Olen kesästä lähtien kirjoittanut omaelämänkertaa töiden, luottamustehtävien, muiden aktiviteettien, perhe-elämän ja liikuntaharrastusten lomassa.
Tämä on tuntunut hiukan hassulta. En nimittäin koe, että olisin siinä vaiheessa elämääni, että olisi aika päättää se elämäkertaan.
Toisaalta, kun minua pyydettiin kirjoittamaan ja kesällä hiukan kokeilin tekstin tuottamista, oli kirjoittaminen mukavaa ja halusin tarttua tähän itselleni vahvasti epämukavuusalueella olevaan haasteeseen.
Kirjoittamista varten olen viime aikoina käynyt läpi vuodesta 2005 pitämääni blogia. Olen kirjoittanut blogiini todella paljon ja yksityiskohtaisesti kaikesta tekemisistäni. Tämä on tarjonnut laajan aineiston ja helpottanut lähihistorian kirjoittamista.
Nyt huomasin, etten ole enää pitkiin aikoihin kirjoittanut blogiini päiväkirjamaisesti tekemisiäni. Ja muutenkin blogin kirjoittaminen tuntuu hiukan vanhanaikaiselta. Jos teen kuitenkin joskus omaelämäkerrasta toisen osan, olisi päiväkirjan kirjoittaminen tietysti hyvä juttu. Siispä päätin nyt kokeilla kirjoittaa pienen viikkopäiväkirjan kuluneesta viikostani. Tässä tulee, olkaa hyvä.
Maanantaina, kun olin saanut hoidettua lasten aamutoimet ja vietyä toisen lapsen kouluun ja toisen päiväkotiin, vedin aamupäivällä Kansalaisareenan jokaviikkoisen toimistokokouksen. Iltapäivällä pidimme suunnittelukokouksen Helsingin Diakonissalaitoksella yhdessä Kalliolan kanssa. Olemme toteuttamassa kolmen keskustelutilaisuuden sarjan eduskuntavaaleja silmälläpitäen. Teemana on Arvoruletti goes eduskunta. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä.
Tiistaina oli harvinainen kokousvapaapäivä. Tein aamupäivän töitä kotona ja kävin esimerkiksi läpi Kansalaisareenan toimintasuunnitelmaa ja tein tavoitteista toimepidetaulukon. Pyöräilin lounaaksi Kalliolaan toimistollemme ja pidin lounastapaamista Suvi Auvisen kanssa Cafe Damascoksessa. Keskustelimme mm. tammikuun Vegaanihaasteen edistämisestä.
Olin ollut edellisviikolla Ellun Kanojen tulevaisuutta koskevassa Rytmihäiriö3 10-vuotisjuhlaseminaarissa. Suvi Auvinen puhui paneelikeskustelussa inspiroivasti puoluepolitiikan keinovalikoimasta esimerkiksi liha- ja lentoverosta. Sen lisäksi, että meidän tulee lopettaa muiden eläinten syöminen, Suvi muistutti kaikkia siitä, että ”Jos bisneksesi ei tässä maailmantilanteessa kamppaile ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta, sillä – ja planeetalla – ei ole tulevaisuutta”
Keskiviikkona, kun olin saanut hoidettua lasten aamutoimet ja vietyä toisen lapsen kouluun ja toisen päiväkotiin, vedin Kansalaisareenan toimistolla ryhmäkehityskeskustelun. En ole vakuuttunut, onko kehityskeskusteluiden pitäminen enää tätä päivää nopearytmisessä, avoimessa ja keskustelevassa asiantuntijaorganisaatiossa. Työntekijät ovat kuitenkin kehityskeskusteluita toivoneet, joten haluan kunnioittaa tätä tahtoa. Olen kehittänyt sellaisen kehityskeskusteluvuosikellon, että alkuvuodesta pidetään henkilökohtaiset kehityskeskustelut, keväällä ryhmäkehityskeskustelu, syksyllä kevyet henkilökohtaiset keskustelut ja loppuvuodesta taas ryhmäkehityskeskustelu.
Iltapäivällä olin entisen Kepan ja nykyisen Fingon globaalivastuujärjestöjen vapaaehtoistoiminnan kehittämisverkoston kokouksessa. Kävimme hyvää keskustelua yhteistyöstä Kansalaisareenan kanssa ja sovimme, että globaalivastuuverkosto tulee osaksi Kansalaisareenan valikkoverkostoa. Tämä on mahtava juttu! Lisäksi pohdimme yhteistyömahdollisuuksia Maailma kylässä -festareiden ja Vapaaehtoistoiminnan messujen tiimoilta.
