Miten koronapandemia paransi elämääni ja muuttaa arjen käytäntöjä pysyvästi

Koronapandemia on muuttanut maailmaa vuonna 2020 merkittävästi. Mitä jos tämä muutos onkin osittain pysyvää?

Viime keväänä monet kiittelivät sitä, että koropandemia ei iskenyt syksyllä vuoden pimeimpään aikaan. Ajateltiin, että homma on ohi muutamassa kuukaudessa. Kesällä Suomessa tilanne näyttikin hetken siltä, että epidemia on lähes selätetty. Sitten tuli syksy ja tartunnat lähtivät jälleen nousuun.

Nyt vuoden pimein aika on ohitettu, koronapandemia on edelleen keskuudessamme. On aika pohtia sitä, miten tämä aika muutti elämäämme.

Koronakeskustelussa on esiintynyt usein ajatus siitä, että tämä kaikki on jossain vaiheessa ohi ja pääsemme taas ”palaamaan normaaliin”. Olen huomannut, että useissa etäkokouksien alku-, loppu- tai sivukeskusteluissa on pohdittu koronapandemiaa asenteella ”sitten kun tämä on ohi”.

Mitä jos tämä ei kuitenkaan ole ohi? Vaikka itse koronapandemia saataisiin rokotusten myötä aisoihin, voi olla, että koronapandemian aiheuttamat muutokset ja uudet käytännöt jäävätkin kuitenkin pysyviksi. Ainakin osittain. Itse en usko, että paluuta vanhaan enää on.

Miten todennäköisesti koronarokotusten myötä ihmiset siirtyvät enää takaisin esimerkiksi etäkokouksista kasvokkaisiin kokouksiin, nettikaupoista kivijalkaliikkeisiin tai ruuan kotiinkuljetuksista kauppoihin ja ravintoloihin. Kuinka moni lähtee taas pikapikaa tanssimaan letkajenkkaa yöravintoloihin, nauttimaan konserteista paikan päälle tai työmatkalle maailman toiselle puolelle? Varmasti osa siirtyy vanhaan, mutta tuskin kaikki.

On aika kurkottaa menneisyyden sijaan eteenpäin ja tulevaisuuteen.

Ihmisillä on varmasti painetta jatkossakin matkustaa ilmastoa tuhoten maailman ääriin. Pitää vain toivoa, että ekologisesti kestävä matkailu, esimerkiksi biopolttoaineet ja sähköinen lentäminen yleistyvät nopeasti. Voi siis olla, että loma- ja hupimatkailu lisääntyy nykyisestä heti, kun mahdollista.

Toisaalta. Nyt kun on opittu nauttimaan lähiluonnosta, miksi pitäisi lähteä hankalasti kauas. Miksi kuluttaa satoja tai tuhansia euroa käyttääkseen tunteja tai päivän hankalaan siirtymiseen, kun välittömän virkistysvaikutuksen ja ympäristön vaihdoksen voi saada hetkessä astumalla ovesta ulos ja menemällä lähimetsään. Varsinkin kun virtuaalimatkailukin on mahdollista. Itse olen esimerkiksi pyöräillyt Ranskan ympäriajon etappeja virtuaalisesti kotona älytrainerillani.

Entä kuinka moni on valmis uhraamaan päivän tai pari matkusteluun, kun pitää osallistua työkokoukseen tai seminaariin maailman toisella laidalla. Eiköhän nämä hoidu jatkossakin etänä. Ja vaikka asioita on paljon tehokkaampaa ja mielekkäämpää hoitaa kasvotusten, kuinka moni järjestää enää rutiinikokouksia tai -tapaamisia livenä. Etäkokoukset jäävät oletusarvoksi. Kasvokkaisia kokouksia järjestetään esimerkiksi silloin, kun pidetään työpajaa, suunnitellaan ja ideoitaan uusia strategioita tai tavataan läheisiä.

Monet työpaikat ovat siirtyneet pysyvästi etätöihin. Kaikissa ammateissa tämä ei tietenkään ole ollut eikä jatkossakaan ole mahdollista. Monin paikoin asiat ovat kuitenkin hoituneet etänä. On vaikea kuvitella, että toimitilojen tarve ja työmatkailu palaa ennalleen. Asiat hoituvat ilman toimistojakin.

Julkisen liikenteen käyttäjämäärät ovat laskeneet merkittävästi. Kaupungin toki kannattaa jatkossakin investoida joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn yksityisautoilun sijaan, mutta voi olla, että joukkoliikenteen käyttäjämäärät eivät enää palaa ennalleen siinä missä pyöräilyn suosio varmasti jatkaa kasvuaan. Nyt kun yhä useampi on tottunut kulkemaan arkimatkansa pyörällä, kuinka moni palaa sen jälkeen enää joukkoliikenteen (tai yksityisauton) käyttäjäksi. Kaupunkien ja kuntien kannattaa panostaa pyöräinfran rakentamiseen ja esimerkiksi talvikunkossapitoon, kuten esimerkiksi Helsingissä on onneksi tehtykin.

Kaupassa käynti ja ravintoloissa syöminen. Monet ovat oppineet tilaamaan päivittäiselintarvikkeet ja muut tavarat viimeistään koronapandemian myötä verkosta. On vaikea kuvitella, että nämä samat ihmiset enää palaisivat kivijalkaliikkeisiin ja kauppoihin. Monet käyvät varmasti jatkossakin mielellään ravintoloissa, mutta entä ne, jotka ovat jo tottuneet tämän vuoden aikana tilaamaan lounaansa ja muun ruokansa kotiin.

