OP Ryhmä toteuttaa yhdessä Aalto-yliopiston NIBS-ajatushautomon kanssa vuosittain suuryritystutkimuksen, jossa kysytään Suomessa toimivien 250 suurimman yrityksen johdolta näkemyksiä tulevaisuudesta ja taloudesta.
Itseäni kiinnostaa tietysti se, miten yrityksissä nähdään vastuullisuus.
Vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa 92 prosenttia vastaajista katsoi, että vastuullisuus on yrityksille kilpailutekijä. Tässä ei ole mitään uutta. Jo pitkään isoissa yrityksissä vastuullisuuden merkitys on muuttunut hyväntekeväisyydestä ja mainehallinnasta strategiseksi mahdollisuudeksi.
Isot yritykset ja niiden johto ymmärtävät varsin hyvin, ettei kuolleella planeetalla ole bisnestä ja liiketoiminnalta putoaa pohja, jos ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisia ongelmia ei ratkaista tai sosiaalisen vastuun kysymyksistä ei pidetä huolta. Sidosryhmät ja asiakkaat odottavat, että yritykset hoitavat vähintään oman tonttinsa kuntoon.
Se, mikä vuosi sitten tästä tutkimuksesta jäi mieleeni, oli se, että yhä useammin isoissa yrityksissä nähdään, että taloudellinen voiton tavoittelu ei voi olla yrityksen ainoa tehtävä. Vuoden takaisessa tutkimuksessa 72 prosenttia vastasi, että yrityksen tehtävänä on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.
Tämä oli siis tilanne vuosi sitten. Nyt kun taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkymät ovat sumeammat koronapandemian myötä, on kiinnostava nähdä, miten yrityksissä nähdään vastuullisuus. Oletus on, että vastuullisuus ja yritysten yhteiskunnallinen rooli on korostunut viimeisen vuoden aikana vain entistä enemmän.
Katsotaan siis tämän vuoden tutkimusta. Tai siis tutkimus on julkaistu tänä vuonna. Aineisto on kerätty viime syksynä.
Tuoreessa tutkimuksessa 92 prosenttia kokee yrityksen vastuullisuuteen liittyvät teot kasvavana kilpailutekijänä. Tilanne ei siis ole muuttunut tämän suhteen vuodessa suuntaan tai toiseen.
Sen sijaan kun kysytään, onko yrityksen tehtävä ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, on samaa mieltä enää 63 prosenttia. Tiputusta vuoden takaiseen on merkittävästi. Niiden osuus, jotka ovat väitteen kanssa eri mieltä, on kuitenkin saman verran kuin edellisenäkin vuonna (18%). Tämän kysymyksen suhteen epävarmojen osuus on siis noussut 10 prosentista 19 prosenttiin.
Mistä tämä muutos voi sitten johtua?
Helpoin selitys lienee koronapandemian tuoma epävarmuus. Isoilla yrityksillä voi olla epävarmat näkymät ja tarve käpertyä vanhoihin käytäntöihin.
Koronapandemia on kuitenkin omasta mielestäni vain korostanut yritysten vastuullisuutta ja roolia yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisijana. Eihän käsidesiä, kasvomaskeja tai rokotteita olisi saatu markkinoille, elleivät yritykset olisi niitä kehittäneet ja tuoneet tänne.
Myös sidosryhmät odottavat mielestäni yrityksiltä tässä ajassa enemmän yhteiskunnallista roolia. Vastuullisuutta mitataan sillä, kuka pitää vaikeinakin aikoina huolta työntekijöistään, ihmisoikeuksista tai ilmastotavoitteista.
Samaan aikaan esimerkiksi viime syksynä julkaistun T-Median Luottamus&Maine -tutkimuksen mukaan suuren yleisön (suomalaisten keskimäärin) mielestä 29 prosenttia oli sitä mieltä, että luottamus elinkeinoelämään on vahvistunut koronapandemian myötä. 14 prosentin mielestä luottamus oli heikentynyt.
Näyttää kuitenkin siltä, että isojen yritysten johto on tullut epävarmemmaksi siitä, onko niillä yhteiskunnallista roolia vai ei. Tämä on tapahtunut juuri silloin, kun sitä roolia kaivattaisiin monestakin eri näkökulmasta enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kannattaa siis tarkentaa omaa näkemystä ja äkkiä. Sidosryhmät odottavat nähdäkseni näkemyksellisyyttä ja yhteiskunnallisia tekoja pelkän voiton tavoittelun sijaan. Vastuullisuus on ajankohtaisempi ja tärkeämpi teema kuin vuosi sitten.
