Omaelämäkerta ja viikkopäiväkirja 48

Olen kesästä lähtien kirjoittanut omaelämänkertaa töiden, luottamustehtävien, muiden aktiviteettien, perhe-elämän ja liikuntaharrastusten lomassa.

Tämä on tuntunut hiukan hassulta. En nimittäin koe, että olisin siinä vaiheessa elämääni, että olisi aika päättää se elämäkertaan.

Toisaalta, kun minua pyydettiin kirjoittamaan ja kesällä hiukan kokeilin tekstin tuottamista, oli kirjoittaminen mukavaa ja halusin tarttua tähän itselleni vahvasti epämukavuusalueella olevaan haasteeseen.

Kirjoittamista varten olen viime aikoina käynyt läpi vuodesta 2005 pitämääni blogia. Olen kirjoittanut blogiini todella paljon ja yksityiskohtaisesti kaikesta tekemisistäni. Tämä on tarjonnut laajan aineiston ja helpottanut lähihistorian kirjoittamista.

Nyt huomasin, etten ole enää pitkiin aikoihin kirjoittanut blogiini päiväkirjamaisesti tekemisiäni. Ja muutenkin blogin kirjoittaminen tuntuu hiukan vanhanaikaiselta. Jos teen kuitenkin joskus omaelämäkerrasta toisen osan, olisi päiväkirjan kirjoittaminen tietysti hyvä juttu. Siispä päätin nyt kokeilla kirjoittaa pienen viikkopäiväkirjan kuluneesta viikostani. Tässä tulee, olkaa hyvä.

Maanantaina, kun olin saanut hoidettua lasten aamutoimet ja vietyä toisen lapsen kouluun ja toisen päiväkotiin, vedin aamupäivällä Kansalaisareenan jokaviikkoisen toimistokokouksen. Iltapäivällä pidimme suunnittelukokouksen Helsingin Diakonissalaitoksella yhdessä Kalliolan kanssa. Olemme toteuttamassa kolmen keskustelutilaisuuden sarjan eduskuntavaaleja silmälläpitäen. Teemana on Arvoruletti goes eduskunta. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä.

Tiistaina oli harvinainen kokousvapaapäivä. Tein aamupäivän töitä kotona ja kävin esimerkiksi läpi Kansalaisareenan toimintasuunnitelmaa ja tein tavoitteista toimepidetaulukon. Pyöräilin lounaaksi Kalliolaan toimistollemme ja pidin lounastapaamista Suvi Auvisen kanssa Cafe Damascoksessa. Keskustelimme mm. tammikuun Vegaanihaasteen edistämisestä.

Olin ollut edellisviikolla Ellun Kanojen tulevaisuutta koskevassa Rytmihäiriö3 10-vuotisjuhlaseminaarissa. Suvi Auvinen puhui paneelikeskustelussa inspiroivasti puoluepolitiikan keinovalikoimasta esimerkiksi liha- ja lentoverosta. Sen lisäksi, että meidän tulee lopettaa muiden eläinten syöminen, Suvi muistutti kaikkia siitä, että ”Jos bisneksesi ei tässä maailmantilanteessa kamppaile ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta, sillä – ja planeetalla – ei ole tulevaisuutta”

Keskiviikkona, kun olin saanut hoidettua lasten aamutoimet ja vietyä toisen lapsen kouluun ja toisen päiväkotiin, vedin Kansalaisareenan toimistolla ryhmäkehityskeskustelun. En ole vakuuttunut, onko kehityskeskusteluiden pitäminen enää tätä päivää nopearytmisessä, avoimessa ja keskustelevassa asiantuntijaorganisaatiossa. Työntekijät ovat kuitenkin kehityskeskusteluita toivoneet, joten haluan kunnioittaa tätä tahtoa. Olen kehittänyt sellaisen kehityskeskusteluvuosikellon, että alkuvuodesta pidetään henkilökohtaiset kehityskeskustelut, keväällä ryhmäkehityskeskustelu, syksyllä kevyet henkilökohtaiset keskustelut ja loppuvuodesta taas ryhmäkehityskeskustelu.

Iltapäivällä olin entisen Kepan ja nykyisen Fingon globaalivastuujärjestöjen vapaaehtoistoiminnan kehittämisverkoston kokouksessa. Kävimme hyvää keskustelua yhteistyöstä Kansalaisareenan kanssa ja sovimme, että globaalivastuuverkosto tulee osaksi Kansalaisareenan valikkoverkostoa. Tämä on mahtava juttu! Lisäksi pohdimme yhteistyömahdollisuuksia Maailma kylässä -festareiden ja Vapaaehtoistoiminnan messujen tiimoilta.

