Elokapina on vaatinut Suomeen ilmastohätätilaa. Ilmastohätätilan sijaan on enemmän käyty keskusteltu siitä, saako katuja sulkea avoimen kansalaistottelemattomuuden nimissä ja onko esimerkiksi sopivaa osoittaa mieltä eduskunnan tai valtioneuvoston edessä.
Vähemmän on ollut keskustelua siitä, mitä ilmastohätätilan julistaminen käytännössä tarkoittaisi Suomessa.
Koronapandemia on esimerkki hätätilan politiikasta. Korona kuitenkin eroaa jyrkistä päästöjen vähennyksistä sillä, että hiilineutraalissa yhteiskunnassa hyvinvointi lisääntyy eikä yksilöiden arkea jouduta rajoittamaan samalla tavalla kun koronapandemian aikana.
Seuraavassa muutamia ajatuksia ja ehdotuksia siitä, mitä ilmastohätätilan politiikka voisi Suomessa tarkoittaa, mikäli sellainen julistettaisiin.
Mielelläni kuulisin sinun näkemyksesi? Millaista on ilmastohätätilan politiikka?
Ilmastohätätilan Suomessa
- Hallitus käynnistää päivittäiset kriisitiedotustilaisuudet
- Keskeiset kaupungit pitävät päivittäisiä ilmastoinfotilaisuuksia
- Julkisten organisaatioiden ja isojen yritysten johto kokoontuu ilmastokoorinaatioryhmiin toteuttamaan ilmastotoimia
- Tuetaan vertaistukea ja naapuriapua ilmastotoimien tekemiseen
Lisäksi
- Päästöjä seurataan ja niistä raportoidaan reaaliaikaisesti
- Päästöjen laskennassa huomioidaan Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvat suomalaisten toimesta seuraavat kulutusperäiset päästöt
- Kaikkiin hallituksen ja eduskunnan päätöksiin kytketään ilmastovaikutusten arviointi
- Otetaan käyttöön henkilökohtaiset päästökiintiöt ja päästökauppa EU:n päästökaupan tapaan.
Onnistumisen kannalta toki tärkeitä eivät ole ne asiat, joita Suomi tekee silloin tällöin. Yhdellä julistuksella ei päästöjä kestävälle tasolle vähennetä. Tärkeitä ovat asiat, joita tehdään säännöllisesti. Meillä on jo tarpeeksi tietoa, taitoa sekä resursseja ja osaamista ilmastokriisin suhteen. Nyt tarvitsemme ripauksen verran lisää motivaatiota ja ennen kaikkea häpeämätöntä toimintaa ja tekemistä. Ilmastotoivo syntyy tekemisestä.
Elokapinan mukaan ”Tieteen sanoma on selvä. Kohtaamme ennennäkemättömän maailmanlaajuisen hätätilan, jonka olemme itse aiheuttaneet. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Meidän täytyy toimia välittömästi.”
Ilmasto on kuumentunut 1,1 astetaa esiteollisuuen aikaan verrattuna. Kriittisenä pidetty 1,5 asteen raja uhataan ylittää jo vuoteen 2030 mennessä. Maailman maat ovat sopineet Pariisin ilmastosopimuksessa rajoittavansa ilmakehän kuumenemisen 1,5 asteen tuntumaan.
Päästöt pitäisi maailmassa puolittaa vuoteen 2030 mennessä ja tiputtaa nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tänä syksynä julkaistun YK-raportin mukaan eri maiden tämän hetkiset toimenpiteet jvähentää päästöjä johtavat vuosisadan loppuun mennessä kuitenkin katastrofaaliseen 2,7 asteen lämpenemiseen. Vuoteen 2030 mennessä päästöt uhkaavat kasvaa 16 prosenttia.
On varsin perusteltua puhua ilmastohätätilasta.
Onhan presidentti Sauli Niinistö puhunut globaalista ympäristö- ja ilmastohätätilasta YK:n huippukokouksessa aiemmin syksyllä 2021. Europan parlamentti ja myös Helsingin kaupunki on julistanut ilmastohätätilan. Olisiko seuraavaksi Suomen vuoro?
Päästökauppa on markkinahumpuukia, jolla ei päästä missään toivottuun päästövähennystulokseen. Tämä on jo nähty käytännössä aikaisemmin, eikä sitä muuta miksikään päästökaupan uudetkaan säännöt. Kyse on samoista jatkuvaa talouskasvua suosivista ” markkinamekanismeista ” kuin ennenkin. Kyse on siis EU:n ja Suomenkin taholla viherpesusta ( green washing ), jolla yritetään puhdistaa ” viheriöittämällä ” saastuttajien haitallinen toiminta ja maine.
EU teki tällaisen eräänlaisen green washing-kompromissin myöskin maatalouspolitiikan muutosta koskevan CAP -sopimuksen yhteydessä.