Helmikuun kokeilu: Säännöllinen nukkumaanmenoaika

Vuoden 2021 aikana kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa testissä oli päivätorkut. Tämä tapa on jatkunut ilahduttavasti myös helmikuussa. Ei joka päivä, mutta useimpina päivinä viikon aikana.

Helmikuussa testissä on ollut nukkumaanmeno- ja herätysaikojen vakiointi läpi koko viikon sekä älylaitteen käyttökielto sängyssä.

Kokeilin tammikuun lopussa Bernand Larssenin helvetinviikkoa, joka osoittautuikin hyvinvointiviikoksi. Yhtenä osana tuohon viikkoon kuului se, että joka päivä piti mennä nukkumaan klo 22.00 ja sängystä piti nousta klo 5.00 aamulla. Huomasin jo viikon aikana, että tämä sopi itselleni hyvin ja uneni laatu parani merkittävästi.

Olen ollut koko aikuisikäni suhteellisen aikainen herääjä. Aiemmin olen pitkään kokeillut herätä hyvin aikaisin (klo 4.00) tai nukkua ilman herätystä niin pitkään kuin nukuttaa (tuolloin olen tyypillisesti herännyt klo 6.30 aikoihin, jolloin meillä myös lapset alkavat heräillä). Tähän on kuitenkin kuulunut se, että viikonloppuisin olen usein valvonut myöhempään ja vastaavasti nukkunut aamulla pidempään.

Viime vuoden lopussa huomasin, että mikäli nukuin pitkään aamulla (ilman herätyskelloa) minun oli usein vaikea saada iltaisin unta ja illat venyivät pitkiksi. Vastaavasti löysin itseni usein aamuisin torkuttamasta herätyskelloa ja jääväni sänkyyn lukemaan uutisia ja somevirtaa. Tilanne ei tuntunut enää hyvältä, joten oli aika kokeilla jotain uutta.

Yhtenä keskeisenä tekijänä, jolla takaa itselleen hyvät unet, on se, että menee joka päivä samaan aikaan nukkumaan ja herää vastaavasti aina samaan aikaan. Myös viikonloppuisin. Tiedän, että itselleni vuorokaudessa sopiva unen määrä on keskimäärin sellainen 6-7 tuntia.

Helmikuun ajan olen suunnitellut päiväni niin, että menen sänkyyn viimeistään klo 22.00 mennessä, luen hetken kirjaa ja aamulla herätyskello soi klo 4.45.

Aina tämä ei onnistu. Erityisesti viikonloppuisin on vaikea mennä nukkumaan ajoissa. Tämä siitä syystä, että keskustelemme ja istumme mielellämme puolison kanssa iltaa, kun lapset ovat nukahtaneet. Kun lapset nukahtavat klo 21-21.30 välillä, jää kahdenkeskistä aikaa tuolloin harmittavan vähän. Toisinaan olen siis joustanut klo 22 nukkumaanmenoajasta.

Toinen haaste klo 22 nukkumaanmenolle ovat luottamustehtäväni kaupunginvaltuustossa. Kokoukset venyvät usein yli ilta kymmenen enkä näin ollen pääse nukkumaan tavoiteaikana. Muita haasteita aikaisessa nukkumaan menossa en ole kuukauden aikana toistaiseksi huomannut.

Entäs sitten herääminen? Vaikka kello on soinut joka aamu helmikuun aikana klo 4.45, en ole suinkaan aina tuolloin päässyt sängystä ylös. Toisinaan olen torkuttanut herätyskelloa ja muutaman kerran olen vain vahingossa jatkanut unia. Homma on mennyt kuitenkin pitkin kuukautta parempaan suuntaan.

Välillä, kun ei ole ollut aamulla ohjelmaa, olen jäänyt herätyksen jälkeen sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Tämä on ollut oikeastaan aika rentouttavaa. On hauskaa herätä sunnuntaina klo 4.45 ja kuunnella tunti tai pari aamulla sängyssä hyvää kirjaa ennen kuin muut heräilevät.

Älylaitetta en ole iltaisin tai aamuisin sängyssä käyttänyt muuhun kuin kirjojen lukemiseen tai kuunteluun sekä herätyskellon asettamiseen. Tosin jonain iltoina olen mennyt sänkyyn jo klo 21 aikoihin ja katsonut The Mandalorian sarjaa puhelimellani.

Nyt olen kuitenkin asettanut itselleni puhelimeen ruutuajan niin, että vain e- ja äänikirjapalvelut ovat toiminnassa klo 21-04 välisenä aikana. Vaikka voin toki itse purkaa eston, antaa ruutuaika hyvän muistutuksen siitä, milloin älylaite on syytä pitää pois käytöstä.

Kuukauden kokeilun myötä nukahtamisviiveet ovat poistuneet. Saan illalla hyvin ja nopeasti unta, kun en ole viikonloppuisin sekoittanut unirytmiäni. Lisäksi unen laatuni on ainakin Ouran mittausten mukaan parantunut. Syvää unta tulee tuplasti enemmän kuin aiemmin.

Erityisesti viikonlopun aamuherätykset tuntuvat hyvältä ja tekevät olosta mahtavan.