Illalla oli kaupunginvaltuuston kokous. Ryhmäkokouksessa valitsimme Otso Kivekkään ehdolle kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Valtuuston puheenjohtaja vaihtuu tammikuussa kun nykyinen valtuuston puheenjohtaja Tuuli Kousa on jättämässä kaupunginvaltuuston uusien työhaasteidensa myötä. Valtuuston kokouksessa hyväksyttiin mm aloitteeni Sydänmerkki aterioiden tarjoamisesta kaupungin ruokailussa.

Torstaina pidimme Kansalaisareenan toimistolla Hiilifiksu-järjestö -työpajaa. Olemme laskemassa oman toimintamme hiilijalanjälkeä järjestöille kehitetyllä laskurilla ja kävimme yhdessä läpi laskentaan liittyviä kysymyksiä. Iltapäivällä pidimme palaveria tulevasta SuomiAreena tilaisuudesta yhdessä Kalliolan porukoiden kanssa. Haimme alunperin seminaaria ja toripaikkaa kolmen järjestön voimin vapaaehtoistoimintaan liittyen. SuomiAreenan järjestämässä mingle-tilaisuudessa kasasimme kuitenkin peräti seitsemän järjestön jättikoalition ja nyt suunnittelimme, miten lähtisimme hommaa edistämään, jos vain paikan SuomiAreenasta saamme. Lisäksi pidin palaveria yhteen uuteen innostavaan julkistukseen liittyen, joka paljastuu ensi viikolla. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä.

Perjantaina osallistuin SuomiAreenan arvo- ja kehitystapaamiseen MTV3:n auditoriossa. Harmikseni en ehtinyt eduskuntatalon portaille istumaan paremman ilmastopolitiikan puolesta yhdessä ruotasalaisen Greta Thumbergin puolesta. Lounaan jälkeen hain lapset alkuiltapäivästä kotiin, tein vähän etähommia ja kun Annukka tuli vapauttamaan minut, pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle Sami Säynevirran 50-vuotisjuhliin. Paljon onnea Sami! Juhlissa oli iso kasa tuttuja ja tuntemattomia. Oli kiva nähdä vanhoja Luonto-Liiton työntekijöitä ja toisaalta keskustella esimerkiksi monien eläinoikeusaktivistien kanssa. Juhlista ostin Kristo Muurimaalta hänen ja Juha Kerolan tuoreen kirjan Eläintehtaat. Todella hyvin kirjoitettu ja pysäyttävä teos, jonka luin läpi heti viikonloppuna. Kirja paljastaa hyvin yhteiskunnan sairaan suhtautumisen eläimiin. Kiitos Kristolle ja kaikille salakuvaajille suomalaisen eläintuotannon todellisuuden tuomisesta julkisuuteen.

Samin synttärijuhlilta jouduin lähtemään aivan liian aikaisin, sillä en malttanut olla menemättä uuden keskustakirjasto Oodin kiitostilaisuuteen. Talo on todella hieno ja siellä on mahtavan monipuolisia tiloja. Kaupunkilaisille on avautumassa aivan uusi epäkaupallinen ja avoin tila. Aion heti alusta pitäen viedä lapset tutustumaan rakennukseen ja itsekin ottaa sen käyttöön keskustan etätyöpisteeksi.

Lauantaina oli Kansalaisareenan yksi syksyn tärkeimpiä tapahtumia. Järjestimme Vanhalla ylioppilastalolla Vapaaehtoistoiminnan messut. Paikalla oli 70 järjestöä esittelemässä toimintaansa ja noin 800 vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunutta vierailijaa. Messuilla julkistimme myös vuoden vapaaehtoisen.

Viidennen valtakunnallisen Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon voittajia oli poikkeuksellisesti kaksi: Jouko Näivä Helsingistä ja Tapani Vainikainen Vantaalta. Jouko Näivä, tutummalta nimeltään ”Jouko the street Barber”, leikkaa kadulla veloituksetta asunnottomien, syrjäytyneiden ja vähävaraisten hiuksia ja partoja. Tapani Vainikainen on toiminut Vantaan liikuntapalveluissa vapaaehtoisena vertaisohjaajana vuodesta 2013 asti. Mahtavia vapaaehtoistoiminnan lähettiläitä. Onnea valituille!

Sunnuntaina oli vapaata. Kävin juoksemassa, olimme lasten kanssa luistelemassa ja valmistauduin hiukan tulevan viikon hommiin. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä. Rakensimme legoilla ja leikimme piilohippaa. Illan päätteeksi tein kirjoitushommia.

11 kommenttia artikkeliin ”Omaelämäkerta ja viikkopäiväkirja 48”

  1. Leo,
    On se kumma kun jo 44- vuotiaana pitää kirjoittaa omaelämäkerta. Uskotko, että stressaava elämäsi tulee olemaan niin lyhyt, ettet ehdi tuoda sitä vielä enemmän julkiseksi myöhemmin ? Voisinko saada elämäkerrastasi yhden kappaleen, koska olin elämässäsi mukana jonkin aikaa sen alkuvuosina ?
    Oletko Leo miettinyt mistä ihmeestä kumpuaa tämä fanaattisenomainen huomion kohteeksi joutumisen tarpeesi ? Ja mistä johtuu jatkuva tarpeesi selittää koko maailmalle kaikkia henkilökohtaisia tekemisiäsi ja olemisiasi ? Onko tämä jonkinlaista terapiaa johonkin alemmuuden tai turvattomuuden tunteeseen ?

    • Toivon, että elämästäni tulee pitkä. Samaa toivon sinullekin. On kieltämättä hassua kirjoittaa tässä vaiheessa elämäkertaa. Ilman muuta voin lähettää yhden kappaleen kirjaa sinulle, kun se aikanaan julkaistaan. Olen kiitollinen, että olet ollut elämässäni osaltasi mukana, mutta en ymmärrä nykyistä jatkuvaa kritisointiasi kaikkeen siihen mitä täällä blogissani kirjoitan. Jos sinulla ei ole kuin pelkkää negatiivista, väheksyvää ja halveksuvaa sanottavaa, kannattaa joskus miettiä, kannattaako sitä sanoa lainkaan. Tai jos kirjoitukseni aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita, kannattaa ehkä miettiä, kannattaako tätä blogiani lukea lainkaan. Kaikesta huolimatta erinomaisen mukavaa joulukuun jatkoa!

  2. Leo, viimeinen ystävän kommentti :
    Sinun kannattaisi lopettaa valtavirran mukana soluminen ja jatkuva milloin minkäkin muodin mukana juokseminen.

  3. Leo,

    Kiitos vastauksestasi.
    On ymmärrettävää, että et pidä itseesi ja sanomisiisi ja tekemisiisi kohdistuvasta kielteisestä julkisesta kritiikistä. Kaikki ei voi olla vain positiivista, ei sinussa itsessäkään. Olet itse halunnut tulla julkisuuden henkilöksi, ja tällöin on pystyttävä hyväksymään myöskin kielteinen julkinen arvostelu.
    Tämä blogi on ollut tähän asti julkinen mielipiteiden esilletuomisen paikka. Siinä on tuotu esille niin positiivista kuin negatiivistakin, eikä vain minun taholtani. Nyt tuntuu siltä, että syvällistä keskustelua ei synny paljostakaan mitä kirjoitat.

    Ja nyt näyttää siltä, että huomautuksesi ” negatiivisuudesta” nimenomaan minulle on jonkinlaista suvaitsemattomuutta taholtasi. Ohjaat kauniisti minut ” häiritsijän ” ulos siksi, että en ole kaikessa samaa mieltä kanssasi. Pidät näköjään ” elosta ja olosta ” samankaltaisten omiesi kanssa ” , siis tietynlaisesta klaanikumppanuudesta. Minullahan ei ole selvästikään ” vihreästi ajattelevanakaan ” ihan sama poliittinen näkemys asioista kuin sinulla.. Ja minulla on takana yli 70 vuotta elämän kokemusta. ja tähän kokemukseen sisältyy myöskin luonnon-ja ympäristönsuojelua ynnä muuta siihen liittyvää, joka on ollut elämässäni mukana syntymästäni asti ( olen syntynyt metsässä ).Tässä suhteess aelämäni on ollut harvinaisen rikas, vaikka siinä on ollut negatiivistakin mukana. En kuitenkaan ole ryhtynyt kirjoittamaan elämäkertaa tämänkään ikäisenä. ( kirjoititko elämäkertasi ihan itse, vai saitko joltakin läheiseltä kirjoittajan taidon omaavalta apua ? ). Mutta sehän on oma asiasi.

