Toukokuun kokeilu: Päiväkirja

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Toukokuussa päätin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista.

Miksi halusin kirjoittaa päiväkirjaa? Olen aikaisempina vuosina kirjoittanut paljon enemmän kuin nykyään. Sosiaalisen median myötä esimerkiksi blogitekstien kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. En myöskään seuraa enää kovin aktiivisesti lehtien mielipidepalstoja, koska uutiset tulee luettua verkosta. Aiemmin luin lehtiä enemmän ja kirjoitin niihin myös aktiivisemmin.

Kuukausi alkaa olla takana. Seuraavassa kokemuksia päiväkirjan pitämisestä.

Aluksi ajattelin, että kirjoitan joka ilta päiväkirjan päivän tapahtumista ja julkaisen tekstin blogissani. Heti alkuun sain kuitenkin palautetta, että päiväkirja on jotain henkilökohtaisempaa kuin vain omien julkisten tekemisten raportointia. Tämän huomasin itsekin jo ensimmäisten kirjoitusten jälkeen.

Valitettavasti en myöskään onnistunut varaamaan aikaa läheskään joka ilta kunnolliselle päiväkirjatekstille. Usein lasten nukutus venyi liian myöhään ja olin itse liian väsynyt palaamaan koneen ääreen. Tai jos illalla olin koneen ääressä, oli siellä jotain akuutteja työtehtäviä tai kuntavaalikampanjaan liittyviä hommia. Näin kirjoittaminen jäi paljon vähemmälle kuin olisin toivonut.

Kun en ehtinyt kirjoittaa kunnon tekstejä, päätin, että hätätapauksessa riittää muutamakin lause tai listaus päivän ajatuksista. Tässäkään kun kunnianhimon tasoa ei kannata asettaa liian korkealle. Näitä listauksia sain tehtyä lähes päivittäin illalla, aamulla tai iltapäivällä työpäivän päätteeksi.

Itselläni haasteena päiväkirjan pitämiselle muodostui se, että en oikein tiennyt missä muodossa sitä pitäisin. Kuukauden aikana kehittyi kolme eri päiväkirjamuotoa:

Päiväkirjan kolme eri muotoa:

  1. Julkinen blogikirjoitus tai esimerkiksi Facebook-postaus
  2. Henkilökohtainen pöytälaatikkoon kirjoitettu pidempi teksti päivän tapahtumista ja ajatuksista
  3. Lyhyt muutamasta lauseesta koostuva listaus päivän aikana heränneistä ajatuksista tai merkittävistä tapahtumista.

Kaikki tekstin kirjoitin sähköisesti Evernote-muistiinpanoihini.

Näistä aion jatkaa tuota kolmatta. On hyvä purkaa ja analysoida päivän tapahtumia edes hiukan. Sen sijaan pidemmille pöytälaatikkoteksteille tai julkisille blogiteksteille voi olla vaikeaa löytää sopivaa hetkeä nykyisen arkeni keskellä jatkossakaan.

Kirjoitatko itse päiväkirjaa ja missä muodossa?


Ohessa kokemukset aikaisempien kuukausien kokeiluista.

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.