Koronapandemian myötä kulutus on vähentynyt ja monilla on jäänyt aiempaa enemmän rahaa säästöön. Myös matalien korkojen myötä kiinnostus sijoittamiseen on kasvanut.
Yhtiöiden pörssikurssit ovat olleet koronapandemiasta johtuneen romahduksen jälkeen nousussa. Nyt kun yhä useampi on kiinnostunut sijoittamista, lienee syytä olla huolissaan pörssikuplan puhkeamisesta sekä toivoa vastuullisen sijoittamisen korostumista.
Koronaromahduksen jälkeinen aika on näkynyt voimakkaasti myös omassa taloudessani. Oma rahankäyttöni väheni vuoden 2020 aikana verrattuna edelliseen vuoteen noin kolmanneksella. Samalla koko nettovarallisuuteni on viimeisen vuoden aikana kuitenkin noussut 16,34 prosenttia ja rahastosijoitusten arvo 35,21 prosenttia.
Mitä on vastuullinen sijoittaminen?
Samaan aikaan, kun kiinnostus sijoittamiseen on lisääntynyt, on myös vastuullinen sijoittaminen saanut aiempaa enemmän huomiota. Tämä on tietysti hyvä. Toisaalta on edes hassua ajatella, että kukaan sijoittaisi muuten kuin vastuullisesti. Eli yhtään pidemmällä tähtäimellä rahoja fossiilisiin polttoaineisiin tai aloihin, jotka ovat enemmän kiihdyttämässä ilmastokriisiä ja luontokatoa kuin ratkaisemassa niitä.
Itse olen ajatellut, että kaikkein vastuullisinta ja pitkällä tähtäimellä myös tuottoisinta sijoittamista on kuluttaa itse mahdollisimman vähän ja lahjoittaa rahaa toimijoille, jotka edistävät siirtymistä hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus vahvistuu sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu.
Näitä sijoituskohteita ovat esimerkiksi kaikki ympäristöjärjestöt. Tästä syystä olemme vuosia lahjoittaneet kotitaloutemme nettotuloista noin 5-10 % hyväntekeväisyyteen. Tässä sijoitussalkussa meillä on ympäristöjärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä ja eläinsuojelujärjestöjä. Esimerkiksi vuonna 2020 lahjoituksia kertyi yhteensä noin 10 635,99 euroa. Tässä on tosin mukana noin 4570,50 euroa luottamushenkilömaksuja Vihreälle puolueelle poliittisten luottamustehtävien kokouspalkkioista.
Lahjoitusten ohella toinen keino vastuulliseen sijoittamiseen on hankkia esimerkiksi metsää suojeltavaksi tai turvesuota ennallistettavaksi. Myös mikrolainat on hyvä tapa edistää vastuullista liiketoimintaa.
Esimerkiksi yksi ystäväni vinkkasi, että kannattaa sijoittaa pieniin, monimuotoisiin ja runsaspuustoisiin metsätiloihin. Niissä voi optimoida hiilen sidonnan sekä tarjota ainakin osaa alueesta suojeltavaksi Metso-ohjelmaan tai suojella tilojen luontoa itse niin, että jättää metsän käsittelemättä. Tämä voisi olla erinomainen harrastus esimerkiksi arvopaperi- ja asuntosijoittamisen sijaan, jos on yhtään ylimääräistä aikaa ja rahaa.
Yleisesti ottaen olen ajatellut, että kaikkein tärkeintä pääomaa on oman osaaminen kasvattaminen ja verkostot. Kannattaa siis sijoittaa erityisesti omaan terveyteen, läheisiin ihmissuhteisiin, koulutukseen ja siihen, että voi tehdä merkityksellisiä asioita. Näitä ei rahalla juurikaan saa. Kun kuluttaa vähän ja löytää hyvinvoinnin suoraan olemisesta ja tekemisestä, on niin rikas, että on varaa olla ilman kuluttamista. Tuolloin rahoja tai aikaa ei tarvitse käyttää osakesijoittamiseen.
Esimerkiksi pelkästään se, että en ole tarvinnut koskaan autoa, on ollut taloudellisesti hyvin kannattavaa. Kun en ole edellisten 30 vuoden aikana ostanut kolmea uutta autoa (esimerkiksi 20 000 euroa / auto), olen kolmen prosentin vuotuisella tuotto-odotuksella nyt noin 108 000 euroa rikkaampi. Tällä summalla ehtii tehdä useamman vuoden merkityksellisiä asioita ilman taloudellista painetta. Kaiken lisäksi olen liikkunut terveellisesti ja ekologisesti.
