Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin T-Median verkkosivuille.
TULEVAISUUDEN VASTUULLISUUS
Olen työskennellyt nyt kuukauden T-Media Relations Oy:n kestävän tulevaisuuden johtajana. Uudesta työstäni ovat kirjoittaneet esimerkiksi Talouselämä ja Helsingin Sanomat.
Ensimmäinen kuukausi huipentui omalta osaltani T-Median Luottamus&Maine Awardsiin, jossa julkistettiin Suomen hyvämaineisimmat ja huonomaineisimmat yritykset. Pidin tilaisuudessa puheenvuoron tulevaisuuden kanssa yhteensopivasta strategiasta.
VASTUULLISUUS TULEE ULOS KAIKKIALTA
Yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta. Myös yritysten maine ja sidosryhmätuki perustuvat yhä useammin vastuulliseen toimintaan. T-Median vuodesta 2013 toteuttamien Luottamus&Maine-tutkimusten yli 200 000 yksittäistä yritysarviota osoittavat, että asiakkaat ja muut sidosryhmät harkitsevat yhä tarkemmin, millaisten yritysten kanssa he haluavat olla tekemisissä.
Ympäristövastuu ja toimintaympäristön muutos on tunnistettu myös Suomen hallitusohjelmassa selkeästi. Alkaahan hallitusohjelma seuraavalla lauseella: ”Ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologinen kehitys muuttavat Suomea ja maailmaa ehkä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.” Hallitusohjelman tavoitteena on ”luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä”.
AIKA LOPPUU KESKEN
Haasteena on, että planeetan rajat ylittyvät esimerkiksi lajikadon, typpi- ja fosforipäästöjen, maankäytön ja ilmaston lämpenemisen suhteen. Yksikään maa ei ole vielä saavuttanut korkeaa hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Ehkä Suomi voi olla tässä ensimmäinen.
Ilmastokriisin osalta näyttää pahasti siltä, että aika loppuu kesken. Nykymenolla hiilibudjetti on käytetty loppuun 8 vuodessa ja 2 kuukaudessa, jos haluamme estää ilmastokriisin kaikkein pahimmat seuraukset ja rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen. Hiilibudjettia havainnollistaa hyvin Finnwatchin laskuri.
”NYKYMENOLLA HIILIBUDJETTI ON KÄYTETTY LOPPUUN 8 VUODESSA JA 2 KUUKAUDESSA.”
Kansainvälisen ilmastopaneelin vuonna 2018 antaman arvion mukaan ilmakehään voidaan päästää enää 420 gigatonnia hiilidioksidia, jotta maapallon lämpeneminen jää 66 prosentin todennäköisyydellä alle turvallisena pidetyn 1,5 asteen verrattuna esiteolliseen aikaan. Hiilibudjettia syödään nyt 1 332 tonnin sekuntivauhtia. Tunnissa sitä on kulunut noin 4,8 miljoonaa tonnia ja vuorokaudessa noin 115 miljoonaa tonnia, joka on noin kaksi kertaa Suomen vuosittaiset päästöt. Jokainen päivä ratkaisee.
Tämä on sietämättömän lyhyt aika, ja vuosi 2030 tulee vastaan nopeasti. Yhtenä hallituskauden keskeisenä talouspolitiikan tavoitteena on se, että ”hallituksen päätöksillä Suomi kulkee kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä”. Nykyisen ilmastotieteen valossa jopa tuo vuosi 2035 on liian myöhään. Puhumattakaan EU-tavoitteesta, jossa hiilineutraalisuus saavutetaan vasta vuonna 2050.
