SuomiAreena on kuulunut lähes jokaiseen kesääni viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran olen osallistunut tapahtumaan vuonna 2010. Tuolloin Kansalaisfoorumi järjesti Aaro Harjun ja Sari Kuvajan toimesta keskustelutilaisuuden kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Tänä vuonna järjestimme yhdessä seitsemän järjestön voimin tilaisuuden “Mikä on vapaaehtoistoiminnan arvo tulevaisuuden yhteiskunnassa?
Keskustelemassa olivat SDP:n perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, Demos Helsingin perustajajäen ja tulevaisuuden tutkija Aleksi Neuvonen, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen ja allekirjoittanut Kansalaisareenan toiminnanjohtajan roolissa.
Keskustelua on katsottavissa kokonaisuudessaan täällä.
Lisäksi olimme koko viikon kansalaistorilla, jossa oli mahdolisuus pyörittää vapaaehtoistoiminnan onnenpyörää. Tunnelmia torilta voi käydä katsomassa Kansalaisareenan Facebook-sivulta.
Itse osallistuin myös Valtiovarainministeriön Eriytyvä vai erilaistuva Suomi ja Suomen Punaisen Ristin Uudet toimijat, uudet muodot vapaaehtoistyössäkeskustelutilaisuuksiin.
Alla vielä järjestöjen tuottama yhteinen vapaaehtoistoiminnan manifesti.
Vapaaehtoistoiminnan manifesti
1. Parannetaan vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytyksiä
Suomalaisista 31 % ja nuorista aikuisista jopa 43 % uskoo tekevänsä tulevaisuudessa enemmän vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistoiminta lisää hyvinvointia ja antaa elämälle merkitystä. Otetaan vapaaehtoistoiminnan voima yhteiskunnassa käyttöön!
2. Työssäkäyville mahdollisuus vapaaehtoistoimintaan työajalla
Suomalaisista12 % on saanut ja 60 % haluaisi toimia vapaaehtoisena työajallaan. Vapaaehtoistoiminta lisää työntekijän hyvinvointia, osaamista ja tunnetta työn merkityksellisyydestä. Otetaan vapaaehtoistyö osaksi työhyvinvointia ja työssä kehittymistä!
3. Vapaaehtoistehtäviä lisää verkkoon
Suomalaisista 16 % ja nuorista aikuisista 27 % toimisi vapaaehtoisena mieluummin netissä kuin kasvotusten. Etenä tehtävä vapaaehtoistoiminta joustaa elämäntilanteen mukaan. Otetaan erityisesti nuorten into ja osaaminen käyttöön!
Yhdessä:
HelsinkiMissio, Hengitysliitto, Kalliola, Kansalaisareena, Siskot ja Simot, Suomen Golfliitto ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto
SuomiAreena on paikka, jossa usein helsinkiläiset tulevat Poriin tapaamaan toisiaan.
Itselläni oli brunssien, keskustelutilaisuuksien, paneelien ja coctailien lomassa onneksi mahdollisuus tutustua myös paikalliseen järjestötoimintaan. Pääsin vierailemaan kaikille avoimeen Yhteisötalo Otavaan, jossa työskentelee kymmeniä paikallisten järjestöjen työntekijöitä. Lisäksi talolta löytyy mm lapsille ja nuorille ilmaista kesäruokailua, maksutonta kirpputoria ja hävikkiruokakaappia. Mahtava paikka!
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Oikeasta työnteosta saatu kunnon palkka lisää konkreettisesti ihmisten hyvinvointia ja samalla tunnetta heidän tekemänsä työn henkilökohtaisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä, Palkkatyö antaa elämälle paljon enemmän todellista merkitystä kuin mikään vapaaehtoistoiminnaksi kutsuttu aktiivisuus ( lukuunottamatta tiettyä kansalaisaktiivisuutta ). Työssä voi kehittyä muutenkin kuin vapaaehtoistoiminnalla. Mikä taho kustantaisi laajakantoisesti työajalla tapahtuvasta vapaaehtoistoiminnasta aiheutuvan finanssivajeen ? Keitä palkkioton vapaaehtoistoiminta hyödyttää lopulta eniten ?
Ihmettelen miksi monimutkaistaa , siis turhaan kierrrellä ja käännellä selvästi eliittisestä näkökulmasta katsoen , ja hyvin populistiseen tapaan, työntekoon ja vapaaehtoistoiminnan tärkeyteen ja vaikutuksiin liittyviä yhteiskunnallis-taloudellisia reaaliteetteja näyttämään toisenlaisilta kuin ne todellisuudessa ovat ? Tässä esille tuleva yhteiskunnan toimintaedellytyksistä erillään oleva filosofinen ajattelu ei voi olla pohjana suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnille. Siihen tarvitaan jämerämpää otetta.
