Viisi työkalua päättäjille ja yrityksille vastuullisen kulutuksen edistämiseksi

Kärsivätkö ihmiset jo kulutushäpeästä? Voisiko päättäjät ja yritykset laittaa vauhtia siirtymisessä vastuulliseen kuluttamiseen?

Black Fridayn ja Älä osta mitään -päivän yhdeydessä on ilahduttavasti puhuttu tänä vuonna kulutuskulttuurista. Siitä, että ilmastokriisin ja luontokadon kannalta meidän ei tulisi jatkaa nykymenoa vaan löytää tilalle jotain parempaa.

Parempi arki ei ole kaukana. Aika monet ovat jo huomanneet, että ostaminen ei tee onnelliseksi. Hyvinvointi koostuu jostain ihan muusta kuin tavarasta. Tarpeeton shoppailu on noloa.

Helposti kulutuskriittinen keskustelu typistyy kuitenkin keskusteluksi yksilön valinnoista.

Tärkeää olisi kääntää katseet yhteiskunnallisiin rakenteisiin eli poliittisiin päättäjiin ja yrityksiin, jotka ruokkivat planeetan kannalta kestämätöntä kuluttamista. Ihmiset ostavat sitä, mikä on halpaa ja saatavilla. Hinnoitteluun ja saatavuuteen taas vaikutetaan päättäjien ja yritysten toimilla.

Seuraavassa viisi vinkkiä päättäjille ja vastuullisille yrityksille:

Vastuullisen kuluttamisen työkalut päättäjille:

  • Ekologinen verouudistus eli verotuksen painopisteen siirtäminen luonnonvarojen käytön verotukseen.
  • Haittavero ja korkeammat alv-luokat ilmastolle ja ympäristölle haitallisille tuotteille.
  • Hiilitullit maille ja maista tuleville tuotteille, jotka eivät ole sitoutuneet 1,5 asteen tavoitteeseen.
  • Tuotteisiin pakolliset hiilijalanjäljet.
  • Ilmastolle ja ympäristölle haitallisen mainonnan kieltäminen.

Vastuullisen kuluttamisen työkalut yrityksille:

  • Oman liiketoimintamallin kriittinen arvointi ja muuttaminen ilmastoa ja luontoa haittaavasta toiminnasta niitä vahvistavaksi.
  • Vastuullisuuden kirjaaminen yhtiöjärjestykseen.
  • Ilmastotieteeseen perustuviin tavoitteisiin (Science Based Target) sitoutuminen.
  • Hiilineutraliuslupauksen tekeminen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta nettopositiivisuustavoitteen asettaminen. Koko arvoketjussa.
  • Hinnoittelun muuttaminen niin, että ympäristölle kestäviä ratkaisuja halpuutetaan. Black Friday -kampanjoista ja muista vastaavista pidättäytyminen ja osallistuminen Älä osta mitään -päivän viettoon.

Ehkä ensimmäistä kertaa Black Friday mainokset näyttävät tänä vuonna monien mielestä nololta ja myötähäpeää herättäviltä. Näyttäisi siltä, että lentohäpeän ohella on heikkoja signaaleja kulutushäpeän syntymisestä. On yksinkertaisesti noloa shoppailla alennusmyynneissä.

Vastuullisuutta viestivä yritys ei voi samaan aikaan olla mukana ylikulutusjuhlassa eikä ilmastokriisistä puhuva päättäjä voi sivuuttaa sitä, että luonnonvarojen kulutukseen pitää puuttua pikaisesti.


4 kommenttia artikkeliin ”Viisi työkalua päättäjille ja yrityksille vastuullisen kulutuksen edistämiseksi”

  1. Leo,
    nyt puheessasi on aika lailla asiaa. Varmaankin noita ympäristön/ ilmaston kannalta vastuullisen kuluttamisen työkaluja on on paljon enemmän, mutta hyvä on aloittaa vaikka näistä.
    Kaipaisin silti tässäkin yhteydessä tuolle vastuullisuus -käsitteelle tarkempaa määrittelyä, sen kun voi käsittää niin monella tavalla. Yksi selitys on tietysti tuo mainitsemasi luontoa ja ilmastoa haittaavan toiminnan muuttaminen niitä vahvistavaksi. Tämä koskee yhtälailla niin kuluttajia kuin yrityksiä…ja ennenkaikkea poliittisten päättäjien toteuttamaa ympäristö/ilmastopolitiikkaa. Tuon hiilineutraalisuuslupauksen pitäisi muuttua poliittisessa toiminnassakin käytännössä hiilivapaan ( carbon free) yhteiskunnan rakentamiseksi.
    Puhut rajoitetusti yhteiskunnallisista rakenteista, joita olisivat mielestâsi vain poliittiset päättäjät ja yritykset. Näitä rakenteita muutetaan poliittisten päättäjien toimesta, sillä yhteiskunta on läpeensä poliittinen kokonaisuus.Rakenteet koskevat koko yhteiskuntaa ja sen toimintaa, talous mukaan lukien .

  2. Oma Black Weekini meni maaliin, koska kuuntelin rytmimusaa enemmän kuin aikoihin ja erityisesti Black Fridayna raikasi musiikin ilosanoma, lähinnä tumma jazz. Summa summarum – äläostamitään-viikkoni poikikin täydet 100% säästöt, joten säästin vielä enemmän kuin huikeissa 20-30% alennuksissa luvattiin, mitä tulvi liikkeiltä joka puolella telkkarista, radiosta, luuriin ja mailiinkin. Hieno viikko ja viimeistään ensi vuonna tämä otetaan uusiksi!

  3. Hyvä Pieni Ihminen,
    Olipa Sinulla tosi järkevä Black Friday 100 prosentin säästöineen ! Synkän ” mustuuden ” vallitessa ympärillä välillä onkin hyvä pikkuisen hellittää musiikin ilosanoman myötä, siis ottaa asiat kevyemmin niiden synkkyydestä huolimatta.
    Meilläpäin ei ollut onneksi kovaa paasaamista turhan kuluttamisen puolesta, ja monelle talventuloon tottumattomalle ” kulutushysteerikolle ” sääolosuhteet muodostuivat esteeksi . Black Friday jäi sivuseikaksi. Ja Black Fridaystä muodostui todellinen ” White Friday ” kun maisemat olivat muuttuneet yhtäkkiä valkoisiksi, ihan kuin joulukortissa. Vähempikin olisi kyllä riittänyt , kun tuli lunta roppakaupalla yhdellä kertaa. Olisitte voineet säästää vähän ” valkoista kultaa ” itsellänne siellä Pohjolassa. Mutta luontohan se tämänkin asian lopulta päättää.

  4. Heipsan Eeva,
    Joo, näinhän se menee. Me saatiin myös tänne Hesoihin vihdoin lunta ja pirteä pakkassää. Eihän se oikein järkevältä kuulosta, että Keski-Euroopassa on ensilumi ennen Suomea, mutta näin se vaan meni tänä vuonna.

    Kuulema eilen oli vielä SUPERCYBERBLACKMONDAY mainosmiesten ja -naisten ja muidenkin iloksi, jolloin olikin hyvä pyöräyttää uudet supersoulit levylautaselle. Nautinnollista kulutusjuhlaa itse kullekin valitsemallaan toimialalla!

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa