Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset

Glasgow´n ilmastokokous päättyi lauantai-iltana 13.11.2021 yli vuorokauden yliajalla.

Viimeisenä asiakohtana neuvoteltiin, miten fossiilisista polttoaineista ja kivihiilestä luopuminen kirjataan. Alunperin neuvoteltu ”phase out” -kirjaus eli käytöstä poistaminen muutettiin Intian vaatimuksesta muotoon ”phase down” eli asteittain vähentämiseksi.

Tämä on toki pettymys, mutta kyse on ehkä kuitenkin enemmän tarkennusharhasta – ihmisen taipumuksesta korostaa yhtä yksittäistä seikkaa isommassa kokonaisuudessa. Tuolla kirjauksella kokouksen viimeisinä minuutteina ja tunteina tuskin muutettiin yhdenkään maan poliitista suhtautumista kivihiileen tai ilmastopolitiikkaan.

Sen sijaan Glasgow’n ilmastokokouksessa ennätysmäärä maita sitoutui 1,5 asteen tavoitteeseen, ilmoitti luopuvansa hiilestä, vähentävänsä maakaasun käyttöä tai ehkäisevänsä metsäkatoa. Moni maa teki myös uusia lupauksia ilmastorahoituksesta. Lisäksi teknisissä yksityiskohdissa päästiin lopulta eteenpäin.

Mitä Glasgow’ssa siis saatiin aikaiseksi. Isossa kuvassa ainakin viisi asiaa:

1) 1,5 asteen tavoite pidettiin voimassa, ja ovi siihen pääsemiseksi on edelleen edes hiukan raollaan

2) Päästöjä päätettiin vähentää 45 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna.

3) Luopuminen fossiilisista polttoaineista kirjattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden aikana päätösteksteihin.

4) Päästävähennyslupauksia eli maiden etenemistä kohti Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta tarkastellaan jatkossa vuosittain.

5) Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa korostui nyt enemmän myös luontokadon ja ilmastokriisin kytkeytyminen toisiinsa.

Toki nämä edistysaskeleet eivät ole riittäviä, ja hommiin olisi pitänyt ryhtyä jo vuosikymmeniä sitten. Myös luvattu rahoitus laahaa perässä, mikä ylläpitää kuilua eri maaryhmien välillä.

Lienee selvää, että tällä menossa suurin osa maailman nykyisistä päättäjistä ja suurimmista saastuttajista on tulevien päättäjien hampaissa ja kansainvälisessä oikeudessa vastaamassa siitä, miten saatoimme jättää välttämättömät toimet näin viime tippaan. Olemme lähes tyhjentäneet globaalin päästöbudjetin, vaikka meillä olisi ollut paljon tietoa, osaamista ja resursseja käytössämme.

Greta Thunberg tiivistikin kokouksen annin seuraavasti: ”Blah, blah blah”.

Ilahduttavaa on kuitenkin se, että enää ei edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa nähdä sellaista skenaariota, jossa ilmastotoimet eivät etenisi lainkaan eikä siirtymä hiilineutraaliiin yhteiskuntaan olisi vääjäämätöntä.

Yksityiskohdissa on kuitenkin paljon parannettavaa. Esimerkiksi Pariisin sääntökirjassa olevaan markkinamekanismiin jäi harmittavia aukkoja, joita ympäristöministeriökin tuo esille omassa tiedotteessaan:

”Pariisin sopimuksen sääntökirja täydentyi kansainvälisiä markkinamekanismeja koskevilla säännöillä. Säännöillä pyritään estämään samojen päästövähennysten käyttämistä kahden eri maan kansallisiin tavoitteisiin ja varmistamaan, että päästövähennyshankkeet ovat lisäisiä muihin toimiin nähden. Kompromissiratkaisu sallii kuitenkin vanhojen, Kioton pöytäkirjan aikaisten päästövähennysyksiköiden rajatun käytön Pariisin sopimuksen kaudella 2030 saakka. EU ja Suomi ajoivat vaihtoehtoa, jossa edellisen kauden yksiköitä ei olisi hyväksytty lainkaan Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseen.”