Nykyajan yhteiskunta ei selviä hyvinvoivana nojatessaan palkattomaan vapaahtoistoimintaan, sillä se ei tuota yhteiskunnalle selvää sille elintärkeää hyötyä esimerkiksi vero-ym.tulojen muodossa. Idea vapaaehtoistoiminnan tärkeydestä ja ensisijaisuudesta ihmisten hyvinvoinnin luojana on sinänsä hyvin kiehtova, mutta se on nykyoloissa sellaisenaan idealistinen ja epärealistinen. Hyvinvointiyhteiskunta ei rakennu yksinomaan lisäämällä ja kannustamalla palkatonta vapaaehtoistoimintaa. Yhteiskunnan yleistä hyvinvointia voidaan kasvattaa ennemminkin luomalla työpaikkoja, joista ihmiset saavat kaikinpuoliseen merkitykselliseen elämiseen riittävän toimeentulon. Erilainen vapaaehtoinen aktiivisuus voi olla siihen lisänä itsekunkin omanarvontunteen nostattamiseksi.
Toisaalta kansalaisten monenlainen yhteiskunnallinen aktiivisuus ja siihen liittyvä vapaaehtoistoiminta ei ole mikään nykyään esille pulpahtanut uusi ilmiö, josta tulee nyt ” tehdä tikkua ”. Sitä on ollut ennenkin, ja tämän tosiasian unohtaminen ei edistä suomalaisen hyvinvointivaltion rakentajien arvostamista.
Leo,
En käsitä intoasi korostaa fanaattiseen ” maksoi mitä maksoi ”- tyyliin intohimoisesti vapaaehtoistyön tarvetta ja merkitystä !
Mihin tällä ylettömällä vapaaehtoistoiminnan ihannoimisella todellisuudessa pyritään ? Blogeissasi aikaisemmin käytetty asiaa hyvin kuvaava ” vapaaehtoistyö ” -sanakin korvataan nyt asian sisältöä kaunistelevammalla ja yleistävämmmällä sanalla ” vapaaehtoistoiminta ”, ikäänkuin ” työ ”-sana olisi jotenkin hävettävä. Tällä ilmeisesti halutaan kattaa kaikki Suomessa vapaaehtoisesti tehty työ. Populistinen kiertelevä ja asiaa nurinniskoin kääntelevä sanoilla pelaaminen ei kuitenkaan riitä alkuunkaan suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin pelastamiseen ja jatkuvaan ylläpitämiseen.
Johtamasi Kansalaisareena pitää tärkeänä vapaaehtoistoimintaan liittyvien ” verotuskäytänteiden ” ( miksi muuten muuntaa suomenkielen oikea sanamuoto ” käytäntöjen ” ? ) sujuvoittamista, ja sen mielestä VEROVAPAUDEN tulisi koskea kaikkea vapaaehtoistoimintaa ! Tämä ajatus on ristiriidassa jo sen kanssa, että hyvinvointivaltiossa taloutta hoidetaan nimenomaan ihmistä varten oikeudenmukaisella tavalla edeten kohti kaikenpuolista ekologista kestävyyttä ja pysyvyyttä. Riittävä taloudellinen toimeentulo kaikille, helposti tavoitettavissa olevat sosiaali-ja terveyspalvelut kaikille ja hyvät koulutusmahdollisuudet kuuluvat kansalaisten hyvinvointiin. Yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen luomiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan juuri oikeudenmukaisesti suunnattua verotusta ja verotuloja, joita vapaaehtoistyö ei välttämättä tuota, vaikka vapaaehtoisia käytetäänkin usein häikäilemättä oikean tuottavankin työn tekemiseen. Vapaaehtoistyön teettämisellä tavallaan kehitetään tietynlaista peiteltyä harmaata taloutta, jonka vastustamiseen tulisi oikeudenmukaisen hallituksenkin pyrkiä ennemminkin kuin sen merkityksen korostamiseen .
Palkaton vapaaehtoistyö on huono vaihtoehto Suomen kansantaloudelle. Sillä edistetään mm.loisivien yritysten toimintaa, jonka takia rehelliset yrittäjät ja yritykset ja samanaikaisesti valtiontalous kärsivät. Lisäksi vapaaehtoisten ilmaistyövoiman käyttö vie töitä ja toimeentuloa varsinkin osa-aikasilta työntekijöiltä. Näin kasvatetaan samalla työttömyyttä, jonka vähentämiseen nykyinen hallitus pyrkii kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ilmaistyön teettäminen ei lopulta ole reilua kenellekään, eikä loisyhteiskunta ole hyvinvointiyhteiskunta kaikille kansalaisille.
Leo, et valitettavasti tunnu käsittävän kunnolla ” oikeudenmukainen ”- termin merkitystä ja sisältöä.