Illalla oli kaupunginvaltuuston kokous. Ryhmäkokouksessa valitsimme Otso Kivekkään ehdolle kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Valtuuston puheenjohtaja vaihtuu tammikuussa kun nykyinen valtuuston puheenjohtaja Tuuli Kousa on jättämässä kaupunginvaltuuston uusien työhaasteidensa myötä. Valtuuston kokouksessa hyväksyttiin mm aloitteeni Sydänmerkki aterioiden tarjoamisesta kaupungin ruokailussa.
Torstaina pidimme Kansalaisareenan toimistolla Hiilifiksu-järjestö -työpajaa. Olemme laskemassa oman toimintamme hiilijalanjälkeä järjestöille kehitetyllä laskurilla ja kävimme yhdessä läpi laskentaan liittyviä kysymyksiä. Iltapäivällä pidimme palaveria tulevasta SuomiAreena tilaisuudesta yhdessä Kalliolan porukoiden kanssa. Haimme alunperin seminaaria ja toripaikkaa kolmen järjestön voimin vapaaehtoistoimintaan liittyen. SuomiAreenan järjestämässä mingle-tilaisuudessa kasasimme kuitenkin peräti seitsemän järjestön jättikoalition ja nyt suunnittelimme, miten lähtisimme hommaa edistämään, jos vain paikan SuomiAreenasta saamme. Lisäksi pidin palaveria yhteen uuteen innostavaan julkistukseen liittyen, joka paljastuu ensi viikolla. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä.
Perjantaina osallistuin SuomiAreenan arvo- ja kehitystapaamiseen MTV3:n auditoriossa. Harmikseni en ehtinyt eduskuntatalon portaille istumaan paremman ilmastopolitiikan puolesta yhdessä ruotasalaisen Greta Thumbergin puolesta. Lounaan jälkeen hain lapset alkuiltapäivästä kotiin, tein vähän etähommia ja kun Annukka tuli vapauttamaan minut, pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle Sami Säynevirran 50-vuotisjuhliin. Paljon onnea Sami! Juhlissa oli iso kasa tuttuja ja tuntemattomia. Oli kiva nähdä vanhoja Luonto-Liiton työntekijöitä ja toisaalta keskustella esimerkiksi monien eläinoikeusaktivistien kanssa. Juhlista ostin Kristo Muurimaalta hänen ja Juha Kerolan tuoreen kirjan Eläintehtaat. Todella hyvin kirjoitettu ja pysäyttävä teos, jonka luin läpi heti viikonloppuna. Kirja paljastaa hyvin yhteiskunnan sairaan suhtautumisen eläimiin. Kiitos Kristolle ja kaikille salakuvaajille suomalaisen eläintuotannon todellisuuden tuomisesta julkisuuteen.
Samin synttärijuhlilta jouduin lähtemään aivan liian aikaisin, sillä en malttanut olla menemättä uuden keskustakirjasto Oodin kiitostilaisuuteen. Talo on todella hieno ja siellä on mahtavan monipuolisia tiloja. Kaupunkilaisille on avautumassa aivan uusi epäkaupallinen ja avoin tila. Aion heti alusta pitäen viedä lapset tutustumaan rakennukseen ja itsekin ottaa sen käyttöön keskustan etätyöpisteeksi.
Lauantaina oli Kansalaisareenan yksi syksyn tärkeimpiä tapahtumia. Järjestimme Vanhalla ylioppilastalolla Vapaaehtoistoiminnan messut. Paikalla oli 70 järjestöä esittelemässä toimintaansa ja noin 800 vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunutta vierailijaa. Messuilla julkistimme myös vuoden vapaaehtoisen.
Viidennen valtakunnallisen Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon voittajia oli poikkeuksellisesti kaksi: Jouko Näivä Helsingistä ja Tapani Vainikainen Vantaalta. Jouko Näivä, tutummalta nimeltään ”Jouko the street Barber”, leikkaa kadulla veloituksetta asunnottomien, syrjäytyneiden ja vähävaraisten hiuksia ja partoja. Tapani Vainikainen on toiminut Vantaan liikuntapalveluissa vapaaehtoisena vertaisohjaajana vuodesta 2013 asti. Mahtavia vapaaehtoistoiminnan lähettiläitä. Onnea valituille!
Sunnuntaina oli vapaata. Kävin juoksemassa, olimme lasten kanssa luistelemassa ja valmistauduin hiukan tulevan viikon hommiin. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä. Rakensimme legoilla ja leikimme piilohippaa. Illan päätteeksi tein kirjoitushommia.
Leo,
On se kumma kun jo 44- vuotiaana pitää kirjoittaa omaelämäkerta. Uskotko, että stressaava elämäsi tulee olemaan niin lyhyt, ettet ehdi tuoda sitä vielä enemmän julkiseksi myöhemmin ? Voisinko saada elämäkerrastasi yhden kappaleen, koska olin elämässäsi mukana jonkin aikaa sen alkuvuosina ?
Oletko Leo miettinyt mistä ihmeestä kumpuaa tämä fanaattisenomainen huomion kohteeksi joutumisen tarpeesi ? Ja mistä johtuu jatkuva tarpeesi selittää koko maailmalle kaikkia henkilökohtaisia tekemisiäsi ja olemisiasi ? Onko tämä jonkinlaista terapiaa johonkin alemmuuden tai turvattomuuden tunteeseen ?
Toivon, että elämästäni tulee pitkä. Samaa toivon sinullekin. On kieltämättä hassua kirjoittaa tässä vaiheessa elämäkertaa. Ilman muuta voin lähettää yhden kappaleen kirjaa sinulle, kun se aikanaan julkaistaan. Olen kiitollinen, että olet ollut elämässäni osaltasi mukana, mutta en ymmärrä nykyistä jatkuvaa kritisointiasi kaikkeen siihen mitä täällä blogissani kirjoitan. Jos sinulla ei ole kuin pelkkää negatiivista, väheksyvää ja halveksuvaa sanottavaa, kannattaa joskus miettiä, kannattaako sitä sanoa lainkaan. Tai jos kirjoitukseni aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita, kannattaa ehkä miettiä, kannattaako tätä blogiani lukea lainkaan. Kaikesta huolimatta erinomaisen mukavaa joulukuun jatkoa!
Leo, viimeinen ystävän kommentti :
Sinun kannattaisi lopettaa valtavirran mukana soluminen ja jatkuva milloin minkäkin muodin mukana juokseminen.
Leo,
Kiitos vastauksestasi.
On ymmärrettävää, että et pidä itseesi ja sanomisiisi ja tekemisiisi kohdistuvasta kielteisestä julkisesta kritiikistä. Kaikki ei voi olla vain positiivista, ei sinussa itsessäkään. Olet itse halunnut tulla julkisuuden henkilöksi, ja tällöin on pystyttävä hyväksymään myöskin kielteinen julkinen arvostelu.
Tämä blogi on ollut tähän asti julkinen mielipiteiden esilletuomisen paikka. Siinä on tuotu esille niin positiivista kuin negatiivistakin, eikä vain minun taholtani. Nyt tuntuu siltä, että syvällistä keskustelua ei synny paljostakaan mitä kirjoitat.
Ja nyt näyttää siltä, että huomautuksesi ” negatiivisuudesta” nimenomaan minulle on jonkinlaista suvaitsemattomuutta taholtasi. Ohjaat kauniisti minut ” häiritsijän ” ulos siksi, että en ole kaikessa samaa mieltä kanssasi. Pidät näköjään ” elosta ja olosta ” samankaltaisten omiesi kanssa ” , siis tietynlaisesta klaanikumppanuudesta. Minullahan ei ole selvästikään ” vihreästi ajattelevanakaan ” ihan sama poliittinen näkemys asioista kuin sinulla.. Ja minulla on takana yli 70 vuotta elämän kokemusta. ja tähän kokemukseen sisältyy myöskin luonnon-ja ympäristönsuojelua ynnä muuta siihen liittyvää, joka on ollut elämässäni mukana syntymästäni asti ( olen syntynyt metsässä ).Tässä suhteess aelämäni on ollut harvinaisen rikas, vaikka siinä on ollut negatiivistakin mukana. En kuitenkaan ole ryhtynyt kirjoittamaan elämäkertaa tämänkään ikäisenä. ( kirjoititko elämäkertasi ihan itse, vai saitko joltakin läheiseltä kirjoittajan taidon omaavalta apua ? ). Mutta sehän on oma asiasi.
Kaikki ei ole vain positiivista, ja varsinkin poliitikon on kyettävä hyväksymään myöskin kielteinen arvostelu. Kritiikki yleensäkin edistää oman ajattelun ja asioihin suhtautumisen kehittymistä parempaan suuntaan. Minullakin on mielipiteeni ilmaisun oikeus, vaikka näkemykseni saattaisikin olla sinun näkemyksesi vastainen. Ja viime aikoina näin on ollut enimmäkseen. Kysymys ei ole halventamisesta, vaan herättelemisestä huomaamaan asioita, joita et ehkä ole huomannut.
En ole kuitenkaan ainut, jolla on negatiivista suhtautumista nykypäivän menoon, kaukana siitä, Olet siinä aktiivisesti mukana vaikuttamassa. Näin ollen olisi asiallista nähdä realistisesti ei vain vaikuttamisesi määrä ( = paljon numerolistoja ) vaan myöskin sen laatu. Tähän laatuun liittyen annan edelleenkin saman ystävän neuvon kuin viimeisimmässä kommentissani. Ja lisään siihen : ole enemmän omintakeinen.
lopuksi lukuvinkki : Veli-Matti Värri, ” Kasvatus ekokriisin aikakaudella ” , Vastapaino 2018. Ja samasta aiheesta : KU verkkolehti 9.12.18. Meidän tulee muuttaa maailmankuvaamme . ” On kysyttävä , kuinka ympäristökriisiä ylläpitävä kasvatusajattelu voidaan ylittää ”.
Siinäpä se, olet suomalaisen nykykasvatuksen tuote .Yritäppä hypätä tämän kasvatusriman yli….
Joulua sinullekin!
Leo,
Nykyiset nuoret ” internet-sukupolvet ” eivät siedä tarpeeksi hyvin kielteisiä kokemuksia, kielteistä kritiikkiä ja niistä aiheutuvaa frustraatiota.
Tämä olkoon viimeinen huomautukseni sinulle. Sitä ei tarvitse julkistaa, jollet halua :
Olet ehkä huomannut mihin voi johtaa kiireisten, energisten,kunnianhimoisten ja ultraliberaalien,valtaa pitävien nuorten teknokraattien poliittinen röyhkeys, kokemattomuus ja taitamattomuus ympäristö-ja ilmastopolitiikankin hoidossa yhdessä EU:n vaikutusvaltaisimmmassa maassa ?
(, jossa nämä kaikki johtavassa asemassa olevat henkilöt on koulutettu yhdessä ja samassa hallintotieteiden korkeakoulussa ENA )
Ranska ei olekaan mikään start-up, jota johtaa viisas nero, vaan maa koostuu koulutetuista, sivistyneistä ja poliittisesti valveutuneista ihmisistä, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan. Minuun on tarttunut tämä ranskalaisuus asuttuani maassa yli 40 vuotta. Siitä johtuu osittain kommenttieni ” kirpeys”.
” Kokeilukulttuuri ” ja palkattoman työnteon etusijalle asettaminen ja teettäminen ei onnistu sivistyneessä ja yhteiskunnallisesti erittäin valveutuneessa Ranskassa, joka on ollut aina todellista vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa puolustavien tahojen etujoukoissa ( avant-garde ).
Spontaanisti mieltään osoittamaan lähteneen autonomisen kansanliikkeen poliittinen voima on huomattavan vahva. Teknokraattisten hallitsijoiden on ollut pakko taipua sen vaatimusten edessä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Silti sen ulkopuolella olevat varsinaiset kansalaisjärjestöt eivät silti ole kyenneet eivätkä kykene olemaan poliittisen toiminnan vastikkeena eivätkä ne pysty hallitsemaan valtiota , jossa elää yli 65 miljoonaa ihmistä,
Kun tekee liikaa asioita liian nopeasti ja kiireellä, niin niistä yksikään ei tule hoidettua kunnolla. Tekemisien sisältö ja laatu on tärkeämpää kuin niiden määrä.
Näin ajattelee ” vanhan polven ” aktivisti.
Hei Leo, kirjoitat että blogin kirjoittaminen tuntuu sinusta hiukan vanhanaikaiselta. Ilmeisesti nuo kaikki hemmetin twätit ja tsätit ja feisbookit sitten ovat niitä uudenaikaisia.
Olen välillä silmäillyt tätä blogia, mielestäni sellaiselle olisi edelleen tilausta. En tosin ole erityisen kiinnostunut omaelämäkerroista, henkilökohtaisista päiväkirjoista tai kinastelusta tämän rouva Herrewynin kanssa.
Sen sijaan lukisin mielelläni kuulumisia esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksista ja kommentteja siellä käsiteltyihin asioihin.