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea toimeenpanosta. Nykyisellä toimeenpanolla olemme menossa edelleen kohti 2,7 asteen lämpenemistä, vaikka nykylupauksilla voisimme parhimmillaan päästä alle kahden asteen.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

Yritysten ja muiden organisaatioiden osalta tämä tarkoittaa ainakin seuraavaa, kuten kirjoitin Glasgowin avauspäivänä:

  • Yrityksen ilmastotoimenpiteiden on oltava jatkossa linjassa ilmastotieteen kanssa. Minimivaatimus on se, että yritys on sitoutunut Science Based Targets -aloitteeseen.
  • Vastuullinen yritys noudattaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja hoitaa myös historialliset päästönsä. Käytännössä yritys vastaa siis siitä, että oman yritystoiminnan seurauksena ilmakehään aiheutetut päästöt tulevat siivotuksi sieltä pois esimerkiksi nieluja kasvattamalla.
  • Jotta tämä olisi mahdollista, olisi hyvä kirjata yhtiöjärjestykseen vastuullisuus ja sitoutuminen ilmastotieteen mukaisiin päästövähennyksiin.

Vuonna 2022 kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat Egyptissa. Sitä ennen eri maissa ja organisaatioissa on kuitenkin päästävä paljon eteenpäin.

Kannattaa lukea myös nämä:

6 kommenttia artikkeliin ”Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset”

  1. Säälittävää räpistelyä Euroopassa. Kiina ja Intia yhdessä vastaavat n 3/4 osasta maailman hiilivoimakapasiteetista. Jos rätingistä vielä jätetään pois jenkit ja ryssät, niin eipä sitä muiden osalle jää kuin rääppeitä. Ja meidän muiden pitäisi ilmeisesti sitten vastata koko epärealistisen tavoitteen saavuttamisesta! Vai lupasivatko ensin mainitut maat oikeasti tehdä jotain päästöilleen – siis jotain muutakin kuin kauniita puheita vuosikymmenien taakse ulottuvista tavoitteista? Kun sitten vielä muistetaan, että ihmiskunnan osuus koko CO2 päästöistä on alle 10%, niin on kai siinä tekemistä! Mutta kivahan se on reissata kymmenin tuhansin tuon tuostakin pitämään kokousta jossain maailman kolkassa, tapaamaan tuttuja ja kokemaan moraalista ylemmyyttä.

  2. Niinpä niin ! Bla-Bla-Bla taas yhden kerran lisää. Vakavasta tilanteesta välittämättä eri valtioiden johtajat kävivät jälleen kerran pöyhkeilemässä tähänastisilla ja tulevilla ( ? ) ” saavutuksillaan ”. Ja useat eniten ympäristökriiä ja siihen liittyvää ilmastonmuutosta aiheuttavien maiden johtavat poliitikot eivät olleet edustettuina paikan päällä. Lupaukset jäänevät taas kerran melko varmasti pelkiksi ylpeiksi lupauksiksi…jollei ilmastonmuutosta aiheuttavaan taloudellis-poliittiseen systeemiin kosketa mitenkään! Todella masentavaa todeta Pariisin ilmastokokouksessa tehtyjen päätösten pitämättömyys ja vastuullisessa asemassa olevien poliittisten päättäjien välinpitämätön raukkamaisuus.
    Eiköhän voitaisi käyttää kyseisten COP-kokousten järjestämiseen vaadittavat rahat kunkin maan ympäristö/ilmastotavoitteiden parantamiseen ja rahoittamiseen? Muutamat Afrikan maiden ympäristönsuojelijat ovat jo kauan sitten olleet sitä mieltä, että kansainvälisten COP- kokousten pitäminen ei tuota toivottua tulosta. Heidänkin mielestä niihin upotetut varat tulisivat hyödyllisemmin käytetyiksi suoraan eri maiden konkreettisiin ilmastotoimiin.

    Pariisin COP-kokouksen päätökset antoivat pientä toivoa lopettaa sen oksan poikkisahaaminen, jolla ihmiskunta itse istuu …! Nyt ainakin ranskalaiset ekologistit alkavat menettää toivoaan ja ovat erittäin pettyneitä Glasgowin COP-kokouksen tulokseen. Tulevia ensi huhtikuun presidentinvaaleja silmälläpitäen Ranskan presidentti kävi siellä ylpeilemässä jo toteutetuilla ja tulevaisuuden ilmastotoimillaan….joita ei ole käytännössä nähty eikä tulla todellisista aikeista päätellen koskaan näkemään ! Synkkääkin synkemmältä näyttää . Päinvastoin mennään kovaa kyytiä takapakkia COVID-19 pandemian opetuksista välittämättä …

  3. Tässä blogissa luetellaan numeroin , enimmäkseen optimistiseen sävyyn, pelkkien lupausten asteelle jääneitä aikomuksia ja suunnitelmia , joilla ei ole todellista sitovuutta. Näin peittyy osittain kyseisen konferenssin ilmasto-ja yhteiskuntatieteellisesti laiha sato ottaen huomioon nykyisen kriisitilanteen, joka vaati kiireellisesti perustavanlaatuista päättäväistä konkreettista toimintaa.
    Ilmastotoimissa konkreettisten edistysaskelten määrä on toki tärkeää, mutta yhtä tärkeää on niiden laatu, ja se miten ja milloin ne toteutetaan. Ja tietysti ennenkaikkea se, toteutetaanko ne.