Katso myös aikaisemmat kommenttini tästä aiheesta ” Vapaaehtoistoiminnan vaalit ” -blogistasi.
Hei,
Ajatuksia kumpusi taas aiheesta mieleeni. Ensimmäisessä kirjoituksessa lähdettiin tarkastelemaan vapaaehtoistyötä sen tekijän korvauksien (rahan) saajan näkökulmasta. Mikä on sopiva palkkio, ja miksi on sopivaa maksaa palkkio tehdystä työstä? Vapaaehtoistyö eroaa merkittävästä palkkatyöstä. Hyvin usein toista tehdään rakkaudesta lajiin ja toista tehdään rahan vuoksi. Ne ovat siis aika erilaisia työtyyppejä. Itse miettisin vapaaehtoistyötä moraalisesti täysin eri näkökulmasta. Vapaaehtoistyö on puhdasta altruismia, jossa ilman palkkaa palvellaan ja autetaan toista sen takia, että se tekee ihmiselle todella hyvää. Se kasvattaa epäitsekkyyteen, se syventää empatiaa lähimmäistä kohtaan, se on moraalista ja se työ itsessään on kokemuksena henkinen ja sielullinen pankki, josta ammentaa myös tulevaisuudessa. Tietenkään en nyt tarkoita esimerkiksi raskasta omaishoitajuutta, jonka olen itsekin kokenut vaan kevyempää auttamistyötä, ehkäpä vaikka juuri omaishoitajuuden tukemista vapaaehtoistyön voimalla. It takes a village! Ennen hyvinvointiyhteiskuntaa maatalousyhteiskunnassa vanhukset hoidettiin kotona vapaaehtoisvoimin perhepiirissä. Nyky-yhteiskuntaa tarkastellessa on hyvä muistaa, että erilaistakin aikaa on eletty, ja silloin ei välttämättä oltu niin minkään palkkion perään auttamistyössä. Moni vanhus mieluummin eläisi vanhanakin läheistensä luona kotona, moni tietenkin myös varmasti palvelutalossa itsenäisemmin. Näkökulmia lienee yhtä monta kuin on pohtijaakin.
Tulevaisuuden yhteiskunta etsii muotoaan jatkuvasti. Rahan merkityksen pohtiminen lienee merkittävä osa-alue siinä. Mitä varten rahaa ylipäätään tässä kerätään? Kuluttamiseenko? Mihin se johtaa? Sen näemme jo tänään Euroopankin sääkartoilla , mihin se ylikulutus johtaa. Joten, sanoisin, että Leollakin taitaa olla vissi pointti vapaaehtoistyön merkityksen pohtimisessa ja tukemisessa.. Se on hieno asia se!
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Mikä hyvinvointivaltio on se sellainen, jossa vapaaehtoistyötä tekevä orja raataa ilmaiseksi auttaakseen esimerkiksi työtöntä selviytymään toimeentulon heikentymisen tuomista ongelmista ja työttömyyden aiheuttamasta orjuudesta ( mm.leipäjonot yms. ) ? Kysymys on ihmisistä, eikä mistään elottomista ja tunnottomista kappaleista ! Tällaisella systeemillä ei pitkälle potkita eteenpäin ihmisten kaikinpuolisen hyvinvoinnin kasvattamiseksi. Se johtaa ennemminkin taaksepäin kohti entisaikojen orjayhteiskuntaa, jossa orjaa auttavastakin tulee pakosta orja.
Jotta yhteinen keko pysyisi elinkelpoisena ja aktiivisena, niin jokaisen on kannettava siihen kortensa kykyjensä mukaan. Tämä ei tapahdu pelkästään vapaaehtoistoiminnalla, vaan ennenkaikkea veroja maksamalla. Ja nimenomaan verotus tulisi saattaa Suomessa oikeudenmukaisemmaksi. Tämä ei tapahdu poistamalla verotus joiltakin kategorioilta vaan siirtämällä sen kohdetta ja keskittämistä. Työnteosta saatujen palkkatulojen verotuksen kiristämisestä pitäisi siirtyä pääoman ja.finanssikeinottelusta hankittujen tulojen verotuksen kiristämiseen. Ja veropolitiikassa tulisi pyrkiä kaikenlaisen verokeinottelun estämiseen ja veroparatiisien hävittämiseen, ennemminkin kuin vapaaehtoistyön teettäjien toiminnan verottomatta jättämiseen.
Hyvä Pieni Ihminen,
Tuosta Leon kirjoituksesta jää se tunne, että itsekkäät suomalaiset eivät nykyään ole ollenkaan kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä, ja siksikin sen tekemistä pitää kannustaa..
Hyväntahtoinen ( altruistinen ) vapaaehtoistyö onkin erotettava itsekkäästä ” palkkion perässä juoksemisesta ”. Samoin todellinen vapaaehtoinen auttamistyö vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämisestä oikean tuottavan työn tekemiseen, samoin järjestöjen puitteissa tehty vapaaehtoistyö, joka on normaalia yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista sen enemmän sitä korostamatta. Rahallisesta tai muunlaisesta korvauksestahan tässä on keskeisesti kysymys. Tietenkin pyyteetön vapaaehtoistyö eroaa palkkatyöstä jo siinä, että siitä ei makseta korvausta eli palkkaa, josta viimemainitusta puolestaan maksetaan veroja valtion yhteiseen kassaan. Palkkatyö on tästä näkökulmasta katsoen yhtä altruistista kuin vapaaehtoistyö, sillä palkkatyötä tekevä osallistuu valtion yhteisten asioiden hoitamiseen kustantamalla sellaistakin toimintaan, mikä ei välttämättä kosketakaan häntä itseään. Samalla hän avustaa omalla osuudellaan mm. hyvinvointipalvelujen kehitystä ja ylläpitoa.
Yhteiskunta ei pysy hyvinvoivana ja koossa pelkällä altruismilla ja hyväntekeväisyydellä. Niistä voi olla apua , mutta niillä ei poisteta esimerkiksi köyhyyttä ja yleistä ”pahoinvointia ” edes Suomesta. Tämän nykyinen sisäministeri Maria Ohisalokin on tiedostanut. Hän onkin niitä harvoja Vihreiden esikunnan jäseniä, joilla on jalat maassa ja hoksottimet paikallaan mitä tulee nykymaailman reaaliteetteihin. Hän ei katsele asioita vain hyvintoimeentulevan ja ihmisten todellisista elinoloista irrallaan olevan kaupunkien eliitin sumuisten silmälasien läpi.
Nykyaikana vielä tarvitaan sitä rahaakin kansakunnan elämisen pyörittämiseen. Eri asia on sitten ylikulutus ja kerskailukulutus, siitä turhuudesta on päästävä eroon. Kysymys rahasta ja sen käytöstä on tulevaisuuden kysymys, mutta emme voi ihan kaikessa palata entisaikojen menoon. Maailma on muuttunut ja me muutamme sitä joka tapauksessa hyväntahtoisuudella tai ilman sitä. Toivottavasti vähemmän nykyisen ” pahantahtoisen ” indivualistisen ajattelun mukauttamana.
Toisaalta vapaaehtoistyön tekemiseen tarvitaan myös aikaa, jota kaikilla ei ole riittävästi omien asioiden hoitamisen ohella. ” Time is money ” …sanotaan. Mielestäni esimerkiksi vanhuksista ja vammaisista huolehtiminen perhepiirissä ei ole varsinaista altruismia , ei ollut sitä ennen maatalousyhteisössä eikä ole nytkään. Se on monesti pakon sanelemaa, ei siis aina vapaaehtoista, ja oikeastaan sen tulisi kuulua normaaliin elämänmenoon. Se ei ole varsinaista vapaaehtoistyötä. Monet vain ovat unohtaneet tämän holhoamistyön tarpeellisuuden.Mielelläni haluaisin oikein vanhaksi tullessani, että joku läheisistäni huolehtisi minun asioistani, kun en siihen itse enää kykene tarpeeksi hyvin. Kuitenkin haluaisin siinä tapauksessa antaa kykyjeni mukaan jonkinlaisen korvauksen kiitokseksi avustajan ajankäytöstä ja vaivannäöstä. Korvauksen ei tarvitsisi olla rahaa, se voisi olla muunkinlaista hyvitystä vaikkapa ” win-win ”-tyyliin, jolloin kumpikin osapuoli olisi tyytyväinen tilanteen ratkaisumenettelyyn. Korvauksetta toimivat vapaaehtoistyöntekijät veisivät työpaikkoja niiltä koulutetuilta vanhusten avustajilta, jotka on palkattu esimerkiksi kotiavustajan tehtäviin. Maksaisin mielelläni talouteni hoidosta, kun en itse siihen enää pysty. Ja yhteiskunnalla on velvollisuus avustaa pienituloisiakin vanhuksia maksujen suorittamisessa. Julkisen vanhustenhoivan palveluja pitää kehittää ja kasvattaa niiden osuutta yksityisten kansainvälisten rahankahmijayritysten suosimisen sijasta.Palkkatyötä tekevät ihmiset osaltaan osallistuvat vanhustenhoidon kustantamiseen maksamalla palkastaan veroja ym.sosiaaliturvamaksuja. Heidän on syytä vaatia parempia julkisia vanhustenhoivapalveluja.