Kulttuuri- ja taide-elämykset ovat siirtyneet verkkoon. Tämä ei tietenkään vastaan oikean teatterin tai konsertin elämystä. Siitä huolimatta. Nyt kun tarjonta saavuttaa verkossa yhä useampia ja on yhä laadukkaampaa, niin kuinka moni palaa konserttisaleille.

Koronapandemia on aiheuttanut paljon arjen muutoksia. Osa näistä ehkä palaa vanhaan malliin. Osa muutoksista jää kuitenkin pysyväksi, koska ihmisille on jo ehtinyt muodostua niin paljon uusia käytäntöjä, tapoja ja rutiineja, joita on enää vaikea muuttaa. Iloinen asia on, että useat näistä käyttäytymisen muutoksista lisäävät hyvinvointia.

Myös omalta osaltani koronapandemia on tarkoittanut monia arjen parannuksia. Tässä viisi esimerkkiä:

1. Etätyöt. Töitä pystyy tekemään etänä tehokkaammin sekä osallistumaan useampiin tapahtumiin, kokouksiin ja tilaisuuksiin kun ei tarvitse huolehtia siirtymisistä paikasta toiseen. Myös pikkujoulujen, coktail- ja verkostoitumistilaisuuksien loppuminen tai siirtyminen verkkoon ovat vapauttaneet aikaa. Toki kollegoita ja vapaita keskusteluita on ikävä, mutta näin introvertin näkökulmasta pienentynyt sosiaalinen kuormitus auttaa keskittymään myös enemmän merkityksellisiin asioihin.

2. Ajankäyttö on joustavampaa ja aikaa on enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumisen ja kuntoilun, kotityöt ja levon sekä lasten kanssa olemisen voi sijoittaa aiempaa sujuvammin niihin kohtiin, joihin se sopii paremmin. Etätöissä on paljon helpompi lähteä keskellä päivää kotoa juosulenkille tai lähiluontoon virkistäytymään, ottaa päivätorkut tai viettää hetki aikaa lapsen kanssa. Lisäksi kokouksiin tai seminaariin voi osallistua juoksulenkiltä, pyöräillessä tai lähimetsässä kävellessä.

3. Lasten kanssa on enemmän aikaa. Etätöissä on kotona, kun lapsi tulee koulusta. Päivähoidossa olevan lapsen taas voi välillä hakea keskellä päivää päiväkodista kotiin ja jatkaa töitä myöhempään. Vaikka keskeytyksiä on enemmän sekä työn ja kodin välinen raja on hämärtynyt, tuntuu silti, että lasten kanssa on saanut olla tänä aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

4. Hankinnat voi hoitaa verkosta. Ruokaostosten tai lounaan tai päivällisen tilaaminen verkosta hoituu muutamassa minuutissa ja tuotteet tuodaan kotiovellesi. Tavaroita ostan minimaalisesti, mutta sen sijaan, että harhailisin edes niiden perässä kaupungilla, on tarpeellisten hankintojen tekeminen verkosta paljon nopeampaa ja helpompaa samalla kun tuote tulee kotiin tai lähikioskille.

5. Luonnonvarojen kulutus on vähentynyt. Koronapandemian myötä kulutus ja rahankäyttöni ovat vähentyneet tänä vuonna noin kolmanneksella. Tämä on ollut itselläni toki eniten pois ilmaston ja ympäristön kannalta jo valmiiksi suhteellisen kestävistä palveluista, esimerkiksi ravintoloilta. Toisaalta kun on vähemmän riippuvainen rahasta, voi enemmän tehdä sitä, minkä oikeasti kokee mielekkääksi ja merkitykselliseksi.

PS. Kun mietitään tulevaisuuden megatrendejä koronapandemian jälkeisessä ajassa, niin ehkä yksi niistä tulee olemaan ihmisen suhde eläimiin. Koronapandemian taustalla on ihmisen vääristynyt suhde muihin eläimiin ja eläinten hyväksikäyttö. Ehkä olisi aika puhua myös siitä, miten tämä ristiriitainen suhde muutetaan perusteellisesti ja pysyvästi. Jatkossa ympäristön, eläinten ja oman terveytemme kannalta on entistä tärkeämpää, että lopetamme eläinten hyväksikäytön ja syömme kasvisruokaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Miten koronapandemia paransi elämääni ja muuttaa arjen käytäntöjä pysyvästi”

  1. Kiitos hyvästä pohdinnassa. Kulutuksen ja rahankäytön väheneminen 30% on niin paljon, että siitä kuulisi mielellään enemmän.

    • Kiitos Salli! Tuossa kolmanneksen kulutusvähenemässä on kyseessä vain korttiostokset (ei siis esim asumiskuluja, laskuja, säästöjä ja lahjoituksia). Vuonna 2019 ostin polkupyörän, joka selittää vähenemästä lähes puolet. Toinen puoli liittyy ravintolasyömisen vähenemiseen. Lisäksi osa kulutuksesta on saattanut siirtyä puolison kortille, koska elämme yhteistaloudessa 🙂

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin