hyvin ajassa kiinni.

Lukija: Marjaana Kuusniemi-Korhonen

  1. Kati Marton: Merkel

Kaikki tietävät vuosina 2005-2021 Saksan liittokanslerina toimineen Angela Merkelin, mutta oikeasti hyvin harva tuntee hänet. Kiinnostava kuvaus yhdestä Euroopan ja maailman vaikutusvaltaisimmasta henkilöstö.

Kirja piirtää Merkelistä kuvaa rauhallisena, peräänantamattomana, määrätietoisena ja asiakeskeisenä poliitikkona, joka ei menetä malttia tai sorru populismiin eikä myöskään paljasta yksityiselämästään juuri mitään.

Julkisuudessa Merkel vaikuttaa yleensä vakavalta. Kirjan mukaan hän on ystävien seurassa kuitenkin poikkeuksellisen myötätuntoinen ja hillittömän hauska.

Kirja on hyvä kertaus Euroopan politiikkaan aina 1990-luvulta viime vuosiin asti. Paljon yksityiskohtaista huomiota saavat Merkelin tapaamiset Barack Obaman ja Putinin sekä Trumpin kanssa. Itseäni kiinnosti kuitenkin erityisesti Merkelin rooli Saksan ympäristöministerinä ja keskeisenä hahmona esimerkiksi Kioton pöytäkirjaa koskevissa neuvotteluissa.

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Lukija: Maria Jyrkäs

  1. Juhani Seppänen: Selvästi juovuksissa

Alkoholin suurkäyttäjä sekä kirjailija ja työterveyslääkäri päättää olla vuoden ilman alkoholia. Vuodelta 2006 oleva kirja kuvaa osuvasti sitä, miten kulttuurimme on alkoholisidonnaista. Onneksi tässä on tapahtunut jo merkittävää muutosta viime vuosikymmenten ja vuosien aikana.

Olen itse ollut täysin vapaa alkoholista vuodesta 2004 lähtien. Vuosi vuodelta joudun yhä harvemmin perustelemaan valintaani millään tavalla. Yhä harvemmin minulta edes kysytään, miksi en käytä alkoholia. Oikea kysymys, kun tietysti olisi se, miksi joku ylipäätään käyttää alkoholia.

Tässä kuitenkin syyt alkoholivapaalle ja päihteettömälle straight edge -linjalleni:

-En halua myrkyttää kehoani tai tuhota vähäisiä aivosolujani tieten tahtoen.
-En halua käyttää kallisarvoista aikaani juovuksissa olemiseen tai siitä palautumiseen
-En halua olla omalta osaltani tukemassa sellaista alkohollikulttuuria, joka aiheuttaa niin paljon pahoinvointia, väkivaltaa ja menetettyjä merkityksellisiä vuosia.

Tietysti tähän voi vastata sanalla kohtuukäyttö. Mielestäni on kuitenkin paljon selkeämpää vetää raja siihen, ettei käytä alkoholia lainkaan. Silloin ei tarvitse määritellä sitä, kuinka paljon on tarpeeksi ja mikä on liikaa.

EHYT ry:n mukaan Suomessa noin 70 000 lasta elää perheessä, jossa on vakavia päihdeongelmia. THL:n mukaan 13 prosenttia väestöstä käyttää alkoholia niin paljon, että heillä on kohonnut terveyshaittojen riski. Tämä tarkoittaa yli 560 000 suomalaista. Alkoholin haittakustannukset yhteiskunnalle ovat yli 2 miljardia euroa.

Lukija: Juha Uutela

  1. Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasikuvussa

Ranskalaisen toimittajan elämä muuttui, kun hän sai aivohalvauksen ja locked-in-oireyhtymän. Koomasta herättyään hän ei pystynyt liikuttamaan kuin vasenta silmäluomeaan. Ajattelu, järki ja tunteet olivat kuitenkin entisellään. Kaikki raajat ja lihakset olivat silmäluomea lukuunottamatta halvaantuneet.

Kirja kertoo niistä tuntemuksista ja ajatuksista tapahtuman jälkeen. Bauby saneli tämän kirjan kirjain kirjaimelta silmäänsä räpsyttelemällä avustajilleen.

On kiinnostava lukea mitä ajatuksia tuollaisen tapahtuman jälkeen on mielessä sekä tietysti miettiä, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Miten merkittävää on, jos hoitaja unohtaa vaikka television koko yöksi päälle.

Paljon huomiota kirjassa saa Baubyn unet ja miten eri hoitajat kohtelevat häntä sekä miten raastavaa arki on, kun kommunikointi ja tekeminen esimerkiksi omien lasten kanssa on niin rajallista.

Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva.

Kääntäjä: Anu Partanen & Ville Keynäs

  1. Ola Rapace: Elämäni Romeona

Ruotsalaisen näyttelijän omaelämäkerta jaettuna Shakespearen Romeon ja Julian mukaiseen viiteen näytökseen.

Hämmentävä kirja aikuisen ihmisen ja teatterimaailman kiemuroista. Millaista on elää tunteiden vuoristorataa. Rakastua päätä pahkaa, pettää ja erota. Käyttää päihteitä ja huumeita. Aivan kuin kyseessä olisi hormonihuuruinen teini eikä maailmanluokan näyttelijä. Hämmentävä ja surullinen kuvaus yhden ihmisen arjesta.

Itselle Rapace oli entuudestaan tuntematon enkä muista mitä kautta tämä kirja on aikanaan lukulistalleni päätynyt. Joka tapauksessa Rapace tunnetaan mm elokuvista Kimpassa, Sovinto, Valerian and the City of a Thousand Planets ja 007 Skyfall sekä Wallander-sarjasta.

Uran sijaan kirjassa keskitytään kuitenkin lähinnä Rapacen henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhdesotkuihin.

Kääntäjä: Jonja Rajala
Lukija: Aku Laitinen