Olen ollut hyväntahtoinen ja tehnyt koko elämäni ajan nk. vapaaehtoistyötä monella saralla. En usko kuitenkaan, että sen voimin voitaisiin pitää yllä kokonaista Suomen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.Sen verran olen turtunut turhasta yrittämisestä.
.
.
Hyvä E. Stranius-Herrewyn,
Kiitos kommentistasi. Ehkä tuo omaishoitajuus on vähän kehno esimerkki tähän aiheeseen, kuuluuhan vapaaehtoistyön määritelmä seuraavasti ” palkatonta yhteishyvää, joka ei kuitenkaan koske lähiomaisia ”. Otin sen esille, koska vanhushoito ja vanhustyö on täällä Suomessa ollut aiheesta tapetilla viime keväästä lähtien ja se on myös omaa sydäntäni lähellä aiemmasta työstäni johtuen. Meillä aikoinaan vanhusten palvelutalossa , jossa toimin lähihoitajana vuosia, oli jonkun verran vapaaehtoistyöntekijöitä, ns kesäpoikia ja kesätyttöjä jotka kävivät ulkoilemassa vanhusten kanssa puistoissa jne. Koen, että ensimmäisenä askeleena yhteiskunnalliseen aktiviteettiin, palkattomaankin työhön, se oli näille nuorille hieno kokemus, puhumattakaan sukupolvien välisestä kohtaamisesta. Lisäksi nämä nuoret olivat upea lisäapu kiireisille hoitajille. Lisäksi aloittelevia artisteja kävi hakemassa esiintymiskokemusta esiintymällä osastollamme, kuoroja ja bändejä ym. Toki kyse oli silloinkin ensisijaisesti vääristyneestä hoitajamitoituksesta, hoitajia oli ja on liian vähän Suomessa mitoitettuna potilaisiin. Uskon kuitenkin, että hoivatyössä ei voi olla tarpeeksi auttavia käsiä. Kun hoitajia on tarpeeksi, on silti hienoa että vanhuksetkin pääsevät vapaaehtoistyöntekijöiden avustuksella kaupungille, ulkoilemaan yms. Toki minulle sopisi, että hoitajia olisi tarpeeksi irtautumaan näihin aktiviteetteihin, mutta ehkä alan koulutus on järkevää suunnata potilastyössä muuhun kuin puistossa ulkoiluun.. Näin perustelen tarvetta vapaaehtoistyölle vanhustenhoidossa. Emme tuskin ole palaamassa vanhoihin aikoihin, jossa vanhukset hoidettiin tuvan pankolla vertauskuvannollisesti. Eri mieltä olen siitä, oliko ennen vanhaan tehtävä pakkotyö mielekästä vapaaehtoistyötä vai ei. Jos on pakko, siitäkin voi löytää mielekkyyttä ja merkitystä elämässä, eikä kaikki ole niin mustavalkoista että se olisi automaattisesti jotenkin hirveä pakko hoitaa omia sukulaisiaan. itselläni on sellainen elämäntilanne, että olisin erittäin onnellinen jos minulla olisi mahdollisuus hoitaa omia sukulaisiani. Me olemme kaikki niin erilaisia ihmisinä. Ehkä nykyaika tosiaan on niin individualistista, että sitä on monen vaikea käsittää!
Lopuksi on vielä sanottava, että itse en näe parhaalla tahdollakaan L. Straniuksen kirjoituksissa minkäänlaista ”pahantahtoisuutta” kellekään, päinvastoin.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Kuuntelin juuri tuon Porissa nauhoitetun SuomiAreena keskustelun ja Stranius toteaa hyvin asian aivan kuten sen itsekin näen, että vapaaehtoistyön tukeminen ei saa syödä resursseja peruspalveluilta eikä niitä saa ulkoistaa vapaaehtoistyöhön. Peruspalveluiden tulee toimia julkiselta sektorilta käsin aina ja taata tärkeimmät peruspalvelut tasaisesti koko Suomeen, ja vapaaehtoistyö on siihen hyvä ”autonominen ja innovatiivinen” lisä. Juuri näin!
Hyvä Pieni Ihminen,
En uskokaan, että Leo olisi pahansuopa. Hän on vain monesti melko naivi ja usein irrallaan tavallisten ihmisten todellisista elinoloista.Hän katselee maailmaa nykyään jotenkin ” ylemmältä ” tasolta kuin ruohonjuuritallaajat sen kokevat.
Julkisen sektorin peruspalveluiden tuottamiseen osallistuvat yleensä hyvin ammattiinsa koulutetut ihmiset. Koulutus ja osaaminen on näillä palvelualoilla tärkeää varsinkin työn kohdistuessa ihmisiin. Näiden ammattiinsa perehtyneiden työntekijöiden koulutus on jo sekä ajallinen että taloudellinen henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen todellinen investointi, Ja siihen on lisänä yhteiskunnan taloudellinen tuki peruspalvelujen ylläpitämiseksi.