Pörssiosakkeisiin sijoittaminen
Tänä vuonna olen kuunnellut muutaman kirjan perinteisestä sijoittamisesta. Näitä ovat mm Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun Sijoittajaksi 7 päivässä sekä Heikki Keskivälin Tähtäimessä osakkeet: Kuinka kääntää tappiotkin voitoiksi. Näiden lisäksi voin suositella viime vuonna kuuntelemiani Julia Thurénin Kaikki rahasta ja Maarit Lassanderin Rahaviisaus -kirjoja.
Kaikissa sijoitusvinkeissä on sama sanoma: aloita ajoissa, sijoita pitkäjänteisesti ja hajauta toimialojen ohella myös ajallisesti. Itse olen laittanut rahojani lahjoitusten ja asuntovelkojen maksun ohella mahdollisimman vastuullisiin rahastoihin. Tämän lisäksi omistan osan Tyrsky-Konsultointi Oy:stä sekä Third Rock Finland Oy:stä, jossa myös parhaillaan työskentelen.
Pörssiosakkeita en ole aiemmin omistanut. Osakkeet ovat tulleet tutuksi lähinnä sitä kautta, että joissain järjestöissä osakkeita on hankittu siitä syystä, että päästäisiin vaikuttamaan yhtiökokouksen kannanmuodostukseen. Nyt ajattelin, että kokeilen ostaa osakkeita.
Mähkän ja Lehtipuun Sijoittajaksi 7 päivässä kirjassa oli laskelma, jonka mukaan sijoittamalla kahden vuoden ajan 100 euroa kuukaudessa osakkeisiin (yhteensä siis 2400 euroa), kertyisi tuosta 63 vuoden kuluessa noin 254 000 euron potti. Saman laskelman mukaan sijoittamalla 10 vuoden ajan 100 euroa kuukaudessa eli yhteensä 12 000 euroa, kertyy tuosta 35 vuoden kuluessa 226 000 euroa. Laskelmat perustuvat kahdeksan prosentin vuotuiseen tuotto-oletukseen. Lisäsijoituksia ei tehdä. Vain tuotot/osingot sijoitetaan uudestaan.
Lähdetään siis kokeilemaan ja laitetaan aluksi vaikka tuo 2400 euroa kiinni osakesijoituksiin. Kertyneen summan voi sitten lahjoittaa tai testamentata aikanaan hyväntekeväisyyteen. Tai pyrkiä varmistamaan oman minimitoimeentulon eläkepäivinä, jos eläkejärjestelmä on siinä vaiheessa pettänyt. Tosin 63 vuoden päästä noilla rahoilla ei ole kovin paljon merkitystä, jos emme seuraavan vuosikymmenen kuluessa hoida ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisia ongelmia kuntoon.
Ajattelin, että teen kaksi 1200 euron salkkua. Toiseen valitsen perinteisiä pörssiyhtiöitä. En kuitenkaan kaikkein vastuuttomimpia eli sellaisia, jotka suoraan kiihdyttävät ilmastokriisiä tai luontokatoa. Enemmänkin niitä, jotka periaatteessa toimivat sellaisilla toimialoilla, joiden uskon pidemmällä tähtäimellä kantavan.
Toiseen 1200 euron salkkuun valitsen taas mahdollisimman kestäviä pörssiyhtiöitä. Näitä tunnen kovin vähän eikä minulla ole valitettavasti aikaa lähteä tekemään perusteellista selvittelyä. Onneksi Matti Hirvonen auttoi tässä ja vinkkasi minulle Twitterissä muutamia hyviä pörssiyrityksiä tältä sektorilta.
Tässä ajatukseni sijoituskoreista 1 ja 2.
Sijoituskori 1: Konservatiivinen. Maksimaalinen hajautus ja kotimainen painotus.
(Prosenttiosuuksiin vaikuttaa se, että näin pienillä summilla monien pörssiyhtiöiden osakkeita ei saa kuin korkeintaan 1-2 kpl).
- Accell Group 4%
- Apple 10%
- Beyond Meat 10%
- Caverion 4%
- Elisa 10%
- F-secure 4%
- Kesko 7%
- Kojamo 2%
- Lassila & Tikanoja 6%
- Minesto 2%
- Nokia 3%
- Nordea 2%
- SSH Communications Security 4%
- Sweco 3%
- Sanoma 5%
- Scatec 3%
- Sievi Capital 3%
- Telia 1%
- TietoEVRY 8%
- Trainers’ House 1%
- Verkkokauppa.com 2%
- Vincit 3%
- Ålandsbanken 3%
Sijoituskori 2: Osa riskisijoituksia. Vain vastuullisella toimialalla toimivat, keskitetty strategia ja ulkomainen painotus.
- Accell Group (pyöräily) 15%
- Beyond Meat (vegaaniruoka) 15%
- Minesto (aaltoenergia) 12,5%
- Scatec (aurinkoenergia) 12,5%
- Vestas (tuulivoima) 15%
- Eolus wind (tuulivoima) 15%
- Tomra (kierrätysjärjestelmät) 15%
Mielelläni ottaisin kuitenkin vielä vastaan vinkkejä mahdollisimman vastuullisista pörssilistatuista yhtiöistä, jotka toimivat kestävän yhteiskunnan edistämiseksi noin 50 vuoden aikajänteellä tai vinkkejä, jos joku yllä olevilla listoillani ei edusta tai täytä vastuullisen sijoittamisen kriteereitä. Mielelläni kuulen myös sen, jos jonkun yhtiön osuutta kannattaa mielestäsi kasvattaa tai vähentää.
**’
Lopuksi vielä ne otsikossa lupaamani viisi vinkkiä vastuulliseen sijoittamiseen
Ylipäätään parasta sijoittamista on kulutuksen ja rahan käytön vähentäminen. Kun kuluttaa vähän, ei tarvitse niin paljon rahaa. Mitä vähemmän tarvitsee rahaa, sen varmemmin voi toteuttaa itselle merkityksellisiä asioita ja tehdä sitä, mitä haluaa ilman tietyn rahamäärän ansaitsemisen pakkoa. Jos raha kuitenkin kuumottaa tilillä, tässä viisi vinkkiä niiden käyttöön.
1. Lahjoita rahaa kansalaisjärjestöille tai -liikkeille, jotka edistävät kestävää maailmaa. Itse suosisin tässä ajassa erityisesti ympäristöjärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä ja eläinoikeusjärjestöjä. Vahva suositus kuitenkin myös sosiaali- ja terveysalan järjestöille, joiden on usein vaikeampi saada yksityisiä lahjoituksia kuin noiden edellä mainittujen.
2. Osta metsää suojeltavaksi tai turvesuota ennallistettavaksi. Tämä on konkreettista, mutta ei yhteiskunnallisesti välttämättä niin vaikuttavaa kuin järjestöjen tukeminen. Vaatii myös paljon aikaa, perehtymistä ja ylläpitoa.
3. Anna mikrolainoja köyhissä oloissa toimiville pienyrittäjille. Yksi kiva palvelu tälle on https://www.kiva.org
4. Hanki mahdollisimman vastuulliseksi luokiteltuja rahasto-osuuksia tai omistusasuntoja. Kysy vastuullisuuden perään esimerkiksi omasta pankista. Selvitä rahaston ESG-luokitus, hiilijalanjälki tai muut vastuullisuustekijät.
5. Hanki sellaisten yritysten osakkeita, jotka ovat ratkaisemassa esinerkiksi ilmastokriisiä ja luontokatoa. Näitä voivat olla esimerkiksi uusiutuvan energian, joukkoliikenteen ja pyöräilyn, sähköisen liikenteen, vegaaniruuan ja kestävän maatalouden parissa toimivat yritykset.
Moikka Leo,
Tekstisi oli tarpeellinen katsaus ”vastuulliseen sijoittamiseen” pintaa syvemmältä – etenkin laskelmasi ympäristöystävällisen elämäntavan rahallisista säästöistä. Kaikkiaan kiinnostava lukea.
Joitakin mielestäni oleellisia näkökulmia rahoitusmarkkinoiden ja ekologisen kestävyyden suhteesta siitä jäi kuitenkin puuttumaan.
Mielestäni sijoittamista ei yleisesti ottaen voi pitää ympäristön kannalta kovinkaan vastuullisena. Lähestulkoon kaikki sijoittaminen perustuu odotukselle talouden kasvusta ja tuotannon laajenemisesta uusille markkinoille, mikä tuottaa arvonnousua sijoituksille. Vaikkei tämä olisikaan haitallista kaikkien sijoitusten kohdalla (esim. parempi energiateknologia), odotus kasvusta luo yrityksille paineita kehittää toimintaa osakkeenomistajille mieleiseksi. Tästä syystä esimerkiksi teollisuusyritysten sisäinen transformaatio ympäristölle suotuisammiksi voi olla hankalaa. Yritykset myös tekevät kaikkensa lisätäkseen tuotteittensa kulutusta.
Toki löytyy myös sijoituskohteita, joiden toiminta kohentaa kestävyyttä tai ei ole ainakaan merkittävästi haitallista. Näiden löytäminen voi vaan olla tavattoman hankalaa, etenkin jos ei itse ole eri taloudenalojen ympäristövaikutuksia tunteva asiantuntija. Tarkemmalla tutkiskelulla esimerkiksi ESG-rahastoista löytää usein sijoituksia fossiilisiin polttoaineisiin tai raskaaseen teollisuuteen (ml. metsäteollisuus). Osa myös ulkoistaa haitalliset sijoituskohteensa omistamalla esimerkiksi toista rahastoa, mihin poissuljennan kriteerit eivät ulotu. Tässä olisikin paljon parannettavaa kuluttajan kannalta.