Kiitos palautteesta Raimo! Pitää yrittää jatkossa jaksaa kirjoittaa myös ihan oikeista asioista vähän enemmän.
Aikaisempiin kommentteihini viitaten :
Leolle ( ja muillekin ) eli ” henkilökohtaiselle valmentajalle ” ja positiivisuuden vaatijalle lukuvinkiksi ja mietittäväksi :
KU:n verkkolehdessä 6.1.2019 julkaistu erinomainen juttu :
Juha Drufva , ” KIRJA : PROFESSORI KANNUSTAA MARISEMAAN ”.
Jutussa kerrotaan tanskalaisen Aalborgin yliopiston psykologian professorin Svend Brinkmannin näkemyksistä. Professori Brinkmann arvostelee nykyistä filosofista suuntausta haluta nähdä kaikki asiat ahdasmielisen myönteisinä ja rajoittavan yksilökeskeisesti.
Hän sanoo, että elämäntaito-oppaiden ja elämäkertojen sijaan kannattaa lukea romaaneja, koska romaanit tulkitsevat maailmaa monin tavoin. Professorin mielestä ” minun ” palvomisen uskonto myönteisyysvaatimuksineen tukahduttaa yhteiskuntakritiikin, ja että kasvatus on korvattu valmennuksella.
Taisin sittenkin osua naulan kantaan kritisoidessani blogiesi sisältöä …ja positiivisuuden vaatimustasi …?!
Leolle muistutus : sensuuria käytetään autoritaarisissa valtioissa juuri yhteiskuntakritiikin ja sananvapauden tukahduttamiseksi !
Leo,
Puhut usein blogissasi positiivisesta ” hyvän tekemisen ” tarpeesta.Ja vastauksessasi kommenttiini ohjailet minua 71-vuotiasta kosmopoliittia ” elämäntaitamisessa ” näin :…” Tai jos kirjoitukseni aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita , kannattaa ehkä miettiä , kannattaako tätä blogiani lukea lainkaan. ”
Tällaista ” positiivisuuden pakon ” asennetta psykologian professori Brinkmann arvosteleekin.
Olenkin usein miettinyt, viitsinkö edes lukea blogiasi. Vastaankin tuohon edellä antamaasi elämäntaito-ohjeeseen kysymällä :
mitä tekee sellaisella blogilla, jossa sen pitäjä ei vastaa lukijoiden kommenteihin muutoin kun silloin, kun ne ovat ” kiitettävästi ” hänen omia käsityksiään puoltavia ja tukevia ? Blogin tulisi ennemminkin olla elävä eikä ” Ruususen unta” nukkuva.Muutoin sitä ei todella kannata pitää.
Puhdas teknokraattinen ajattelu sulkee pois kyseenalaistamisen ja rakentavan kriittisyyden. Myönteisyyttä vaativan minuuden palvomisen sijasta pitäisi oppia olemaan arvostekykyinen, kriittinen. Kriittisyys ei ole ollenkaan pahe, vaan se on välttämätön hyve varsinkin politiikanteossa.
Vielä kerran muistutan sinulle Leo, että vain totaalitaarisissa maissa käytetään sensuuria kritiikin ja sananvapauden tukahduttamiseksi. Siis näin ei pitäisi olla lehdistön-ja sananvapaudestaan tunnetussa Suomessa…? !
” Blogeja ja feisbookkeja” – nimimerkille ( Raimolle ),
Suomen veroviraston ilmoituksen mukaan maksan Suomesta saamastani eläkkeestä kunnallisveroa Helsingissä.
Tässä mielessa onkin mielenkiintoista tietää miten veronmaksajien rahoja käytetään helsinkiläisten asioiden hoidossa.
Muuten , asuinmaassani Ranskassa kunnallisvero poistetaan asteittaini vv. 2018 ja 2020 välisellä siirtymäkaudella. Nyt käydään julkista keskustelua hallituksen kanssa siitä, jätetäänkö tämä vero ennalleen kaikkein rikkaimman väestön osalta ( 20 % veronmaksajista ). Joka tapauksessa ainakin 80%:n osalta kunnallisvero poistetaan. Valtio aikoo korvata kunnille menetetyn verotulon niille annettuina lisäavustuksina.
1990-luvun alussa kaikki huusivat ” positiivisesta ” ajattelumallista. Sillä halutaan nujertaa kaikki kriittinen ajattelu. Tässä ollaankin onnistuttu melko hyvin… Suomessa, jossa en onnekseni asu.