Lainsäädännöllisesti asiaa katsoen, vapaaehtoistyön tekeminen ja teettäminen on mutkallinen kysymys. Miten tässä vapaaehtoistyössä tulee esille ja ratkaistuksi kuhunkin tehtävään kouluttamattomien vapaaehtoisten työntekijöiden pätevyys kulloiseenkin heille osoitettuun tehtävään ? Ja miten tällöin toteutuu työntekijöiden työturvallisuus ,ja työkohteiden turvallisuus varsinkin ihmisten ollessa kyseessä ?
Entä normaalin työtoiminnan rinnalla tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan suhde työlainsäädäntöön ? Kaikkia lainsäädännöllisiä normeja ei tässäkään toiminnassa voida sivuuttaa. Eikä suurinta osaa työlainsäädännöstä voida purkaa, jotta voitaisiin antaa tilaa vapaehtoistyölle palkkatyön ohella tai sen sijasta. Työlainsäädännön purkaminen ei ole tässäkään tapauksessa kuin työn teettäjän hyödyksi ja hyväksi. Normien purku ei välttämättä ole aina paras mahdollinen yhteiskunnallinen edistysaskel.
Monissa ammateissa parempi vaihtoehto kuin vapaaehtoisten ja ilmaistyötä tekevien harjoittelijoiden epämääräinen käyttö on tarve kouluttaa ja palkata enemmän ammattinsa hyvin osaavia työntekijöitä. Näin on yksityisellä ja julkisellakin peruspalvelusektorilla. Koko yhteiskunta hyötyy osaavien ihmisten toiminnasta kaikilla toimialoilla.Ja samalla kaikki osapuolet kokevat olevansa huomion ja yhteisen huolehtimisen kohteita. Siten vähennetään työttömyyttäkin eikä kasvateta sitä, kuten monesti vapaaehtoistoiminnalla tehdään.
Vapaaehtoistoiminta ja vapaaehtoisten käyttäminen ei ole mikään ” autonoominen ja innovatiivinen lisä ”. Ei se ole varsinkaan innovatiivinen. Ei se ole uutta Suomessakaan. Kyse on siitä, mikä ja millainen työ teetetään vapaaehtoisilla ja millä ehdoilla. Asia on nähtävä ennenkaikkea poliittisesta näkökulmasta
Ranskassakin käytetään vapaaehtoisia esimerkiksi vanhusten auttamisessa. Tällöin vapaaehtoisten palvelut ovat enimmäkseen vanhusten seurana olemista ja heikoimmassa asemassa olevien taloudellista ja ruoka-avustusta. Niillä ei pyritä peruspalvelujen sijaistoimintaan eikä niiden lisänä varsinaiseen autonoomiseen oheistoimintaan. Vanhuksia auttavat järjestöt eivät pyri polkemaan peruspalvelussa toimivien ammattilaisten osaamista ja oikeuksia., Eivätkä ne siihen pystykään ammattiliittojen ollessa meillä hyvin voimakkaita varsinkin julkisella sektorilla. Ne eivät hyväksy ammattimaista työtään teetettävän ” au rabais”-menetelmällä ( ” alennetulla hinnalla ” ).
Tuosta vanhan ajan, usein pakon sanelemasta perhepiirissä ” uunin pangolla ” tapahtuneesta vanhustenhoivasta vielä sen verran, että muinoin ei etenkään maaseudulla ollut nykyajan palveluita kaikissa kunnissa. Vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset sekä palvelutalot ja ammattilaisten tekemä kotihoitotyö ovat tulleet myöhemmin helpottamaan vanhenemisesta aiheutuvia ongelmia.
Ainoastaan puhtaaseen altruismiin ( hyväntahtoisuuteen ) perustuvan vapaaehtoistoiminnan ja ammattimaisen osaamisen välillä voi olla syvä ylitsepääsemätön kuilu silloin,kun vapaaehtoinen ei ole pätevä suorittamaan ammattilaisen tehtäviä. Kaikilla hyväntahtoisillakaan ihmisillä ei ole tarpeellista tarkkuutta edes ulkoiluttaa ja kuljetella vanhuksia ja vammaisia kaupungilla ! Siinäkin tarvitaan tietoa, osaamista ja luottamusta.
Mielestäni vapaaehtoistyö ei kohenneta suomalaisen vanhustenhoivan puutteellisuuksia. Se ei siihen riitä. Heitteille ajautunutta vanhustenhoitoa on ravisteltava poliittisella toiminnalla perusteellisesti. Sen puutteita ei korjata pelkällä hoitajien mitoituksella tai vapaaehtoisten avustuksella..
. .