Yhtälöstä vielä vaikeamman tekee riskin ja tuoton ottaminen huomioon. Moni ympäristöystävällinen yritys on niin niche-vaiheessa, että osakekurssi määräytyy melko spekulatiivisesti. Tällaisten yritysten pärjäämistä pitkällä aikavälillä on myös vaikea arvioida.
Oma moraalinen ohjenuorani sijoittamiselle ympäristön kannalta on päihdepolitiikasta vaikuttunutta: Ei suositeltavaa, mutta jos kaikesta huolimatta haluat niin tehdä, pyri olemaan erityisen vastuullinen!
Listaan käytännön sijoituskohteista lisäisin kiinteistöjen energiaremontit, ne kun nostavat oman pääoman arvoa.
..tässä muuten kirjoittelee Luonto-Liiton toimistoapulainen vuosilta 2012–2013, nykyinen ympäristömuutoksen ja -politiikan maisteri ja kuvataiteen opiskelija!
45% Suomen kansalaisista elää kädestä suuhun. Ja. Voisivat vuodessa säästämällä sijoittaa 100€.
Olisiko vastuullisinta perustaa yritys, johon sijoittamalla saisi asunnon esim. Että ko. Yritys rakennuttaisi lainarahojen turvin ekoasuntoja. Samoin yritys voisi vuokrata halvalla rakentamiaan toimistoja. Myös metsä, sosiaalinen toiminta ja vanhusten huolto voisi olla yrityksen perustamisen arvoinen. Niin että yrityksen eläketurvaa kerryttämällä turvaisi vanhuuden elon sekä perusterveydenhuollon synkattuna julkisen terveydenhuollon kera. Ettei kaikki yksityisty..
Esim. Tällä hetkellä sijoittajat vievät asunnot käsistä…
Kiitos Leo ja Lauri mielenkiintoisista pohdinnoista vastuullisesta sijoittamisesta.
Paras tapa on minusta kuitenkin omien voimavarojen käyttö ja suuntaaminen kestävää, ekologista ja sosiaalista eloa ja oloa edistävään, ”oma apu”- tyyppiseen toimintaan. Se ei ole helppoa nykyisin tarjolla olevien työpaikkojen ja toimitapojen puitteissa, mutta keinoja voi löytyä, jos sillä silmällä mahdollisuuksiaan tarkkailee ja niihin uskoo. Ja uskaltaa ottaa riskejä kuten sijoittamisessa aina joutuu tekemään, useimmiten kuitenkaan voimatta itse juuri vaikuttaa tuloksiin.
Esim. itse tein talvella päätöksen muuttaa taas ”maalle” eli lähikuntaan ja lähes saman tien löytyi sieltä läheltä puretun talon hirret, joista saan uuden asunnon tontilla jo sijaitsevan, aiemmin kunnostamani ja nyt vuokralla olevan vanhan torpan naapuriksi. Rahoitan hankkeen kaupunkiasunnon myynnillä ja tutustun sen puitteissa käytännössä vanhoihin hyviin rakennustapoihin sekä uusiin hyviin, mm. energiantuotantotapoihin. Tässä on syntymässä koetalo, paitsi konkreettinen rakennus myös kokeellinen rakennushanke yhteistyössä talon hirret purkaneen taiteilijan ja torpan rakennustöitä taitavan vuokralaisen kanssa. ”Learning by doing”-idealla rakennamme samalla osallistavaa tuotanto- ja oppimismallia, soveltaen perinteistä mestari-kisälli-työtapaa ja antaen oikeaa työtä maahanmuuttajille ym. työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneille.
Juuri tämän kommentin kirjoitettuani ilmestyi Erkki Mäenpään kommentti – ideoita on ilmassa!
Hyvä juttu!
Asuntojen ja kiinteistöjen kunnostamiseen ja ekotehokkuuden lisäämiseen kannattaa myös ilman muuta sijoittaa. Jos asuu kerrostalossa omistusasunnossa, voi tähän pyrkiä taloyhtiön hallituksessa. Aurinkoenergia, maalämpö, patterien termostaattien vaihto/säätö, asuntokohtaiset vesimittarit, sähkösopimus ekosähköksi.. vaikka mitä voi tehdä.
Tämä on ekologista ja myös säästää rahaa vähintäänkin pitkällä tähtäimellä.