  4. Suomen ympäristöministeriön mukaan Glasgowin COP-26 konferenssin aikaansaamassa sopimuksessa sovitaan ” kansainvälisistä markkinamekanismeista ” päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi ja ” markkinaehtoisten ” päästövähennysratkaisujen kehittämismahdollisuudesta. Kyse on näin ollen ” markkinoista ” ! Tämä kuulostaa tehottomaksi osoittautuneelta ns.kompensaatiosysteemiltä kaunistellussa ja muokatussa muodossa. Siis ajatuksena olisi , että ” saastuttaja maksaa ”. Tämä tarkoittaisi käsitykseni mukaan käytännössä sitä, että suurikin saastuttaja saa edelleenkin saastuttaa kunhan maksaa saastuttamisesta ” parannetuin säännöin ” ( ?) eli kompensoi jollain tavalla saastuttamisensa. En usko vieläkään kompensaatiosysteemin toimivuuteen tässä päästökysymyksessä, sillä käytäntö on jo osoittanut sen tehottomuuden. Enkä usko ollenkaan, että nykyisenlaisen ympäristö-ja ilmastokriisiä ja niihin liittyviä oheisongelmia aiheuttavan , erittäin häikäilemättömän ja nimenomaan ultraliberaalein markkinamekanismein toimivan talousjärjestelmän puitteissa päästäisiin Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteisiin .
    YK:n alaisuudessa järjestetty COP taisi mennä jälleen kerran pelkäksi markkinahumpuukiksi, jolla ei tulla saavuttamaan juuri muuta kuin haitallisten päästöjen jatkumista , jatkuvaa luontokatoa /ympäristötuhoja ja ilmaston sietämätöntä lämpenemistä rutkasti yli 1,5 asteen. Kysyä vain voi : miten käy planeettamme… ja meidän ihmisten tällaisen kapitalistisen markkinaruljanssin pyörteissä ? Näillä nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymillä ei jaksa enää olla kovin optimistinen.

  5. PS.
    Ihmettelen mitä tekemistä pelkistä markkinamekanismeista puhuvalla Elinkeinoelämän Keskusliitolla ( EK ) on tässä joukossa lueteltuja luonnonsuojelu/ ympäristöjärjestöjä , jotka tietävät mistä puhutaan, kun on kyse koko maapalloa koskevasta vakavasta ilmasto /ympäristökriisistä ?
    Vai lieneekö EK:sta kehittynyt Suomessa ympäristöministeriötä ohjaava ilmastoasiantuntija , ilmastotoimien määrän ja tarpeellisuuden suosittelija ja mittaaja ….ja ennenkaikkea käytännön toimeenpanon ensisijainen toteuttaja ? Sitä en ihmettele ollenkaan , että EK on tyytyväinen toistaiseksi toteutumattomaan COP-26 päätökseen !

  6. Lopuksi em.kommenttiini viitaten:
    Nykyisen vallalla olevan yhteiskunnallis-taloudellisen järjestelmän oloissa kaikki on mytävänä ja ostettavissa, ilmastokin ! Ilmastosta on tehty kauppatavaraa globaaleilla markkinoilla. Ilmasto on laitettu tasapainoilemaan markkinoilla , kuumenemisen ja viilenemisen kilpailukentällä, jolla on nykymenolla hyvin harvoja voittajia ja enimmäkseen häviäjiä.
    Tämä kylmän ” kaikkivoimainen ” markkinajattelu on planeetan ja sillä elävien säilymisen kannalta haitallista. Bisnesajattelun ensisijaisuutta korostavien tahojen olisi aihetta tarkastella syvällisemmin sitä, että maapallo ja kaikki sillä elävä ei koostu pelkästään elottomasta kaupaksi olevasta materiaalisesta aineksesta , vaan ne ovat ennenkaikkea elävää ainesta, johon ympäristö/ilmastokriisi vaikuttaa tuhoavasti. Tuhoutuneella planeeetalla ei ole enää mitään myytäväksi käypää tai ostettavissa olevaa, eikä edes myyjiä tai ostajia.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!