Hyvä E. Stranius-Herrewyn,
Jaa-a, enpä itse tiedä muiden naiiviudesta kuin omastani, ja siksipä toteankin, että minusta on aika naiivia ajatella, etteivätkö vaikkapa terveydenhoitoalan koulutetut ja fiksut ammattilaiset osaisi määritellä mikä on nuorelle vapaaehtoistyöntekijälle sopiva auttamistehtävä. Itse en ole huomannut mitään kuiluja ammattiryhmien välillä työssäni. Kaikki tekevät töitä yhteisen asian eteen omista lähtökohdistaan, se on minusta aika hyvä asenne yhteiskunnalliseen osallistumiseen yleensäkin, sekä tietenkin avoin ja myönteinen asenne ympäröivään maailmaan.
Muutoin totean tähän nyt vain, Ok 🙂
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Päätän tämän arvosteluni kiertelemättömän ronskisti toteamalla, että esimerkiksi normien purku on nykyiselle henkitoreissaan kippuroivalle ultraliberaalille ryöstökapiltalismille ominaista taloudellista uusliberalistista ajattelua , joka on vallalla Suomessakin. Samoin normien ulkopuolelle asetettu yleistyvä vapaaehtoistyövoiman käyttö, joka ei maksa ilmaistyön teettäjälle mitään. Tällainen toiminta on yleisen edun kannalta lopulta vastuutonta, sillä näin ei osallistuta yhteiskunnan yhteisen hyvän ylläpitämiseen ja kartuttamiseen. Minkä osapuolen hyväntahtoisuudesta on siis puhe ? Tässä kaikessa ei ole pohjimmiltaan kyse edes altruismista eli hyväntahtoisuudesta ! Tällainen uusliberalistinen ” kaiken salliva ” ideologia ja sen soveltaminen käytäntöön johtaa väistämättä demokratian vähittäiseen tuhoutumiseen….
Mutta mutta…viimeisten politiikkaa koskevien mielipidekyselyjen mukaan valitettavan suuri osa ” sivistyneistä ” suomalaisista ei huomaa edes yhteiskuntansa siirtymistä vähitellen , näköjään heidän omasta toivomuksesta , kohti fasismia. Miten he sitten tunnistaisivat ilmaisen vapaaehtoistyön- ajatuksen alkuperän ja sen kielteiset puolet ?!
Leo, sinunkin kannattaisi miettiä syvemmin, mistä tämä ilmaiseksi teetetyn vapaaehtoistyön ihannoiminen ja kannustaminen saa alkunsa, mistä se pulppuaa ja minkä takia ! Muistat ehkä menneisyyden historiasta uhrautumista kannustavan ” Arbeit macht frei ”- slogaanin ? Tai helpommin nykyajalta ” Make America great again ! ” ? Sinun, hyväntahtoisen ihmisen, ei ole hyvä lähteä silmät ummessa uhrautuvasti mukaan mihin kelkkaan tahansa , usein muualta Suomeen rantautuneiden pohjimmiltaan pahantahtoisten pyrkimysten tukemiseksi ….valtavirran viemänä.
Mukavaa , ei liian helteistä kesän jatkoa !
hyvä Pieni Ihminen,
Olemme puhuneet omaisten hoitamisesta ja siihen liittyen vapaaehtoistyön arvosta. Siihen vielä lisänä tämä jälkikirjoitus:
Ranskan hallitus ilmoitti tänään parantavansa omaishoitajien asemaa ja arvostusta. Sen on päättänyt, että omaishoitajille aletaan maksaa palkkaa ammattimaisesti tehdystä hoivatyöstä. Palkan lisäksi tullaan maksamaan vuosittaisesta kolmen ( 3 ) kuukauden lepolomasta korvaus. Omaishoitajan suorittama palkkatyö antaa oikeuden eläkkeeseen tulevaisuudessa.
Näin tämä vaativa ammattimaisesti suoritettu työ siirtyy meillä pois ilmaiseksi tehdyn ” hyväntahtoisen ” ( usein pakollisen ) vapaaehtoistyön piiristä, sillä sen katsotaan olevan yhteiskunnallisesti hyödyllistä todellista työtä esimerkiksi. sosiaali-ja terveyskysymysten ratkaisemisessa.
Iloista suvimieltä!
Hei E. Stranius-Herrewyn,
Kiitos todela paljon kommenteistasi, niitä on aina ilo lukea! Vielä sen verran otan kantaa, että olen hyvin skeptinen kehuissani ja kehun ihmisiä (liian) harvoin, joten usko pois, että näen Straniuksen toimissa erittäin paljon hyvää ja kehun niitä ihan syystä.
Kiitos samoin iloista ja suloista suvea sinullekin! 🙂
Kiitos monista hyvistä kommenteista, palautteesta ja kiinnostavasta keskustelusta!
Pieni Ihminen,
En malta olla kritisoimatta vielä näkemystäsi.Kerroit yhdessä kommenteistasi, että vanhustenhoivassa toimivat ammattilaiset kyllä tietävät mihin tehtäviin heidän apunaan toimivat vapaaehtoistyöntekijät voidaan osoittaa. Epäilen silti tämän menettelyn toteutuvan hyvin ja turvallkisesti käytännösssä kaikkialla.
Tiedämmehän jo Suomessa jatkuvasti julkisuuteen tulleista skandaalitapauksista, että etenkin yksityisten vanhustenhoivalaitosten virallinen kunnallinen valvonta ei edes toimi kunnolla. Miten sitten vapaaehtoisten valvominen ? Kenellä ammattilaisella on hyvällä tahdollakaan nykymenolla aikaa ja voimia valvoa vapaaehtoisten sijoittamista ja heidän tekemäänsä työtä, kun itse ammattilaiset ovat loppuunpalaneita voitontavoitteluruljanssin pyörteissä ? Tänä päivänä tilanne ei ole vielä muuttunut paremmaksi, jos tällä menolla muuttukaan, niin kova ja kiristävä on hoivafirmojen ote. Ja samaa holtittomuutta ja vastuuttomuutta yritetään toteuttaa nyt myöskin lastensuojelussa ! Miten ” altruistinen ” ihmisille hyvää tahtova vapaaehtoistyöntekijä sopeutuu tällaiseen täysin altruismia vailla olevaan meininkiin, jossa avuttomat ihmiset ovat markkinavoimien armoilla ? Eikö hän turhaantuisi heti alkuunsa moisesta ?
Nykytilanteesta kirjoittaa realistisen valaisevasti alan ammattilainen Hanna Jokinen blogissaan ” Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä ”. Hänen kirjoituksensa ” Yksityistetään vanhukset hengiltä ” vahvistaa tilanteen kestämättömyyden ( KU verkkolehti , blogit ,26.01.2019 ). Tilannetta ei voida korjata vapaaehtoistyöntekijöiden sijoittamisella heille soveltuviin ” osoitettuihin ” ammattilaisten tehtäviin. Hanna Jokinen puhukoon puolestani asiasta, jonka hän tuntee perinpohjin.
Hei,
Huomasin vasta kommenttisi, ja kiitän kritiikistä. Kommentoin kritiikkiäsi seuraavasti, käsitit sanomani väärin, ja selitinkin varmaan liian huolimattomasti. En koskaan enkä missään olosuhteissa tai tilanteessa ole enkä ole ollut tuomassa alalle kouluttamattomia vapaaehtoisia ammattilaisten työtehtävien piiriin. Kyse oli perusauttamistehtävissä auttamisessa, sillä niitäkin hoitiolaitoksissa piisaa vaikka kuinka paljon.. Otan esimerki, vanhuksen lempisuklaalevyn hakeminen kaupasta hänelle vapaaehtoisen toimesta jne. Vaatimustasoltaan sen tyyppisestä auttamisesta oli kyse.
Pieni ihminen,
Selväksi tuli oma kantasi suhteessa tähän aiheeseen. Tuolla suklaanhakuesimerkillä tarkoitat varmaankin ammattimaisen vanhustenhoivan ulkopuolelle sijoittuvaa auttamista. Mutta minulla kun on tapana penkoa asioita hieman syvemmältä, niin mietin sitä mitä ovat ne kaikki ” perusauttamistehtävät ” ? Eivätkö vanhustenhoidon tehtäviin kouluttamattomat henkilöt ole ennemminkin ammattimaisesti työtään tekevien ” tiellä ” ja monimutkaistamassa toimintaa ? Alan ammattilaisilla tulisi käsitykseni mukaan olla aikaa hoitaa kunnolla kaikki heidän työhönsä liittyvä.vanhuksista huolehtiminen.
Jo noiden ” perusauttamiostehtävien ” määritteleminen kuuluu alan ammattilaisille. Ja ennenkaikkea heille kuuluu mielestäni kaikki ” perusauttamiseen ” piiriin kuuluva työ. Sitä ei voida antaa kenen tahansa altruistisen vapaaehtoisen tehtäväksi.
Vapaaehtoistyöstä vielä yleisesti ottaen:
Sanoin yhdessä aikaisemmassa kommentissani, että vapaaehtoisen ilmaistyön teettämisellä kehitetään osaltaan tietynlaista peiteltyä harmaata taloutta. Harmaasta taloudesta on lyhyt harppaus lainvastaiseen , toisin sanoen rikolliseen toimintaan, joka pilaa koko yhteiskunnan ja kansalaisten luottamuksen yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen. Näin ollen onkin toivottavaa, että tämän tapainen yhteiskunnallinen rappeutuminen ei ole poliitikkojen tärkein tavoite !Ei Leonkaan…