Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset

Glasgow´n ilmastokokous päättyi lauantai-iltana 13.11.2021 yli vuorokauden yliajalla.

Viimeisenä asiakohtana neuvoteltiin, miten fossiilisista polttoaineista ja kivihiilestä luopuminen kirjataan. Alunperin neuvoteltu ”phase out” -kirjaus eli käytöstä poistaminen muutettiin Intian vaatimuksesta muotoon ”phase down” eli asteittain vähentämiseksi.

Tämä on toki pettymys, mutta kyse on ehkä kuitenkin enemmän tarkennusharhasta – ihmisen taipumuksesta korostaa yhtä yksittäistä seikkaa isommassa kokonaisuudessa. Tuolla kirjauksella kokouksen viimeisinä minuutteina ja tunteina tuskin muutettiin yhdenkään maan poliitista suhtautumista kivihiileen tai ilmastopolitiikkaan.

Sen sijaan Glasgow’n ilmastokokouksessa ennätysmäärä maita sitoutui 1,5 asteen tavoitteeseen, ilmoitti luopuvansa hiilestä, vähentävänsä maakaasun käyttöä tai ehkäisevänsä metsäkatoa. Moni maa teki myös uusia lupauksia ilmastorahoituksesta. Lisäksi teknisissä yksityiskohdissa päästiin lopulta eteenpäin.

Mitä Glasgow’ssa siis saatiin aikaiseksi. Isossa kuvassa ainakin viisi asiaa:

1) 1,5 asteen tavoite pidettiin voimassa, ja ovi siihen pääsemiseksi on edelleen edes hiukan raollaan

2) Päästöjä päätettiin vähentää 45 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna.

3) Luopuminen fossiilisista polttoaineista kirjattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden aikana päätösteksteihin.

4) Päästävähennyslupauksia eli maiden etenemistä kohti Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta tarkastellaan jatkossa vuosittain.

5) Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa korostui nyt enemmän myös luontokadon ja ilmastokriisin kytkeytyminen toisiinsa.

Toki nämä edistysaskeleet eivät ole riittäviä, ja hommiin olisi pitänyt ryhtyä jo vuosikymmeniä sitten. Myös luvattu rahoitus laahaa perässä, mikä ylläpitää kuilua eri maaryhmien välillä.

Lienee selvää, että tällä menossa suurin osa maailman nykyisistä päättäjistä ja suurimmista saastuttajista on tulevien päättäjien hampaissa ja kansainvälisessä oikeudessa vastaamassa siitä, miten saatoimme jättää välttämättömät toimet näin viime tippaan. Olemme lähes tyhjentäneet globaalin päästöbudjetin, vaikka meillä olisi ollut paljon tietoa, osaamista ja resursseja käytössämme.

Greta Thunberg tiivistikin kokouksen annin seuraavasti: ”Blah, blah blah”.

Ilahduttavaa on kuitenkin se, että enää ei edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa nähdä sellaista skenaariota, jossa ilmastotoimet eivät etenisi lainkaan eikä siirtymä hiilineutraaliiin yhteiskuntaan olisi vääjäämätöntä.

Yksityiskohdissa on kuitenkin paljon parannettavaa. Esimerkiksi Pariisin sääntökirjassa olevaan markkinamekanismiin jäi harmittavia aukkoja, joita ympäristöministeriökin tuo esille omassa tiedotteessaan:

”Pariisin sopimuksen sääntökirja täydentyi kansainvälisiä markkinamekanismeja koskevilla säännöillä. Säännöillä pyritään estämään samojen päästövähennysten käyttämistä kahden eri maan kansallisiin tavoitteisiin ja varmistamaan, että päästövähennyshankkeet ovat lisäisiä muihin toimiin nähden. Kompromissiratkaisu sallii kuitenkin vanhojen, Kioton pöytäkirjan aikaisten päästövähennysyksiköiden rajatun käytön Pariisin sopimuksen kaudella 2030 saakka. EU ja Suomi ajoivat vaihtoehtoa, jossa edellisen kauden yksiköitä ei olisi hyväksytty lainkaan Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseen.”