TARVITSEMME EDELLÄKÄVIJÄYRITYKSIÄ
Hiilineutraalisuus ei toteudu ilman edelläkävijäyritysten toimia, jotka kirittävät ja mahdollistavat poliittista päätöksentekoa. Ilmastotoimet eivät tarkoita luopumista tai kurjistamista. Päinvastoin. Edelläkävijäyritykset ovat markkinavoittajia, jotka pääsevät laatimaan uusia pelisääntöjä. Toki, jos hommaa ei saada eteenpäin, ajaudumme hiilineutraalista kiertotaloudesta yhä vahvemmin kohti kieltotaloutta. Silloin edessä voi olla myös kurjistamista. Tai ainakin niin rajuja poliittisia toimia, että yritykset ja yksilöt eivät enää sopeudu muutokseen ja edessä on ilmastokriisin ohella myös demokratian ja talousjärjestelmän kriisi.
Vastuullisuus ilmastokriisin aikakaudella on sitä, että sisäisen vastuullisuustyön ohella tehdään ulkoista vaikuttamistyötä. Yrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että oman hiilijalanjäljen laskennan ja minimoinnin ohella kannattaa miettiä, miten voi kasvattaa maksimaalista ekologista kädenjälkeä eli luoda positiivista ympäristövaikutusta omilla palveluillaan tai tuotteillaan. Tai se voi tarkoittaa sitä, että kun päästöt on saatu minimoitua ja loput kompensoitua, tehdään aktiivista vaikuttamistyötä, jotta yhteiskunnalliset rakenteet saadaan tukemaan entistä tiukemmin vastuullista yritystoimintaa. Nyt ei ole aika vastustaa. Nyt on aika vauhdittaa.
”SIJOITTAJAT ODOTTAVAT YHÄ USEAMMIN, ETTÄ VASTUULLISUUS ON KIINTEÄ OSA STRATEGISTA LIIKETOIMINTAA.”
Lainsäädännön vaatimusten täyttäminen ei vastaa enää sidosryhmien odotuksia vastuullisesta yritystoiminnasta. Sijoittajat odottavat yhä useammin, että vastuullisuus on kiinteä osa strategista liiketoimintaa. Todellinen johtajuus on sitä, että ollaan toimialan edelläkävijä ja suunnannäyttäjä sekä uusien markkinoiden ja ekosysteemien luoja.
Kuten Suomen hallitusohjelmassa todetaan: ”2020-luvun maailma tarvitsee edelläkävijöitä. Ekologisesti kestävä Suomi näyttää tietä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Edelläkävijänä Suomi voi olla kokoaan suurempi ihmiskunnan yhteisen haasteen ratkaisemisessa. Suomalaiselle tutkimukselle, osaamiselle, innovaatioille ja yrityksille tämä avaa uusia mahdollisuuksia. Luonnonvarojen käyttö on suhteutettava kestävän kehityksen tavoitteisiin.”
VASTUULLISUUSHORISONTTI KARKAA KAUEMMAKSI
Haasteena on myös se, että vastuullisuushorisontti karkaa yhä kauemmaksi. Rima, joka pitää ylittää ollakseen kelvollinen yhteiskunnallinen toimija, nousee yhä ylemmäksi. Kunnianhimoinen
vastuullisuusteko kaksi vuotta sitten tuntuu nykypäivänä laimealta. Sidosryhmille ei riitä, että pakkaus on entistä ympäristöystävällisempi, jos tuote sen sisällä on ympäristölle haitallinen.
Esimerkkejä kunnianhimoisista vastuullisuustoimista julkaistaan päivittäin. Ensimmäisen T-Media-kuukauteni aikana mieleeni on jäänyt monia uutisointeja. Ruotsalainen sanomalehti päätti kieltää fossiilifirmojen mainokset sivuillaan. Australiassa iso joukko insinöörejä ei halua työskennellä fossiiliprojekteissa. UniCafe päätti lopettaa naudanlihan tarjoilun. Honda päätti luopua fossiiliautojen valmistuksesta Euroopassa vuoteen 2022 mennessä, ja ohjelmointialan yritys tarjoaa työntekijöilleen työsuhde-etuna ilmastopäästöjen kompensoinnin istuttamalla metsää.
Yksittäinen kunnianhimoinen teko ei kuitenkaan riitä. Vastuullisuuden pitää olla läpileikkaava osa päivittäistä liiketoimintaa. Vaikka tekisikin hyviä ja konkreettisia yksittäisiä tekoja sekä viestisi niistä aktiivisesti, saattavat eri sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt, toimittajat tai sijoittajat tarttua yrityksen muuhun perustoimintaan, jos se ei itsessään täytä nykyisiä vastuullisuusodotuksia.
ONNISTUMISEN RESEPTI ILMASTOKRIISIN AIKAKAUDELLA
Greta Thunbergiä mukaillen emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Toivoa on kaikkialla, kun ryhdymme toimeen. Ison haasteen edessä positiivinen viesti on tärkeä. Sen sijaan, että toteamme kaiken menevän päin helvettiä, uskon 5-vuotiaan lapseni tekemään mielenosoituskylttiin. Hän on halunnut kirjata siihen tekstin: “Olette kaikki ihania”.
Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita teet säännöllisesti. Ainoat yritykset, jotka eivät koskaan epäonnistu, ovat niitä, jotka eivät koskaan yritä mitään. Vastuullisuustyössä onnistumiseen tarvitaan lopulta yllättävän vähän taitoa ja osaamista. Paljon enemmän tarvitaan halua ja innostusta eli motivaatiota. Kaikkein eniten tarvitaan kuitenkin häpeämätöntä toimintaa ja tekemistä. Sitä, että uskalletaan yrittää ja hyväksytään, että aina homma ei mene nappiin. Ainoat ihmiset, jotka eivät koskaan epäonnistu, ovat niitä, jotka eivät koskaan yritä mitään. Kuten Franklin D. Roosevelt on todennut: ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on pelko itse.
”KAIKKEIN ENITEN TARVITAAN KUITENKIN HÄPEÄMÄTÖNTÄ TOIMINTAA JA TEKEMISTÄ.”
Ensimmäisen kuukauden aikana uudessa työssäni olen ehtinyt olla jo monessa mukana. Suurten yritysten ja organisaatioiden vastuullisuustyön vauhdittaminen on antoisaa. Samalla olen yllättynyt siitä, miten pitkällä monien yritysten vastuullisuustyö tällä hetkellä jo on. Toisaalta valitettavan moni junnaa menneisyydessä. Ilmastokriisin aikakaudella kaikkien on liikuttava nopeasti. Itse haluan auttaa niin edelläkävijöitä kuin takamatkalta ponnistaviakin. Jos emme onnistu kaikki yhdessä, häviämme kaikki. Häviämme yhteisen elinkelpoisen planeetan.
Leo Stranius
Kestävän tulevaisuuden johtaja
T-Media Relations
+358 40 754 7371
leo.stranius@t-media.fi
Tätä puhetta on pakko arvostella , niin vastuuttomalta se kuulostaa. ”Vastuullisuusajattelun ” viestittäminen on kovin muodikasta ja helposti tarttuvaa ja tehoavaa, vaikka sen tuloksellisuudesta käytännön elämässä ei voi olla ollenkaan vakuuttunut.
Luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen ja ilmaston liiallinen lämpeneminen ovat ennenkaikkea ultraliberaalin kapitalismin aiheuttamia ja sen kriisitilanteen karkeimpia ilmentymiä. Kyse ei ole suinkaan mistään tulevaisuuden kieltotaloudesta tai odotettavissa olevasta talousjärjestelmän kriisistä, vaan kyseisen ihmiskunnalle ja koko planeetalle haitallisen järjestelmän kriisi on jo nykypäivää. Tästä ovat todisteena jo nuo edellä mainitut planeettaamme uhkaavat ilmentymät .