    Kaikki ei ole vain positiivista, ja varsinkin poliitikon on kyettävä hyväksymään myöskin kielteinen arvostelu. Kritiikki yleensäkin edistää oman ajattelun ja asioihin suhtautumisen kehittymistä parempaan suuntaan. Minullakin on mielipiteeni ilmaisun oikeus, vaikka näkemykseni saattaisikin olla sinun näkemyksesi vastainen. Ja viime aikoina näin on ollut enimmäkseen. Kysymys ei ole halventamisesta, vaan herättelemisestä huomaamaan asioita, joita et ehkä ole huomannut.
    En ole kuitenkaan ainut, jolla on negatiivista suhtautumista nykypäivän menoon, kaukana siitä, Olet siinä aktiivisesti mukana vaikuttamassa. Näin ollen olisi asiallista nähdä realistisesti ei vain vaikuttamisesi määrä ( = paljon numerolistoja ) vaan myöskin sen laatu. Tähän laatuun liittyen annan edelleenkin saman ystävän neuvon kuin viimeisimmässä kommentissani. Ja lisään siihen : ole enemmän omintakeinen.

    lopuksi lukuvinkki : Veli-Matti Värri, ” Kasvatus ekokriisin aikakaudella ” , Vastapaino 2018. Ja samasta aiheesta : KU verkkolehti 9.12.18. Meidän tulee muuttaa maailmankuvaamme . ” On kysyttävä , kuinka ympäristökriisiä ylläpitävä kasvatusajattelu voidaan ylittää ”.
    Siinäpä se, olet suomalaisen nykykasvatuksen tuote .Yritäppä hypätä tämän kasvatusriman yli….
    Joulua sinullekin!

  4. Leo,

    Nykyiset nuoret ” internet-sukupolvet ” eivät siedä tarpeeksi hyvin kielteisiä kokemuksia, kielteistä kritiikkiä ja niistä aiheutuvaa frustraatiota.
    Tämä olkoon viimeinen huomautukseni sinulle. Sitä ei tarvitse julkistaa, jollet halua :
    Olet ehkä huomannut mihin voi johtaa kiireisten, energisten,kunnianhimoisten ja ultraliberaalien,valtaa pitävien nuorten teknokraattien poliittinen röyhkeys, kokemattomuus ja taitamattomuus ympäristö-ja ilmastopolitiikankin hoidossa yhdessä EU:n vaikutusvaltaisimmmassa maassa ?
    (, jossa nämä kaikki johtavassa asemassa olevat henkilöt on koulutettu yhdessä ja samassa hallintotieteiden korkeakoulussa ENA )

    Ranska ei olekaan mikään start-up, jota johtaa viisas nero, vaan maa koostuu koulutetuista, sivistyneistä ja poliittisesti valveutuneista ihmisistä, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan. Minuun on tarttunut tämä ranskalaisuus asuttuani maassa yli 40 vuotta. Siitä johtuu osittain kommenttieni ” kirpeys”.

    ” Kokeilukulttuuri ” ja palkattoman työnteon etusijalle asettaminen ja teettäminen ei onnistu sivistyneessä ja yhteiskunnallisesti erittäin valveutuneessa Ranskassa, joka on ollut aina todellista vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa puolustavien tahojen etujoukoissa ( avant-garde ).

    Spontaanisti mieltään osoittamaan lähteneen autonomisen kansanliikkeen poliittinen voima on huomattavan vahva. Teknokraattisten hallitsijoiden on ollut pakko taipua sen vaatimusten edessä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Silti sen ulkopuolella olevat varsinaiset kansalaisjärjestöt eivät silti ole kyenneet eivätkä kykene olemaan poliittisen toiminnan vastikkeena eivätkä ne pysty hallitsemaan valtiota , jossa elää yli 65 miljoonaa ihmistä,

    Kun tekee liikaa asioita liian nopeasti ja kiireellä, niin niistä yksikään ei tule hoidettua kunnolla. Tekemisien sisältö ja laatu on tärkeämpää kuin niiden määrä.

    Näin ajattelee ” vanhan polven ” aktivisti.

  5. Hei Leo, kirjoitat että blogin kirjoittaminen tuntuu sinusta hiukan vanhanaikaiselta. Ilmeisesti nuo kaikki hemmetin twätit ja tsätit ja feisbookit sitten ovat niitä uudenaikaisia.

    Olen välillä silmäillyt tätä blogia, mielestäni sellaiselle olisi edelleen tilausta. En tosin ole erityisen kiinnostunut omaelämäkerroista, henkilökohtaisista päiväkirjoista tai kinastelusta tämän rouva Herrewynin kanssa.