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea toimeenpanosta. Nykyisellä toimeenpanolla olemme menossa edelleen kohti 2,7 asteen lämpenemistä, vaikka nykylupauksilla voisimme parhimmillaan päästä alle kahden asteen.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

Yritysten ja muiden organisaatioiden osalta tämä tarkoittaa ainakin seuraavaa, kuten kirjoitin Glasgowin avauspäivänä:

  • Yrityksen ilmastotoimenpiteiden on oltava jatkossa linjassa ilmastotieteen kanssa. Minimivaatimus on se, että yritys on sitoutunut Science Based Targets -aloitteeseen.
  • Vastuullinen yritys noudattaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja hoitaa myös historialliset päästönsä. Käytännössä yritys vastaa siis siitä, että oman yritystoiminnan seurauksena ilmakehään aiheutetut päästöt tulevat siivotuksi sieltä pois esimerkiksi nieluja kasvattamalla.
  • Jotta tämä olisi mahdollista, olisi hyvä kirjata yhtiöjärjestykseen vastuullisuus ja sitoutuminen ilmastotieteen mukaisiin päästövähennyksiin.

Vuonna 2022 kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat Egyptissa. Sitä ennen eri maissa ja organisaatioissa on kuitenkin päästävä paljon eteenpäin.

Kannattaa lukea myös nämä:

6 kommenttia artikkeliin ”Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset”

  1. Säälittävää räpistelyä Euroopassa. Kiina ja Intia yhdessä vastaavat n 3/4 osasta maailman hiilivoimakapasiteetista. Jos rätingistä vielä jätetään pois jenkit ja ryssät, niin eipä sitä muiden osalle jää kuin rääppeitä. Ja meidän muiden pitäisi ilmeisesti sitten vastata koko epärealistisen tavoitteen saavuttamisesta! Vai lupasivatko ensin mainitut maat oikeasti tehdä jotain päästöilleen – siis jotain muutakin kuin kauniita puheita vuosikymmenien taakse ulottuvista tavoitteista? Kun sitten vielä muistetaan, että ihmiskunnan osuus koko CO2 päästöistä on alle 10%, niin on kai siinä tekemistä! Mutta kivahan se on reissata kymmenin tuhansin tuon tuostakin pitämään kokousta jossain maailman kolkassa, tapaamaan tuttuja ja kokemaan moraalista ylemmyyttä.

  2. Niinpä niin ! Bla-Bla-Bla taas yhden kerran lisää. Vakavasta tilanteesta välittämättä eri valtioiden johtajat kävivät jälleen kerran pöyhkeilemässä tähänastisilla ja tulevilla ( ? ) ” saavutuksillaan ”. Ja useat eniten ympäristökriiä ja siihen liittyvää ilmastonmuutosta aiheuttavien maiden johtavat poliitikot eivät olleet edustettuina paikan päällä. Lupaukset jäänevät taas kerran melko varmasti pelkiksi ylpeiksi lupauksiksi…jollei ilmastonmuutosta aiheuttavaan taloudellis-poliittiseen systeemiin kosketa mitenkään! Todella masentavaa todeta Pariisin ilmastokokouksessa tehtyjen päätösten pitämättömyys ja vastuullisessa asemassa olevien poliittisten päättäjien välinpitämätön raukkamaisuus.
    Eiköhän voitaisi käyttää kyseisten COP-kokousten järjestämiseen vaadittavat rahat kunkin maan ympäristö/ilmastotavoitteiden parantamiseen ja rahoittamiseen? Muutamat Afrikan maiden ympäristönsuojelijat ovat jo kauan sitten olleet sitä mieltä, että kansainvälisten COP- kokousten pitäminen ei tuota toivottua tulosta. Heidänkin mielestä niihin upotetut varat tulisivat hyödyllisemmin käytetyiksi suoraan eri maiden konkreettisiin ilmastotoimiin.

    Pariisin COP-kokouksen päätökset antoivat pientä toivoa lopettaa sen oksan poikkisahaaminen, jolla ihmiskunta itse istuu …! Nyt ainakin ranskalaiset ekologistit alkavat menettää toivoaan ja ovat erittäin pettyneitä Glasgowin COP-kokouksen tulokseen. Tulevia ensi huhtikuun presidentinvaaleja silmälläpitäen Ranskan presidentti kävi siellä ylpeilemässä jo toteutetuilla ja tulevaisuuden ilmastotoimillaan….joita ei ole käytännössä nähty eikä tulla todellisista aikeista päätellen koskaan näkemään ! Synkkääkin synkemmältä näyttää . Päinvastoin mennään kovaa kyytiä takapakkia COVID-19 pandemian opetuksista välittämättä …

  3. Tässä blogissa luetellaan numeroin , enimmäkseen optimistiseen sävyyn, pelkkien lupausten asteelle jääneitä aikomuksia ja suunnitelmia , joilla ei ole todellista sitovuutta. Näin peittyy osittain kyseisen konferenssin ilmasto-ja yhteiskuntatieteellisesti laiha sato ottaen huomioon nykyisen kriisitilanteen, joka vaati kiireellisesti perustavanlaatuista päättäväistä konkreettista toimintaa.
    Ilmastotoimissa konkreettisten edistysaskelten määrä on toki tärkeää, mutta yhtä tärkeää on niiden laatu, ja se miten ja milloin ne toteutetaan. Ja tietysti ennenkaikkea se, toteutetaanko ne.