Kapitalismi taisteleekin nyt kiihkeästi säilyttämisensä puolesta Sen puolustusstrategiaan kuuluu yhtenä menetelmänä mm. yritysten ” vastuullistaminen ” eli viherpesu. Kun tuntee kapitalismin sen perusteita , toimintatapoja ja yhteiskunnallista vaikutusta myöten, niin ymmärtää helposti, että kyseisen järjestelmän olemukseen ei kuulu vastuu. Näin ollen nykyisen talousjärjestelmän ja sen lainalaisuuksien puitteissa yritysten vastuullistamisyritys tulee olemaan turhaa ajanhukkaa kriisitilanteessa, joka vaatii nopeita konkreettisia ratkaisuja ja toimenpiteitä. Kapitalismi ei miksikään vastuullistamisyrityksen seurauksen. Se ei voi muuttua vastuulliseksi vastuuttomasta olemuksestaan johtuen. Tällainen ” vastuullistamisajattelu ” onkin juuri sitä menneisyydessä junnaamista, vanhan ja katoamassa olevan puolustamista. Kestettävissä olevaa nykypäivää ja tulevaisuutta rakennetaan tässä hetkessä toisenlaisin vaikuttavammin menetelmin..
Samoin em.talousjärjestelmän nykyisen kriisitilanteen aiheuttama DEMOKRATIAVAJE on jo tämän hetken ongelma Suomessakin, eikä mikään tulevaisuuden kriisivaihe. Niinpä nykytilanteessa POLIITIKKOJEN VASTUULLISUUDEN KOROSTUMINEN on ensisijaista. Demokraattisissa valtioissa poliitikot on yleensä valittu vapailla vaaleilla kansalaisten heille uskomaan luottamustehtävään kaikenpuolisen hyvinvoinnin luomiseksi ja kohentamiseksi. Päätöksentekijöiden ( poliitikkojen ) on nyt kyettävä olemaan oikeasti vastuullisia, ja heidän on nyt hetipikaan uskallettava tehdä rohkeita päätöksiä, joiden tuloksena saadaan aikaan kollektiivisesti konkreettinen pinttyneiden elintapojemme ja koko talousjärjestelmän perusteellinen muutos. Muutoin emme selviä tämän globaalisen kriisin paineista ehjin nahoin, ja häviämme kamppailun planeettamme nykypäivän ja tulevaisuuden elinkelpoisuudesta.
Siis: pois tyhjät puheet kapitalististen yritysten ” vastuullisuudesta ” Ja jätteisiin heitettäväksi kaikki kiertelyt entisyyteen kuuluvan talousjärjestelmän puolustamiseksi ! .
PS.
Ultraliberaaliksi ( uusliberalistinen ) muuttunut kapitalistinen talousjärjestelmä on johtanut esimerkiksi Suomessa aikaisemmin saavutetun nk.hyvinvointiyhteiskunnan muuttumiseen kilpailuyhteiskunnaksi ! Järjestelmä on luonut raa’alla tavalla voittajia ja häviäjiä. Vain voitontavoittelu ,RAHA ja ahneus ratkaisevat ja ne tuhoavat ihmiskunnan .
Uusliberalistinen talousjärjestelmä on luonut lisää ja lisää ” markkinoita ” ja niillä ” voittajia ” …! Kaikista yhteiskunnan häviäjista ei varsinkaan taantumuksellinen, ultraliberaali ja tietenkin häviämässä olevaa järjestelmää puolustava media pidä meteliä yhtälailla kuin voittajista. Häviäjät ovat pudonneet pois kaikilla talouden ja yhteiskunnan tasoilla, kun kaikki taloudellinen ja yhteiskunnallinen toiminta on pelkkää markkinameininkiä. Hyvinvointiyhteiskunta on muuttunut pelkäksi haaveeksi , jota ei saavuteta tällä markkinayltiöpäisyydellä ! Ja valitettavasti luonnon monimuotiusuudesta ja ilmastostakin on tehty markkinameininkiä ! Näin ei pitäisi missään nimessä olla.
Harmi, että entinen ympäristöaktivisti on lähtenyt tällaiseen kelkkaan mukaan ” markkinoilla voittajien ” hengessä! Harmi planeettamme hyvinvoinnille !
Tässä ultraliberaalin kapitalismin puolustuspuheessa yritystoiminnan ja politiikan välinen suhde on hämärrytetty. Se käännetään selvästi nurinniskoin. Uusliberalismille onkin tunnusomaista, että se hämärtää kaupallisen liiketoiminnan ja politiikanteon rajat ja samaistaa nämä kaksi eri asiaa yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällaisen ideologisen sopeuttamisajattelun vahingolliset seuraukset näkyvät selvästi suomalaisessakin yhteiskunnassa,Yksi yhteiskunnallisesti näkyvästi haitallinen seuraus tästä on valtion ja kuntien hoidettavaksi määräytyvien julkisten palveluiden jatkuva yksityistäminen ja kansallisomaisuuden myynti yksityisten yritysten rikastuttamiseksi..
Blogin kirjoittaja puhuu tulevasta demokratian kriisistä. Hämärtäessään yritystoiminnan ja politisen päätökseteon rajoja hän ei näe sitä mistä tämä demokratiavaje muun muassa johtuu, ” Kun demokratia mielletään pelkäksi talouskehityksen välineeksi, eikä elintasokuilu ole poistunut, niin kriittiset katseet kohdistuvat myös itse demokraattiseen järjestelmään ”, sanoo Sigrid Kaasik-Krogerus puhuessaan Itä-Euroopan demokratian kehityksestä.
Kaupallisten yritysten toimintaperiaate ja tehtävä ei suinkaan ole poliittisen päätöksenteon vauhdittaminen ja ” mahdollistaminen ”., kuten blogin kirjoittaja uskottelee ! Politiikan ja kaupallisen liiketoiminnan suhde on päinvastainen :
poliittisen päätöksenteon päämääränä on mm. tietynlaisen yritystoiminnan mahdollistaminen tietyissä rajoissa. Poliittisella päätöksenteolla piirretään suuntaviivat muun ohella myöskin sallittavissa olevalle liiketoiminnalle. Tietynlainen kieltotalous vallitsee jo nyt.Ihan mitä tahansa ei voida sallia yhteiskunnan toimivuuden ja vakauden takia. Politiikka on YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISTA. Hyvin suunniteltu ja toteutettu politiikka on yleisen edun vaatimusten mukaista ja avointa. Politiikan tulee palvella kaikessa yleistä etua. Yksityinen yritystoiminnalta ei vaadita samaa, ei nykyään näköjään edes valtionhallintaisten yritysten toiminnalta Ultraliberaalinen kapitalistinen yritystoiminta on enimmäkseen yksityistä etua ajavaa.
Politiikan tulee määritellä yhteiskunnan hyvän toimivuuden suuntaviivat ja pyrkiä toteuttamaan niitä kaikin keinoin. Yksityisten yritysten tehtävänä ei ole valtion politiikan suunnan määräminen ja toteuttaminen. Tämä tehtävä kuuluu vielä demokraattisesti valituille poliitikoille.
Kummallista on se, että blogin kirjoittaja vähättelee poliittisen päätöksenteon merkitystä ja yhteiskunnallista arvoa, vaikka on itse poliitikko ( vai onko enää muuta kuin yksityisyrittäjä ? ). Yritystoiminta ja politiikanteko eivät onneksi ihan vielä ole yksi ja sama asia…ilmastokriisin myönteisen ratkaisun kannalta tämä on periaatteellisesti hyvä asia. Eikä yritysten keinotekoinen ” viheriöittäminen ” muuta asiaa niiden eduksi.Yrityksiä ei pidä päästää päättämään yksinplaneettamme kohtalosta !
Ekologinen ajattelu näyttää kulkevan Suomessa tosiaan jälkijunassa. Blogin kirjoittajakin liikkuu menneisyydessä. Ekologisesta näkökulmasta katsoen kaupallinen mainonta ja tuotteiden marketing perusti vetovoimansa kauniin tarinan kertomiselle. Meillä Ranskassa tämäntyyppinen marketing / GREENWASHING eli VIHERPESU toimi vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt se ei enää ole kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavaa.
Nykyaikana puhe ” kestävästä kehityksestä ” tai ” kestävästä tulevaisuudesta ” on jo vanhentunutta. Se on ennenkaikkea käytännössâ tehotonta, sillä nyt valistuneet kuluttajat tietävät, mitä tämän viherpesun takana piilee. Tietoiset kuluttajat pyrkivät kulutuksen vähentämiseen, johon tuotteita keinotekoisesti ” viheröïttävä” markkinointi ei todellisuudessa pyri. Kuluttajat pyrkivät olemaan ekologisesti vastuullisia vähentämällä varsinkin turhaa kulutusta.Markkinointi puolestaan pyrkii kuluttamisen kasvuun, Taloudellinen kasvu ei kuitenkaan voi jatkua entiseen tapaan. Planeettamme tila asettaa sille rajat.
Nykyään ei tarvita puhetta ” kestävästä kehityksestä ”. Nyt tarvitaan kiireesti puhetta meneillään olevasta ” ekologisesta siirtymävaiheesta ” ja sen oikeudenmukaisesta toteuttamista kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.
Kirjoittaja tuo esille nykyisen hallituksen toimintaohjelmaa ja suunnitelmia. Arvokonservatiivinen ja talousoikeistolainen oppositio syyttää kuitenkin hallitusta ” vastuuttomasta taloudenpidosta”, koska se esimerkiksi satsaa lisää ihmisten hyvinvointiin , luonnonsuojeluun ja pyrkii kohti hiilineutraalisuutta v.2035 mennessä.
Vaikka talous ei olekaan yhteiskunnan ainoa sektori, niin sen asianmukaisella hoitamisella on tietenkin merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja ilmastokriisin ratkaisussa.
Nyt on aika puhua yhteiskunnallisesti hyödyllisestä, sosiaalisesta ja solidaarisesta taloudenpidosta, joka tuottaa ihmisten tarvitsemia, normaalille elämiselle välttämättömiä tuotteita ja palveluja sekä yleistä hyvinvointia, eikä turhuuksia. Nyt on aika jättää kaikki turha aikaavievaä markkinahumpuuki. Valtiontalous ja sen kunnollinen hoito ei periaatteessa kuulu ( yksin ) yrityksille , eikä varsinkaan sitä suunnitteleva, ohjaava ja määräävä politiikka
Kirjoittaja mainitsee yhtenä oletettavasti päästöjä vähentävänä toimena nk. päästöjen kompensoimisen. Puhuessaan uusista tarpeellisista lisätoimista hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi , kansanedustaja Mai Kivelä mainitsee mm. päästökauppakompensaatiosta luopumisen.
Mai Kivelän mielestä ainoa vastuullinen vaihtoehto on se, että Suomesta saadaan tehtyä maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio. Tähän on hänenkin mielestä pyrittävä poliittisella rohkeudella Tämän suunnan on hallituskin nyt ottanut kääntääkseen Suomen suunnan. Tämän päämäärän nopea saavuttaminen ei ole tietenkään helppoa ja yksinkertaista. Sitä ei saavuteta pelkällä yritysten toimintatapojen ja ” voittavan ” markkinoimisen ideoimisella ja johtamisella. Nyt on saatava kaikki poliittiset päättäjät uskaltamaan tehdä rohkeita ratkaisevia päätöksiä, joilla on todellista merkitystä koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnille ja planeettamme elinvoimaisuuden säilyttämiselle.
.
Vielä huomio blogin kirjoittajan mainitsemasta demokratiakadosta sekä siihen liittyvästä poliitikkojen vastuullisuudesta kaupallisen liiketoiminnan ja politiikan välisessä suhdeyhteydessä :
Sellainen poliitikko, jolla on luottamustehtävänsä lisäksi vaikutusvaltaa liike-elämässä, on itse uhkana demokratialle Tällaisen demokratiaa uhkaavan poliitikon tulisi joko erota luottamustehtävästään tai hänen tulisi tehdä selvä irrroittautuminen kaikista aikaisemmista ja nykyisistä liiketoimistaan. Tämä koskee kaikkea yksityistä etua tuottavaa liiketoimintaa ja kaikkia demokraattisen politiikanteon alueita.
Edelliseen kommenttiini sopii erinomaisesti seuraava lisäys :
Tällä hetkellä niin muodikas ja tyhjänpäiväinen vastuullisuuslörpotys näkyy jatkuvan ja laajentuvan. Järjestelmä tosiaankin kipristelee säilyäkseen entisellään ” pienin korjausyrityksin ”. Ja muutamat ” vastuullisessa ” poliittisessa asemassa olevat henkilöt yrittävät auttaa sitä parhaansa mukaan säilymisessä ! Suomen ulkopuolella ( etenkin ” rapakon takana ” ) kehitetyt teoriat nykyisen järjestelmän säilyttämiseksi rehoittavat. Suomalaisille poliitikoille viherpesu on kovasti ” arvokasta ” ja trendikästä, vaikka tieteelliset faktat puhuvat sitä vastaan ! .
Blogin kirjoittajalle ainakin tämä ympäristökysymysten osalta harhaanjohtava muotisana näkyy olevan valttia ! Ja valttia se onkin. Se näkyy valitettavasti tehoavan … jos ei oteta huomioon nykyajan yhteiskunnan poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia perusteita eikä nykyisen planeettaamme tuhoavan talousjärjestelmän puitteissa tapahtuvan liiketoiminnan todellisia lainalaisuuksia ja tarkoitusperiä. Ne eivät ole muuttuneet mitenkään ” vihertäviksi ”. Jo Madridin COP25- ilmastokokouksen lopputulos kertoo valaisevasti tämän yleisesti tunnetun tosiasian.
Mutta mutta…saadaanko suomalaisella viherpesulla aikaan sitä kannattavien ja harrastavien poliittisten tahojen kannatuksen kasvattaminen ? Nuoria ei pitäisi höynäyttää uskomaan olemattomaan. Eikä varsinkaan työelämään pyrkiviä nuoria ihmisiä pidä johdattaa harhaan tyhjänpäiväisellä poliittisesti suunnatulla luulottelulla . Tässäkin kannattaisi pysyä yhteiskunnallisen elämän todellisuudessa ja ennenkaikkea totuudessa!
Vaikuttaako uskomus yritysten ” vastuullisuudesta ” käytännön oloissa todella suomalaisten nuorten ammattilaisten työpaikan valinnassa ?.Järjestelmä pitää kyllä huolen siitä, että ei
Monellako akateemisestikin koulutetulla nuorella ihmisellä on tänään työttömyyden rasittamassa Suomessa valinnanvaraa työnantajan suhteen ? Moniko heistä voi vapaasti valita työnantajansa ? Eiköhän asia mene käytännössä ennemminkin niin päin, että työnantajilla on varaa valita lukemattomien työtä etsivien nuorten ihmisten joukosta mieluisensa ja heitä eniten hyödyttävän ?
Puhe ” valinnanvapaudesta ” ja ” yritysten vastuullisuudesta ” nuorten työpaikan valinnassa on hyvin toimeentulevan yritysjohtajan ja etuisuuksia nauttivan pääkaupunkilaisen poliitikon suusta täysin vastuutonta
Mitä ” leikittelyä ” vielä keksitään viherpesun lisäämiseksi ? Ainakin muutamilla ” viherpoliitikoilla ” on hyvin rehoittava mielikuvitus . Mutta mitä planettaamme tästä hyötyy ?