    Sen sijaan lukisin mielelläni kuulumisia esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksista ja kommentteja siellä käsiteltyihin asioihin.

  6. Aikaisempiin kommentteihini viitaten :

    Leolle ( ja muillekin ) eli ” henkilökohtaiselle valmentajalle ” ja positiivisuuden vaatijalle lukuvinkiksi ja mietittäväksi :

    KU:n verkkolehdessä 6.1.2019 julkaistu erinomainen juttu :
    Juha Drufva , ” KIRJA : PROFESSORI KANNUSTAA MARISEMAAN ”.

    Jutussa kerrotaan tanskalaisen Aalborgin yliopiston psykologian professorin Svend Brinkmannin näkemyksistä. Professori Brinkmann arvostelee nykyistä filosofista suuntausta haluta nähdä kaikki asiat ahdasmielisen myönteisinä ja rajoittavan yksilökeskeisesti.
    Hän sanoo, että elämäntaito-oppaiden ja elämäkertojen sijaan kannattaa lukea romaaneja, koska romaanit tulkitsevat maailmaa monin tavoin. Professorin mielestä ” minun ” palvomisen uskonto myönteisyysvaatimuksineen tukahduttaa yhteiskuntakritiikin, ja että kasvatus on korvattu valmennuksella.

    Taisin sittenkin osua naulan kantaan kritisoidessani blogiesi sisältöä …ja positiivisuuden vaatimustasi …?!

    Leolle muistutus : sensuuria käytetään autoritaarisissa valtioissa juuri yhteiskuntakritiikin ja sananvapauden tukahduttamiseksi !

  7. Leo,
    Puhut usein blogissasi positiivisesta ” hyvän tekemisen ” tarpeesta.Ja vastauksessasi kommenttiini ohjailet minua 71-vuotiasta kosmopoliittia ” elämäntaitamisessa ” näin :…” Tai jos kirjoitukseni aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita , kannattaa ehkä miettiä , kannattaako tätä blogiani lukea lainkaan. ”
    Tällaista ” positiivisuuden pakon ” asennetta psykologian professori Brinkmann arvosteleekin.

    Olenkin usein miettinyt, viitsinkö edes lukea blogiasi. Vastaankin tuohon edellä antamaasi elämäntaito-ohjeeseen kysymällä :
    mitä tekee sellaisella blogilla, jossa sen pitäjä ei vastaa lukijoiden kommenteihin muutoin kun silloin, kun ne ovat ” kiitettävästi ” hänen omia käsityksiään puoltavia ja tukevia ? Blogin tulisi ennemminkin olla elävä eikä ” Ruususen unta” nukkuva.Muutoin sitä ei todella kannata pitää.

    Puhdas teknokraattinen ajattelu sulkee pois kyseenalaistamisen ja rakentavan kriittisyyden. Myönteisyyttä vaativan minuuden palvomisen sijasta pitäisi oppia olemaan arvostekykyinen, kriittinen. Kriittisyys ei ole ollenkaan pahe, vaan se on välttämätön hyve varsinkin politiikanteossa.

    Vielä kerran muistutan sinulle Leo, että vain totaalitaarisissa maissa käytetään sensuuria kritiikin ja sananvapauden tukahduttamiseksi. Siis näin ei pitäisi olla lehdistön-ja sananvapaudestaan tunnetussa Suomessa…? !

  8. ” Blogeja ja feisbookkeja” – nimimerkille ( Raimolle ),

    Suomen veroviraston ilmoituksen mukaan maksan Suomesta saamastani eläkkeestä kunnallisveroa Helsingissä.
    Tässä mielessa onkin mielenkiintoista tietää miten veronmaksajien rahoja käytetään helsinkiläisten asioiden hoidossa.

    Muuten , asuinmaassani Ranskassa kunnallisvero poistetaan asteittaini vv. 2018 ja 2020 välisellä siirtymäkaudella. Nyt käydään julkista keskustelua hallituksen kanssa siitä, jätetäänkö tämä vero ennalleen kaikkein rikkaimman väestön osalta ( 20 % veronmaksajista ). Joka tapauksessa ainakin 80%:n osalta kunnallisvero poistetaan. Valtio aikoo korvata kunnille menetetyn verotulon niille annettuina lisäavustuksina.

  9. 1990-luvun alussa kaikki huusivat ” positiivisesta ” ajattelumallista. Sillä halutaan nujertaa kaikki kriittinen ajattelu. Tässä ollaankin onnistuttu melko hyvin… Suomessa, jossa en onnekseni asu.

Kommentointi on suljettu.

Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.