  4. Suomen ympäristöministeriön mukaan Glasgowin COP-26 konferenssin aikaansaamassa sopimuksessa sovitaan ” kansainvälisistä markkinamekanismeista ” päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi ja ” markkinaehtoisten ” päästövähennysratkaisujen kehittämismahdollisuudesta. Kyse on näin ollen ” markkinoista ” ! Tämä kuulostaa tehottomaksi osoittautuneelta ns.kompensaatiosysteemiltä kaunistellussa ja muokatussa muodossa. Siis ajatuksena olisi , että ” saastuttaja maksaa ”. Tämä tarkoittaisi käsitykseni mukaan käytännössä sitä, että suurikin saastuttaja saa edelleenkin saastuttaa kunhan maksaa saastuttamisesta ” parannetuin säännöin ” ( ?) eli kompensoi jollain tavalla saastuttamisensa. En usko vieläkään kompensaatiosysteemin toimivuuteen tässä päästökysymyksessä, sillä käytäntö on jo osoittanut sen tehottomuuden. Enkä usko ollenkaan, että nykyisenlaisen ympäristö-ja ilmastokriisiä ja niihin liittyviä oheisongelmia aiheuttavan , erittäin häikäilemättömän ja nimenomaan ultraliberaalein markkinamekanismein toimivan talousjärjestelmän puitteissa päästäisiin Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteisiin .
    YK:n alaisuudessa järjestetty COP taisi mennä jälleen kerran pelkäksi markkinahumpuukiksi, jolla ei tulla saavuttamaan juuri muuta kuin haitallisten päästöjen jatkumista , jatkuvaa luontokatoa /ympäristötuhoja ja ilmaston sietämätöntä lämpenemistä rutkasti yli 1,5 asteen. Kysyä vain voi : miten käy planeettamme… ja meidän ihmisten tällaisen kapitalistisen markkinaruljanssin pyörteissä ? Näillä nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymillä ei jaksa enää olla kovin optimistinen.

  5. PS.
    Ihmettelen mitä tekemistä pelkistä markkinamekanismeista puhuvalla Elinkeinoelämän Keskusliitolla ( EK ) on tässä joukossa lueteltuja luonnonsuojelu/ ympäristöjärjestöjä , jotka tietävät mistä puhutaan, kun on kyse koko maapalloa koskevasta vakavasta ilmasto /ympäristökriisistä ?
    Vai lieneekö EK:sta kehittynyt Suomessa ympäristöministeriötä ohjaava ilmastoasiantuntija , ilmastotoimien määrän ja tarpeellisuuden suosittelija ja mittaaja ….ja ennenkaikkea käytännön toimeenpanon ensisijainen toteuttaja ? Sitä en ihmettele ollenkaan , että EK on tyytyväinen toistaiseksi toteutumattomaan COP-26 päätökseen !

  6. Lopuksi em.kommenttiini viitaten:
    Nykyisen vallalla olevan yhteiskunnallis-taloudellisen järjestelmän oloissa kaikki on mytävänä ja ostettavissa, ilmastokin ! Ilmastosta on tehty kauppatavaraa globaaleilla markkinoilla. Ilmasto on laitettu tasapainoilemaan markkinoilla , kuumenemisen ja viilenemisen kilpailukentällä, jolla on nykymenolla hyvin harvoja voittajia ja enimmäkseen häviäjiä.
    Tämä kylmän ” kaikkivoimainen ” markkinajattelu on planeetan ja sillä elävien säilymisen kannalta haitallista. Bisnesajattelun ensisijaisuutta korostavien tahojen olisi aihetta tarkastella syvällisemmin sitä, että maapallo ja kaikki sillä elävä ei koostu pelkästään elottomasta kaupaksi olevasta materiaalisesta aineksesta , vaan ne ovat ennenkaikkea elävää ainesta, johon ympäristö/ilmastokriisi vaikuttaa tuhoavasti. Tuhoutuneella planeeetalla ei ole enää mitään myytäväksi käypää tai ostettavissa olevaa, eikä edes myyjiä tai ostajia.

Kommentointi on suljettu.

Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Seuraa minua Instagramissa